Täällä toistuvasti väitetään että Stalin olisi tahtonut miehittää koko Suomen kesällä 1944, tämä olisi ollut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen päätavoite.
Stalin on voinut antaa tuollaisen toivomuksen vaikka varsin hyvin tiesi sen olevan sotilaallisesti mahdotonta, joukkoja oli yksinkertaisesti liian vähän.
Kesällä 1944 neuvostojoukkoja hyökkäsi Suomea vastaan vajaa puoli miljoonaa, suomalaisia oli saman verran aseissa, pohjois-Suomessa oli yli 200 000 saksalaista sotilasta. Jokainen vähääkään ymmärtävä tajuaa että koko Suomen, edes etelä-Suomen, valtaamiseen joukkoja ei ollut riittävästi. Silti jaksetaan jauhaa venäläisten valtavasta ylivoimasta, tämä on täysin käsittämätöntä.
Talvisodan lopussa venäläisillä oli valtava ylivoima, miljoona miestä hyökkäsi ja suomalaisilla oli 300 000 miestä aseissa. Silloin tulosta alkoikin tulla, Suomi ei olisi kauaa sotaa kestänyt ja maa olisi miehitetty. Rauha oli pakko tehdä, jatkosodassa ei ollut hätäpäivääkään.
Stalin on voinut antaa tuollaisen toivomuksen vaikka varsin hyvin tiesi sen olevan sotilaallisesti mahdotonta, joukkoja oli yksinkertaisesti liian vähän.
Kesällä 1944 neuvostojoukkoja hyökkäsi Suomea vastaan vajaa puoli miljoonaa, suomalaisia oli saman verran aseissa, pohjois-Suomessa oli yli 200 000 saksalaista sotilasta. Jokainen vähääkään ymmärtävä tajuaa että koko Suomen, edes etelä-Suomen, valtaamiseen joukkoja ei ollut riittävästi. Silti jaksetaan jauhaa venäläisten valtavasta ylivoimasta, tämä on täysin käsittämätöntä.
Talvisodan lopussa venäläisillä oli valtava ylivoima, miljoona miestä hyökkäsi ja suomalaisilla oli 300 000 miestä aseissa. Silloin tulosta alkoikin tulla, Suomi ei olisi kauaa sotaa kestänyt ja maa olisi miehitetty. Rauha oli pakko tehdä, jatkosodassa ei ollut hätäpäivääkään.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Jos Tali-Ihantala ja muut torjuntapaikat, jossa kaatui kasapäin neuvostosotilaita, olisi murtunut, luuletko, että Stalin olisi jättänyt käyttämättää tilaisuuden marssia suoraan Helsinkiin?
Talvisotaan nimenomaan N:liitto lähti soitellen, koska luuli, että Suomi miehitetään parissa viikossa. Jatkosodassa oli N:liitto ihan toisella tavalla varustautunut. Nyt kuitenkin oli Saksa Suomen apuna, hyvä niin. Ilman Saksan apua, olisi maamme miehitetty.
Onko vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, kesällä 1944 neuvostojoukkoja oli yksinkertaisesti liian vähän, voimasuhteet ratkaisevat. Talvisodassa voimasuhteet olivat Suomen kannalta huomattavasti epäedullisemmat, silloin oltiin helisemässä.
Mikäli NL olisi Suomen tahtonut valloittaa olisi siihen tarvittu satoja tuhansia miehiä lisää. Tähän satsaukseen ei oltu valmiita sillä oli huomattavasti tärkeämpi sotatoimia joihin joukkoja tarvittiin, mm. operaatio Bagration.
"Onko vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, kesällä 1944 neuvostojoukkoja oli yksinkertaisesti liian vähän, voimasuhteet ratkaisevat. Talvisodassa voimasuhteet olivat Suomen kannalta huomattavasti epäedullisemmat, silloin oltiin helisemässä."
Sulkeeko se pois sen mahdollisuuden, että NL lähti soitellen sotaan? Ei. Se luuli, että Suomi vallataan kahdessa viikossa.
"Mikäli NL olisi Suomen tahtonut valloittaa olisi siihen tarvittu satoja tuhansia miehiä lisää. Tähän satsaukseen ei oltu valmiita sillä oli huomattavasti tärkeämpi sotatoimia joihin joukkoja tarvittiin, mm. operaatio Bagration."
NL nimenomaan halusi alistaa alistaa Suomen, tavalla tai toisella.
Kysyn vielä kerran: olisko Stalin jättänyt tilaisuuden käyttämättä marssia Helsinkiin, jos Suomen torjunta olisi murtunut?
>>>Kysyn vielä kerran: olisko Stalin jättänyt tilaisuuden käyttämättä marssia Helsinkiin, jos Suomen torjunta olisi murtunut?
Stalinhan vaati Viipurin vallattuaan EHDOTONTA antautumista.Kyllä hänellä oli sotavoimat asetettu nimenomaan tätä operaatiota varten.Se seikka että suunnitelmasta ei tullutkaan mitään johtui Stalinin virhearviosta.Suomi tiesi rankat ehdottoman antautumisen yksityiskohdat joita ei voitu hyväksyä,ja taisteli entistä kiivaammin.
"..Stalinhan vaati Viipurin vallattuaan EHDOTONTA antautumista.."
Tästä tutkijoilla ei liene ole täyttä varmuutta koska Tukholmasta Kollontay'lta vain SUULLISENA 2.6. saatua viestiä hallitus ei lähtenyt tarkistamaan.
Mutta Teheranin konferenssin jälkeen Neuvostoliitto oli tarjonnut Suomelle rauhanneuvotteluja sekä ”tehosti" näitä vaatimuksiaan muun muassa Helsingin pommituksilla; niillä tuskin oli voinut olla sotilaallista merkitystä?
6.2.1944 - Helsingin pommitus, jossa 103 kuollutta siviiliä.
16.2.1944 - Helsingin pommitus, jossa 25 kuollutta siviiliä.
1.3.1944 - NL julkaisi rauhanehdot.
Toisin sanoen me tiedämme tarkkaan rauhanehdot maaliskuussa ’44 mutta emme ilmeisesti kesäkuun ehtoja. Josko jostain arkistosta (Venäjältä?) löytyisi varma tieto noista rauhanehdoista sitten kesäkuussa antaisi se ainakin jälkiviisaudelle jonkinlaista tyydytystä...
"Tästä tutkijoilla ei liene ole täyttä varmuutta koska Tukholmasta Kollontay'lta vain SUULLISENA 2.6. saatua viestiä hallitus ei lähtenyt tarkistamaan."
No voi yhyren kerran kun on kovapäistä porukkaa!!
Tässä vielä kerran Sampo Ahto ole hyvä:
"Kylmän realistisella Linkomiehellä oli syynsä epätoivoon. Rintaman kestämisestä ei ollut tietoa, mutta Neuvostoliiton päämääristä oli saatu 22. kesäkuuta vihollisen vastaus pyyntöömme tulen lopettamisesta. Neuvostoliitto ilmoitti suostuvansa, mutta vain yhdellä ehdolla: Suomen oli antauduttava.
Niin varmoja Kremlissä oltiin täydellisestä voitosta, että 28. kesäkuuta, siis edelleen päivälleen 60 vuotta sitten, Moskovassa saatiin valmiiksi huolellisesti laadittu asiakirja, joka suomalaisten olisi antautuessaan ollut allekirjoitettava. Asiakirja sisälsi viisikymmentäkuusi kohtaa. On paikallaan toistaa siitä muutamia kohtia.
“Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet... Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta antautuvat ehdoitta... Suomen puolustusvoimain ylipäällystö suorittaa kaikkien Suomen maa-, meri- ja ilmavoimien aseistariisumisen NL:n sotavoimien ylipäällystön määräysten, aikataulun ja järjestyksen mukaisesti sen valvonnan alaisena... Tämän asiakirjan allekirjoittamishetkestä lähtien siihen saakka kunnes NL:n sotavoimien ylipäällystö on ottanut valvontaansa kaikki Suomen tietoliikenneyhteydet, kaikki radiolähetykset Suomen alueella on kielletty ja Suomen lennätin-, puhelin- ja radioyhteydet muihin maihin katkaistaan... Antautumisehtojen täyttämiseksi ja SNTL:n etujen turvaamiseksi NL:n sotavoimien ylipäällystö miehittää omin asevoimin ja oman harkintansa mukaan osittain tai kokonaan Suomen alueen, sen satamat, Ahvenanmaan saariston ja Suomenlahden saaret. SNTL:n hallitus toteuttaa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia Suomen miehitetyillä alueilla. NL:n sotavoimien ylipäällystö julkaisee omat käskyt ja määräykset. Suomen hallitus ja Suomen kansa pyrkivät kaikin tavoin myötävaikuttamaan näiden käskyjen ja määräysten täytäntöönpanoon. Suomen hallitus antaa viipymättä määräykset kaikille viranomaisille totella ehdoitta määräyksiä
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200403_sivu_23.html
Eversti Sampo Ahton JUHLAPUHEESSAAN (!) esittämä näkemys perustunee Edwin Linkomiehen muistelmiin; ja tutkijalle pääministeri ja sotasyyllisenä tuomittu Linkomies ei tietysti ole ’omassa asiassaan’ RIITTÄVÄN luotettava lähde. Eivätkä muistelmat yleensäkään kelpaa tukijalle ’totuudentorveksi’.
Tämän Kollontay’lta saadun viestin Suomeen toi pääministeri Ramsayn sihteeri kapteeni Anders Segercranz. Hänellä ei ollut mukanaan kirjallista materiaalia, koska oli aina mahdollista, että kone joutuisi syystä tai toisesta saksalaisten käsiin ja samalla myös Ramsayn viesti Moskovalle tai Kollontay’n ja Ruotsin Kabinettisihteeri Bohemanin viesti Suomen hallitukselle.
Ramsay’n sihteerin Segercranzin mukaan Kollontay ilmoitti seuraavat Neuvostoliiton ehdot: "...koska suomalaiset ovat pettäneet meitä monta kertaa, haluamme saada Suomen hallitukselta presidentin ja ylipäällikön allekirjoittaman julistuksen, että Suomi on valmis antautumaan ja että se kääntyy neuvostohallituksen puoleen pyytääkseen rauhaa. Jos saamme Suomen hallitukselta tämänkaltaisen asiakirjan, on Moskova valmis ottamaan vastaan Suomen valtuuskunnan". (Anders Segercranz 21.2. 1992).
Asian muisti näin myös Ramsay sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 16.11. 1945. Hänhän oli saanut Segercranzin vastauksen suullisena sellaisena kuin hän sen oli mieleensä painanut.
Tarkoittiko tämä viesti ehdotonta antautumista tai mitä tämä viesti yleensäkään tarkoitti, me emme tiedä, koska hallituskaan ei tuolloin lähtenyt sitä tiedustelemaan.
Minkälaiset faktat sinä esität asiasta ????
Sinun näkemyksesi pohja on katkeruus kun Suomesta ei tullut Stalinin sateliittia!
Tässä poimintaani Aateloisen puheesta,ja alla olevasta linkistä loput.
Neuvostoliitossa oli tehty jo valmiiksi
“Suomen ehdotonta antautumista koskeva
asiakirja”. Tätä ei koskaan jätetty Suomelle,
mutta Martti Turtola on julkaissut sen
teoksessaan “Mannerheim-kirja”. Ehdoton
antautuminen olisi johtanut Suomen maan
ja kansan tuhoon juuri siten kuin Stalin
alunperinkin oli suunnitellut. Asiakirja käsittää
56 pykälää. Esitän siitä voimakkaasti
lyhentäen vain muutaman kohdan:
Suomen hallitus ja puolustusvoimat tunnustavat
Suomen asevoimien täydellisen
häviön sodassa NL:a vastaan ja ilmoittavat
Suomen ehdottomasta antautumisesta. Pyytäen
lopettamaan sotatoimet ne antautuvat
ehdoitta sekä riisuvat aseista ja internoivat
suojeluskunnan ja maassa olevat saksalaiset
joukot … Suomen viestiyhteydet muihin
maihin katkaistaan…
… Neuvostoliitto miehittää osittain tai
kokonaan Suomen alueen … sekä toteuttaa
maassa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia
oikeuksia ...
… Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan
sellaiset lakisääteiset ja muut toimet, jotka
Neuvostoliiton sotavoimien johto katsoo tarpeellisiksi
… Suomen hallitus ja Suomen kansa
korvaavat Neuvostoliitolle Suomen sotatoimien
Neuvostoliitolle aiheuttamat tappiot ...
… Neuvostoliitto asettaa takavarikkoon
sekti Suomen pankin että muiden pankkien
kultavarannon, ulkomaan valuutan ja muut
arvotavarat…
Kaikkein uhkaavin on asiakirjan toiseksi
viimeinen pykälä. Mikäli Suomen hallitus
tai puolustusvoimien ylipäällystö eivät täytä
jotakin tässä asiakirjassa olevaa ehtoa, Neuvostoliiton
sotavoimien ylipäällystö käyttää
pakkokeinoja, joilla taataan ehtojen täyttäminen.
Tarvittaessa SNTL:n hallitus irtisanoo
tämän asiakirjan, jolloin irtisanominen
astuu voimaan välittömästi.
Tämä olisi siis ollut se rauha, jota meille
tarjottiin, ja jonka me hylkäsimme. Suomi
ei tietenkään voinut harkita antautumista,
koska se olisi merkinnyt Stalinin kaikkien
Suomea koskevien päämäärien täyttymistä
kerralla. Omissa nimissään presidentti
Ryti pyysi ja me saimme apua Saksasta. Kun
rauhan mahdollisuus torjuntavoiton myötä
koitti, tilanne oli aivan toinen kuin talvisodan
päättyessä. Näin omien veteraaniemme
taistelun sekä uhrin tuloksena Suomi
saattoi päästä itsenäisyytemme säilyttävään
rauhaan. Presidentti Mannerheim saattoi il-
Vantaan maanpuolustusjärjestöjen itsenäisyysjuhlassa 06.12.2005 pidetyssä
juhlapuheessa kenraalimajuri Aatolainen tarkasteli Stalinin ajan Neuvostoliiton
tavoitteita Suomen osalta. Tämä kirjoitus sisältää otteita puheesta. Puhe kokonaisuudessaan
on luettavissa Internet-sivuilla www.prokarelia.net/f i.
Suomen
kohtalonvuodet
1939-45
Kenraalimajuri Jaakko Aatolainen
Kuva Kenraalimajuri Jaakko Aatolainen
http://kareliaklubi.com/web-10/18.pdf
Stalin vaati EHDOTONTA antautumista.Turtola on löytänyt asiakirjan arkistoista.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Stalin teki myönnytyksiä Marskille 1944/HS20011206SI1KU04he5
" Sinun näkemyksesi pohja on katkeruus kun Suomesta ei
tullut Stalinin sateliittia! "
” Stalinisti?? ”
Kylläpä FASISTIT nyt riemastuivat - ja vain joistakin pienistä
historiallisista tosiasioista ja kun eivät päässeetkään jakamaan...
niin, hmm ...Fuhrerien tarjoamaa onnelaansa!
Nämä edellä esittämäni tiedot perustuvat lähes pelkästään
oululaisen tutkijan Erkki Maasalon tutkimuksiin ja kirjoitukseen
”Ramsayn erottamisesityksestä Ribbentrop-sopimukseen”.
Tässä fasisti-reppanoille vähän asiatietoakin iltalukemiseksi:
http://www.uta.fi/laitokset/historia/tutkijakoulu/sivut/paperi01/emaas.htm
N:liiton antautumisvaade nimenomaan johti Suomen tekemään Ryti-Ribbentrop paktin,tämä tuli Stalinille varmaan yllätyksenä.
http://www.soc.utu.fi/laitokset/poliittinenhistoria/opiskelu/5luentorentolalsl06.pdf
Tässä pätkä ylläolevasta linkistä.
"Stalin hyökkäsi Karjalan kannaksella, koska 1) Suomi oli hylännyt ehdot; 2) piti
varmistua siitä, että länsiliittoutuneiden maihinnousu Normandiaan tarkoitti totta ja
menestyi; 3) Yhdysvaltain kiinnostus Suomen kohtaloon oli nopeasti voimistumassa,
minkä neuvostojohto sai tiedustelunsa kautta tietää.
Suurhyökkäys, antautumisvaatimus, joka osoitti että tämä ajatus oli pysynyt
Moskovassa mielessä. Nyt se tarjottiin koepallon luontoisena, yritettiin saada
maksimaalisen paljon, otettiin esille maan miehitykseen ja totaaliseen kontrolliin
tähdänneet ehdot. Se johtikin päinvastaiseen tulokseen, Suomi kieltäytyi antautumasta
ja solmittiin Ryti-Ribbentrop-sopimus Saksan kanssa 26.6.1944.
Suurhyökkäys keskeytyi, koska suomalaisten vastarinta sitkistyi ja sen murtaminen
olisi vaatinut lisää resursseja, ja resurssit tarvittiin alkaneeseen kilpajuoksuun kohti
Berliiniä. Senkin jälkeen Voroshilovin komissio vielä heinäkuun lopulla valmisteli
ehdot, joissa mm. raja Kymijoelle, suunnilleen pikku vihan 1743 raja. Stalin ei
ruvennut sitä ajamaan läpi, koska lisävoimat tarvittiin muualle ja Teheranin ehtoja ei
kannattanut avata, kun Varsovan vastarintakapina ja Neuvostoliiton kielteinen asenne
siihen muutenkin kärjisti suhteita länteen."
"Täällä toistuvasti väitetään että Stalin olisi tahtonut miehittää koko Suomen kesällä 1944, tämä olisi ollut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen päätavoite."
Stalin vaati EHDOTONTA antautumista,ja heillä oli muitten liittoutuneitten tuki asialleen.
Mitä muuten Stalinin porukka vielä elokuulla touhusivat Ilomantsin suunnalla kun muualla hyökkäykset stoppasivat.Ja mottiin jäivät vielä sielläkin.
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä Stalin vaati tai jätti vaatimatta, sotilaalliset faktat eivät siitä miksikään muutu. Neuvostojoukkoja oli yksinkertaisesti liian vähän että ne olisivat voineet Suomen kesällä 1944 valloittaa! Kun vertaa voimasuhteita talvisodan lopussa ja kesällä 1944 tämän tajuaa kovapäisempikin.
".. vielä elokuulla touhusivat Ilomantsin suunnalla .. "
Tosiasioita kuitenkin jatkosodan nykytutkimuksen mukaan on, että kannaksella hyökkääjä ryhtyi puolustuksellisiin asemiin Stavkan määräyksestä 10. heinäkuuta; Vuosalmen ja Viipurinlahden taistelut 4 -10.7. olivat sen viimeiset varsinaiset hyökkäysoperaatiot kannaksella.
Myös Pohjois-Karjalassa vihollisen 7. armeija sai elokuun 4. päivä käskyn Pitkänrannan ja Loimalan rajalla siirtyä puolustukseen. Koska puolustus ei edellyttänyt samanlaisia joukkoja, KaRi määräsi Karjalan rintamalla olleen XXXVII kaartin armeijakunnan (37.KaAK) muihin ja kiirellisempiin sotilaallisiin operaatioihin
- Valko-Venäjälle ja Baltiaan.
Olisiko Stalin halunnut miehittää Suomen lienee toissijainen kysymys koska hänellä ei alunperinkään ollut siihen riittäviä voimia; ja lopulta Teheranin sopimuksen perusteellakin kesäkuussa 1944 Stavkalla alkoivat muut kiireet. Me tiedämme, että jopa hyvin pian Viipurin menetyksen jälkeen alkoi LeRin joidenkin joukko-osastojen ja kaluston siirto pois rintamiltamme.
Kesäkuun 4. päivähän Rytikin erosi ja Eduskunta valitsi presidentiksi Mannerheimin rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi. Näistä kesäkuussa 1944 Tukholmasta ’haetuista’ rauhanehdoista uudemman tutkimuksen antamat tiedot lienevät hieman epäselviä?
- Jatkosota jatkui, mutta heinäkuun alusta ”pienenevin panoksin”... taistelut vaikka eivät vaimentuneetkaan niin tappiot vähenivät omiemmekin joukoissa heinäkuussa, ja varsinkin sitten elokuussa.
Oli sillä voimaa juuri niinpaljon kuin katsoivat tarpeelliseksi operaatio "Suomen" valtamiseksi.Hyvä näin,kun erehtyivät laskelmissaan.Se hinta mikä voitosta kannattaa maksaa,SE on viisaus sodankäynnissä ja kaikessa mussakin.
Ilomantsin taistelut syksyllä 1944,jossa puna-armeija joutui mottiin,Suomalaisten saarrettua heidät Ilomantsin korpitaisteluissa.
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/kilin.htm
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/index.htm
On turhaa puhua miesmäärien eroista. Neuvostoliiton taktiikka perustui materiaaliseen ylivoimaan, vastustajan ampumiseen pois maan kamaralta. Tässä Neuvostoliitolla oli musertava ylivoima. Tähänhän perustui venäläisten toiminta hyökkäyksen alussa. Aamulla 9.6. aloitettiin tykistövalmistelu ja tehtiin tunnusteluhyökkäyksiä, joilla pyrittiin saamaan suomalaiset sitomaan reservinsä etulinjaan tuhottaviksi seuraavan päivän tulivalmistelussa. Jos puolustus olisi saatu lopullisesti murrettua Kannaksella, olisi Laatokan pohjoispuolelta ollut pakko tulla huomattavasti nopeammin pois eikä siellä olisi kyetty siihen tiukkaan vastarintaan, johon lopulta Ilomantsissa kyettiin. Neuvostoliiton voimat olisivat yhdistyneet Laatokan länsipuolella ja puolustus olisi romahtanut, kun Neuvostoliiton ylivoima olisi päässyt oikeuksiinsa leveämmällä rintamalla, jonka miehittämiseen meillä ei olisi riittänyt voimia. Puolustuksen romahtaminen olisi pakottanut valtiojohdon joko antautumaan tai ainakin massiivisiin myönnytyksiin.
Nämä ovat sotilaallisia faktoja, jotka kovapäisimpienkin luulisi vihdoin ymmärtävän.
Olen joskus yrittänyt selailla Ari Rainion ja tämän Kiljusen tekemää
karttakirjaa "Sodan taisteluja" ja varsinkin osaa ”Jatkosota”.
Hyvä yritys, mutta surkea lopputulos: Käytännöllisesti katsoen kaikki
teksti on kasattu sellaisilta viime vuosituhannen "tutkijoilta" kuin Juutilainen,
Kesseli, Kotro, Muikku ... Kiiski ja Ahven..
Sekahedelmäkeittokaan ei sentään saa olla ihan pelkkää kiisseliä!
Eiköhän me olla osin samaa mieltä tälläkertaa!
..ette näistä asioista juurikaan ymmärrä, mutta Stavkan tavoitteet
noissakin hyökkäyksissä olivat luultavasti enemmän Petsamon ja
Murmanskin suunnilla:
Saksalaisten vetäminen etelämmäksi ja hyökkäys pohjoisessa - kuten
sitten tapahtuikin!
Asioita pitää pystyä ymmärtämään kokonaivaltaisesti, mihin Raunion
ja Kiljusen kyvyt ja tiedot eivät todellakaan riitä. He eivät kumpikaan
suomalaisen ajattelutavan mukaan ole mitään akateemisia tutkijoita –
lähinnä jonkintapaisia virkamiehiä.
>teksti on kasattu sellaisilta viime vuosituhannen "tutkijoilta" <
Minne jätit sen klassikon Suomen sota 1941-1945, Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaa, Helsinki: Mantere, 1948
Tässähän näitä vanhoja Suomen Sotia on useampiakin:
Itse asiassa meillä on kolmekin eri teossarjaa nimellä Suomen Sota, joista ensimmäinen on Pajarin komentaman 3. divisioonan esikuntapäällikön Wolf H. Halstin kolmiosainen ”Suomen sota 1939-1945”:
Suomen sota 1939-1945 (Ensimmäinen osa) Talvisota 1939-1940 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1955
Suomen sota 1939-1945; (Toinen osa) Kesäsota 1941 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1956
Suomen sota 1939-1945; (Kolmas osa) Ratkaisu 1944 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1957
Ja sitten erillinen vain 256-sivuinen Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaan kirjoittama:
Suomen sota vv. 1941-1945: maavoimien sotatoimet, jonka ovat kirjoittaneet: Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaa, Helsinki: Mantere, 1948
Mutta varsinainen ’jättipaketti’ on 11-osainen ”Suomen sota 1941-1945” , jonka kaikki osat on toimittanut sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. so. nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos.
OSAT:
Suomen sota 1941-1945. 1. osa/toimittanut sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Sotateos, 1965
Suomen sota 1941-1945. 2. osa: Laatokan Karjalan valtaus ja eteneminen Aunuksen kannakselle / toimittanut Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1952
Suomen sota 1941-1945. 3. osa: Karjalan kannaksen valtaus kesällä 1941 / Eero Kuussaari / toimittanut Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto. Helsinki : Kivi, 1951
Suomen sota 1941-1945. 4. osa: Karjalan armeijan eteneminen Maaselän kannakselle v. 1941 / A. Petramaa / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1954
Suomen sota 1941-1945. 5. osa: Sotatoimet Seesjärven ja Jäämeren välillä v. 1941 /A. Petramaa, V. Pesonius / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1954
Suomen sota 1941-1945. 6. osa: Asemasotavaihe maarintamilla/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1956
Suomen sota 1941-1945. 7. osa: Venäläisten suurhyökkäys Karjalan kannaksella kesällä 1944/ Eero Kuuussari / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1957
Suomen sota 1941-1945. 8: Sotatoimet Laatokan ja Jäämeren välillä 1944-1945/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1958
Suomen sota 1941-1945. 9. osa: Merivoimat, ilmavoimat, kotijoukot ja naisjärjestöt/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Sotateos, 1960
Suomen sota 1941-1945. 10. osa/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki 1961
Suomen sota 1941-1945. 11. osa: Sotatalous / E. O. Tirronen /toimittanut Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. Porvoo: WSOY, 1975
Ja everstiluutnantti Eero Kuussaari on sama mies, joka työskenteli myös sotahistorian parissa!
"Stalin vaati EHDOTONTA antautumista,ja heillä oli muitten liittoutuneitten tuki asialleen. "
Tämä ei pidä paikkaansa. Suomalaisten tulkinta Kollontain ehdoille rauhanneuvottelujen aloittamiseksi oli tuo EHDOTON.
Tämä tulkinta lienee ollut tahallisesti väärä tai ehkä jälkeenpäin vääristetty, koska Suomi piti pitkään kiinni 1939 rajojen ottamisesta neuvottelujen pohjaksi.
On helppo esittää väitteitä toisen osapuolen vaateiksi, jos on itse tehnyt virheitä.
Suomen asiasta sovittiin liitoutuneutten kesken jo Teheranissa 1943. Siellä sovittiin Suomen säilyttämisestä itsenäisenä valtiona, ja paljon muustakin Suomea koskevasta.
Tuossa sulle faktaa. Sampo Ahto,ole hyvä.
"Neuvostojoukoille annetut sotilaalliset tehtävät olivat luonnollisesti poliittisten tavoitteiden mukaisia. Päätehtävänä oli Suomen armeijan elävän voiman tuhoaminen Karjalan kannaksella, mutta siinä ei onnistuttu. Viipuri sen sijaan oli saavutettu kymmenessä vuorokaudessa, kuten neuvostoliittolaiseen tapaan aikataulu oli määritetty. Strategisista jatkosuunnitelmista ei toistaiseksi ole kuitenkaan tarkkaa selvyyttä. Neuvostoliitossa väitettiin sittemmin yleisesti, etteivät he pitemmälle pyrkineetkään kuin sinne, minne rintamalinja kohta asettui. Hämmästyttävää kyllä Suomestakin on tänä vuonna saatu muutaman kerran kuulla mielipiteitä, ettei mitään suomalaisten torjuntavoittoa ollut olemassakaan. Venäläiset pysähtyivät muka vapaaehtoisesti sinne, minne olivat edenneet. Vastikään suomennetun professori Barysnikovin kirjan mukaan marsalkka Vasiljevski kirjoitti muistelmissaan, että neuvostojohto päätti pysäyttää hyökkäyksen 19.6., päivää ennen Viipurin valtausta.
Entisenä aitona bolshevikkinä Barysnikov taitaa historian muuntelun. Ensinnäkin Vasiljevski kirjoitti, että neuvostojohdon päätös tehtiin 17.6. eikä 19.6. Toiseksi marsalkka ei suinkaan puhunut hyökkäyksen pysäyttämisestä, vaan päinvastoin kirjoitti, että “päätettiin myös, että Viipurin valtauksen jälkeen on hyökkäystä jatkettava”. Linja Elisenvaara – Imatra – Virojoki oli Vasiljevskin mukaan seuraavana tavoitteena. Ilman Suomen armeijan perusteellista lyömistä Talin - Ihantalan ja Vuosalmen alueilla ei mainitun linjan saavuttaminen olisi ollut mahdollista.
Mutta Vasiljevski oli vakaumuksellinen kommunisti siinä kuin Barysnikov ainakin ennen oli. Hänkin tyytyi vain hieman raottamaan esirippua. Tavoitteeksi hän tunnusti ainoastaan seuraavan välitavoitteen, joka sijaitsi vielä Salpa-aseman itäpuolella. Kenraaliluutnantti Platonov oli avoimempi, sillä hän myönsi vuonna 1979 suomennetussa teoksessaan tavoitteiden olleen Kotkan ja Kouvolan valtauksen jälkeen Kymijoen linjalla. Sinne eteneminen olisi siis edellyttänyt jo Salpa-asemankin murskaamista. Mutta toisessa yhteydessä Platonov paljasti varovaisesti hieman enemmänkin. Hän nimittäin myönsi avoimesti, että suomalaiset saavuttivat torjuntavoiton kesällä 1944 ja totesi, että venäläiset joukot eivät pystyneet täyttämään saamiaan tehtäviä. “Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta syvälle Suomeen”, Platonov kirjoitti."
Mikä Stalinia vaivasi kun ei millään ottanut Suomea omaan Blokkiinsa.Miksi Romania,Puola,DDR,Bulkaaria,Tzhekoslovakia,Unkari,(Itävaltakin)ja Balttianmaat VIRO LATVIA LIETTUA,liitettiin oikein suureen Neuvostoliittoon.Miksi Stalin säästi Suomea joutumasta osaksi NL.MiksiSuomen tie ei ollut kuten Hertta Kuusinen lupaili;"Suomen tie on sama kuin Tzhekkoslovakian tie".
Tästä pääset aiheeseen kiinni.
"Neuvostoliitto miehittää osittain tai kokonaan Suomen alueen … sekä toteuttaa maassa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia ...… Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan ellaiset Lakisääteiset ja muut toimet, jotka Neuvostoliiton sotavoimien johto katsoo Tarpeellisiksi … Suomen hallitus ja Suomen kansa
korvaavat Neuvostoliitolle Suomen sotatoimien neuvostoliitolle aiheuttamat tappiot ...
… Neuvostoliitto asettaa takavarikkoon sekti Suomen pankin että muiden pankkien
kultavarannon, ulkomaan valuutan ja muut arvotavarat… Kaikkein uhkaavin...."
http://kareliaklubi.com/web-10/18.pdf
Linkomiehen Vaikea aika -muistelmien mukaan Juhannuksen 1944 alla saadut venäläisten ehdot sisälsi sanan KAPITULAATIO, joka tarkoittaa miehittämistä ja siihen suostuminen tarkoittaa EHDOTONTA ANTAUTUMISTA!
Älä siis kehtaa väittää mitää puppua.
Linkomies ei tietysti sen paremmin kuin
muistelmatkaan yleensä ole riittävän
todistusvoimainen lähde näistä rauhanehdoista.
Itse asiassa nykytutkijat kertovat, että Suomen
hallitus ei edes lähtenyt kyselemään Kollontay'n
kautta Tukholmasta 22.6. saatuja rauhanehtoja.
Tämä on kyllä sellainen kysymys jonka luulisi
tutkijoiden - jos halua ja osaamista riittää -
pystyvän helpostikin selvittämään.
komentajan hölmöys ja henkilökohtainen kunnianhimo. Hemmo halusi saavuttaa jotain mitä muut komentajat eivät olleet saavuttaneet.
Toisaalta myös hyökkäykseen varatut voimat piti N-liiton sotaoppien mukaan käyttää loppuun. Niin typerää kuin sellainen ajttelu onkin. Tosin oli sitä sellaista oppia muillakin mailla.
Ei kai kukaan kuvittele, että N-liitto olisi kuvitellut Ilomantsin suunnan joukoilla valtaavansa koko Suomen. Se oli puhtaasti paikallinen yritys.
"Ei kai kukaan kuvittele, että N-liitto olisi kuvitellut Ilomantsin suunnan joukoilla valtaavansa koko Suomen. Se oli puhtaasti paikallinen yritys."
Tässä kartta josta selviää "tavoitteet"
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/htavoite.gif
Totta kai tavoitteet asetaan aina jonnekin mahdollisimman kauan. Ei kai kukaan komentaja sano joukoilleen ennen hyökkäystä, että "ei me tässä nyt mitään isoa tavoitella, kunhan vaan vähän rähjätään ja miehiä tapatetaan."
Joukkojen innostamiseksi ja komentajan oman kunnianhimon takia tavoitteet asetellaan pilviin.
Linkomiehen muistia on hämmästelty ennenkin, mutta varsinaisia asiavirheitä sieltä muistelmakirjasta tuskin löydät! Muistelmat on ammattimiehen toimittamat ja asiat aikajärjestyksineen on myöhemmin tarkistettu muista lähteistä.
Vankilassa oli aikaa kirjoittaa ja miettiä.
Linkomiehen muisti oli briljantti ja hän oli varsinainen besservisser, jota muut "Sörnaisten yleisesikunnan jäsenet" ei oikein tahtoneent sietää edes vankilan juttuporukoissa, saati haluta hänen sellitoverikseen!
Lue aiheesta lisää mm. A.H. Virkkusen kirjasta Sörnaisten Yleisesikunta, Otava 1976
Stalinin ehdottoman antutumisen vaatimus kesäkuussa 44 on asettava asiayhteyteen. Kyseessä oli suomalaisten toivomus sodan lopettamisesta ja aselevosta. Venäläisten puolella oli menestyksellinen hyökkäys meneillään, eikä sen tavoitteita oltu vielä saavutettu. Hulluhan Stalin olisi ollut, mikäli olisi pysäyttänyt kauan valmistellun hyökkäyksen ja aloittanut neuvottelut Suomen kanssa.
Kyllä neuvottelut pitää ajoittaa vakiintuneeseen tilanteeseen. Voimakkaasti kehittyvässä tilanteessa häviävä osapuoli voi vain antautua.
"Totta kai tavoitteet asetaan aina jonnekin mahdollisimman kauan. Ei kai kukaan komentaja sano joukoilleen ennen hyökkäystä, että "ei me tässä nyt mitään isoa tavoitella, kunhan vaan vähän rähjätään ja miehiä tapatetaan."
Joukkojen innostamiseksi ja komentajan oman kunnianhimon takia tavoitteet asetellaan pilviin."
Paitsi että tämähän ei tietenkään sovellu Suomen sodan tavoitteisiin -41, eihän? Miekantuppipäiväkäsky TÄYTYY ottaa kirjaimellisesti!!
" Miekantuppipäiväkäsky TÄYTYY ottaa kirjaimellisesti!! "
Käsittämättömän typerä ja suorastaan NAIIVI - näin tässä ajassa ainakin - tuo
Tuomponko runoilema "Miekantuppikäsky".
http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk3_41.gif
Miekantuppikäskyn vakavuudesta ja kirjaimellisuudesta en ole varma, mutta
operaatio Barbarossa ja Hitlerin yleisohje joulukuulta sitä vastoin olivat liiankin
KIRJAIMELLISIA ja realistisia!
..jos tähän väliin kuunneltaisiin katkelma tasavallan presidentin Tarja Halosen puheesta jatkosodan päättymisen 60 vuotisjuhlalllisuuksista 4.9.2004 joka sivuaa tätäkin asiaa:
"Tänään 60 vuotta sitten päättyi jatkosota ja tie rauhaan aukeni. Neuvostoliiton, Ison-Britannian sekä muiden liittoutuneiden valtojen kanssa solmittu välirauha sinetöi maamme itsenäisyyden säilymisen. Suomi säästyi siltä kohtalolta, joka kohtasi melkein kaikkia muita Euroopan valtioita. Sota ei kulkenut koko maan yli eikä Suomea koskaan miehitetty. Maailmansodan jatkumisesta huolimatta jälleenrakennus voitiin aloittaa ja pitää vapaat eduskuntavaalit jo maaliskuussa 1945. Kaikki tapahtui demokraattisesti silloisen ja aina vuoteen 2000 asti voimassa olleen perustuslain mukaisesti.
Suomen poliittinen johto teki loppukesästä 1944 päätöksen pyrkiä rauhaan. Tässä tarkoituksessa presidentti Ryti erosi ja marsalkka Mannerheim valittiin hänen seuraajakseen. Tuolloin kukaan ei voinut olla varma lopputuloksesta. Churchill, Roosevelt ja Stalin olivat keskustelleet Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 Euroopan ja myös Suomen kohtalosta. Maamme itsenäisyyttä sinänsä ei asetettu kyseenalaiseksi, mutta Teheranissa saavutettu yhteisymmärrys ei tarjonnut Suomelle ruusuista tulevaisuutta. Suomen hallituksen pyrkimykset rauhanehtojen lieventämiseen keväällä 1944 olivat valuneet hiekkaan. Molotov oli yksikantaan vastannut tuolloin rauhaa tunnustelleelle valtioneuvos Paasikivelle, että "te saatte luvan olla voitetulle maalle kuuluvassa asemassa".
Kun länsiliittoutuneet aloittivat kesäkuun alussa 1944 Normandiassa monia viikkoja kestäneen maihinnousunsa, Neuvostoliitto kohdisti massiivisen suurhyökkäyksen Suomea vastaan tarkoituksenaan ratkaista Suomen kohtalo nopeasti ennen kuin varsinainen hyökkäys kohti Berliiniä alkaisi.
Suomalaisten torjuntavoitto kesä-heinäkuun aikana muutti olennaisesti tilanteen. Ratkaisevaa oli puna-armeijan pysäyttäminen Tali-Ihantalassa. Vaikka rauhanehdot säilyivät suomalaisten kannalta kohtuuttoman raskaina loppuun asti, lähtökohta neuvotteluille oli ratkaisevasti muuttunut. Suomi säilytti paitsi ulkoisen itsenäisyytensä myös kansalliset puolustusvoimansa ja muut edellytykset itsenäisen politiikan harjoittamiseen.
Tästä suuria uhrauksia vaatineesta saavutuksesta maamme on pysyvässä kiitollisuudenvelassa Teille, arvoisat sotaveteraanit"
Näin siis hyvin arvovaltaiselta taholta tullut kannanotto tähänkin keskusteluun. Siis "Suomen itsenäisyyttä ei sinänsä asetettu kyseenalaiseksi" Teheranin konferenssin jälkeen, mutta Molotovin sanoin saamme luvan olla voitetun maan asemassa. Luulisin Molotovin tarkoittaneen ensisijassa tuota rajakysymystä joka tuntui olleen varsinainen kompastuskivi kevään rauhantunnusteluissa. Silloinhan suomalaiset eivät voineet hyväksyä neuvottelujen pohjana olevaa vuoden -40 rajaa. Mahdollisesti myös sitä että suomalaisilla ei ole mitään neuvoteltavaa, vaan lähinnä vain hyväksyttävää venäläisten sanellessa ehdot, niinkuin sittemmin kävikin.
Halosen puheessa ei kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi Tali-ihantalan torjuntavoittojen tärkeyttä Suomelle.
Juhlapuhe ei ole tietysti Tarjan kirjoittama ja Tarja tuskin noita
sota-asioita tuntee senkään vertaa kuin Paavo; puhe on virkamiesten,
ei tutkijoiden kirjoittama ja edustaa sinällään vain valtion virallista
näkemystä sodistamme ja niiden syistä.
Jo nyt on selvästi nähtävissä, että nämä "virkamiestutkijamme" ovat
omissakin seminaareissamme ja ”kylmän sodan jälkeisillä” kansainvälisillä
areenoilla jäämässä vähän heitteille ja omille teilleen.
Vähäsen käy sääliksi, ei meitä suomalaisia, vaan noita "tutkijoita", sillä
lopultakin vain totuus sodistamme voi olla kansakunnan parhaaksi!
..se on, eipä sitä sentään resitentti itsekseen tuommoisesta asiasta pääse ihan omia mielipiteitään ja tutkimustuloksiaan julistamaan. Kieli keskellä suuta siellä kuitenkin tuokin puhe sorvattiin, ja aina on mukava noita rivienvälejäkin tiirailla näissä.
vielä noin kymmenen vuotta. Sitten voidaan jo puhua tottakin.
..tosiaankin nähdä mitä kymmenen vuoden kuluttua tästä asiasta "virallisessa resitentin puheessa" puhutaan. Muistetaan että näihin virallisiin lausumiin vaikuttaa kulloinenkin politiikkakin jonkinverran.
Presidentin puheella on ihan muut tavoitteet kuin historian tutkimuksella. Katsoppa vaikka Rytin puheita vuosilta -40 - -44. Niistä näet selvästi "historiaa". Tavoite ei ollut totuus, vaan kansan sotamotivaation kohotus. Tänään presidentin puheen tarkoitus on jotain muuta, muttei viimeisen totuuden esittäminen.
Ei korkean valtiomiehen puheessa varmaankaan ole valehdeltu. Vaikutus aikaansaadaan sillä, mitä asiaosia puheeseen sisällytetään ja mitä unohdetaan, mitä painotetaan ja toistetaan ja mitä taas esitetään korkeintaan vain sivulausessa. Tarkoitus ei ole mahdollisimman totuudenmukainen kuva, vaan haluttu vaikutus.
..minä nyt tuon ymmärrän, kunhan toin keskusteluun mukaan myös Suomen Virallisen Kannan asiaan.
Halonenhan puhuukin aina vain pelkkää paskaa. En ostaisi häneltä omenaakaan, vaikka hän on meidän kunnioitettu presidentti.
Tarkoitus oli painostaa saksaa ja kokeilla murtuuko kannas. Ilmeisesti he olisivat tehneet suomesta pääsotanäyttämön jos tätä kautta olisi päässyt helposti saksaan.
Suomalaisista joukoista pikainen vahvuuslaskelma todistaa, ettei siellä etulinjan edessä ollut lähellekään 600 000 ukkoa! Ehkä 200 000 kesäkuun alussa on lähempänä oikeaa. Kannaksellahan oli muistaakseni noin 79 000 suomalaista sotilasta rähinän alkaessa
Suomessa liikekannallepano oli mekoisen perusteellinen ja noin 16% osuudella koko väestöstä se edusti kärkipäätä maailmanlaajuisestikin.
Paljonko muuten 16% tekee silloisesta noin 5 miljoonasta... mikä heittää? Paljonko oli haavoittuneina pois pelistä. Varmasti kymmeniä tuhansia enimmillään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#1944
Suomella oli kesän 1944 torjuntataisteluissa käytössä 14 jalkaväkidivisioonaa, seitsemän prikaatia ja panssaridivisioona. Näin Wikipedian mukaan. Itse sanoisin niitä olleen 15 ja 3 prikaatia, mene ja tiedä... joitakin divisiooniahan oli lakkautettukin...
Pitääpä tarkistaa kirjoista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Jatkosodan_joukko-osastot
Puna-armeija käytti Suomen rintamalla yhteensä 54 divisioonaa, 11 jalkaväkiprikaatia ja seitsemän linnoitusalueen joukkoja eli yhteensä 68 yhtymän verran joukkoja, yhteismäärältään noin 605 000 miestä, joiden taisteluvälineistö oli ylivoimainen. Suomalaisten kokonaistappiot olivat Kannaksella noin 44 500 ja Itä-Karjalassa noin 19 500 miestä kaatuneina ja haavoittuneina, Puna-armeijan tappiot olivat vähintään 96 400 miestä.
Suomella oli (Wikipedian mukaan) 14 divisioonaa, á 13 500 ukkoa (Vahvuuden alla olevan Mekrin linkin mukaan) per divisioona, tekee 189 000 mosuria. 7 prikaatia á 7900 ukkoa, tekee 55 300 mosuria. Lisäksi oli jonkin verran erillisiä pataljoonia ja erillisiä osastoja, ehkä noin 20 000 mosuria. Tekee yhteensä 264 300 ukkoa. Ilmavoimissa oli jotain 80 000 ukkoa ja merivoimissa muutama kymmenen tuhatta. Missä loput? Töpinässäkö? Aseissa kuitenkin...
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/vahvuudet.htm
Sakemanneja oli noin 200 000, mutta taistelevia divisioonia melkoisen vähän. Sakemanneja oli noin 3 ukkoa töpinässä aina yhtä kuraportaan mosuriua kohti. Tekee siis noin 50-60000 saksalaista taistelevaa mosuria ja loput töpinässä.
On turha verrata divisioonien määrää, venäläisten divisioonat ovat huomattavasti pienempiä kuin suomalaisten tai saksalaisten.
Venäläisiä oli alle puoli miljoonaa, suomalaisia oli koko maassa saman verran, pohjois-Suomessa yli 200 000 saksalaista. Venäläisten oli täysin mahdotonta vallata Suomea käytettävissään olevilla joukoilla, tämä pitäisi olla jokaiselle itsestään selvää. Silti höpötetään valtavasta ylivoimasta, käsittämätöntä. Talvisodassa oli voimasuhteet aivan toiset, silloin Suomi olikin helisemässä!
Divisioonamäärillä ei tosiaan ole juuri merkitystä, jos henkilöstövahvuus divisioonassa on prikaatin luokkaa.
Oli neuvostojoukkoja rintamalla silti enemmän, kuin suomalaisia. NL 450000 ja Suomella 330000 (kenttäarmeijassa tuo määrä).
Karjalan kannaksella neuvostojoukoilla oli kuitenkin lähes 3:1 ylivoima 220000 vs. 75000.
Koska hyökkäysjoukoilla oli käytössään huomattavasti enemmän automaattiaseita, tykistöä, panssariajoneuvoja ja ilmavoimia verrattuna puolustajaan, oli tulivoimaero erittäin suuri sekä suhteellisesti, että absoluuttisesti.
Suomen panssarintorjunta oli hyvin heikoilla kantimilla vielä kesäkuun alkupuolella -44. Sen huomioonottaen Kannaksella hyökänneet yli 600 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä edustivat erittäin suurta hyökkäysvoimaa.
Neuvostoliiton ylijohdolla oli hyvä syy uskoa Suomen puolustuksen romahtavan Kannaksella ennen, kuin muilta suunnilta tulevat täydennykset ehtisivät paikalle.
Sen verran murskaava ylivoima oli päähyökkäyssuunnassa.
Ai, Suomen asukasluku oli silloin n. 5 miljoonaa. Minäkun olen luullut tähän asti, että noin 3,5 miljoonaa.
Suomen sodanjohdon käsittämätön virhe oli pitää vain 75 000 miestä Karjalan kannaksella vaikka sieltä oli lyhyin matka etelä-Suomeen.
Puolustus olisi pitänyt rakentaa syvyyteen, saksalaisilta oli tullut yllin kyllin strategista ja taktista tietoa siitä miten puna-armeija tekee läpimurron. Tätä tietoa ei joko hankittu tai, mikä uskomattominta, käytetty. Olisi ollut pari vuotta aikaa rakentaa kymmenien kilometrien syvyiset puolustuslinjat, sen sijaan miehiä makuutettiin tai heillä teetettiin puhdetöitä. Tämä oli suorastaan rikollista piittaamattomuutta!
Panssarit ovat suunnatoman yliarvostettu aselaji, varsinkin jos maasto suosii puolustajaa. Antaa panssarin tulla, kauhulla tai panssarinyrkillä poterossaan oleva sotilas odottaa että vaunu menee yli ja tuhoaa vaunun sitten. Ilman jalkaväkeä panssarit ovat avuttomia!
Jalkaväki valloittaa asemat, niiden määrä ratkaisee. Venäläisiä oli yksinkertaisesti niin vähän etteivät he mitenkään, kenenkään johdolla, millään strategialla olisi voineet Suomea valloittaa. Tähän päätyy kun katsoo voimasuhteita, talvisota onkin eri juttu, silloin oltiin helisemässä.
Suomen puolustus, jos nyt ei romahtanut, niin ainakin antoi reippaasti periksi suurhyökkäyksen alussa. Kun suomalaiset saivat lisäjoukkoja kannakselle ja voimasuhteet tasoittuivat loppui venäläisten eteneminen.
Jotta venäläiset olisivat voineet Suomen valloittaa, edes etelä-Suomen olisi joukkoja pitänyt olla vähintäänkin parisataa tuhatta miestä enemmän. Nyt valloittaminen ei ollut lähelläkään vaikka sellaista sinnikkäästi väitetään.
Kyllähän suomalaiset rakensivat koko ajan satoja bunkkereita, mutta väärään paikkaan !!
http://heninen.net/kollaa/kuvia/k-museo_f.htm
Stalin vaati EHDOTONTA antautumista vielä silloin kun VIIPURI oli vallattu.Mitä pirua sinä jauhat.
"Kädet ylös,sormi jonka tunnette selässänne on pistoolinoiippu".
"Jotta venäläiset olisivat voineet Suomen valloittaa, edes etelä-Suomen olisi joukkoja pitänyt olla vähintäänkin parisataa tuhatta miestä enemmän. Nyt valloittaminen ei ollut lähelläkään vaikka sellaista sinnikkäästi väitetään."
Miten monta kertaa muuten aiot vielä kirjoittaa tuon saman mantran? Venäläisten tarkoituksena oli tuhota suomalaiset voimat Kannaksella ja pakottaa maa antautumaan. Jos suomalaiset joukot olisi saatu tuhottua, ei mikään olisi estänyt etenemistä syvälle Suomeen ja silloin olisi taistelun jatkaminen ollut mahdotonta. Olisi jouduttu joko antautumaan tai tekemään rauha sellaisilla ehdoilla, jotka olisivat vastanneet antautumista.
Laitetaanpa Pussinperän arkistoihin nuokin,tulevaa käyttöä varten.
Venäläisten ja suomalaisten/saksalaisten välinen voimatasapaino ei antanut teoreettisesti venäläisille mahdollisuutta Suomen valtaamiseen. Tarkat laskelmat ovat tarpeettomia, mutta tarvittavan suuruista ylivoimaa ei löytynyt.
Kannaksella venäläisillä oli suuri ylivoima. Se takasi hyökkäyksen onnistumisen. Voitanee pitää suomalaisten johdon virheenä suomalaisten joukkojemn sijoitusta. Toiset pitävät sitä myös suomalaisten onnena. Toisaalta vika oli suomalaisten tiedustelussa. Kyllä hyökkääjä aina paikallisen ylivoiman saa aikaan, mikäli tiedustelu ei onnistu tehtävässään.
Motivaatio ja ennenkaikkea kuri oli venäläisissä joukoissa paljon suomalaisten vastaavia parempia. Samoin johdon organisatio, huollon toiminta ja esikuntatyöskentely kokonaisuudessaan. Esikunnissa varsinkin näytti olleen kyse motivaation puutteesta. On huomattavaa, että ketju on yhtä vahva kuin heikoin lenkki. Muutamat suomalaisten kiistatta hyvät johtajat eivät auttaneet asiaa.
Myöskin venäläisten aseistus oli parempi kuin suomalaisten. Ero ei kuitenkaan ollut merkittävää.
Suomalaisten päävirhe oli joukkojen asemien ja koko asenteen vääryys. Miehet tekivät kaikkea muuta kuin tarpeellista. Kyllä 2,5 vuotta olisi ollut riittävä aika rakentaa asemiin syvyyttä ja vahvuutta aivan toisella tavoin, kuin tapahtui.
"Venäläisten ja suomalaisten/saksalaisten välinen voimatasapaino ei antanut teoreettisesti venäläisille mahdollisuutta Suomen valtaamiseen. Tarkat laskelmat ovat tarpeettomia, mutta tarvittavan suuruista ylivoimaa ei löytynyt."
Mielestäni perustava virhe näissä keskusteluissa on se, että vertaillaan elävän voiman määrää materiaalitaistelussa. Materiaalitaistelussa pitää verrata materiaalin määrää. Materiaalisesti venäläisillä oli murskaava ylivoima. Voidaan kysyä mitä olisi tapahtunut, jos venäläiset olisivat materiaalillaan saavuttaneet nopean läpimurron tuhoten suomalaiset voimat etulinjaan ja marssineet Helsinkiin? Sota olisi ollut ohi riippumatta Laatokan pohjoispuolella olevista joukoista tai tappion partaalla olevan Saksan joukoista.
Maan miehittäminen ei edellytä sitä, että tapetaan jokainen mies, joka vastapuolella on. Koska sota on politiikkaa, maan miehittäminen sotilaallisin keinoin edellyttää vastustajan asettamista poliittisesti siihen asemaan, että sodan jatkaminen on mahdotonta. Tähän olisi jouduttu, jos venäläiset olisivat saavuttaneet nopean läpimurron.
..tiedustelua lienee turha syyttää tuosta katastrofista. Kirjassa "Päämajan tiedustelu 39-45" -käydään läpi tämäkin episodi ja asia tulee selväksi että tietoa kyllä suomalaiselle sodanjohdolle saatiin tiedustelun kautta kohtuullisen riittävästi tekemään johtopäätökset että hyökkäystä valmisteltiin vastapuolella. Tiedot eivät vain johtaneet toimenpiteisiin.
Kyösti Karhila kertoo kuinka radio ilmoittaa kymmenestä viholliskoneesta ja pian yli sadasta. Lopuksi kerrotaan "lukemattomasta määrästä" vihollisia. Tahän ilmasirkukseen lentäää parvi suomalaisia ME109 koneita (BF109?). Suomalaiset lentäjät tietävät, että mahdollisesti heistä joku pian kuolee. Vain survaisu ohjaussauvasta ja käännös takaisin ja pääset pakoon yli 600 km/h, mutta yksikään ei sitä tee...
Kestoaiheena S24:llakin jatkuvasti.
jatkumaan.
ei ottanut huomioon Väinö Tanneria. Tannerin merkitys kyllä inhoiten ymmärretään tänäkin päivänä Venäjällä.
Kesällä 1944 KOKO puna-armeijan parhaiten koulutettu, voimakkain ja iskuvoimaisin yhtymä oli 37. kaartinarmeijakunta, joka määrättiin murtamaan suomalaisten puolustus Nietjärvellä. 15.-17.7. käydyissä taisteluissa kyseinen armeijakunta sai niin pahasti päihinsä ja menetti niin paljon kaaderimiehistöä, että STAVKA määräsi sen vedettäväksi pois linjasta ja hyökkäyksen jatkumaan Ilomantsin suunnalla.
Kysymys kuuluu, jos Stalin halusi vain kutitella suomalaisia, niin miksi ihmeessä hän lähetti valioarmeijakuntansa tuonne? Kyseessä oli STAVKAn strategisiin reserveihin kuulunut eliittiyhtymä. Huvikseenko hän sen Suomeen suuntasi?
Katsopas aloittajahyvä Normandian maihinnousuun osallistuneitten joukkojen määrää ja vertaa sitä Kannaksen hyökkäykseen. Puhun siis maihinnoususta, en koko Normandian taistelusta. Vertaa panssarien määrää, lentokoneitten määrää, tykistön määrää. Vieläkö olet sitä mieltä, että Kannas 1944 oli vain Stalinin huitaisu.
Stalin ja puna-armeija tekivät vuonna 1944 neljä strategista iskua. Yksi niistä oli hyökkäys Suomeen. Tarkoituksena oli vallata Suomi ja katkaista Lapissa ja Norjassa olevien saksalaisten huoltoreitit, suorittaa maihinnousu Suomesta länsi-Viroon. Kun homma meni Suomessa hatuiksi, suomalaiset saivat ajaa saksalaiset Lapista ja puna-armeija hyökkäsi Viroon suoraan idästä.
On vielä toinenkin juttu, josta voit pikkuisen laskeskella mitä Stalin Suomen varalle hautoi. Kuinka monta konetta osallistui Helsingin suurpommituksiin? Kolmen päivän ajan satoja ja satoja pommikoneita hyökkäsi Helsinkiin ja todella huonoin tuloksin. Parhaanssa hyökkäyksessä koneita oli yli 900. Tarkoituksena oli hävittää Helsinki. Ei onnistunut. Sensijaan Tallinna onnistuttiin tuhoamaan pahoin, mutta siellä ilmatorjunnasta vastasivatkin saksalaiset.
Kyllä Neuvostoliitolla oli ihan selvät sävelet Suomen suhteen. Ne samat jotka pantiin toimeen Baltiassa, Puolassa, Unkarissa, Tsekkoslovakiassa, Bulgariassa, Romaniassa jne.
"Kesällä 1944 KOKO puna-armeijan parhaiten koulutettu, voimakkain ja iskuvoimaisin yhtymä oli 37. kaartinarmeijakunta"
Ja tämähän on edelleen vain ja ainoastaan yhden herra kilin mielipide, joka todennäköisesti perustuu siihen että AK:ssa oli mukana tavallisiksi isonumeroisiksi kaartin kivääridivisiooniksi muunnettuja laskuvarjodivisioonia (yleinen harhaluulo: maahanlaskujoukot = aina & kaikkialla eliittiä).
Kyseiset, aiemmissa tehtävissään epäonnistuneet joukot oli siis nimetty uudelleen kaartin kivääridivisiooniksi, täydennetty alokkailla, pikakoulutettu & -varustettu mekanisoituun sodankäyntiin ja varustelu oli kaikenlisäksi vähäisempi kuin monen muun pieninumeroisemman kaartindivisioonan.
Kaartiin kuului 120 divisioonaa. Nuo kolme Suomen suunnalla huseerannutta jälkipään osastoa olivat samaa harmaata massaa kuin muutkin ja kärsivät vielä sekä koulutuksellisista että kalustollisista puutteista.
"Katsopas aloittajahyvä Normandian maihinnousuun osallistuneitten joukkojen määrää ja vertaa sitä Kannaksen hyökkäykseen. Puhun siis maihinnoususta, en koko Normandian taistelusta."
Eli tässä tapauksessa pitäisi siis verrata vain läpimurtoiskun voimavaroja? Tällöin vertailuksi tulee ottaa Valkeasaari vastaan Normandian D-päivän invaasiojoukot.
Valkesaaressa hyökkäsi 3 divisioonaa tankkeja runsaasti tykistöä. D-päivänä liittoutuneet heittivät tuleen 5 divisioonaa mereltä 3 divisioonaa ilmasta helvetisti laivatykistöä aivan käsittämätön ilmatuki. Kyllähän tuosta selviää, miten pieni joku Valkeasaaren isku sodan mittakaavassa oli. Tuollaisia rutiininomaisia yhden AK:n hyökkäyksiä tehtiin tämän tästä jossain päin maailmaa.
Saksan armeija tappeli ja piti puolensa Normandian rannoilla kaksi kuukautta, Suomen armeija juoksi Kannaksella lujaa jo kahdessa tunnissa. Ehkäpä emme olekaan niin hyviä kuin luulemme.
” Saksan armeija tappeli ja piti puolensa Normandian rannoilla kaksi kuukautta”
Mutta omasi aivan toisenlaiset resurssit!
”Suomen armeija juoksi Kannaksella lujaa jo kahdessa tunnissa. ”
Läpimurto syntyi vasta toisena päivänä! Suomalaiset vetäytyivät 10:ssä päivässä 100 km ja välillä taistaltiin kovasti Siiranmäessä ja Kuuterselässä! Viipurin menetyksen jälkeen puolustus sitkistyi ja neukku epäonnistui jatkossa Tienhaarassa, Viipurinlahdella, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Ilomantsissa!
”Ehkäpä emme olekaan niin hyviä kuin luulemme.”
Ehkäpä SINÄ OLET JUURI NIIN HUONO KUIN MILTÄ VAIKUTAT ETKÄ AINAKAAN OLE MIKÄÄN ”me” meille suomalaisille!