siis laitan oman yrityksen pystyyn syksyn tullen, se on 110% varmaa.
Mielialani kuitenkin heittelee laidasta laitaan: välillä tulee melkein epätoivo, tuleeko siitä mitään, osaanko oikeasti hommani, jne. Sitten ajatukset kääntyy tuotteeseen: sitä ajatellessa mieli muuttuu taas valoisampaan suuntaan, kyllä homma siitä lähtee toimimaan ja tuotteet on hyvät ja niille löytyy markkinarako.
Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia, vai olenko ainut/en olekaan valmis yrittäjäksi? Olen suorittanut yrittäjän ammattitutkinnon, jotta sieltä kautta on tullut teoriapohja ja muutkin on ideani hyväksyneet, joten se puoli kunnossa. Mutta silti jänskättää... yli paljon toisinaan!
Mielialani kuitenkin heittelee laidasta laitaan: välillä tulee melkein epätoivo, tuleeko siitä mitään, osaanko oikeasti hommani, jne. Sitten ajatukset kääntyy tuotteeseen: sitä ajatellessa mieli muuttuu taas valoisampaan suuntaan, kyllä homma siitä lähtee toimimaan ja tuotteet on hyvät ja niille löytyy markkinarako.
Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia, vai olenko ainut/en olekaan valmis yrittäjäksi? Olen suorittanut yrittäjän ammattitutkinnon, jotta sieltä kautta on tullut teoriapohja ja muutkin on ideani hyväksyneet, joten se puoli kunnossa. Mutta silti jänskättää... yli paljon toisinaan!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yrityksen perustamista ennen oleva epätoivo tuntuu kummalliselta. Paljon pahempi on epätoivo yrityksen lopettamisen jälkeen - yleensä se on joku veromätky tai muu konkurssi.
Sitten olet perheesi kanssa karenssissa puoli vuotta. Auto meni jo ja asuntoa ollaan kauppaamassa veromätkyjen maksamiseksi. Siinä sinulle epätoivoa. Puoli vuotta roimaa negatiivista "tuloa".
Konkurssin tehnyt yrittäjä on tämän yhteiskunnan halveksima ja hylkäämä. Sosiaaliturvan voit unohtaa koska "yrittäjä järjestää itse itselleen nämä palvelut". Mitä yrittäjä saa vastineeksi sitten maksamastaan verosta? Ei mitään muuta kuin puoli vuotta karenssia. Puliukollakin se on vain 3 kuukautta.
Virastoissa pitää välttää kertomasta olevansa yrittäjä sillä muuten melkein syljetään päälle.
"Sosiaaliturvan voit unohtaa koska 'yrittäjä järjestää itse itselleen nämä palvelut'."
Sosiaaliturva kuuluu Suomessa kaikille sitä tarvitseville. Yrittäjänä toimivat näyttävät vaan unhohtavan, että harkinnanvaraista toimeentuloa ei makseta sen paremmin työttömälle palkansaajalle kuin yrittäjällekään niin kauan kuin on varallisuutta.
Nimimerkki "Konkurssi" kirjoitti:
"Auto meni jo ja asuntoa ollaan kauppaamassa veromätkyjen maksamiseksi."
Siis onko yleistä, että verottaja laittaa yrittäjille harkintaveroa eli mätkyjä, ennakoiden täydennys jäännösveroilla EI OLE MÄTKY !
Olen käsittänyt, että harkintaveroa tulee silloin, kun on syytä epäillä, että palveluja myydään myös ohi kirjanpidon, tai kirjanpito on lyöty laimin, tai yrityksen tuotot ja yrittäjän oma toteutunut elintaso eivät mene ristiintarkistuksissa kohdalleen.
Veroennakot tai työnantajamaksut eivät kaada yhtään yritystä, ne ovat osa normaalia yrityksen budjetointia. Se on vain yksinkertaisesti huonoa johtamista, jos näin käy.
-oy-
Kun verottajan pitää täyttää kirstunsa keneltä ne lähtee keräämään (tekemään nk "kierroksen", katso vaikka googlesta) rahat? SAK:ltako? Kuule yrittäjän kimppuun käydään vanhaan tuttuun tahtiin. Verottaja on alusta loppuun SDP:n lafka ja omilta ne ei ylimääräiset rahoja nyi.
Ja tilastokeskuksen faktaa perään: 60% aloittavista yrityksistä tekee konkurssin 2-3 vuoden kuluessa. En ole nähnyt samanlaista tilastoa SAK:laisista.
jos ei hoida kirjanpitoa ja velvoitteita niin rokotetaan sitten arviolta. Tämän idea on tappaa asioitaan hoitavat yritykset markkinoilta.
Kaiki samalle viivalle, niin reilusti mennään.
Olet aika monella nimimerkillä toistellut tuota yritysten konkurssiprosenttia, mikä ei pidä paikkaansa. Mm. Vesa Kanniainen on tutkinut tilastoja, ja ainoa fakta, jonka sieltä olen lukenut, kertoo, että noin 50% jonakin ajanjaksona perustetuista yrityksistä lopettaa TAI fuusioituu TAI kaatuu VIIDEN vuoden kuluessa perustamisestaan.
Tilastokeskuksen aineistossa on ollut useimmilla muilla kuin ravitsemusalalla (pizzeria yms) kyseinen lopettamisprosentti niinkin alhainen kuin 45% viiden vuoden kuluessa.
Ja koska uudessa Tilastokeskuksen statistiikassa voidaan nähdä, että vuosittain jostakin syystä lopettaneita yrityksiä on ollut noin 20000, sitävastoin konkursseja on ollut vain 2000-6000 vuosittain, tarkoittaa tämä sitä, että lopettamisen syynä on ollut konkurssi tai muu sellainen enintään joka neljännessä tapauksessa ! Ja 2000 - luvulla vain joka kymmenes lopettaminen on tapahtunut konkurssilla!
Eli väitän, että yrityksen konkurssiin kaatumisen todennäköisyys siis on nykyään vain noin joka kahdennellakymmenennellä yrityksellä viiden vuoden kuluessa perustamisesta.
Yrityshautomoissa aloittaneista yrityksistä muuten vain 20% lopettaa viiden vuoden kuluessa.
Tämä osoittaa sen, että opastus, oppi ja neuvonta vähentää yritysten lopettamista, ja konkurssi saattaisi jopa ollakin jotakin muuta kuin väistämätön luonnonilmiö.
Silti konkurssi seuraa juuri ihmistä eli yrittäjää, eikä jonkin alan yritystoimintaa yleisesti, joitakin yrittäjiä jopa useamman kerran, jokin siinä konkurssissa nähtävästi viehättää, kun asioita tarkastellaan aina konkurssin näkökulmasta eikä liiketoiminnan näkökulmasta.
Kyllä raha-asioidensa sotkijoita löytyy muualtakin kuin konkurssiyrittäjistä. Voinee taipumus olla jopa geneettistä laatua ?
Olen pahoillani jos tässä olin häijy joillekin valitettavan yrityksen konkurssin läpikäyneelle, joka kokee sen, että konkurssi oli lähtöisin vain ulkoisista tekijöistä, mutta laman poteroista olisi syytä jo lähteä eikä marmattaa sitä jatkuvaa virttä verottajasta ja työntekijöistä ja pankeista konkurssien ainoina syinä. Aika monen konkurssin syynä nimittäin on myös toinen, nimenomaan epärehellinen konkurssiyrittäjä, joka ei tunne huonoa omaatuntoa laittaessaan kupit nurin, kun hommat alkaa hiukan "lämmetä". Silloin saamiset ja luottotappiot kaatavat toiset firmat suoraan.
Eli mieti mitä julistat, "ei SAK:lta", vaadit "helppoa konkurssia" ja mahdollista saatavien anteeksiantoa, eikä siis veloilla saisi olla väliä, siis tiliveloillakaan ?
-oy-
"Olen pahoillani jos tässä olin häijy joillekin valitettavan yrityksen konkurssin läpikäyneelle, joka kokee sen, että konkurssi oli lähtöisin vain ulkoisista tekijöistä, mutta laman poteroista olisi syytä jo lähteä eikä marmattaa sitä jatkuvaa virttä verottajasta ja työntekijöistä ja pankeista konkurssien ainoina syinä. Aika monen konkurssin syynä nimittäin on myös toinen, nimenomaan epärehellinen konkurssiyrittäjä"
Vastaan edelliseen että pienyritykset pääsääntoisesti investoivat vieraalla pääomalla, jos 10% korkojennousu johtuu yrittäjästä niin oikeassa olet.
Entinen verotarkastaja Maria Mariapori kirjoitti kirjan "verotarkastuksista". . Kirja hän esitti juuri sitä mitä yrittäjät ovat aina epäilleet: yrittäjiltä kerätään verojen muodossa keinolla milla hyvänsä aina kun tarvitaan.
Ohessa linkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=4000000000000034&posting=22000000004777013
Kuvaavaa että täällä "sananvapauden" Suomessa kirja vedettiin oikeuden päätöksellä pimentoon.
Sana on vapaa kunhan et paljasta viranomaisista mitään.
Jos korkojen nousua ei ole laskettu yrityksen kassavirtaan vaikuttavana tekijänä, on suunnitelmien teossa tehty laiminlyönti tieten. Kyllä nykyisissä asuntolainamarkkinoissa on näkyvissä samanlaista optimismia: Riittää, että hammas alkaa särkeä tai tulee äkillinen työkyvyttömyys, niin alkaa jo vouti kolkutella kohta oville.
Muuten, lainatarjoukset viime viikolla kymmenen vuoden kiinteällä korolla 50000:lle eurolle olivat pankeissa 5.1-5.6 prosenttia. Jos siis ei koronnostoista tykkää.
Se, joka puhuu kymmenen prosentin koronnousuista, on vielä vuosien 1991-1992 devalvointi- ja markan kelluttamis -taistelun poteroissa. Kyllähän pankki painosti ottamaan valuuttalainaa, tiedän kyllä, olinhan siellä minäkin. Mutta ei sekään yhtälö kaikkia pienyrityksiä tappanut.
Miksiköhän ?
-oy-
"Yrittäjällä on samat terveyspalvelut kuin palkansaajillakin"
Se on sitten niin härskiä harhaanjohtamista kun olla ja voi.
Niin onhan se niin kuin lauseessa mainitaan - tosin yrittäjä maksaa ne terveyspalvelut!
Jos palkansaaja olisi tasapuolisessa asemassa niin lause olisi:
"Palkansaaja ja yrittäjä saavat täysin ilmaiset terveyspalvelut kunhan maksavat kaikki itse."
Nykyään siis voimassa oleva "tasapuolinen" lause:
"Yrittäjällä on samat terveyspalvelut kuin palkansaajillakin, tosin yrittäjä maksaa molempien laskut, omansa ja palkansaajan."
Sama sosialistinen politiikka vallitsee vähän joka puolella sosiaaliturvaa.
Luepa esim. Suomen Yrittäjien näkemys asiasta:
http://www.yrittajat.fi/sy/home.nsf/pages/655B2BC9DC32EC0BC2256E1B00339AEF
Lisäksi pakollisen terveydenhuollon järjestäminen työntekijöille on eri asia kuin vapaaehtoiset lisäpalvelut. Ja kela korvaa nitä kuluja työnantajalle vastaavasti.
Siksihän tuo sairausvakuutusmaksu peritään lähes kaikilta tuloa saavilta kansalaisilta, että näitä tuettuja terveyspalveluja voisivat käyttää sekäö yrittäjät että palkansaajat.
Eli järjestämisvelvollisuus on eri asia kuin kustannusten jako.
Eli Virossa olisi kirjoittajan mielestä tässäkin asiassa varmaankin käytäntö paljon parempi ?
-oy-
Kun yrittäjä sairastuu kuka maksaa palkan sairausajalta? Hän itse!
Kun palkansaaja sairastuu mites asia on sitten on?
Entäpä naisyrittäjä jolle tulee lapsi? Kuka maksaa palkan? Hän itse!
Entäs jos palkansaaja saa lapsen niin kuka maksaa kun ollaan n. vuosi pois töistä? Yrittäjä maksaa.
Herra "hän itse" kirjoitti muutamia kysymyksiä, joista hän näyttää olevan vahvan asenteellisen käsityksen muodostanut:
Yritetään nyt sitten vastata:
Kysymys: "Kun yrittäjä sairastuu kuka maksaa palkan sairausajalta? Hän itse! "
Jos haluaa itse maksaa, niin sitten maksaa. Maksanhan minäkin palkkaa jopa nukkumisajaltani, kun automaattikoneet puskevat yöllä tuotetta ulos! Kuitenkin siis, sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 päivän ajalta omavastuuajan jälkeen. Sairauden jatkuessa selvitetään kuntoutustarve viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 60 päivää.
Yrittäjän omavastuuaika on sairastumispäivän lisäksi 3 seuraavaa arkipäivää eli yhteensä vain 4 päivää.
Sairauspäivärahan suuruus riippuu YEL-työtuloista ja maksu on samansuuruinen kuin palkansaajallekin työtuloista riippuen. TEL on siis osa palkkaa, samoin YEL on osa yrittäjän omaa palkkaa. Samat edut samoilla perusteilla. Jos yrittäjä dumppaa työvoimaansa ilman järkevää YEL - vakuutusturvaa, on se tietenkin eri asia. Ainahan lopputulos on surkea, jos ei sairauksien yms. varalle ole varautunut.
K: "Kun palkansaaja sairastuu mites asia on sitten on? "
Perussääntönä voisi olla: Vähintään kuukauden kestäneessä työsuhteessa sairausajan palkka on täysi palkka yhdeksän arkipäivän ajan, jonka jälkeen alkaa oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Alle kuukauden työsuhteessa sairausajan palkka on puolet normaalipalkasta.
Työnantaja saa osan maksamastaan sairausajan palkasta sairausvakuutuslain tai tapaturmavakuutuslain mukaisina päivärahoina takaisin !
Tätä palkallista sairasteluaikaa on monissa työehtosopimuksissa pidennetty, mutta työnantaja tosiaankin aina saa merkittävän osan maksamastaan sairausajan palkasta kelalta takaisin: "Siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle edellä tässä pykälässä määrätyn palkan, työnantaja on oikeutettu nostamaan itselleen palautuksena toimihenkilölle lain tai sopimuksen perusteella tulevan päivärahan tai siihen verrattavan korvauksen taikka saamaan sen määrän takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrän. " (eräästä TESsistä)
K. "Entäpä naisyrittäjä jolle tulee lapsi? Kuka maksaa palkan? Hän itse! "
V: Naisyrittäjälle äitiysrahaa maksetaan 56 ensimmäiseltä arkipäivältä 90 % perusteena olevista YEL-työtuloista 45 221 euron työtulojen määrään asti ja sen ylittävien tulojen osalta 32,5 %. Loppuajan äitiysraha määräytyy kuten sairauspäiväraha.
Tässä avainasemassa on YEL-työtulo ja yrityksen kannattavuus: YEL-maksuissa on muuten 50% alennus ensimmäisenä neljänä vuotena, YEL-työtulon pitäminen olemattomana on vain omaa ahneutta ja riskinottoa.
K: "Entäs jos palkansaaja saa lapsen niin kuka maksaa kun ollaan n. vuosi pois töistä? Yrittäjä maksaa. "
Perussääntönä tietenkin on, että pois töistä olevalle palkansaajalle ei tarvitse maksaa palkkaa.
Huomattavaa siis on, että työsopimuslain mukaan työnantajalla ei ole sellaisenaan velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan tai eri hoitovapaiden ajalta. Hoitoaloilla ei juurikaan taida palkallista äitiyslomaa ollakaan.
Useilla aloilla on TES:issä eli sopimuksin kuitenkin määriteltu oikeutta palkalliseen äitiyslomaan esim. 35-60 työpäivältä. Äitiyspäiväraha määräytyy silti työtulojen mukaan, ja sen suuruus on samat 56 ensimmäiseltä arkipäivältä 90 % perusteena olevista tuloista 45 221 euron työtulojen määrään asti etc. Homman idea on se, että työnantajahan saa tuon äitiyspäivärahan kelalta niin kauan kuin sitä täyttä palkkaa maksetaan. Eli se muutamasta viikosta kolmeen kuukauteen vaihteleva täyden palkan äitiysloma maksaa vuodesta 2007 alkaen suunnilleen 10% (sosiaalikulut lisätään, mutta esim. kesälomakorvauksien osuutta hyvitetään myös työnantajalle v:sta 2005) työnantajalle.
Usein sitten varsinaisen työn tekijä, eli äitiyslomasijainen, joka siis tietenkin on normaalisti palkkaan oikeutettu, saa vastaavasti huonompaa palkkaa, ainakin ilman kunnon kesälomakorvauksia yms., ja tekee kuitenkin sen saman työn, en näe tässä ongelmaa, joka siis on melkoisen paljon sopimuksiin perustuva lisäetu.
Monet asenteelliset yrittävät vängätä lisäksi sijaisenkin palkan työnantajan äitiyskuluiksi, mutta eihän se sitä ole !
Yleisesti työntekijän kohdalla ns. "sirpalesairastelu" on todellinen ongelma, mutta:
Näyttäkää minulle työntekijä, joka pitää jatkuvasti lyhyitä sairaspoissaoloja vältellen töitä ilmoittautumalla sairaaksi yllättäen, niin minä näytän työnantajan, jolla ei ole työnantajalta vaadittavaa ammattitaitoa työilmapiirin hallinnassa ja työntekijän rekrytoinnissa. Olen nähnyt työyhteisöjä, joissa esimies-alais-riitapukarien erottaminen toisistaan vähentää koko osaston sairaspoissaolot murto-osaan entisestään.
Jos pelkää palkata, ei pidä palkata ihmistä ! Jos pelkää investoida, ei pidä investoida ! Palkkaus- tai investointipakkoa ei yrittäjäelinkeinossa ole ! Toisaalta, silloin yrittäjä itse on yritystoiminnassaan tuomittu rämpimään jokapaikanhöylänä yötä päivää kaikki hommat itse tehden.
-oy-
Riippuen tietysti mitä olet tekemässä, mutta jos mahdollista niin yritä käydä kauppaa mahdollisten asiakkaiden kanssa jo ennen yrityksen perustamista. Helpottaa kummasti oloa, kun tietää, että perustettavaan yritykseen löytyy välittömästi asiakas/asiakkaita. Samalla kun yrität tarjota etukäteen tuotteitasi/palveluitasi asiakkaille saat todellisen käsityksen kysynnästä.
Erilaiset yrittäjäkurssit/yritysneuvojat kyllä auttavat taloushallinnan ja muun pakollisen byrokratian kanssa. Liikeidean mahdollista menestymistä ei kuitenkaan kukaan pysty varmasti ennustamaan. Kannattaa pyrkiä lähtemään liikkeelle mahdollisimman pienellä taloudellisella riskillä eli ei velkaa ja suuria varastoja, ei kallista liiketilaa ja jos mahdollista tee työt kotona.
Etukäteismyynnillä ja mahdollisimman pienellä taloudellisella riskillä varmistat sen, että tiput jaloillesi lähinnä henkisillä kolhuilla vaikka kaikki menisi pieleenkin.
Yrittäjäksi ei kannata ryhtyä ollenkaan jos epäilyttää.Ideaa on pyöriteltävä niin kauan että olet täysin varma
Jos pelkäät epäonnistuvasti,ni varmasti niin käykin.On helppo antaa periksi kun on jo valmiiksi sitä mieltä että hommasta ei tule mitään.
Olet kuitenkin varma että perustat sen mutta menestys kuitenkin epäilyttää??Jos todella olisit varma,niin olisit firman jo perustanut!
Tätä tämä sitten on kun ei ole pakko reksiteröityä----eli olen eri ihminen kuin tuo minua edeltänyt sama nimimerkki
"Yrittäjäksi ei kannata ryhtyä ollenkaan jos epäilyttää.Ideaa on pyöriteltävä niin kauan että olet täysin varma"
Mielestäni pahin virhe mitä kuka tahansa ihminen saatika sitten yrittäjä voi tehdä, on olettaa jotain täysin varmasti. Aina pitää kyseenalaistaa, varsinkin silloin kun kyse on omista tekemisistä.
Kukaan ei voi etukäteen ennustaa varmasti sitä miten joku tietty liikeidea menestyy. On kyllä olemassa todennäköisyyksiä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. TE-keskuksen yritysneuvoja voi katsoa tilastoistaan, että tuollainen yritys voisi menestyä meidän kaupungissamme, mutta ei se yritysneuvoja mikään jumala ole, joka sanelee sen millainen yritys menestyy ja millainen ei. Puhumattakaan sitten aloittelevasta yrittäjästä itsestään, mistä hän voisi ennustaa täysin varmasti sen onko liikeidea kannattava vai ei? Ei mistään.
En minä epäonnistumista pelkää. Se ei pelaa joka pelkää, vanha sananlasku, you know..? Mutta kyllähän se aina hieman jännittää, kun uuteen juttuun lähtee mukaan, ei sitä koskaan tiedä vaikka omasta mielestä idea on hyvä. Toki minulla on hyvät valtit käsissä myös, tunnettuja juttuja kuitenkin. Mutta silti sitä ei koskaan tiedä...
Kyllähän minä kaikkeni teen, että homma tulee menestymään, en kai tähän muuten edes alkaisi..? Ja ajatus firman perustamisesta ei ole mikään hatusta vedetty juttu, tätä olen pyöritellyt jo pari vuotta mielessäni, nyt se tulee toteutumaan :-)
on ihan ok, se on aika lailla kiinni persoonasta miten tulevaisuuteen suhtautuu. Jotkut pystyvät parhaimpaansa vain jännittämällä etukäteen (näin monet näyttelijätkin sanovat). Osa jännityksestä voi johtua siitä, ettei oikein meinaa pysyä nahoissaan. :)
Jokaisella tulee hyviä ja huonoja hetkiä, ja silloin helpottaisi jos olisi joku toinen vierellä tsemppaamassa. Tämän ei välttämättä tarvitse olla kumppani firmassa, mutta se ei olisi yhtään haitaksi. Itse turvaudun epäilyn hetkinä kirjallisuuteen ja lueskelen menestyneiden (mutta myös vaikeuksia kokeneiden) yrittäjien biografioita. Olennaista on poimia niitä asioita, joihin yrittäjät ovat itse toiminnallaan vaikuttaneet ja sivuuttaa sellaiset "onnekkaat" seikat, jotka ovat menestymisessä satunnaisia.
Tulevaisuuden epävarmuutta (joka on sama kaikille) ei tule sekoittaa epävarmuuteen itsestä. Silloin kun jälkimmäinen on päällimmäisenä, tunteeseen on suhtauduttava analyyttisesti ja pidettävä sitä merkkinä siitä, että jokin osa-alue kaipaa lisää opettelemista. Itseäni on auttanut sen muistaminen, että mitään ei voi eikä tarvitse osata täydellisesti, riittää kun osaa paremmin (tai yhtä hyvin) kuin muut. Muut puolestaan ovat ihan yhtä epävarmoja, he vain eivät näytä tätä avoimesti.
kai kutsutaan yrittäjyydeksi, että yrittää työllistää ainakin ensin itsensä. Kunhan se ei jää yritykseksi :)
Omia kokemuksia menehtyvästä ja menestyvästä yritystoiminnasta:
Älä luule tai toivo mitään.
Älä lähde velkarahalla.
Ole ammattitaitoinen.
Unohda vapaa-aika.
Ole varma verkostosta ympärilläsi.
Ole määrätietoinen.
Älä ajattele epäonnistumisen mahdollisuutta.
Ota ammattitaitoinen tilitoimisto kirjanpitoa varten.
Toimita kuitit ym. säännöllisesti sinne.
Pahimmat kompastuskivet aloittavassa suomalaisessa pienyrityksessä ovat taloushallinnolliset.
Sitä ei välttämättä ymmärrä, että pankkitilin saldo ei ole omaa rahaa.
Jos sitä ei itse pysty kontroloimaan, niin sitten se hyvä kirjanpitäjä.
Muuten tulee noutaja ;)