tänne elämään siksi että taivaassa oli tylsää. Joukko lähti alaspäin vievään pyörteeseen ja olin kahden vaiheilla lähdenkö mukaan. Siinä varoittettiin sitten elämisen vaikeudesta mutta viime tingassa hyppäsin joukon mukaan alaspäin vievään pyörteeseen ja sitten siitä isäni kautta äitini kohtuun, kolmen portin kautta; pyörteen, isän ja äidin. Niin minä tulin tänne maailmaan.
Minä halusin
Taivaasta karannut
17896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tulla tänne maailmaan. Itse asiassa olen lukenut yhden hyvin samankaltaisen kuolemakokemuksen, jossa ko. nainen todella oli kypsähtänyt ikuiseen Rakkauteen ja halunnut tänne kokemaan kärsimyksen ja kuoleman. Hän ei myöskään halunnut olla sielunsiskoistaan ja -veljistään erossa, vaan hänen päätöksensä oli suunnilleen sama kuin sinullakin.
Jotenkin se on vain muistissani...
Voitsitko kertoa sen kirjan nimen tai kirjailijan, please... Tahtoisin lukea sen.
Olisin sulle ikuisesti kiitollinen...
Ai, että on toinenkin joka "muistaa".
Sitä olen ajatellut, että olin kahden vaiheilla ja vain juuri ja juuri hyppäsin kierteeseen. Se oli todellakin hilkulla että en tehnyt sitä, eli että olisin jäänyt. Sitten ajattelin, että kadun jos en mene mukaan ja niin minä menin. Kierteessä oli jonkinlainen tasanne, ainakin aluksi. Samalla kuin tein päätökseni mennä mukaan, koin pettäneeni "pomon".
Se miksi lopulta päätin tulla, oli halu kokea konkreettisesti eläminen, tunteet ja tuntoaisti, muut aistit mukaan lukien.
Tarkoitushan ei ole muistaa... "Muistia pyyhitään", mutta jotain jäi... Jos muistaisimme, niin se olisi kaikille vaaraksi, jotka siihen kierteeseen mukaan menivät, eli ne jotka kolmen portin läpi kulkivat ja jotka jo täällä olivat.
Itse olen kinesteettinen, eli minulla on halu koskettaa puunoksia lehtineen, kukkaa poimimatta sitä, silitellä luontokappaleita, kastella rannalla jalat, tuntea tuulenvire kasvoillani ja kehollani nauttien siitä. Rakastan ukkosta ja salamoita ja joskus kuumalla nautin todella rankkasateesta.
Viimeinen muistikuva ennen syntymistäni on se, että tutkailin sopivaa perhettä. Tämä paikka minkä valitsin oli paras minkä löysin sen hetkisten tietojen valossa. Monia paikkoja tuli skannailtua. Sitä ennen asustin ikäänkuin maan ja kuun välisessä avaruudessa, ja sitä ennen vielä abstraktimmassa ympäristössä. Tutkailin maapalloa abstraktilla näöllä ja nyt tällä fyysisellä näöllä katsottuna tämä pallonen vaikuttaa erilaiselta. Sfääreissä ei voi kokea tällaista materiaa täysin vaikka kuinka koettaisi ymmärtää tätä todellisuutta muiden aistien kautta.
Yksinkertaisesti täällä on mielenkiintoista ja tulin täynnä optimismia ja elämäniloa. Paljon siitä elämänilosta on tullut takaisin ja syventynyt kun muistini on pikku hiljaa ja osittain palautunut.
Muistia annetaan vain jos siitä on hyötyä maaelämässä. Ja silloinkin valikoidusti.
ei ole mistään kirjasta, vaan se tuli vastaan NDERFin keskustelupalstalla. Siellä on ollut paljon keskustelua aiheesta "pre-birth memories" eli syntymääedeltävät muistot.
Samalla tavoin kuin kaikissa kuolemakokemuksissa toistuu kerta toisensa jälkeen sama teema - Jumala on Rakkaus - näin oli myös omassani, niin samalla tavoin myös toistuu se teema, että olemme olleet olemassa sielutasolla jo ennen syntymäämme tänne materiaaliseen maailmaan. Raamatussa Jeremian kirja vahvistaa tämän:
Jer 1:
5 -- Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
6 Mutta minä vastasin: "Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Silloin Herra sanoi:
7 -- Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
8 Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
Meillä todellakin kaikilla on täällä joku tehtävä - Jeremialla oli sananjulistus ja saarnaaminen - eikä meistä kukaan ole täällä turhaan. Sain itsekin kuulla, että "oma tehtäväni ei ole vielä valmis" - siksi jouduin palaamaan maan päälle. Kukaan meistä ei ole täällä sattumalta tai vahingossa.
Tuo, mitä kerrot kinestesiasta, on hyvin mielenkiintoista. Olisi kiva kuulla omista syntymääedeltävistä muistoistasi vielä lisää. Eräällä ystävälläni on synestesian lahja - hän kykenee sopivissa olosuhteissa kuulemaan värit ja näkemään musiikin - ja hän on muusikko.
Ensimmäiseksi; Mikä on NDERFin keskustelupalsta? Onko se ulkomaalainen?
Muistan että pyörin (siis ihan oikeasti pyörimme) siellä erään hengen kanssa ja se tuntui hyvältä. Tiesimme myös, et jotain suurempaa "ihanaa" on, jota ei voi kokea kuin tässä olomuodossa, missä nyt olen. Se oli yks pointti lisää syyksi lähteä, aistimaan tämä olotila.
Minä olen myös sen verran musikaalinen, että jos pidän jostain kappaleesta, talletan sen muistiin ja jos se on siellä, niin osaan sen myös soittaa.
Jotkut kappaleet taas tuntuu ihokarvoissa ja saa minut kananlihalle. Lordin Euroviisukappale oli tällainen. Silloin tiesin ettei se ole keskitasoinen ja voi pärjätä, vaikka ensialkuun ennen kuin kappaleen aloittivat ajattelin: Voi ei! Sitten tuli tunne, että sehän toimii.
Luonteeltani olen pikku nautiskelija. Pidän aistieni käyttämisestä. Haistelen kukkia, hajuvesiä,ruokia, vuodenaikoja jne. Kun on oikein hyvää syötävää, saan melkein *****.
Tietyt ruoat villitsevät minut ja tietyt rauhoittavat.
Kun ukkostaa, saan siitä energiaa. Ihan kuin olisin akku, joka olisi ukonilmalla latauksessa.
Luonteeseeni vielä palatakseni, olen taiteellinen myös muussa kuin musiikissa. Käteni ovat tarkat ja taitavat.
Ja olen persoona, josta kukaan ei saa selvää. Olen siis salaperäinen. Olen ihmisille kuin peili. Olemalla minulle ilkeä, minusta saa ilkeän. Olemalla minulle ystävä, minusta saa mitä lojaalimman ystävän.
Mutta ken luottamukseni pettää, ei saa sitä enään ikinä takaisin - sille en voi mitään.
Palatakseni täällä oloon;
Olin 14v ja sain rintakipuja. Maailma vi***ti siihen aikaan niin, että menin sänkyyn ja toivoin kuolevani. Hoin hiljaa: Mä tahdon kuolla, mä tahdon kuolla jne. Tunsin sitten irtaantuvani ruumiista ja katselevani itseäni katonrajasta. Näin tunnelin korkeudellani ja ensin peloitti, mutta uteliaisuuteni voitti ja kurkistin tunneliin. Oli mustaa ja pimeää. Tuntui kuin tyhjyys olisi ollut tunnelin sisäpuolella, mutta edessä oli pallon muotoinen valo. Menin vähän matkaa tunnelista, kunnes valon eteen tuli mieshahmo joka sanoi minulle, etten ole vielä valmis. Silloin tunsin imun joka veti minut takaisin ja säpsähdin.
Nyt toivon, ettei kaikki täällä alhaalla pääty liian aikaisin. Jos kerran mahdollisuus on elää tosi vanhaks, niin miksei ainakin niin kauan kun olotila on täällä maapallolla kutakuinkin siedettävää.
Et Sellast...
Minäkin saan energiaa ukonilmasta ja myrskyistä yleensä. Ja Lordin kappale tuntui koko ruumiissa. Ja haistelen kukkia ja hajuvesiä ja ruokia ja kaikkea. Esim jos on satanut niin ulkona on ihanat tuoksut. Ja ukonilmalla on myös oma hajunsa.
Samaten musiikista että jos kuulen jonkun hyvän sävelmän se jää päähäni ja osaan soittaa sen.
Asun meren lähellä. Kun on oikein kunnon syysmyrsky ja meri raivoaa, on ihana mennä rantaan ja antaa meren kastella yli aallonmurtajien. Kokea myrskyn raivo, tuntea se luissa ja ytimissä samoin, kun tuntea kasvoilla pieni tuulen vire. Oi, kuinka rakastinkaan tänään tuulta, joka toi viileyttä polttavaan auringonpaisteeseen ja vei inhat itikat mennessään. Kiitin tuulta ja sanoin rakastavani sitä ja että se on ihana.
Mitä tulee tuoksuihin niin niissä löytyy hajuvesipullojen ym. muodoissa. Ja aina kun kokkaan, haistelen mausteita. Aina kun keitän kahvia, haistelen tuoreita kahvijauhoja. Haistelen saippuoita, koululaisena haistelin hajustettuja pyyhekumeja. Talleilta tullessani haistelimme kavereiden kanssa lapasia, jotka tuoksuivat hevosille jne. Koiranpennut ja kissanpennut tuoksuvat ihanalle, kun niitten päätä nuuhkaisee.
Tiettyjen miesten haju karkottaa, tiettyjen miesten haju houkuttaa.
Yksi haju josta en pidä ja joka on syötävää: Venäjältä tuodut suklaat! Haisevat ja maistuvat samalta kun venäjältä tulevat junat haisevat.
sinulla jonkinlainen edellisen elämän muisto tuon venäläisen hajun kanssa?
Merestä puheenollen niin se on minullekin erittäin tärkeä. Suomessa asuessani asuin lähellä merta. Nyt on vain järvi parin kilometrin päässä. Mutta eräs ystäväni asuu Söderhamnissa meren rannalla ja siellä taas oikein nautin meren tuoksusta.
Niin ja miten ihanaa tosiaankin tuuli on kun aurinko oikein posottaa. Meillä oli tänään 35 astetta lämmintä eikä tuulesta tietoakaan. Sellaisessa ilmassa minä kärsin. :-(
siitä, että kun näen revontulia, jotka ovat ensin surkeita, mutta kun yllytän niitä kuiskimalla; tanssi revontuli tanssi - ne todellakin ryhtyvät mahtavaan loistoon ja liikkeeseen. Ja jos ne taas pienenevät ja kuiskin uudestaan, ne alkavat taas mitä loistokkaimmin hehkumaan ja kuulen niiden rätisevän.
Kun on taas ukkonen ja salamoi, sanon ukkoselle: Etkö parempaan pysty? Ja sitten alkaa taivas vasta revetä. Ihan niinkuin osuisi sanomiseni ukonilmaan.
Ja yksi on varma. Jos kuivatan pyykkini ulkona, enkä sisällä, niin ihan varmasti sataa! Enpä ole kuivatellutkaan ulkona vaan sisällä. En muista koska viimeksi satoi. Pitää viedä pyykit ulos.
>> Ensimmäiseksi; Mikä on NDERFin keskustelupalsta? Onko se ulkomaalainen?>Muistan että pyörin (siis ihan oikeasti pyörimme) siellä erään hengen kanssa ja se tuntui hyvältä. Tiesimme myös, et jotain suurempaa "ihanaa" on, jota ei voi kokea kuin tässä olomuodossa, missä nyt olen. Se oli yks pointti lisää syyksi lähteä, aistimaan tämä olotila.>Minä olen myös sen verran musikaalinen, että jos pidän jostain kappaleesta, talletan sen muistiin ja jos se on siellä, niin osaan sen myös soittaa.>Jotkut kappaleet taas tuntuu ihokarvoissa ja saa minut kananlihalle. Lordin Euroviisukappale oli tällainen. Silloin tiesin ettei se ole keskitasoinen ja voi pärjätä, vaikka ensialkuun ennen kuin kappaleen aloittivat ajattelin: Voi ei! Sitten tuli tunne, että sehän toimii.>Kun ukkostaa, saan siitä energiaa. Ihan kuin olisin akku, joka olisi ukonilmalla latauksessa.>Luonteeseeni vielä palatakseni, olen taiteellinen myös muussa kuin musiikissa. Käteni ovat tarkat ja taitavat.
Ja olen persoona, josta kukaan ei saa selvää. Olen siis salaperäinen. Olen ihmisille kuin peili. Olemalla minulle ilkeä, minusta saa ilkeän. Olemalla minulle ystävä, minusta saa mitä lojaalimman ystävän.
Mutta ken luottamukseni pettää, ei saa sitä enään ikinä takaisin - sille en voi mitään.>Palatakseni täällä oloon; Olin 14v ja sain rintakipuja. Maailma vi***ti siihen aikaan niin, että menin sänkyyn ja toivoin kuolevani. Hoin hiljaa: Mä tahdon kuolla, mä tahdon kuolla jne. Tunsin sitten irtaantuvani ruumiista ja katselevani itseäni katonrajasta. Näin tunnelin korkeudellani ja ensin peloitti, mutta uteliaisuuteni voitti ja kurkistin tunneliin. Oli mustaa ja pimeää. Tuntui kuin tyhjyys olisi ollut tunnelin sisäpuolella, mutta edessä oli pallon muotoinen valo. Menin vähän matkaa tunnelista, kunnes valon eteen tuli mieshahmo joka sanoi minulle, etten ole vielä valmis. Silloin tunsin imun joka veti minut takaisin ja säpsähdin.>Nyt toivon, ettei kaikki täällä alhaalla pääty liian aikaisin.
Tiedän että tulin tänne myös suureksi osaksi siksi, että joku tärkeä henki lähti tänne ensin. Henki oli sitten kait se sielunveljeni, kuitenkin maskuliininen henki. Siksi olikin kiire tulla tänne, vaikka sain "vaativan pestin", eli hankalamman tehtävän. Toivon että onnistun, muuten joudun kertaukseen.
Kuitenkin rakastin tuota henkeä ja halusin perään. Minulle kuitenkin ilmoitettiin ettei tässä elämässä meillä olisi yhteistä elämää, siis tarkoitan rakastavaisten elämää, vaikka ymmärsin että rakkautta välillämme henkien maailmassa ja tässä elämässä oli. Sanon oli, koska hän on kuollut oman käden kautta. Elämäntilanteeni oli vain silloin sellainen, etten ollut vapaa, vaikka hän oli.
Kerran hän pyysi puhelimessa käymään ja sanoin kireästi: Täytyy kattoo! Puhelun jälkeen tunsin että jotain on nyt pielessä. En ollut muistanut kysyä numeroa takaisin ja harmittelin typeryyttäni. Välimatka oli pitkä ja velvoitteeni estivät matkustamasta. Jollain asteella tunnen syyllisyyttä, että en pyytänyt numeroa ja soittanut jälkeenpäin takaisin ja sanonut jotain tärkeää. Tiedän etten voinut sille mitään ja ettei se ollut minun vikani, mutta silti... Tunnen että olisin voinnut estää tapahtuman. Hän oli juuri sellainen ihminen, että välittömästi tunsin sielujen sympatiaa ja alta minuutissa.
Kesäisin en katsele TV:tä koska tarjonta on yleisesti huono (huom. yleisesti). Olen siis vienyt asunnosta TV:n pois kesäksi.
Soitan kosketinsoitinta. En ole koskaan musiikkitunteja ottanut. Tutustuin pianoon murrosiässä ja huomasin miten "homma toimii". Se oli luontaista. Olen säveltänyt jonkin kappaleen, mutta kaikkia kappaleitani en ole muistiini tallettanut tai olen jotkut jo unohtanut kun en ole niitä viitsinyt muistella. Olen soittanut huivi silmillä joskus, kun en ole muuten jaksanut keskittyä kappaleeseen. Se on parasta harjoitusta. Silloin on pakko keskittyä, kokeile vaikka.
Osaan soittaa mustilla ja valkoisilla yhdessä, tai pelkillä valkoisilla tai pelkillä mustilla näppäimillä.
Itselläni ei kuitenkaan ole pianoa, mutta soitan uruilla, joista saa eri ääniä ulos.
Pidän valtavasti huilusta.
Olet oikeassa. Samana päivänä olen onnistunut poksauttamaan kerran 5 ja joskus muutaman kerran 4 lamppua, vaikka jotkut olisi vaihdettu kaksi viikkoa sitten.
Sähköiskuja tulee autonovista, metalleista, ihmisistä, koirista, eniten kissoista (kissat ovat muuten samalla värähtelytasolla kuin ihmiset), ovenkahvoista. Astianpesukoneesta olen saanut kovimmat sähköiskut, mutta uskon että maadoitus meni laittajalla pieleen. Siksi otan johdon seinästä, ennen kuin kosken kyseeseen laitteeseen. 7 kertaa riitti ja yhdellä kertaa oli 2 tuntia käsi kipeänä.
Yleensä oikosulut ja lampunpalamiset tapahtuvat silloin, kun olen vihainen. Sillä hetkellä kun tunnen vihaa tai suuttumusta ja kosken valokatkaisijaan, palaa ihan varmasti lamppu. Olen yhdistänyt negatiiviset tunteet ja lampun kärytyksen. Myös kun olen patonut tunteitani - sama juttu.
Ahkerat sulakkeenpalamiset selitän taas ihan sillä, että yhdelle sulakkeelle on kuormitettu aivan liikaa.
En käytä kelloa, onhan puhelimessani kello.
Mielenkiintoista asiassa on se, että jos ajattelen että minun on herättävä klo 6:oo muutamia kertoja, niin ihmetyksekseni olen herännyt juuri klo 6:00. Joskus olen tosin herännyt 6:02, mutta olen sellainen ihminen, joka tykkää vetkutella sängyssä ja olen joskus niin sikeäuninen.
Se on myös jännä juttu, että kun herään ja muistan nähneeni unta, niin kun käyn WC:ssä ja menen takaisin nukkumaan, uneni jatkuu siitä mihin se jäi, jos haluan sen jatkuvan. Koskaan ei se jatkunut uni ole ollut paha. Hyvin harvoin näen painajaista.
Nyt keksin itselleni hyvän nimen: Kun lataudun ukon-ilmalla kuin akku, niin nimeni voisi olla akku-akka. Hmm. pitäisi rekisteröidä se?
Itse olen meinannut kuolla v.1987 loppuvuodesta.
Pyysin jatkoaikaa ja tunsin saavani.
Olen kuitenkin nähnyt unta ja jos siihen uneen on uskomista, niin minulla on enään pari vuotta elinaikaa. Olen nähnyt siinä unessa myös omat hautajaiseni. Toivottavasti se uni ei merkitse mitään. Sanottakoon, että en käytä lääkkeitä, enkä käytä päihteitä. Tosin 1-5 kertaa viidessä vuodessa hieman otan mietoa alkoholia. Yleensä siideriä. Siinä unessa oli tämä talo, jossa nyt asun, vaikka näin sen talon unessa, ennen tänne muuttoani. Olen asunut tässä ok-talossa jo viidettä vuotta.
Olis kyllä mukavaa, jos sai pitemmän jatkoajan. Vähintäänkin et voisin elää minimissään 60-vuotiaaksi. Mielummin tietysti 90-100 vuotiaaksi, edellyttäen että en ole kenellekkään vaivaksi.
Minä otan pois pilviä "laserkatseella". :-) Keskustelen myös ukkoshengen kanssa.
Pyykit kyllä saavat yleensä kuivua ulkona ihan rauhassa.
> Sen webiosoite on http:///www.nderf.org ja sitä pyörittävät ... <
Tuo linkki ei ainakaan mun koneessani toiminut, joten tässä uudestaan, NDERF pääsivu:
http://www.nderf.org/
Keskustelupalsta:
http://www.nderf.com/phpBB2/index.php
Rakastan musiikkia... Sen tahoja, monimuotoisuutta, kaikkea ja olen sen jopa nähnyt. Tosin olin kyllä poltellut pilveä, joten oli pöllyissä, mutta istuessani sohvalla rauhallisesti musiikkia kuunnellessa, se alkoikin sekä näkyä, että kuulua yhtä aikaa. En edes sulkenut silmiäni, sillä en nähnyt sitä silmillä, vaan jotenkin silmieni takana. Kokemusta on vaikeaa,mahdotonta sanoin selittää. Se pitäisi itse kokea! Musiikin näkemistä se kuitenkin oli, sen vannon!
Rakastan ukonilmaa... Olen suorastaan hulluna salamointiin ja mitä enemmän salamoi, sitä kiehtovampaa sen katsominen on! Myös kunnon rankkasade on ihanaa. Olen kerran Floridan reissullani kokenut ihka oikean hurrikaaninkin. Muita pelotti, mutta minua se jotenkin ihanasti kutitteli. Pelko oli siinä toissijainen tunne, kun tuuli piiskasi sadetta vaakasuoraan ja puut olivat maan kyljessä kiinni!
Myös minulla on sävelkorva, jonka ansiosta osasin joskus soittaa kappaleen kun kappaleen pianolla. Enää en soita itse, mutta lopettaminen harmittaa melkolailla. En vaan ehtisi kun elämäni on nyt niin hektistä.
Ja vaikka vastauksesi ei ollut minulle, niin tämä kohta herätti erityisen paljon huomiotani
Sähköhärvelit eivät tosiaan ole parhaita kavereitani ja kelloa en ole käyttänyt moneen vuoteen. En tiedä miksi! Miksi kysyit näitä asioita? Onko niillä jokin suurempikin merkitys?
(mä itse koen kellon suorastaan vihollisekseni! Kyllä sitä aina kellon löytää, jos sellaista tarvii... :-) )
Voi kun minäkin saisin kortin kotoa... Joskus on niin kova ikävä jotakin, enkä osaa sanoa, että mitä...
Paul Gauguin oli tunnettu tapaus synestesiasta - hän maalasi usein musiikkia.
Olet oikeassa, että että tetrahydrokannabinol (siis dulla)i vo todellakini laukaista synestesian. Mutta LSD:n vaikutuksesta synestesia on kaikkein voimakkain - paljon voimakkaampi kuin jopa hyoskyamiinilla, jota pidän itse kaikista hallusinogeeneista viheliäisimpänä.
Tuo, mitä kirjoitat, on äärimmäisen tuttua.
Rakastan rajuilmaa, ukkosta ja salamointia. Kaikkein parasta se on yöllä - silloin, kun on pimeää, ja salamat erottuvat taivasta vasten.
Itse soitan kitaraa. Minulla on samankaltainen sävelkorva - kerran kuultuani jonkun kappaleen pystyn tapailemaan sen hyvin nopeasti - sekä melodian että komppauksen.
Miksi kysyn sähköasioita? Siksi, että voimakkaasti hengellisillä ihmisillä on taipumus saada sähkölaitteet hulluiksi, elektroniikka sekoamaan ja sulakkeet paukkumaan. Samoin he välittävät hyvin vähän ajasta, aikatauluista ja kellosta. Tämä on yleinen piirre, ja tulee vastaan lähes kaikilla voimakkaan hengellisillä ihmisillä.
Kortti kotoa? Saat sellaisen, kun rukoilet - ennemmin tai myöhemmin.