Koiranäyttelyt ovat turhamaisuutta

Ehkäpä sinun tosiaan olisi kannattanut lukea asioista ennen tuota kirjoitustasi. Tässä alla luettavaa:


http://www.koiranjalostus.fi/PES.html

Jos koiranäyttelyiden tarkoitus olisi suojella, jotain rotua ILMAN ihmisen omaa itsekkyyttä niin koirat olisivat terveitä. Ei siinä voi olla mitään järkeä, että rotumääritelmä ajaa kasvattajat jalostamaan lonkkavikaisia, ihosairauksista kärsiviä koiria joilta putoaa silmä(t) päästä.
"Terristi" paljastaa myös oman turhamaisuutensa mainostamalla koiranäyttelyitä hyväksi paikaksi tutustua eri koirarotuihin. Miten ihmeessä koiranäyttelyssä paljastuu rotujen luonne? Täysin luonnottomassa ympäristössä täysin luonnottomassa tehtävässä! "Terristin" mielestä koira siis pitäisi valita ulkonäön perusteella. Oletko oman elämänkumppanisikin (siis miehen tai naisen) valinnut vain ulkonäön perusteella?
Itse en ikinä milloinkaan veisi omaa koiraani näyttelyyn. Miksi joku ylipäätään vie? Jos ei ensimmäisestä kisasta tullut menestystä niin mennään seuraavaan ja trimmataan ja nypitään koiraa vielä lisää niin menestytään. Ei se koira itse siinä tunne menestyvänsä, vaan sen omistaja joka voi ylpeillä koirallaa.

MinnaT. kirjoitti:

Ehkäpä sinun tosiaan olisi kannattanut lukea asioista ennen tuota kirjoitustasi. Tässä alla luettavaa:


http://www.koiranjalostus.fi/PES.html

Lue lisää

on kuten paljon muitakin artikkeleita koiran jalostuksesta.

Tuo Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki Ry on aika pieni osa koiraihmisiä ja aika monet tuntuu pitävän niitä vähän huuhaa-juttuina. Tietysti niistä artikkeleista löytyy ihan lukemisenarvoistakin matskua, ei siinä mitään.

Tuo on yksi näkemys monista, ei se ainoa oikea näkemys kuitenkaan.

Beaglen omistaja kirjoitti:

Jos koiranäyttelyiden tarkoitus olisi suojella, jotain rotua ILMAN ihmisen omaa itsekkyyttä niin koirat olisivat terveitä. Ei siinä voi olla mitään järkeä, että rotumääritelmä ajaa kasvattajat jalostamaan lonkkavikaisia, ihosairauksista kärsiviä koiria joilta putoaa silmä(t) päästä.
"Terristi" paljastaa myös oman turhamaisuutensa mainostamalla koiranäyttelyitä hyväksi paikaksi tutustua eri koirarotuihin. Miten ihmeessä koiranäyttelyssä paljastuu rotujen luonne? Täysin luonnottomassa ympäristössä täysin luonnottomassa tehtävässä! "Terristin" mielestä koira siis pitäisi valita ulkonäön perusteella. Oletko oman elämänkumppanisikin (siis miehen tai naisen) valinnut vain ulkonäön perusteella?
Itse en ikinä milloinkaan veisi omaa koiraani näyttelyyn. Miksi joku ylipäätään vie? Jos ei ensimmäisestä kisasta tullut menestystä niin mennään seuraavaan ja trimmataan ja nypitään koiraa vielä lisää niin menestytään. Ei se koira itse siinä tunne menestyvänsä, vaan sen omistaja joka voi ylpeillä koirallaa.

Lue lisää

minä sanokaan että se on ainoa paikka tutustua rotuun/rotuihin vaan yksi monista paikoista. Paljon monet tekee pohjatyötä ennen kuin lähtevät esim. näyttelyihin niitä koiria livenä katsomaan, kuitenkin elävä koira on eri asia kuin kirjan sivuilla oleva kuva, koiranäyttelyissä näkee vielä useamman rodun yksilön ja kyllä sielläkin hieman luonne tulee näkyviin, harvoin siellä agressiivinen koira pärjää.

Ja sitten tiedoksi, ihan jokainen ihminen katsoo ensimmäiseksi ihmisessä ulkonäköä, sitten vasta avataan se suu ja sanotaan jotain kaunista tai ei niin kaunista. Ei se silti sitä tarkoita että elämänkumppaniaan tai koiraansakaan ulkonäön perusteella valitsee. Tuo oli kyllä jo niin tyhmää että ihmettelen tässä itsekin miksi edes kommentoin siihen...

Ei se sinulta ole poissa jos meistä monet käy koiranäyttelyissä, älä silti käy tuomitsemaan harrastajia eläinrääkkääjiksi. Eikä se pelkkä nyppiminen ja trimmaaminen koirasta erinomaista tee, on monta rotua joille ei näytetä muuta kuin harjaa ja kampaa ennen kehää, itsellänikin on toinen rotu sellainen. Kyllä koiran täytyy olla rotumääritelmän mukainen että se siellä näyttelyssä pärjääkin joten kuten.

terristi kirjoitti:

on kuten paljon muitakin artikkeleita koiran jalostuksesta.

Tuo Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki Ry on aika pieni osa koiraihmisiä ja aika monet tuntuu pitävän niitä vähän huuhaa-juttuina. Tietysti niistä artikkeleista löytyy ihan lukemisenarvoistakin matskua, ei siinä mitään.

Tuo on yksi näkemys monista, ei se ainoa oikea näkemys kuitenkaan.

Lue lisää

Ketkä pitävät niitä huuhaa-juttuina? Voisitko myös kertoa mikä artikkelissa oli vikana?

MinnaT. kirjoitti:

Ketkä pitävät niitä huuhaa-juttuina? Voisitko myös kertoa mikä artikkelissa oli vikana?

kukaan nimiä mainitse...

En sanonut että juuri kyseisessä artikkelissa olisi vikaa vaikka jotain siinäkin sellaista mistä olen eri mieltä. Tuo otanta koirista joita luonnetestatiin, oli aika pieni rotumäärä ja kaikki ns. työrotuja. Itselläni on ns. työkoira eikä sitä mainita tuossa otannassa lainkaan, siksi otanta ei voi olla paikkansa pitävä.

Sitten, näyttelyissä ei haeta äärityypin yksilöitä vaan yksilöitä jotka ovat mahdollisimman lähellä rotumääritelmää. Lainaanpa tuota artikkelia: Jos ihminen olisi yhtä epämuodostunut kuin vaikkapa englanninbulldoggi, häntä varmasti katsottaisiin hyvin säälien. Ja vastaan, jos ihminen olisi yhtä upeasti muodostunut kuin vinttikoirat, kaikki katsoisivat kadehtien...

Jos rotuja on pelkästään suomessakin yli 300 ja tuossa pystytään mainitsemaan yksi niin eiköhän tuo artikkeli ole vielä hieman puuttellinen.

Mutta onneksi meillä on sanan- ja lukemisenvapaus, jokainen saa lukea ja uskoa mitä haluaa.

terristi kirjoitti:

kukaan nimiä mainitse...

En sanonut että juuri kyseisessä artikkelissa olisi vikaa vaikka jotain siinäkin sellaista mistä olen eri mieltä. Tuo otanta koirista joita luonnetestatiin, oli aika pieni rotumäärä ja kaikki ns. työrotuja. Itselläni on ns. työkoira eikä sitä mainita tuossa otannassa lainkaan, siksi otanta ei voi olla paikkansa pitävä.

Sitten, näyttelyissä ei haeta äärityypin yksilöitä vaan yksilöitä jotka ovat mahdollisimman lähellä rotumääritelmää. Lainaanpa tuota artikkelia: Jos ihminen olisi yhtä epämuodostunut kuin vaikkapa englanninbulldoggi, häntä varmasti katsottaisiin hyvin säälien. Ja vastaan, jos ihminen olisi yhtä upeasti muodostunut kuin vinttikoirat, kaikki katsoisivat kadehtien...

Jos rotuja on pelkästään suomessakin yli 300 ja tuossa pystytään mainitsemaan yksi niin eiköhän tuo artikkeli ole vielä hieman puuttellinen.

Mutta onneksi meillä on sanan- ja lukemisenvapaus, jokainen saa lukea ja uskoa mitä haluaa.

Lue lisää

Pitääkö mielestäsi jokainen, siis ihan kaikki, yksilöt testata ennen kuin otantaa voi pitää luotettavana? Et kai ihan vakavissasi tuollaista esitä?

Tuo yksi rotu mainittiin esimerkkinä. Kai sinäkin nyt sen käsität? Listaan olisi helppoa lisätä muitakin rotuja. On tietenkin olemassa upeita rotuja mutta paljon on huolestuttavassa tilassa oleviakin. Osa kasvattajista haluaisi näköjään sulkea silmänsä tältä tosiasialta ja jatkaa tietä kohti tuhoa.

MinnaT. kirjoitti:

Pitääkö mielestäsi jokainen, siis ihan kaikki, yksilöt testata ennen kuin otantaa voi pitää luotettavana? Et kai ihan vakavissasi tuollaista esitä?

Tuo yksi rotu mainittiin esimerkkinä. Kai sinäkin nyt sen käsität? Listaan olisi helppoa lisätä muitakin rotuja. On tietenkin olemassa upeita rotuja mutta paljon on huolestuttavassa tilassa oleviakin. Osa kasvattajista haluaisi näköjään sulkea silmänsä tältä tosiasialta ja jatkaa tietä kohti tuhoa.

Lue lisää

muitakin kuin noutajia ja rotikoita ja sakemanneja, kait niitä muitakin työtä tekeviä rotuja on, vaikkapa nuo metsästäjät...

MinnaT. kirjoitti:

Pitääkö mielestäsi jokainen, siis ihan kaikki, yksilöt testata ennen kuin otantaa voi pitää luotettavana? Et kai ihan vakavissasi tuollaista esitä?

Tuo yksi rotu mainittiin esimerkkinä. Kai sinäkin nyt sen käsität? Listaan olisi helppoa lisätä muitakin rotuja. On tietenkin olemassa upeita rotuja mutta paljon on huolestuttavassa tilassa oleviakin. Osa kasvattajista haluaisi näköjään sulkea silmänsä tältä tosiasialta ja jatkaa tietä kohti tuhoa.

Lue lisää

että koko yhen rodun populaatioita pitäisi testata vaan että olisi ollut useampaa rotua testattavana. Kerroinhan jo että oma rotuni ja koko roturyhmä puuttui tuosta otannasta. Taitaa siitä puuttua useampikin kokonainen roturyhmä ja kuitenkin muitakin rotuja lasketaan ns. työrotuihin.

Beaglen omistaja kirjoitti:

Jos koiranäyttelyiden tarkoitus olisi suojella, jotain rotua ILMAN ihmisen omaa itsekkyyttä niin koirat olisivat terveitä. Ei siinä voi olla mitään järkeä, että rotumääritelmä ajaa kasvattajat jalostamaan lonkkavikaisia, ihosairauksista kärsiviä koiria joilta putoaa silmä(t) päästä.
"Terristi" paljastaa myös oman turhamaisuutensa mainostamalla koiranäyttelyitä hyväksi paikaksi tutustua eri koirarotuihin. Miten ihmeessä koiranäyttelyssä paljastuu rotujen luonne? Täysin luonnottomassa ympäristössä täysin luonnottomassa tehtävässä! "Terristin" mielestä koira siis pitäisi valita ulkonäön perusteella. Oletko oman elämänkumppanisikin (siis miehen tai naisen) valinnut vain ulkonäön perusteella?
Itse en ikinä milloinkaan veisi omaa koiraani näyttelyyn. Miksi joku ylipäätään vie? Jos ei ensimmäisestä kisasta tullut menestystä niin mennään seuraavaan ja trimmataan ja nypitään koiraa vielä lisää niin menestytään. Ei se koira itse siinä tunne menestyvänsä, vaan sen omistaja joka voi ylpeillä koirallaa.

Lue lisää

niin maailma olisi täynnä sekarotusia iheellisiä, sairaita ym koiria!

Beaglen omistaja kirjoitti:

Jos koiranäyttelyiden tarkoitus olisi suojella, jotain rotua ILMAN ihmisen omaa itsekkyyttä niin koirat olisivat terveitä. Ei siinä voi olla mitään järkeä, että rotumääritelmä ajaa kasvattajat jalostamaan lonkkavikaisia, ihosairauksista kärsiviä koiria joilta putoaa silmä(t) päästä.
"Terristi" paljastaa myös oman turhamaisuutensa mainostamalla koiranäyttelyitä hyväksi paikaksi tutustua eri koirarotuihin. Miten ihmeessä koiranäyttelyssä paljastuu rotujen luonne? Täysin luonnottomassa ympäristössä täysin luonnottomassa tehtävässä! "Terristin" mielestä koira siis pitäisi valita ulkonäön perusteella. Oletko oman elämänkumppanisikin (siis miehen tai naisen) valinnut vain ulkonäön perusteella?
Itse en ikinä milloinkaan veisi omaa koiraani näyttelyyn. Miksi joku ylipäätään vie? Jos ei ensimmäisestä kisasta tullut menestystä niin mennään seuraavaan ja trimmataan ja nypitään koiraa vielä lisää niin menestytään. Ei se koira itse siinä tunne menestyvänsä, vaan sen omistaja joka voi ylpeillä koirallaa.

Lue lisää

ulkonäön ja fiksuuden perusteella. Miksi seurustella jonkun käsittämättömän ruman/tyhymän ihmisen kanssa, siis sellaisen joka ei viehätä millään tapaa...kuljetkohan ihan täysillä!

ei valvottais kirjoitti:

niin maailma olisi täynnä sekarotusia iheellisiä, sairaita ym koiria!

sen kummemmin yrittämättä provosoida, niin olen saanut sellaisen mielikuvan että seropit olisi terveempiä kuin pitkälle jalostetut rodut.. Itselläni on tätä jälkimmäistä seurakuntaa (ranskanbulldogeja), suosin siinä kuitenkin "terveempää" linjaa joka ei näyttelyihin juuri kelpaa kun niissä haetaan lyhytraajaista, lyttänenäistä ja karppiselkäistä rohisijaa :)

evelinda kirjoitti:

sen kummemmin yrittämättä provosoida, niin olen saanut sellaisen mielikuvan että seropit olisi terveempiä kuin pitkälle jalostetut rodut.. Itselläni on tätä jälkimmäistä seurakuntaa (ranskanbulldogeja), suosin siinä kuitenkin "terveempää" linjaa joka ei näyttelyihin juuri kelpaa kun niissä haetaan lyhytraajaista, lyttänenäistä ja karppiselkäistä rohisijaa :)

Lue lisää

Valitettavasti se ei ole niin et sekarotuiset olisivat terveempiä kuin puhdasrotuiset.Sekarotuisia kun ei ole pakko lonkkakuvata,silmäkuvata tms kuten puhdasrotuisia

Mitä sä terristi lässytät? aloittaja on oikeassa näyttelyiden olevan turhamaisuutta. Itselläni kaksi koiraa ja toinen pärjännyt eli olen sitä näyttelyihin vienyt menestyksellä. Totta on silti että ihmisten keksimä hömpön hömpön koko touhu. Jos koiralta kysyttäisiin niin tuskin ihan valitsisi harrastuksekseen näyttelyt.

Aika rajoittunut näkemys sinullakin tuntuu olevan. Rotumääritelmän ylitystä ei todellakaan aina katsota virheeksi vaan joskus jopa ansioksi. Esimerkkinä tästä suhtautumistavasta on oma koirani ja tiedän muitakin. Koiran ylisuuri koko ei siis todellisuudessa sulje koiraa pois jalostuksesta, ei ainakaan kaikissa roduissa.

Ikävä ettet kykene vastaamaan aloittajalle asiallisesti. Ehkäpä aloittajan kirjoitus osui monin paikoin kohdalleet ja siksi vastaat siihen asiattomuuksilla. Ikävää käytöstä sinulta.

MinnaT. kirjoitti:

Aika rajoittunut näkemys sinullakin tuntuu olevan. Rotumääritelmän ylitystä ei todellakaan aina katsota virheeksi vaan joskus jopa ansioksi. Esimerkkinä tästä suhtautumistavasta on oma koirani ja tiedän muitakin. Koiran ylisuuri koko ei siis todellisuudessa sulje koiraa pois jalostuksesta, ei ainakaan kaikissa roduissa.

Ikävä ettet kykene vastaamaan aloittajalle asiallisesti. Ehkäpä aloittajan kirjoitus osui monin paikoin kohdalleet ja siksi vastaat siihen asiattomuuksilla. Ikävää käytöstä sinulta.

Lue lisää

ja halutaan kasvattaa rotumääritelmän mukaisia koiria, tulee ylisuuret heittää armotta syrjään.
Moni rotu on tullut liian suureksi ja raskaaksi alkuperäiseen käyttöön verraten. Juurihan vastaavaa saatiin katsella MOT ohjelmassa.
Rotumääritelmät ovat sitä varten että yritetään päästä mahdollisimman lähelle rotumääritelmän mukaista ihannekoiraa.
Jos virhe tapahtuu, kuten ylisuuri rotumääritelmään verrataessa on, niin hulluhan kasvattajan pitää olla , mikäli ehdoin tahdoin lähtee monistamaan virhettä.
Mitä tulee aloittajan viestiin, oliko se mielestäsi herttainen.
Samoin liian pieni rotumääritelmään verraten, on nollan koira, ja ehdottomasti pois suljettava jalostuksesta.
Samoin väärän värinen, kuten väärän turkinlaadun omaava. Kaikki nollan koiria. Hammaspuutokset j.n.e.

juttu ja mikäli noudatetaan kirjoitti:

ja halutaan kasvattaa rotumääritelmän mukaisia koiria, tulee ylisuuret heittää armotta syrjään.
Moni rotu on tullut liian suureksi ja raskaaksi alkuperäiseen käyttöön verraten. Juurihan vastaavaa saatiin katsella MOT ohjelmassa.
Rotumääritelmät ovat sitä varten että yritetään päästä mahdollisimman lähelle rotumääritelmän mukaista ihannekoiraa.
Jos virhe tapahtuu, kuten ylisuuri rotumääritelmään verrataessa on, niin hulluhan kasvattajan pitää olla , mikäli ehdoin tahdoin lähtee monistamaan virhettä.
Mitä tulee aloittajan viestiin, oliko se mielestäsi herttainen.
Samoin liian pieni rotumääritelmään verraten, on nollan koira, ja ehdottomasti pois suljettava jalostuksesta.
Samoin väärän värinen, kuten väärän turkinlaadun omaava. Kaikki nollan koiria. Hammaspuutokset j.n.e.

Lue lisää

haluta rotumääritelmän mukaisia koiria kun suurta kokoa suositaan näyttelyissä. Jos rotumääritelmästä olisi pidetty tiukasti kiinni, ei näitä ylisuuria koiria olisi tullut. Osalle kasvattajista palkinnot ovat niin tärkeitä, että tuotetaan sellaisia koiria, mitä näyttelyissä suositaan. Jos suuria koiria suositaan, niin sitten sellaisia pyritään kasvattamaan, ikävä kyllä.

sitten ei kirjoitti:

haluta rotumääritelmän mukaisia koiria kun suurta kokoa suositaan näyttelyissä. Jos rotumääritelmästä olisi pidetty tiukasti kiinni, ei näitä ylisuuria koiria olisi tullut. Osalle kasvattajista palkinnot ovat niin tärkeitä, että tuotetaan sellaisia koiria, mitä näyttelyissä suositaan. Jos suuria koiria suositaan, niin sitten sellaisia pyritään kasvattamaan, ikävä kyllä.

Lue lisää

nyt sitten on ne niin ylisuuret koirat?????

terristi kirjoitti:

nyt sitten on ne niin ylisuuret koirat?????

Osoitteetko haluat vai mitä????????

kysymys. kirjoitti:

Osoitteetko haluat vai mitä????????

puhelinnumero riittää ;)

Vaan kun itsellä on koiraharrastusta takana reilu 20 vuotta ja kahta eri rotua tälläkin hetkellä kotona, niin minimaalisena otantana omista roduista, isoja ei suosita näyttelyissä eikä toinen rotu pärjäisi isona edes rodunomaisessa kokeessakaan, silti ovat mva- ja voittajatittelin omaavia koiria.

Myöskään tuttavien koirissa ei ainakaan näyttelyissä ole suosittu niitä "ääripään" koiria, siis sellaisia jotka olisivat rotumääritelmän yläpäässä mitoiltaan tai jopa niiden yli ja noita tuttavia on paljon ja heillä monta eri rotua.

sitten ei kirjoitti:

haluta rotumääritelmän mukaisia koiria kun suurta kokoa suositaan näyttelyissä. Jos rotumääritelmästä olisi pidetty tiukasti kiinni, ei näitä ylisuuria koiria olisi tullut. Osalle kasvattajista palkinnot ovat niin tärkeitä, että tuotetaan sellaisia koiria, mitä näyttelyissä suositaan. Jos suuria koiria suositaan, niin sitten sellaisia pyritään kasvattamaan, ikävä kyllä.

Lue lisää

Koirat muuten mitataan kehässä, eli ne rodut joissa esim. säkäkorkeus on mainittu. Jos tuomari näkee mielestään suuren koiran/tai rotuun nähden pienen, ne mitataan.
Tässä Beaglesta-
Yleisvaikutelma vankka, tiivisrakenteinen ajokoira, jalon voimakas mutta ei karkea.

Luonnehdinta iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava koira. Rohkea ja hyvin aktiivinen, sisukas ja päättäväinen. Valpas, älykäs, tasapainoinen ja ystävällinen. Ei vihainen eikä arka.

Pää keskipitkä, voimakas olematta karkea, nartulla sirompi. Ei ryppyjä eikä poimuja. Kallo hieman kaareva, kohtalaisen leveä, niskakyhmy verrattain selvästi havaittavissa. Otsapenger hyvin muotoutunut. Kuono puolet pään pituudesta, ei suippo. Leuat voimakkaat, huulet hyvin kehittyneet. Kirsu leveä, mieluimmin musta, vaaleammilla koirilla se voi olla vähemmän pigmentoitunut. Sieraimet suuret.

Silmät tumman- tai pähkinänruskeat, suurehkot, eivät syvälle painuneet eivätkä ulkonevat, verrattain kaukana toisistaan. Ilme vetoavan lempeä.

Korvat pitkät, kärkiosastaan pyöreät, lähelle kirsun kärkeä ulottuvat, matalalle kiinnittyneet, ohuehkot, kauniisti poskenmyötäisinä riippuvat.Ada EK1289

Purenta Virheetön leikkaava purenta, yläetuhampaat tiiviisti alaetuhampaiden ulkopintaa vasten.

Kaula työskentelyn helpottamiseksi pitkähkö, hieman kaareva, vähän löysää kaulanahkaa.

Eturaajat Lavat viistot, tiiviit. Eturaajat suorat, rungon alle oikein sijoittuneet, vahva- ja pyöreäluiset eivätkä alaspäin ohenevat. Välikämmen lyhyt. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Korkeus kyynärpäästä säkään noin puolet koiran korkeudesta.

Runko Ylälinja vaakasuora ja tasainen. Rintakehä syvä, kyynärpäiden alle ulottuva. Kylkiluut hyvin kaareutuneet, rintakehä pitkä. Lanne lyhyt, voimakas ja joutava. Vatsaviiva vain hieman nouseva.

Takaraajat yhdensuuntaiset. Reidet jäntevät. Polvet hyvin kulmautuneet. Kintereet vankat ja matalalle sijoittuneet.

Käpälät tiiviit ja vahvat, ei jäniksenkäpälät. Varpaat hyvin kaarevat, päkiät vahvat. Kynnet lyhyet.

Häntä vahva, keskipitkä, korkealle kiinnittynyt, iloisesti pystyssä. Ei selän päälle kaartunut eikä tyvestä eteenpäin taittunut. Hyvä karvoitus, alapuolella runsaampi.

Liikkeet Selkä liikkeessä vaakasuora, vakaa ja kiinteä. Askel pitkä, vapaa ja matala. Takaraajoissa hyvä työntö. Liikkeet eivät edestä korkeat, kauhovat tai kerivät eivätkä takaa ahtaat.

Karvapeite lyhyt, tiheä ja säänkestävä.

Väri Kaikki hyväksytyt englantilaisperäisen ajokoiran (hound) värit, paitsi maksanruskea. Hännän kärki valkoinen.

Koko Tavoitekorkeus 33 - 40 cm ( 13 - 16 tuumaa)

terristi kirjoitti:

puhelinnumero riittää ;)

Vaan kun itsellä on koiraharrastusta takana reilu 20 vuotta ja kahta eri rotua tälläkin hetkellä kotona, niin minimaalisena otantana omista roduista, isoja ei suosita näyttelyissä eikä toinen rotu pärjäisi isona edes rodunomaisessa kokeessakaan, silti ovat mva- ja voittajatittelin omaavia koiria.

Myöskään tuttavien koirissa ei ainakaan näyttelyissä ole suosittu niitä "ääripään" koiria, siis sellaisia jotka olisivat rotumääritelmän yläpäässä mitoiltaan tai jopa niiden yli ja noita tuttavia on paljon ja heillä monta eri rotua.

Lue lisää

löytyy kasvattajia, jotka kritisoivat ylisuurten koirien suosintaa näyttelyissä. Oma kokemukseni on sama. Tietysti asia riippuu rodusta ja tuomarista.

umalehtinen kirjoitti:

Koirat muuten mitataan kehässä, eli ne rodut joissa esim. säkäkorkeus on mainittu. Jos tuomari näkee mielestään suuren koiran/tai rotuun nähden pienen, ne mitataan.
Tässä Beaglesta-
Yleisvaikutelma vankka, tiivisrakenteinen ajokoira, jalon voimakas mutta ei karkea.

Luonnehdinta iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava koira. Rohkea ja hyvin aktiivinen, sisukas ja päättäväinen. Valpas, älykäs, tasapainoinen ja ystävällinen. Ei vihainen eikä arka.

Pää keskipitkä, voimakas olematta karkea, nartulla sirompi. Ei ryppyjä eikä poimuja. Kallo hieman kaareva, kohtalaisen leveä, niskakyhmy verrattain selvästi havaittavissa. Otsapenger hyvin muotoutunut. Kuono puolet pään pituudesta, ei suippo. Leuat voimakkaat, huulet hyvin kehittyneet. Kirsu leveä, mieluimmin musta, vaaleammilla koirilla se voi olla vähemmän pigmentoitunut. Sieraimet suuret.

Silmät tumman- tai pähkinänruskeat, suurehkot, eivät syvälle painuneet eivätkä ulkonevat, verrattain kaukana toisistaan. Ilme vetoavan lempeä.

Korvat pitkät, kärkiosastaan pyöreät, lähelle kirsun kärkeä ulottuvat, matalalle kiinnittyneet, ohuehkot, kauniisti poskenmyötäisinä riippuvat.Ada EK1289

Purenta Virheetön leikkaava purenta, yläetuhampaat tiiviisti alaetuhampaiden ulkopintaa vasten.

Kaula työskentelyn helpottamiseksi pitkähkö, hieman kaareva, vähän löysää kaulanahkaa.

Eturaajat Lavat viistot, tiiviit. Eturaajat suorat, rungon alle oikein sijoittuneet, vahva- ja pyöreäluiset eivätkä alaspäin ohenevat. Välikämmen lyhyt. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Korkeus kyynärpäästä säkään noin puolet koiran korkeudesta.

Runko Ylälinja vaakasuora ja tasainen. Rintakehä syvä, kyynärpäiden alle ulottuva. Kylkiluut hyvin kaareutuneet, rintakehä pitkä. Lanne lyhyt, voimakas ja joutava. Vatsaviiva vain hieman nouseva.

Takaraajat yhdensuuntaiset. Reidet jäntevät. Polvet hyvin kulmautuneet. Kintereet vankat ja matalalle sijoittuneet.

Käpälät tiiviit ja vahvat, ei jäniksenkäpälät. Varpaat hyvin kaarevat, päkiät vahvat. Kynnet lyhyet.

Häntä vahva, keskipitkä, korkealle kiinnittynyt, iloisesti pystyssä. Ei selän päälle kaartunut eikä tyvestä eteenpäin taittunut. Hyvä karvoitus, alapuolella runsaampi.

Liikkeet Selkä liikkeessä vaakasuora, vakaa ja kiinteä. Askel pitkä, vapaa ja matala. Takaraajoissa hyvä työntö. Liikkeet eivät edestä korkeat, kauhovat tai kerivät eivätkä takaa ahtaat.

Karvapeite lyhyt, tiheä ja säänkestävä.

Väri Kaikki hyväksytyt englantilaisperäisen ajokoiran (hound) värit, paitsi maksanruskea. Hännän kärki valkoinen.

Koko Tavoitekorkeus 33 - 40 cm ( 13 - 16 tuumaa)

Lue lisää

Ei omaa koiraani ainakaan mitattu vaikka se ylitti jo junnuluokassa niukasti rotumääritelmän mitat. ERI tuli arvosteluksi.

mitata kirjoitti:

Ei omaa koiraani ainakaan mitattu vaikka se ylitti jo junnuluokassa niukasti rotumääritelmän mitat. ERI tuli arvosteluksi.

mittaa kyllä. En itse kovasti perusta ERI:stä mikäli koira joka ei todellakaan laadultaan vastaa ERI:ä saa sellaisen ja sitten taas rodun tuntevalta tuomarilta ERI vaihtuu H:n ta T:n tai peräti hylkyyn.
Oma rotuni on ns. "pää" rotu. Minulla oli aikoinaan yksi lyhytkarvainen uros, jolla oli todella hyvä pää, oikea ilme ja vielä kokonaiskuvaltaan erinomainen. Sillä oli kaunis kompakti runko, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, erinomainen rintakehä jne. Mutta kun koira läksi liikkeelle, niin liikeissä kyllä olisi ollut aika paljon toivomisen varaa. Itse jos olisin ollut tuomari ja arvostellut sen, se olisi poistunut kehästäni kera sinisen nauhan. Koira voitti paljon, todella paljon . Ainoastaan kaksi tuomaria osasi katsoa uroksen pään taakse ja laatupalkinto oli nykyinen H.

Saat udella. En varsinaisesti valinnut koiraa tai rotua, vaan kuten kerroin se ei kelvannut edelliselle omistajalleen em. syistä ja siksi sitä tarjottiin meille. Se ei ole ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen beagleni. Ja kyllä olen koirani kanssa aktiivisesti jänisjahdissa aina kun metsästyskausi on meneillään.

Tuo avaus ei ollut provo eikä mikään katkera tilitys, vaan yritän todella herättää keskustelun siitä mikä on ihmisen ja koiran suhteessa turhamaisuutta ja itsekkyyttä. Väitän, että useimmat näyttelyaktivistit ovat paikalla itsensä vuoksi - ei koiran. Menestynyt koira on omistajalleen sama kuin mikä tahansa muu mässäilyn ja kerksakulutuksen statussymboli.

Kysyn kaikilta ihan vakavissani: Mikä on se perimmäinen syy, kun viet koirasi näyttelyyn?

Beaglen omistaja kirjoitti:

Saat udella. En varsinaisesti valinnut koiraa tai rotua, vaan kuten kerroin se ei kelvannut edelliselle omistajalleen em. syistä ja siksi sitä tarjottiin meille. Se ei ole ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen beagleni. Ja kyllä olen koirani kanssa aktiivisesti jänisjahdissa aina kun metsästyskausi on meneillään.

Tuo avaus ei ollut provo eikä mikään katkera tilitys, vaan yritän todella herättää keskustelun siitä mikä on ihmisen ja koiran suhteessa turhamaisuutta ja itsekkyyttä. Väitän, että useimmat näyttelyaktivistit ovat paikalla itsensä vuoksi - ei koiran. Menestynyt koira on omistajalleen sama kuin mikä tahansa muu mässäilyn ja kerksakulutuksen statussymboli.

Kysyn kaikilta ihan vakavissani: Mikä on se perimmäinen syy, kun viet koirasi näyttelyyn?

Lue lisää

muita koiria sinulla on ollut ennen beaglea?

terristi kirjoitti:

muita koiria sinulla on ollut ennen beaglea?

ja yksi sekarotuinen. Nassikkana meillä oli perheessä cockerspanieli, mutta se ei ollut yksin minun.

Mutta pysytään asiassa ja vastaa siihen kysymykseeni: "Miksi viet koirsi näyttelyyn?"

Beaglen omistaja kirjoitti:

ja yksi sekarotuinen. Nassikkana meillä oli perheessä cockerspanieli, mutta se ei ollut yksin minun.

Mutta pysytään asiassa ja vastaa siihen kysymykseeni: "Miksi viet koirsi näyttelyyn?"

Lue lisää

ja hyödyksi on vastaus, lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on meillä yksi harrastus muiden joukossa ja koirat eivät siitä kärsi jo muutaman kerran vuodessa pyörähdetään jossain kehässä, ainakin meillä heiluttavat iloisena häntäänsä koko päivän.

Koiranäyttely perimmäinen syy on palvella jalostusta vaikkakaan se ei ole ainoa syy.

Tästä tulee pitkä sepustus mutta kirjoitetaan nyt sitten, eli vuosien ja vuosien saatossa, jokainen koirarotu on kehittynyt tiettyä tarkoitusta varten. Rotumääritelmät eivät ole syntyneet sattumalta. Ammoisista ajoista lähtien on havaittu että tietyn rakenteen, koon tai muun ominaisuuden omaava koira on sovelias tiettyyn tarkoitukseen. Tietysti jotain epäolennaistakin voi rodussa olla, vaikkapa väri mutta joskus sillä värilläkin on merkityksensä.

Näyttelyissä tuomarilla on aina pohjalla rotumääritelmä, joka siis perustuu tuohon yllä selittämääni. Tuomari vertaa koiraa rotumääritelmään ja muihin läsnäoleviin koiriin. Näyttelyssä pyritään hakemaan se mahdollisimman paljon rotumääritelmää vastaava koira. Näyttely ei kuitenkaan oli yksistään peruste koiranjalostukselle vaan muutkin ominaisuudet vaikuttavat, joillakin roduilla vaikkapa se käyttökoe.

Koska rotumääritelmät ovat jopa satojakin vuosia vanhoja ja rodut tiettyyn tarkoitukseen hyväksi havaittuja, haluamme säilyttää vaikkapa foxin foxina, vaikka sitä ei enää metsästykseen käytettäisikään. Tai sen beaglen beaglena, eli sellaisena kuin se alunperin kehitettiin, beaglen näköisenä, ei vaikkapa suomen ajokoiran näköisenä. Ymmärrätkö?

Beaglen omistaja kirjoitti:

Saat udella. En varsinaisesti valinnut koiraa tai rotua, vaan kuten kerroin se ei kelvannut edelliselle omistajalleen em. syistä ja siksi sitä tarjottiin meille. Se ei ole ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen beagleni. Ja kyllä olen koirani kanssa aktiivisesti jänisjahdissa aina kun metsästyskausi on meneillään.

Tuo avaus ei ollut provo eikä mikään katkera tilitys, vaan yritän todella herättää keskustelun siitä mikä on ihmisen ja koiran suhteessa turhamaisuutta ja itsekkyyttä. Väitän, että useimmat näyttelyaktivistit ovat paikalla itsensä vuoksi - ei koiran. Menestynyt koira on omistajalleen sama kuin mikä tahansa muu mässäilyn ja kerksakulutuksen statussymboli.

Kysyn kaikilta ihan vakavissani: Mikä on se perimmäinen syy, kun viet koirasi näyttelyyn?

Lue lisää

Näyttelyt ovat alun alkaen olleet ns. jalostustarkastus. Itse käytän näyttelyitä edelleen jalostustarkastuksina omalle työlleni. Sitä sokeutuu nopsaan omalle aineistolleen ja tuomari pudottaa hyvin pian maanpinnalle, mikäli on kunnon tuomari, joka tuntee rodun hyvin. Muistan aina kun olin Sissin kanssa rodun erkkarissa ja tuomarina Kari Järvinen. Sissi ei ole mikään kehien kaunistus ja on hieman suurehko ja kolho nartuksi. No kehässä Sissin kanssa samaan aikaan oli pieniä, sieviä, narttuja. Olin sellaisen mäen päällä piilossa ja katselin sieltä kehän tapahtumia. Jännitin melkoisesti ja mietin että olenko sittenkin väärässä, mutta taas valkkaisin tuosta porukasta Sissin edes miettimättä. No ratkaisu tuli ja kehän pienet nartut lähtivät ulos kakkosella, ja Sissi otti ykköset kera KP:N. Vaan ei ottanut SA:ta. Joten meidän suhteemme homma pelaa edelleen jalostustarkastuksena. Pitää vain napata erikoistuomari tai kasvattajatuomari kelle vie. Jos viet "roskaa" niin se kyllä ilmoitetaan kärkkäin sanoin.
Näyttelyt ovat oikeastaan ihan kivoja tapahtumia, tutustuu uusiin ihmisiin ja sillä rataa.
Muuten beagle on kiva pakkaus. Eeva Reskon beagleihin tutustuin jo kauan sitten. Upeita koiria, hienot luonteet.

Beaglen omistaja kirjoitti:

Saat udella. En varsinaisesti valinnut koiraa tai rotua, vaan kuten kerroin se ei kelvannut edelliselle omistajalleen em. syistä ja siksi sitä tarjottiin meille. Se ei ole ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen beagleni. Ja kyllä olen koirani kanssa aktiivisesti jänisjahdissa aina kun metsästyskausi on meneillään.

Tuo avaus ei ollut provo eikä mikään katkera tilitys, vaan yritän todella herättää keskustelun siitä mikä on ihmisen ja koiran suhteessa turhamaisuutta ja itsekkyyttä. Väitän, että useimmat näyttelyaktivistit ovat paikalla itsensä vuoksi - ei koiran. Menestynyt koira on omistajalleen sama kuin mikä tahansa muu mässäilyn ja kerksakulutuksen statussymboli.

Kysyn kaikilta ihan vakavissani: Mikä on se perimmäinen syy, kun viet koirasi näyttelyyn?

Lue lisää

ihan sen takia, ettei sen pennuille käy niinkuin sinun koiralle. Näyttelyssä pärjäävät hyvät, rodunomaiset koirat.

terristi kirjoitti:

ja hyödyksi on vastaus, lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on meillä yksi harrastus muiden joukossa ja koirat eivät siitä kärsi jo muutaman kerran vuodessa pyörähdetään jossain kehässä, ainakin meillä heiluttavat iloisena häntäänsä koko päivän.

Koiranäyttely perimmäinen syy on palvella jalostusta vaikkakaan se ei ole ainoa syy.

Tästä tulee pitkä sepustus mutta kirjoitetaan nyt sitten, eli vuosien ja vuosien saatossa, jokainen koirarotu on kehittynyt tiettyä tarkoitusta varten. Rotumääritelmät eivät ole syntyneet sattumalta. Ammoisista ajoista lähtien on havaittu että tietyn rakenteen, koon tai muun ominaisuuden omaava koira on sovelias tiettyyn tarkoitukseen. Tietysti jotain epäolennaistakin voi rodussa olla, vaikkapa väri mutta joskus sillä värilläkin on merkityksensä.

Näyttelyissä tuomarilla on aina pohjalla rotumääritelmä, joka siis perustuu tuohon yllä selittämääni. Tuomari vertaa koiraa rotumääritelmään ja muihin läsnäoleviin koiriin. Näyttelyssä pyritään hakemaan se mahdollisimman paljon rotumääritelmää vastaava koira. Näyttely ei kuitenkaan oli yksistään peruste koiranjalostukselle vaan muutkin ominaisuudet vaikuttavat, joillakin roduilla vaikkapa se käyttökoe.

Koska rotumääritelmät ovat jopa satojakin vuosia vanhoja ja rodut tiettyyn tarkoitukseen hyväksi havaittuja, haluamme säilyttää vaikkapa foxin foxina, vaikka sitä ei enää metsästykseen käytettäisikään. Tai sen beaglen beaglena, eli sellaisena kuin se alunperin kehitettiin, beaglen näköisenä, ei vaikkapa suomen ajokoiran näköisenä. Ymmärrätkö?

Lue lisää

Puolustat koiranäyttelyitä jalostuksen eli oikeanlaisen geeniperimän vuoksi.

Silti itse kirjoitat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001650&posting=22000000026888164
Samanaikaisesti neuvot toisessa keskustelussa miten näyttelyssä menestytään, mutta nuo neuvot eivät valitettavasti vaikuta koiran perimään.

Auts...

Beaglemies kirjoitti:

Puolustat koiranäyttelyitä jalostuksen eli oikeanlaisen geeniperimän vuoksi.

Silti itse kirjoitat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001650&posting=22000000026888164
Samanaikaisesti neuvot toisessa keskustelussa miten näyttelyssä menestytään, mutta nuo neuvot eivät valitettavasti vaikuta koiran perimään.

Auts...

Lue lisää

puolustan ja puolustan, puolustan mitä puolustan.

Massa on hieman eri asia kuin geeniperimä, ei tuolla neuvomallani jutulla ole mitään vaikutusta koiran rakenteeseen, sillä saadaan vain lihasta luun ympärille. Ihan kuin erilaisilla treeneillä saadaan koiran ruumista vahvistumaan (sama kuin ihminen käy punttisalilla). Joskus lihasvahvistuksesta on jopa hyötyä.

terristi kirjoitti:

puolustan ja puolustan, puolustan mitä puolustan.

Massa on hieman eri asia kuin geeniperimä, ei tuolla neuvomallani jutulla ole mitään vaikutusta koiran rakenteeseen, sillä saadaan vain lihasta luun ympärille. Ihan kuin erilaisilla treeneillä saadaan koiran ruumista vahvistumaan (sama kuin ihminen käy punttisalilla). Joskus lihasvahvistuksesta on jopa hyötyä.

Lue lisää

aina hyötyä koiralle. Varsinkin haskit on tosi luirun ja nälkiintyneen näkösii ilman massaa.
Mut eihän tuo aloittaja sitä tiedä. Eihänse edes harrasta koiria. Kunhan on yhen beaglen säälistä itelleen ottanut, missähän kunnossa sekin koira on.

Beaglen omistaja kirjoitti:

Saat udella. En varsinaisesti valinnut koiraa tai rotua, vaan kuten kerroin se ei kelvannut edelliselle omistajalleen em. syistä ja siksi sitä tarjottiin meille. Se ei ole ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen beagleni. Ja kyllä olen koirani kanssa aktiivisesti jänisjahdissa aina kun metsästyskausi on meneillään.

Tuo avaus ei ollut provo eikä mikään katkera tilitys, vaan yritän todella herättää keskustelun siitä mikä on ihmisen ja koiran suhteessa turhamaisuutta ja itsekkyyttä. Väitän, että useimmat näyttelyaktivistit ovat paikalla itsensä vuoksi - ei koiran. Menestynyt koira on omistajalleen sama kuin mikä tahansa muu mässäilyn ja kerksakulutuksen statussymboli.

Kysyn kaikilta ihan vakavissani: Mikä on se perimmäinen syy, kun viet koirasi näyttelyyn?

Lue lisää

Vaikka sanot, että et halua provosoida onko mielessäsi käynyt että viestisi on väkisinkin provosoiva kun haukut kasvattajia eläinrääkkääjiksi. Suurin osa kasvattajista varmasti rakastaa koiriaan kuin omia lapsiaan, joten on varmaan ymmärretävää että tunteet on pinnassa kun väitetään, että rääkkäisit suuresti rakastamaasi koiraasi. Moni myös käyttää todella paljon aikaa ja energiaa, jotta pystyisi jalostamaan mahdollisimman terveitä, hyväluonteisia ja rodulleenomaisia yksilöitä.
Mikä mahtaisi olla oma reaktiosi jos joku väittäisi että sinä rääkkäät omaa koiraasi? Aivan ilman perusteita!

näyttelyt ovat hauskaa ajanvietettä, ehkä vähän omalla tavallaan hyödyttömämpää, kuin esim. toko ja agility. Harrastan näyttelyitä siksi, että tykkään touhuta koiran kanssa ja se nauttii suunnattomasti kehässä esiintymisestä. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, näyttelykoirat ovat usein paremmin hoidettuja. Koirani on villakoira ja näen harmillisen usein koiria, joilla on takkuinen karvapeite, liian pitkät kynnet, huonosti hoidetut hampaat jne. Toisaalta haluan myös auttaa kasvattajaa kasvatustyössä ja nähdä muita samanrotuisia koiria. Tiukkapipoiset ihmiset ovat ainoita joita vastaan olen, on väärin suuttua koiralle jos se ei pärjää!

-puh- kirjoitti:

näyttelyt ovat hauskaa ajanvietettä, ehkä vähän omalla tavallaan hyödyttömämpää, kuin esim. toko ja agility. Harrastan näyttelyitä siksi, että tykkään touhuta koiran kanssa ja se nauttii suunnattomasti kehässä esiintymisestä. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, näyttelykoirat ovat usein paremmin hoidettuja. Koirani on villakoira ja näen harmillisen usein koiria, joilla on takkuinen karvapeite, liian pitkät kynnet, huonosti hoidetut hampaat jne. Toisaalta haluan myös auttaa kasvattajaa kasvatustyössä ja nähdä muita samanrotuisia koiria. Tiukkapipoiset ihmiset ovat ainoita joita vastaan olen, on väärin suuttua koiralle jos se ei pärjää!

Lue lisää

Koirat siellä kilpailee, eikä omistajat, mutta niin se ei todellisuudessa mene. Kaksikymmentä vuotta asiaa seuranneena tiedän tasan tarkkaan, ettei sen voittajan osa ole kovinkaan hääppöinen. Kehän reunalla kanssakilpailijat arvostelevat suureen ääneen sekä kehässä olevia koiria että niiden omistajia. Sen kummemmin puuttumatta rotuihin, tavallista on "katso nyt, mitä tuossakin on", "jummi, mikä valinta, painu kotiin tuomari" "katso mitkä vaatteet tolla esittäjällä, ostetaanko sille peili" "ei helvetti, kapinen rakki" jnejne. Mielestäni Suomessa ei ole yhtäkään koirarotua, jonka kasvattajat puhaltaisivat yhteen hiileen eli toimisivat varauksetta rodun edun mukaisesti ja veisivät rotua terveesti eteenpäin. Yksilötasolla näin on, mutta se tiimityö puuttuu. Syy lienee se peruskateus, jos toinen pärjää niin se eliminoidaan pois. Perskules jos maksan saman näyttelymaksun kuin tuo, niin mä myös menestyn samoin. Siis mä! Viis koirasta!

toisen voitosta kirjoitti:

Koirat siellä kilpailee, eikä omistajat, mutta niin se ei todellisuudessa mene. Kaksikymmentä vuotta asiaa seuranneena tiedän tasan tarkkaan, ettei sen voittajan osa ole kovinkaan hääppöinen. Kehän reunalla kanssakilpailijat arvostelevat suureen ääneen sekä kehässä olevia koiria että niiden omistajia. Sen kummemmin puuttumatta rotuihin, tavallista on "katso nyt, mitä tuossakin on", "jummi, mikä valinta, painu kotiin tuomari" "katso mitkä vaatteet tolla esittäjällä, ostetaanko sille peili" "ei helvetti, kapinen rakki" jnejne. Mielestäni Suomessa ei ole yhtäkään koirarotua, jonka kasvattajat puhaltaisivat yhteen hiileen eli toimisivat varauksetta rodun edun mukaisesti ja veisivät rotua terveesti eteenpäin. Yksilötasolla näin on, mutta se tiimityö puuttuu. Syy lienee se peruskateus, jos toinen pärjää niin se eliminoidaan pois. Perskules jos maksan saman näyttelymaksun kuin tuo, niin mä myös menestyn samoin. Siis mä! Viis koirasta!

Lue lisää

Tämä osui ja upposi. Kirjoittaja pääsi asian yläpuolelle ja kertoo juuri niistä itsekkäistä ihmisistä, joita haluan aloituksellani ravistella.

toisen voitosta kirjoitti:

Koirat siellä kilpailee, eikä omistajat, mutta niin se ei todellisuudessa mene. Kaksikymmentä vuotta asiaa seuranneena tiedän tasan tarkkaan, ettei sen voittajan osa ole kovinkaan hääppöinen. Kehän reunalla kanssakilpailijat arvostelevat suureen ääneen sekä kehässä olevia koiria että niiden omistajia. Sen kummemmin puuttumatta rotuihin, tavallista on "katso nyt, mitä tuossakin on", "jummi, mikä valinta, painu kotiin tuomari" "katso mitkä vaatteet tolla esittäjällä, ostetaanko sille peili" "ei helvetti, kapinen rakki" jnejne. Mielestäni Suomessa ei ole yhtäkään koirarotua, jonka kasvattajat puhaltaisivat yhteen hiileen eli toimisivat varauksetta rodun edun mukaisesti ja veisivät rotua terveesti eteenpäin. Yksilötasolla näin on, mutta se tiimityö puuttuu. Syy lienee se peruskateus, jos toinen pärjää niin se eliminoidaan pois. Perskules jos maksan saman näyttelymaksun kuin tuo, niin mä myös menestyn samoin. Siis mä! Viis koirasta!

Lue lisää

joku ulkopuolinen arvostelee koiraa tai esittäjää tai sen vaatteita. Mitä helvetin merkitystä siitä on päätään porata! Tasan tarkkaa sinäkin arvostelet ihmisii että ompa kamalan lihava tai että hyi ku ruma koira, tai tolle ei kyl sopinut tuo juttu ym vitsikästä!
Jos jotkut haluu näyttää siellä tyhmyytensä nii mitä sitten, itsensä ne siellä mokaa, ei sinua.

re: (tekisi mieli kysyä: Leikitkö Jumalaa? Mutta jätetään tämä provo pois).

Myöhäistä sä kysyit jo, et jättänyt sitä pois. Juu mä leikin jumalaa, leiki sä että pelastit beagles.

re: Jos turhamaisuutta ei vielä ala löytyä niin ottakaa vertailupohjaksi vaikka Afrikan nälkänäkevät lapset tai trendikkäämmin ilmastonmuutos. Raju vertaus, ja sen jälkeen vähän kaikki tuntuu turhanpäiväiseltä.

Leikitkö sä jumalaa vai jotain hyväsydämistä hölmöö.
Onneks oon syntynyt suomeen, juttu on oikeesti niin että vähän kaukaa haet vertauksiasi.
Mä asun suomessa ja mielestäni afrikan nälkää näkevät lapset tietty kärsii tosi paljon. Mut eiköhän se oli afrikan maiden oma murhe. Niitähän on avustettu, velkoja anteeksi annettu, ym. Mut mikään ei vaan siellä toimi. Tietty surullista.
Edelleenkin käyn koirani kanssa näyttelyssä, minulla nyt vaan on sitä rahaa, jota toiset tuhlaa viinaan ja kuka mihinkin.
Kuvitteletko sä tosiaan ettei näyttelyssä käyvillä ihmisillä ole muuta elämää?
Olet totaalisen väärässä, muista tämä: Elämä on!

Värillä on välijä ja kaikella muodolla, mitä sitä vesipäällä tekis!
Niin ja tuu pois raasu sieltä pellostas.

olla itselläni tuo kilpailuvietti hieman hukassa. Käyn näyttelyissä myös omaksi iloksi. Näen siellä sellaisia ihmisiä joita en paljon muuten näe, monta rodun omistajaa asuu toispuol suomea ja näen samalla koirieni sisaruksia tai jälkeläisiä. Tapaan mahdollisesti uusia ihmisiä.

Viimeksi urokseni oli VSP ja olin todella tyytyväinen, tyytyväinen olen jo kun rotua erityisesti tunteva tuomari palkitsee koiran ERI:llä. Koirani eivät ole mitenkään harvinaista rotua eivätkä myöskään näitä top 10 rotuja jotka keikkuvat rekisteröintitilastojen kärjessä ja hinnat hipovat taivaita. Nartulla oli pennut alkuvuodesta ja pennut ovat jo aikoja sitten lähteneet omiin koteihinsa. Narttu on saanut rauhassa toipua kotona eikä sitä ole "raahattu" yhteenkään näyttelyyn kiireellä, ei ole edes ilmoitettu vielä, haluan antaa sille kunnon ajan "vaan olla". Eikä nartulla pentuaika ollut edes raskas, pentuja syntyi tasan kaksi.

Näyttelytuloksista ja arvosteluista myös koirieni kasvattaja saa arvokasta tietoa jalostussuunnitelmistaan ja -toteutuksistaan, kuten myös rotujärjestö. Kaikki tiedot näyttelyistä menevät rotujärjestöille ja jalostustoimikunnalle. Ei yksi näyttelyissä käyvä koiranomistaja sitä geenipopulaatiota pelastakaan, se tehdään yhdessä. Voin muuten kertoa että narttuni isä ei ole näyttelyissä käynyt muuta kuin yhden kerran, isä omistaa käyttövalion tittelin eli se on palkittu rodunomaisessa kokeessa, yksi näyttelyssä käynti vaaditaan saadakseen tuon käyttövalion arvon. Koira toimii erinomaisena metsästyskoirana jo kuudetta vuotta.

Itselläni ei ole mitään erityisiä päämääriä kun lähden koiranäyttelyyn. Lienen hieman hullu mutta en tavoittele bis-pallille vaan kun siellä on muuten mukavaa ja koirani viihtyvät. Jos joskus joku koirista näyttää ettei enää ole kivaa, sen ei tarvitse siellä käydä. Jatkamme talvisin metsästystä (kepon toimesta) sekä muita harrastuksia sekä pelkkää koirana olemista, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Meillä nuo näyttelyissä käymiset ovat aika vähäisiä vuosittain ettei meitä nyt eläinrääkkääjiksi voi syyttää. Nuorin koira on vuotias eikä koskaan näyttelyssä käynyt, vanhempi narttu ja uros ovat käyneet n. 10-15 näyttelyä koko elämänsä aikana, siis koko elämänsä aikana, ei yhden vuoden aikana.

Nekin jotka ostavat koiran vain lemmikiksi, voisivat käyttää koiraa elämän aikana edes kerran näyttelyssä, se tosiaan palvelee jalostusta. Siitä yhdestä kerrasta koiran kasvattaja ja rotuyhdistys saisi sen tärkeän tiedon millaisia jälkeläisiä tietystä yhdistelmästä on tullut. Jos vaikka joku samasta pentueesta edes jatkaisi sukua vaikkakaan ei juuri se oma sohvasämppiööni. Näin se geenipopulaatio laajenisi, koska joskus koirista voi muuten olla vaikea saada tietoa. Myös tietyt tutkimukset eläinlääkärillä kannattaisi käydä teettämässä vaikka koiraa ei koskaan käytettäisi jatkamaan sukua. Sairaat yhdistelmät pois sulkemalla, voi olla että joskus, siis joskus, saataisiin jotain vaikeita periytyviä sairauksia ainakin vähenemään.

Se on kuitenkin koko suomen koiramäärään nähden pieni osa koiria jotka käytetään näyttelyissä, ettei siitä ole liene "haittaa". Totta kai sielläkin käy näitä jotka ovat turhan tosissaan, mutta väitän että suurin osa on itseni kaltaisia, se on harrastus ja se on hauskaa.

Tulipa tästä nyt sekava kirjoitus, pahoittelut siitä.

ja mopo karannut käsistäsi kauan sitten. Jalostustarkastuksella ei ole minkäänlaista tekemistä kilpailuvietin kanssa.
Tiedätkö että minun päämääräni on ollut ja on edelleen TERVE RODUNOMAINEN GRIFFON, Griffon joka mahtuu rotumääritelmän sisään.
Kerroppa nyt suuressa viisaudessasi miten koiranäyttelyissä käyvä koira elää huonompaa elämää kuin pelkkänä lemmikkinä oleva koira."On vaan hienoa omistaa joku erikoinen rotu tai ainakin pitää mainita, että sen meidän koiran vanhemmat ovat parhaat mahdolliset ja kaikki palkinnot keränneet. "
Miksi ihmiset eivät saisi ylpeillä koiransa vanhemmilla, tai saavutuksilla?? Ylpeileväthän ihmiset lapsistaankin.
Sinä täällä JUMALAA leikit oudoilla ajatuksillasi asiasta joista et tiedä yhtään mitään. Minusta se on erittäin huolestuttavaa.
Totta hitossa hyvä jalostusnarttu/uros maksaa ja niillä on valtava arvo.

On meidän asiamme mitä pidämme elämässämme tärkeinä. Minulla ne ovat koirat ja ovat aina olleet, vihreitä piipertäjiä riittää jo ilman minuakin hössäämään ilmastomuutoksista

miksi käytän koiraani näyttelyissä? Pohtimisen arvionen kysymys. Palasin kehiin 15 vuoden tauon jälkeen, Edellinen "näyttelykoirani" kävi yhdessä näyttelyssä. Erinomaisella arvostelulla, oli roppi. Se jäi koiran ensimmäiseksi ja viimeiseksi näyttelyksi, vaikka kauniita ruusukkeita saikin. Elämässä oli muutakin. Ja koira eli pitkän ja hyvän elämän, ruusukkeilla ja pystillä ei ollut ygtään mitään merkitystä.

Sitten tuli taloon sekarotuinen, eli ei meillä ollut minkäänlaisia näyttelyhaaveitakaan. Tämä koira elää nyt taloudessamme ikäneidon elämää, hyvää sellaista, ihan samanlaista kuin muutkin koiramme.

Nyt meillä on taas "näyttelykoira", Ollaan kerran kehässä pyörähdetty, ja hurjan hienot arvostelut saatu. Isossa näyttelyssä, ja luokkansa voittaneena. Pari näyttelyä on nyt tulossa. Ensi vuodelle harkinnassa ehkä yksi taikka kaksi. Miksi? Haluan ulkopuolisen arvioinnin koirastani. Terveys on tutkittu, ei mitään pienintäkään huomauttamista. Näyttelytulokset menevät tietokantoihin, ne ovat ja pysyvät siellä kasvattajalle joko meriitteinä taikka rasitteina. Mutta yhtä kaikki, ne ovat siellä julkisesti nähtävillä. Kasvattajillekkin siis tulee paineita pohtia rodunomaisuutta. Kun tutkitutan koirani virallisesti, tulee kasvattajan työstä myöskin läpinäkyvämpää. Uusille koiranhankkijoille arvokasta tietoa. Aion näyttely- ja terveystulosten lisäksi myöskin "hankkia" taipumuskokeen ja luonnetestien tulokset. Ihan vain rodun parhaaksi. Jotta kasvattajallekkin tulee painetta jalostaa sellaisia koiria, joihin ne on luotu. Meidän rotumme edustajat ovat metsästyskäyttötaustastaan huolimatta nykyään lähinnä seurakoirina. Joka on tavallaan surullista. Koirallamme, jonka käyttöominaisuuksia pyrimme vaalimaan ja kunnioittamaan, on ulkomuotopuutteita. Pieniä, SA on ansaittu. Mutta kuitenkin, mm turkki ei ole hirvittävän puuhkainen, joka on hyväksi nimenomaan niille käyttöominaisuuksille.

Miksi vielä olen näyttelyihin ilmoittaunut koiran. Vaikka sillä periaatteessa on jo "meriittejä"? Ihan siksi, että tietokantoihin tulee useamman ulkomuototuomarin arviointi. Ihan sokkona olen tuomarit valinnut, en ole metsästänyt sitä, joka tykkää kovasti oman koirani tyyppisistä koirista. En edes omaa sellaista tietoa, jotta osaisin "valita oikeat tuomarit". Rotu on meille uusi. Eli kokemusta ei ole. Näyttelyt otetaan ihan oppimiskokemusten kannalta, koiralle kokemusta käyttäytymisestä siellä, ja omistajalle mahdollisuus shoppailla kaikenlaisia hyviä tarvikkeita. Jos koira osaa käyttäytyöä ja rentoutua näyttelytilanteissa, voin olla tyytyväinen myöskin koulutuksen ja luonteenlaadun suhteen.

Arvostelu itsessään on aika toisarvoinen asia. Koira on meille perheenjäsen, ja sitä arvoa ei mikään näyttelytulos pysty mitätöimään. Se on melle seuralainen kotona ja lenkillä, se on meille ystävä ja lapsille kuuntelija. Mikään näyttelytulos ei vähennä sen arvoa, joskaan ei korotakkaan. Olemme ostaneet koiran perheenjäseneksi, ilman minkäänlaista jalostusarvo-odotusta. Olemme valinneet pennuista sen, joka jotenkin on vaan tuntunut omaltamme. Ja on paikkansa perheessämme myöskin ottanut. Huolimatta meriiteistä. Emme tule koirasta ikinä luopumaan, se on rakas perheenjäsen. Vaikka saatammekin silloin tällöin kehässä pyörähtääkin. Ihan sama asia se on kuin kokeissakin käyminen. Treenaamme ennenkaikkea koiran iloksi asioita joissa se on hyvä. Kokeisiinkin ehkö menemme. Emme siksi, ettyä koiran menestys olisi tärkeä asia, mutta siksi, että koetuloskin on merkittävä tällaisesa pieness rodussa, jotta sen käyttöominaisuudet todellakin myös pysyisivät. Sillä ei ole mitään tekemisistä arjen kanssa. Koiramme on loistava apuri metsällä. Sitä suoritusta ei paranna/huononna se, mitä tuloksia jostain kokeesta tulee. Pääasia on se, että meillä kaikilla on elämässämme asiat hyvin. Ja koira on ihan yhtä rakas perheenjäsen kuin se sekarotuisemmekin- Vaikka sillä seropilla ei ole minkäänlaista meriittiä, ja terveystutkimuksetkan eivät mairittlle. Arjessa niillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista merkitystä.

Kiitos asiallisesta kommentistasi. Tämä on sitä mitä yritin herättää ja pelkäsin, etteikö koiramaailman ihmisistä löydy lainkaan sitä itsekritiikkiä tai pohdiskelevaa lähestymistapaa aiheeseen.
Me kaikki tuomitsemme eläinrääkkääjät, sehän on selvä. Mutta kaikista suurin rikoksen muoto on jalostaa koirarotu, jonka jokainen edustaja kärsii läpi koko elämänsä hengitysvaikeuksista, lonkkaviasta ym. Se on seurausta vain ja ainoastaan ihmisen itsekkyydestä ja turhamaisuudesta.

Beaglemies kirjoitti:

Kiitos asiallisesta kommentistasi. Tämä on sitä mitä yritin herättää ja pelkäsin, etteikö koiramaailman ihmisistä löydy lainkaan sitä itsekritiikkiä tai pohdiskelevaa lähestymistapaa aiheeseen.
Me kaikki tuomitsemme eläinrääkkääjät, sehän on selvä. Mutta kaikista suurin rikoksen muoto on jalostaa koirarotu, jonka jokainen edustaja kärsii läpi koko elämänsä hengitysvaikeuksista, lonkkaviasta ym. Se on seurausta vain ja ainoastaan ihmisen itsekkyydestä ja turhamaisuudesta.

Lue lisää

ettei kommenttini ole herättänyt täällä yhtään närää, ylempänä kun on aika kärkkäitäkin mielipiteitä. Liekö sitten aihe jäänyt unholaan vai missä syy?

Mapuccino kirjoitti:

ettei kommenttini ole herättänyt täällä yhtään närää, ylempänä kun on aika kärkkäitäkin mielipiteitä. Liekö sitten aihe jäänyt unholaan vai missä syy?

Viestisi oli ilmeisesti liian kova juttu monelle. Mutta seurataan tilannetta ja palataan asiaan!

ja tietysti muillekin. Ei koiranäyttelyt ole hauskaa. Ei ollenkaan. Varsinkaan sille joka pärjää. Spanieleissa omakohtainen kokemus; koiramme sai ensimmäisen sertin ja oli rop. Joku amatsooni kiljui suureen ääneen että katsokaa nyt kaikki, mitä tuossa on parempaa kuin meidän koirassa. Oikein iloitsimme menestyksestä! Vuosia myöhemmin paimenkoirapuolella vielä hullumpi juttu; tultiin jo etukäteen sanomaan että et siten vie sertiä meiltä ja kun niin kävi niin perään soiteltiin että "vittu minkä teit". Ai minäkö, en minä kilpaile. Ohjasin vaan koiraa. Mätsäripuolella sama koirani on ollut Bis1, Bis2 ja Bis3. Eipä onnittelijat ole sankoin joukoin kerääntyneet ympärille!

aloittajalle kirjoitti:

ja tietysti muillekin. Ei koiranäyttelyt ole hauskaa. Ei ollenkaan. Varsinkaan sille joka pärjää. Spanieleissa omakohtainen kokemus; koiramme sai ensimmäisen sertin ja oli rop. Joku amatsooni kiljui suureen ääneen että katsokaa nyt kaikki, mitä tuossa on parempaa kuin meidän koirassa. Oikein iloitsimme menestyksestä! Vuosia myöhemmin paimenkoirapuolella vielä hullumpi juttu; tultiin jo etukäteen sanomaan että et siten vie sertiä meiltä ja kun niin kävi niin perään soiteltiin että "vittu minkä teit". Ai minäkö, en minä kilpaile. Ohjasin vaan koiraa. Mätsäripuolella sama koirani on ollut Bis1, Bis2 ja Bis3. Eipä onnittelijat ole sankoin joukoin kerääntyneet ympärille!

Lue lisää

näkökanta näyttelyihin sitten koirien katsontakulmasta? Ei ole hääviä häviäjilläkään!
Aamulla et pääse kunnon lenkille varsinkaan jos edustat trimmattavaa/karva/turkki-rotua ja sää on kostean kurainen. Sitten nökötät autossa tovin jos toisenkin että pääset nököttämään häkkiin tunniksi tai useammaksi. Hetken aikaa saat juosta kehässä muiden lajitoverien kera muttet tehdä tuttavuutta ja sitten takaisin boxiin. Saatat päästä "ulkoilemaan" asfaltoidulle parinkymmenen neliön alueelle jossa on kakkaa ja pissaa joka paikassa ja jos et jaksa pidätellä hätää aamusta asti tuolle paikalle ja annat hädän tulla käytävälle tai jopa kehään saat haukut lajilta, jonka pitäisi haukkumisen sijaan ilmaista itseään puhumalla! Tämän episodin jälkeen takaisin häkkiin nököttämään.
Jos olet ollut hieno ja loistava saat juosta kehässä vähän enemmän ja saatat saada jotain kivaa (namia tai jopa herkullisen luun). Jos taas et ole tuomarin mielestä ollut täydellinen saatat saada osaksesi epäkunnioittavaa kohtelua ja murjotusta siltä sinulle niin kovin rakkaalta asialta, joka sinut aamulla näyttelyyn toi. :(
Joku sanoi viettävänsä näyttelyssä koiransa kanssa laatuaikaa, vaan mitenkähän mahtaa olla?

Mapuccino kirjoitti:

näkökanta näyttelyihin sitten koirien katsontakulmasta? Ei ole hääviä häviäjilläkään!
Aamulla et pääse kunnon lenkille varsinkaan jos edustat trimmattavaa/karva/turkki-rotua ja sää on kostean kurainen. Sitten nökötät autossa tovin jos toisenkin että pääset nököttämään häkkiin tunniksi tai useammaksi. Hetken aikaa saat juosta kehässä muiden lajitoverien kera muttet tehdä tuttavuutta ja sitten takaisin boxiin. Saatat päästä "ulkoilemaan" asfaltoidulle parinkymmenen neliön alueelle jossa on kakkaa ja pissaa joka paikassa ja jos et jaksa pidätellä hätää aamusta asti tuolle paikalle ja annat hädän tulla käytävälle tai jopa kehään saat haukut lajilta, jonka pitäisi haukkumisen sijaan ilmaista itseään puhumalla! Tämän episodin jälkeen takaisin häkkiin nököttämään.
Jos olet ollut hieno ja loistava saat juosta kehässä vähän enemmän ja saatat saada jotain kivaa (namia tai jopa herkullisen luun). Jos taas et ole tuomarin mielestä ollut täydellinen saatat saada osaksesi epäkunnioittavaa kohtelua ja murjotusta siltä sinulle niin kovin rakkaalta asialta, joka sinut aamulla näyttelyyn toi. :(
Joku sanoi viettävänsä näyttelyssä koiransa kanssa laatuaikaa, vaan mitenkähän mahtaa olla?

Lue lisää

Afrikan nälkää näkevät lapset vertailukohtana? Häh?
Jonkin verran maailmaa nähneenä, pitäisin kommenttia mauttomana ja pikkusievistelynä.

Noh, meillä ei mennä näyttelyyn verenmaku suussa, eikä sieltä lähdetä suivaantuneena koiralle tai kanssaihmisille.

Onkohan tuo Mapuccinon tarina koiran näkökulmasta aina ihan paikkaansapitävä, melko kärjistetylle kuulostaa?
...vaikka meiltä löytyy juuri se turkkirotu, joka ei pääse aamulla kunnon pitkälle lenkille, koska turkki on edellisenä iltana pesty, trimmattu, föönattu ja kammattu. Samat pesut, föönit ja kampaukset tehdään joka viikko vaikka ei olisi näyttelyä.
No, sitten laitetaan koira autoon ja matkustetaan tovi jos toinenkin näyttelyyn, samoin matkustetaan vähintään kerran kuussa neljän tunnin matka keski-suomeen, millä tavoin ne matkat toisistaan eroavat? Eikä perille asti tarvitse pidätellä, kyllä matkanvarrella pidetään pissatauot. Teillä ja muilla varmaan myös??

Messarin näyttelyt ovat meillä olleet ainoita, joissa on ollut ulkoilualueena asfaltoitu piha mutta unohdit kertoa, että siellä on myös heinäpaaleja poikakoirille, paljon hiekkakasoja ja muuta rekvisiittaa.
Viimeksi meillä oli iso nurmikenttä, jossa paistateltiin päivää koko porukalla. En kokenut, että se olisi ollut koiran kannalta mitenkään ahdistava paikka asioida ;)

Meillä pidetään koiraa häkissä niin vähän kuin mahdollista, usein se istuu trimmipöydällään ja katselee tarkkaavaisena menoa...

Nyt yleistät, että koiralle murjotetaan jos se ei ole riittävän hyvin menestynyt kehässä. Harvemmin olen sellaista nähnyt...menestyksestä riippumatta meillä koira saa kehut ja possunkorvansa aina kehän jälkeen. On tullut H tai Serti.

Katsontakantasi on näköjään rajoittunut vain tuohon yhteen ääriesimerkkiin....harmi.

Laatuaika? Kyllä minä koen, että koira pitää saamastaan jakamattomasta huomiosta, kun ollaan kaksin näyttelyssä. Silloin muu lauma on kotona ja hän itse saa kaikki rapsutukset ja herkut.

tillyh kirjoitti:

Afrikan nälkää näkevät lapset vertailukohtana? Häh?
Jonkin verran maailmaa nähneenä, pitäisin kommenttia mauttomana ja pikkusievistelynä.

Noh, meillä ei mennä näyttelyyn verenmaku suussa, eikä sieltä lähdetä suivaantuneena koiralle tai kanssaihmisille.

Onkohan tuo Mapuccinon tarina koiran näkökulmasta aina ihan paikkaansapitävä, melko kärjistetylle kuulostaa?
...vaikka meiltä löytyy juuri se turkkirotu, joka ei pääse aamulla kunnon pitkälle lenkille, koska turkki on edellisenä iltana pesty, trimmattu, föönattu ja kammattu. Samat pesut, föönit ja kampaukset tehdään joka viikko vaikka ei olisi näyttelyä.
No, sitten laitetaan koira autoon ja matkustetaan tovi jos toinenkin näyttelyyn, samoin matkustetaan vähintään kerran kuussa neljän tunnin matka keski-suomeen, millä tavoin ne matkat toisistaan eroavat? Eikä perille asti tarvitse pidätellä, kyllä matkanvarrella pidetään pissatauot. Teillä ja muilla varmaan myös??

Messarin näyttelyt ovat meillä olleet ainoita, joissa on ollut ulkoilualueena asfaltoitu piha mutta unohdit kertoa, että siellä on myös heinäpaaleja poikakoirille, paljon hiekkakasoja ja muuta rekvisiittaa.
Viimeksi meillä oli iso nurmikenttä, jossa paistateltiin päivää koko porukalla. En kokenut, että se olisi ollut koiran kannalta mitenkään ahdistava paikka asioida ;)

Meillä pidetään koiraa häkissä niin vähän kuin mahdollista, usein se istuu trimmipöydällään ja katselee tarkkaavaisena menoa...

Nyt yleistät, että koiralle murjotetaan jos se ei ole riittävän hyvin menestynyt kehässä. Harvemmin olen sellaista nähnyt...menestyksestä riippumatta meillä koira saa kehut ja possunkorvansa aina kehän jälkeen. On tullut H tai Serti.

Katsontakantasi on näköjään rajoittunut vain tuohon yhteen ääriesimerkkiin....harmi.

Laatuaika? Kyllä minä koen, että koira pitää saamastaan jakamattomasta huomiosta, kun ollaan kaksin näyttelyssä. Silloin muu lauma on kotona ja hän itse saa kaikki rapsutukset ja herkut.

Lue lisää

Kukas sellaisista on puhunut? Ihan Suomen rajojen sisäpuolella pidettyjen näyttelyiden perusteella kokemuksiani kerron. Olen ollut töissä (siis vapaaehtoisena duunarina) jos jonkinlaisia näyttelyitä järjestämässä ja siinä hommassa jos missä näkee näyttelyiden varjopuolen.

Mitä tulee turkkirotujen lenkittämiseen kuraisina näyttelyaamuina....
Viime talvenakin mm. messarin sisäänkäynneillä koiria vastaanottaneena näin kymmeniä koiria, jotka vääntivät nolonnäköisinä hädät heti sisään päästyään. Ihmettelin asiaa ääneen eräällekin turkkirodun omistajalle kakkapussia ojentaessani, sain tylyn vastauksen että "Enkö käsitä millainen vaiva on saada koira kuntoon ennen näyttelyä ja pilata kaikki vaivannäkö ulkoiluttamalla koira ennen näyttelyä vesisateessa"!!! Samaa näkökantaa tuli ainakin 3 eri rodun edustukselta, rotuja en tässä ala erittelemään.
Jos koira ei sadesäällä voi mennä lenkille koska turkki "pilaantuu" niin eipä taida pissitauotkaan olla ainakaan koiraa varten ajateltuja...

Tiedän että messari tarjoaa heinäpaalit ja hiekkakasat, olipa yhtenä vuonna jopa "joulu"kuusiakin ulkoilualueella, mutta monissa muissa isoissa näyttelyissä ulkoilualueena on käytössä vain asfatoitu pläntti. Yleinen siisteys on kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvää kun kakkoja ei kerätä vaan ne jätetään lojumaan maahan muiden tallottaviksi... Koira joka on tarkka siitä mihin astuu on helisemässä tälläisissä olosuhteissa kuten myös ne ulkoilualueenkäyttäjät, jotka eivät halua siirtää paskoja kengissään sisäpuolelle.

Monet ihmiset jättävät koiransa pitkiksikin ajoiksi häkkeihin, kesäaikoina kuumiin autoihin, joissa ei edes ikkunat raollaan. (Paras/pahin kuulemani viime kesän kovimmilla helteillä:"Onhan sen koiran parempi olla yksikseen siellä ilmastoidussa autossa kuin kuumalla nurmikentällä muiden seassa". En tiedä käydä raksuttiko heidän auto yksinään parkkipaikalla kun kaikki muut paitsi koira olivat vieressäni, mutta tuskin!) Näihin ressukoihin kyllä kiinnitetään kehän laidalla huomiota(järkkärit ja koiristaan huolehtivat muut näytteilleasettajat) ja niinpä järkkärit joutuvat toisinaan kuuluttelemaan omistajia koiriensa luokse, joilla mahdollisesti muutakin hätää kuin vain ikävä omistajaa ja tarpeilleen.

Kovin yleistä(en väitäkään että kaikki näin tekisivät)on myös tuo koiralle/muulle yleisölle äyskiminen kun menestystä ei ole tullut toivottuun tapaan. Kerran (tosi räikeässä tapauksessa) on jopa jouduttu myös puuttumaan koiran käsittelyyn, kennelliiton järjestämässä näytelyssä kun ei ole soveliasta kurittaa koiraa ihan miten huvittaa. Esimerkkejä riittää kyllä, tulee vaan turhauttavan pitkä juttu... Jokainen paljon näyttelyitä kiertänyt on varmasti näitä nähnyt, ellei ole vain ummistanut silmiään ja unohtanut tai kulje totaalisesti ruusunpunakat-lasit päässään.

En siis väitäkkään että kaikki menevät verenmaku suussa, kyllä näyttelyissä näkee myös niitä aidosti koiran takia siellä olevia. Pointtini onkin se että tälläiset koiristaan myös näyttelyissä huolehtivat ihmiset alkavat olla "katoavaa kansanperinnettä" näiden yltiökunnianhimoisten titteleiden perässä juoksijoiden rinnalla.

Mapuccino kirjoitti:

Kukas sellaisista on puhunut? Ihan Suomen rajojen sisäpuolella pidettyjen näyttelyiden perusteella kokemuksiani kerron. Olen ollut töissä (siis vapaaehtoisena duunarina) jos jonkinlaisia näyttelyitä järjestämässä ja siinä hommassa jos missä näkee näyttelyiden varjopuolen.

Mitä tulee turkkirotujen lenkittämiseen kuraisina näyttelyaamuina....
Viime talvenakin mm. messarin sisäänkäynneillä koiria vastaanottaneena näin kymmeniä koiria, jotka vääntivät nolonnäköisinä hädät heti sisään päästyään. Ihmettelin asiaa ääneen eräällekin turkkirodun omistajalle kakkapussia ojentaessani, sain tylyn vastauksen että "Enkö käsitä millainen vaiva on saada koira kuntoon ennen näyttelyä ja pilata kaikki vaivannäkö ulkoiluttamalla koira ennen näyttelyä vesisateessa"!!! Samaa näkökantaa tuli ainakin 3 eri rodun edustukselta, rotuja en tässä ala erittelemään.
Jos koira ei sadesäällä voi mennä lenkille koska turkki "pilaantuu" niin eipä taida pissitauotkaan olla ainakaan koiraa varten ajateltuja...

Tiedän että messari tarjoaa heinäpaalit ja hiekkakasat, olipa yhtenä vuonna jopa "joulu"kuusiakin ulkoilualueella, mutta monissa muissa isoissa näyttelyissä ulkoilualueena on käytössä vain asfatoitu pläntti. Yleinen siisteys on kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvää kun kakkoja ei kerätä vaan ne jätetään lojumaan maahan muiden tallottaviksi... Koira joka on tarkka siitä mihin astuu on helisemässä tälläisissä olosuhteissa kuten myös ne ulkoilualueenkäyttäjät, jotka eivät halua siirtää paskoja kengissään sisäpuolelle.

Monet ihmiset jättävät koiransa pitkiksikin ajoiksi häkkeihin, kesäaikoina kuumiin autoihin, joissa ei edes ikkunat raollaan. (Paras/pahin kuulemani viime kesän kovimmilla helteillä:"Onhan sen koiran parempi olla yksikseen siellä ilmastoidussa autossa kuin kuumalla nurmikentällä muiden seassa". En tiedä käydä raksuttiko heidän auto yksinään parkkipaikalla kun kaikki muut paitsi koira olivat vieressäni, mutta tuskin!) Näihin ressukoihin kyllä kiinnitetään kehän laidalla huomiota(järkkärit ja koiristaan huolehtivat muut näytteilleasettajat) ja niinpä järkkärit joutuvat toisinaan kuuluttelemaan omistajia koiriensa luokse, joilla mahdollisesti muutakin hätää kuin vain ikävä omistajaa ja tarpeilleen.

Kovin yleistä(en väitäkään että kaikki näin tekisivät)on myös tuo koiralle/muulle yleisölle äyskiminen kun menestystä ei ole tullut toivottuun tapaan. Kerran (tosi räikeässä tapauksessa) on jopa jouduttu myös puuttumaan koiran käsittelyyn, kennelliiton järjestämässä näytelyssä kun ei ole soveliasta kurittaa koiraa ihan miten huvittaa. Esimerkkejä riittää kyllä, tulee vaan turhauttavan pitkä juttu... Jokainen paljon näyttelyitä kiertänyt on varmasti näitä nähnyt, ellei ole vain ummistanut silmiään ja unohtanut tai kulje totaalisesti ruusunpunakat-lasit päässään.

En siis väitäkkään että kaikki menevät verenmaku suussa, kyllä näyttelyissä näkee myös niitä aidosti koiran takia siellä olevia. Pointtini onkin se että tälläiset koiristaan myös näyttelyissä huolehtivat ihmiset alkavat olla "katoavaa kansanperinnettä" näiden yltiökunnianhimoisten titteleiden perässä juoksijoiden rinnalla.

Lue lisää

Tuo vertaus on Beaglemiehen kirjoittama...

"Yrittäkää olla objektiivisia ja tulkaa sen koiranäyttelymaailman ulkopuolelle. Jos turhamaisuutta ei vielä ala löytyä niin ottakaa vertailupohjaksi vaikka Afrikan nälkänäkevät lapset tai trendikkäämmin ilmastonmuutos. Raju vertaus, ja sen jälkeen vähän kaikki tuntuu turhanpäiväiseltä. Kun otetaan tuosta vähän takaisin päin niin pitäisi jo huomata, ettei sillä nyt niin merkitystä ole onko koirallasi juuri oikea väritys tai oikea otsan muoto."

...mautonta jeesustelua....

Kyllä sieltä kehän reunalta varmasti löytyy joka kerta näitä kuvailemiasi tapauksia. Luultavasti joidenkin rotujen kohdalla enemmän kuin toisten? Omassani en ole moiseen törmännyt ja hyvä niin :)

Mitä tulee turkkirodun aamulenkkiin ennen näyttelyä, niin kuinkahan paljon sen yhden lenkin poisjäänti oikeasti haittaa koiraa? Meillä pistäydytään ulkona pukuun paketoituna ja tarpeet osataan tehdä ulos ilman tunnin lenkkiäkin.

Mapuccino kirjoitti:

näkökanta näyttelyihin sitten koirien katsontakulmasta? Ei ole hääviä häviäjilläkään!
Aamulla et pääse kunnon lenkille varsinkaan jos edustat trimmattavaa/karva/turkki-rotua ja sää on kostean kurainen. Sitten nökötät autossa tovin jos toisenkin että pääset nököttämään häkkiin tunniksi tai useammaksi. Hetken aikaa saat juosta kehässä muiden lajitoverien kera muttet tehdä tuttavuutta ja sitten takaisin boxiin. Saatat päästä "ulkoilemaan" asfaltoidulle parinkymmenen neliön alueelle jossa on kakkaa ja pissaa joka paikassa ja jos et jaksa pidätellä hätää aamusta asti tuolle paikalle ja annat hädän tulla käytävälle tai jopa kehään saat haukut lajilta, jonka pitäisi haukkumisen sijaan ilmaista itseään puhumalla! Tämän episodin jälkeen takaisin häkkiin nököttämään.
Jos olet ollut hieno ja loistava saat juosta kehässä vähän enemmän ja saatat saada jotain kivaa (namia tai jopa herkullisen luun). Jos taas et ole tuomarin mielestä ollut täydellinen saatat saada osaksesi epäkunnioittavaa kohtelua ja murjotusta siltä sinulle niin kovin rakkaalta asialta, joka sinut aamulla näyttelyyn toi. :(
Joku sanoi viettävänsä näyttelyssä koiransa kanssa laatuaikaa, vaan mitenkähän mahtaa olla?

Lue lisää

Kyllä koira pääsee aamulenkille, aamupäivälenkille ja aina ulkoilemaan ennen näyttelyjä ja useampaankin kertaan ennen kehään menoa, sillä en missään nimessä halua että koira kehään tekisi tarpeensa.
Koira on hetkittäin boxissa lepäilemässä, sillä kyllä koira tarvitsee lepoakin näyttelyssä.
Ei koira aina ole tuomarin mielestä se paras, eikä niin tavitsekkaan, koirani on minulle se paras koira, tuli sitten vaalenpunaista tai keltaista nauhaa, eikä koiralle murjoteta, ei näyttelykehässä eikä treenikentällä.
En ole omassa rodussani kohdannut mitään kateellisuutta, aina onnitellaan voittajia ja kehutaan toisten koiria, sillä on ne kaikki niin hienoja. Itsekkin käyn näyttelyissä ilman omaakin koiraa kannustamassa muita ja katselemassa hienoja koiria.

Ja jalostus on sellainen asia, että turha väitellä siitä pelkäästään mutu-pohjalta.

Meitä on niin moneksi, mutta se että mollataan näyttelyssäkävijöitä ei ole yhtään sen hienompaa kuin mollata kanssakilpailijoita.

sitten tehdään ennen kehään menoa? Ei meidän koirille ainakaan mitään. Huomasitko ettei lyhytturkkisille tarvitse mitään tehdäkään, pari harjanvetoa ja hyvä on. Harjaaminen muuten kuuluu koiran elämän hyvinvointiin!

niille kirjoitti:

sitten tehdään ennen kehään menoa? Ei meidän koirille ainakaan mitään. Huomasitko ettei lyhytturkkisille tarvitse mitään tehdäkään, pari harjanvetoa ja hyvä on. Harjaaminen muuten kuuluu koiran elämän hyvinvointiin!

Lue lisää

Ei ylisuuri koko ole sama kuin että pois jalostuksesta. On tuontikoiria runsaastikin, eri linjaa kuin kotimaiset koiramme, ja niitä kun käytetään meikäläisten kanssa, tulee erinomaisia, ideaaleja yksilöitä, usein vielä sellaisilla piirteillä, mitkä muutoin saattavat suomalaisilta puuttua. Ei niistä jättiläisiä tule, vaikka toinen vanhemmista olisikin yli rotumääritelmän.
Eräissä maissa kun on erittäin erilaisia koiria kooltaan, niillä on omat rotumääritelmänsäkin, jotka poikkeavat pääasiassa koon (ja värin) osalta, riippuen rodusta.

Olen itse aloitteleva koira harrastaja/kasvattaja ja itse en ainakaan käy näyttelyissä kilpailuvietin vuoksi. Koirat ovat minulle todella tärkeä osa elämää ja haluan antaa oman panokseni "oman rotuni" hyvin vointiin, jalostamalla mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia koiria. Jos minulla ei olisi apuna näyttelyista saatuja arvokkaita tietoja muista koirista olisi erittäin työlästä alkaa etsiä itse joukosta sopivaa koiraa. Valitettavasti olen joutunut tekemiseen myös näitten kasvattajien kanssa, joilla on vuosien saatossa päässyt unohtumaan perimmäinen syy omaan jalostustyöhänsä.(Tämä on vain minun mielipiteeni eikä siitä taritse vetää kenenkään hernettä nenään) Meitä on niin moneen junaan!

Jalostuksessa ja näyttelyissa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi koira, jolla ei ole oikea purenta tai paljon hammaspuutoksia ei saa korkeaa laatuarvoa. Tämä auttaa siinä, että pyritään käyttämään jalostuksessa koiria joilla on hampaat kunnossa, että koirilla pysyisivät hampaat suussa, jotta he voivat syödä elääkseen. Nyt monelle herää varmaan kysymys, että miksi sitten koiran turkin väri on hylkäävä virhe ku se ei vaikuta terveyteen. Joillain roduilla tietyn värinen turkki on huonolaatuisempaa ja menee helposti takkuun ja koirakin kärsii siitä kun takut kiristävät ihoa, sitten tulee hilse ja iho alkaa verestämään. Näyttelyissä pyritään myös seuraamaan koiran luonnetta ja sehan se vasta kertoo koiran hienosta luonteesta kun se pystyy säylyttämään sen täysin vieraassa ympäristössä. Myös se että koira pyritään pitämään mahdollisimman lähellä alkuperäisiä rodun edustajia on erittäin tärkeää. Nämä vain muutamia esimerkkejä.
Toki tässäkin asiassa ollaan menty joittenkin osalla äärimmäisyyksiin esim. koiran estetiikan merkeissä. esim. liian tiiviit luppakorvat jotka aiheuttavat korva tulehduksia.

Kaikki rotuyhdistykset asettavat nykyään suosituksi joitten mukaan koirat pitää terveystarkastaa (silmät, lonkat ym.)ennen jalostusta. Suurinosa kasvattajista noudattaa myös noudattaa näitä!

Jos luit edellä kirjoitetut ei kukaan voi mielestäni väittää että jalostus olisi pelkkää eläinrääkkäystä. Rotujen jalostus on myös alkanut monia vuosikymmeniä aikaisemmin eikä silloin ollut vielä niin kattavaa tietoa liiallisen jalostuksen haitoista. Nykyään riskit tunnetaa paremmin ja erillaisilla jalostustoimilla niitä koitetaan ehkäistä!


Ja hänelle joka väitti, että koira joka ei ole rotumääritelmän mukainen on kasvattajalle arvoton. Ehkä ei jalostus mielessä, mutta olen varman että rakkautta koiraa kohtaa se ei suurimalla osalla vähennä tippaakaan. Itsellänikin on kaksi koiraa joilla on vikoja sen verran että jalostuksessa en käyttäisi, mutta muuten rakastan heitä kahta yli kaiken enkä vaihtaisi mihinkään.

Kaikella tällä tekstillä tähtään siihen, että kaikkia ei voi yleistää eläin rääkkäykseksi. Tällaiset kasvattajat ovat kuitenki pieni vähemmistö. Julkisuuteen tuppaavat aina vaan tulemaan kaikista hurjimmat ääri tapaukset!

Älkää yleistäkö! kirjoitti:

Olen itse aloitteleva koira harrastaja/kasvattaja ja itse en ainakaan käy näyttelyissä kilpailuvietin vuoksi. Koirat ovat minulle todella tärkeä osa elämää ja haluan antaa oman panokseni "oman rotuni" hyvin vointiin, jalostamalla mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia koiria. Jos minulla ei olisi apuna näyttelyista saatuja arvokkaita tietoja muista koirista olisi erittäin työlästä alkaa etsiä itse joukosta sopivaa koiraa. Valitettavasti olen joutunut tekemiseen myös näitten kasvattajien kanssa, joilla on vuosien saatossa päässyt unohtumaan perimmäinen syy omaan jalostustyöhänsä.(Tämä on vain minun mielipiteeni eikä siitä taritse vetää kenenkään hernettä nenään) Meitä on niin moneen junaan!

Jalostuksessa ja näyttelyissa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi koira, jolla ei ole oikea purenta tai paljon hammaspuutoksia ei saa korkeaa laatuarvoa. Tämä auttaa siinä, että pyritään käyttämään jalostuksessa koiria joilla on hampaat kunnossa, että koirilla pysyisivät hampaat suussa, jotta he voivat syödä elääkseen. Nyt monelle herää varmaan kysymys, että miksi sitten koiran turkin väri on hylkäävä virhe ku se ei vaikuta terveyteen. Joillain roduilla tietyn värinen turkki on huonolaatuisempaa ja menee helposti takkuun ja koirakin kärsii siitä kun takut kiristävät ihoa, sitten tulee hilse ja iho alkaa verestämään. Näyttelyissä pyritään myös seuraamaan koiran luonnetta ja sehan se vasta kertoo koiran hienosta luonteesta kun se pystyy säylyttämään sen täysin vieraassa ympäristössä. Myös se että koira pyritään pitämään mahdollisimman lähellä alkuperäisiä rodun edustajia on erittäin tärkeää. Nämä vain muutamia esimerkkejä.
Toki tässäkin asiassa ollaan menty joittenkin osalla äärimmäisyyksiin esim. koiran estetiikan merkeissä. esim. liian tiiviit luppakorvat jotka aiheuttavat korva tulehduksia.

Kaikki rotuyhdistykset asettavat nykyään suosituksi joitten mukaan koirat pitää terveystarkastaa (silmät, lonkat ym.)ennen jalostusta. Suurinosa kasvattajista noudattaa myös noudattaa näitä!

Jos luit edellä kirjoitetut ei kukaan voi mielestäni väittää että jalostus olisi pelkkää eläinrääkkäystä. Rotujen jalostus on myös alkanut monia vuosikymmeniä aikaisemmin eikä silloin ollut vielä niin kattavaa tietoa liiallisen jalostuksen haitoista. Nykyään riskit tunnetaa paremmin ja erillaisilla jalostustoimilla niitä koitetaan ehkäistä!


Ja hänelle joka väitti, että koira joka ei ole rotumääritelmän mukainen on kasvattajalle arvoton. Ehkä ei jalostus mielessä, mutta olen varman että rakkautta koiraa kohtaa se ei suurimalla osalla vähennä tippaakaan. Itsellänikin on kaksi koiraa joilla on vikoja sen verran että jalostuksessa en käyttäisi, mutta muuten rakastan heitä kahta yli kaiken enkä vaihtaisi mihinkään.

Kaikella tällä tekstillä tähtään siihen, että kaikkia ei voi yleistää eläin rääkkäykseksi. Tällaiset kasvattajat ovat kuitenki pieni vähemmistö. Julkisuuteen tuppaavat aina vaan tulemaan kaikista hurjimmat ääri tapaukset!

Lue lisää

Siis ensimmäisessä kappaleessa yritän sanoa, että olisi vaikeaa löytää Omalle nartulleni sopivaa urosta jalostukseen jos minulle ei ole mitään alustavia tietoja ja joutuisin itse käymään läpi kaikki rodun urokset!

(tekstini on varmaan aika tökeröä ammattilaisen mielestä, mutta olen tosiaan vasta aloittelia)

Jakaumalla tarkoitin tietenkin työ- ja käyttö/ näyttelykoiria

Korvat pystyssä kirjoitti:

Jakaumalla tarkoitin tietenkin työ- ja käyttö/ näyttelykoiria

KOIRANAYTTELYT OVAT KIVAA PUUHAA..JA AJANVIETETTÄ. MIELESTÄNI SUOMESSA JA HELSINGISSÄ VOISI OLLA 4 KOIRANAYTTELYA
1.HELSINGIN NAYTTELY JÄÄHALLI
2.HARTWALL AREENAN KOIRANAYTTELY
3.HELSINGIN KOIRANAYTTELY TUOMARINKARTANO
4.HELSINGIN KEVATNAYTTELY

3882 kirjoitti:

KOIRANAYTTELYT OVAT KIVAA PUUHAA..JA AJANVIETETTÄ. MIELESTÄNI SUOMESSA JA HELSINGISSÄ VOISI OLLA 4 KOIRANAYTTELYA
1.HELSINGIN NAYTTELY JÄÄHALLI
2.HARTWALL AREENAN KOIRANAYTTELY
3.HELSINGIN KOIRANAYTTELY TUOMARINKARTANO
4.HELSINGIN KEVATNAYTTELY

Lue lisää

Kertoisitteko sitten MITEN koirien jalostusta sitten ohjaillaan ? Vai laitetaanko kenneliittoon lappuluukulle ja jokainen voi alkaa tekemään niinkun tykkää ja mikä on omaan silmään hyvä ? Unohdetaan samantien PEVI:sakin ! Kyllähän E/E lonkaista voi käyttää jalostukseen kun se on muuten niin kova koira ! En sano etteikö mikään olisi pielessä nykyisellään mutta tämä on jo naurettavaa . Kenenkään ei ole pakko viedä koiraansa näyttelyyn mutta joka niin tekee niin antaa tehdä rauhassa ! Paljon pahempaa rääkkäystä on jo se että otetaan perheeseen käyttökoira joka joutuukin sitten sohvaperunaksi . Tai se että otetaan pikkukoira joka ei sitten ominjaloin saakkaan juuri kävellä kun se on niin söpö että voi mennä rikki .
Tehkää oikeasti asioille jotain älkääkä vain täällä jeesustelko ! Alkakaa kerätä nimiä ,pitäkää inffo tilaisuuksia ,kirjoittakaa lehtien mielipide palstoille jne !

Se että koira on kaunis ei rodunomainen ei ainakaan meillä tarkoita sitä etteikö se saisi olla koira !

Anteeksi nyt vain, mutta mitä pahaa on kokiksen laittamisessa koiran tassuihin? Aika monikin käyttää tätä kikkaa, niin näyttely kuin vaikka agility puolellakin, KOIRAN TURVALLISUUDEN VUOKSI!
Ei sitä kokista sinne laiteta siksi, että "koira pärjäisi paremmin", vaan siksi, että koira ei liukkaalla alustalla kaadu ja loukkaa itseään. Samaa tarkoitusta varten myydään vaikka mitä aineita, mutta kokiksen sokeritahma on vaan halvoin ja helpoin. Ja mitä haittaa tästä on koiralle? Voit kuvitella, miten pahasti voi käydä, jos isokin koira kaatuu liukkaalla alustalla, siinä puhutaan kaikeasta venähdyksistä sijoiltaan menoihin ja vaikeisiin leikkauksiin.

tacotako kirjoitti:

Anteeksi nyt vain, mutta mitä pahaa on kokiksen laittamisessa koiran tassuihin? Aika monikin käyttää tätä kikkaa, niin näyttely kuin vaikka agility puolellakin, KOIRAN TURVALLISUUDEN VUOKSI!
Ei sitä kokista sinne laiteta siksi, että "koira pärjäisi paremmin", vaan siksi, että koira ei liukkaalla alustalla kaadu ja loukkaa itseään. Samaa tarkoitusta varten myydään vaikka mitä aineita, mutta kokiksen sokeritahma on vaan halvoin ja helpoin. Ja mitä haittaa tästä on koiralle? Voit kuvitella, miten pahasti voi käydä, jos isokin koira kaatuu liukkaalla alustalla, siinä puhutaan kaikeasta venähdyksistä sijoiltaan menoihin ja vaikeisiin leikkauksiin.

Lue lisää

näiden jonnin joutavien näyttelyiden järjestäjien laittaa vaikka matot lattialle ettei tarvitse liukastella ???
Olen tänä vuonna etsinyt itselleni käyttökoiraa, ja joutunut näyttelyissä tapaamaan kasvattajia. Olen tullut siihen tulokseen ettei näyttelyt tarjoa yhtään mitään koiralle tai sitä etsivälle. Koirasta ja rodusta oppii paljon enemmän tavallisella ½tunnin lenkillä maastossa, kuin kiertämällä kaikki vuoden näyttelyt. Kasvattajille pitäisi laittaa maksimi osallistumis määrä näyttelyihin esim. 2kertaa/koira kalenterivuodessa. Näyttelyitä enemmän yhdellä koiralla kiertävät pitäisi määrätä pakkohoitoon. Koirahan tarvitsee vain yhden näyttely tuloksen elämänsä aikana esim. valio arvoihin

Tryben kirjoitti:

näiden jonnin joutavien näyttelyiden järjestäjien laittaa vaikka matot lattialle ettei tarvitse liukastella ???
Olen tänä vuonna etsinyt itselleni käyttökoiraa, ja joutunut näyttelyissä tapaamaan kasvattajia. Olen tullut siihen tulokseen ettei näyttelyt tarjoa yhtään mitään koiralle tai sitä etsivälle. Koirasta ja rodusta oppii paljon enemmän tavallisella ½tunnin lenkillä maastossa, kuin kiertämällä kaikki vuoden näyttelyt. Kasvattajille pitäisi laittaa maksimi osallistumis määrä näyttelyihin esim. 2kertaa/koira kalenterivuodessa. Näyttelyitä enemmän yhdellä koiralla kiertävät pitäisi määrätä pakkohoitoon. Koirahan tarvitsee vain yhden näyttely tuloksen elämänsä aikana esim. valio arvoihin

Lue lisää

hmm. ainakin Suomen muotovalio tarvitsee 3 näyttelyä eli 3 SERTIä. Viimeisin pitää tulla kun koira on 2 vuotta vanha. Harvassa vaan ne koirat & handlerit jotka pokkaa joka kerran Sertin:)

Itse käyn näyttelyissä, koska se on minun ja koirani vapaa-ajan viete. Siellä tapaamme samaa rotua ja voin kysyä neuvoa toisilta, miten oman koiran kanssa olla ja esim. millainen koulutus kun jokainen rotu käyttäytyy erinlailla. Olen myös todella kilpailuhenkinen, joten olen tarkka koirani kunnosta ja ruokinnasta, sehän katos näkyy turkissa onko hyvin hoidettu ;)

Koiranäyttelyt ovat minulle yksi tapa näyttää ja olla ylpeä koirastani ja siitä, miten hyvin olen sitä hoitanut. En todellakaan ole pinnallinen ja kuten kaikki tuntuvat täällä esittävän viisaita, tietävät että koiranäyttelyissä ainut kriteeri ei todellakaan ole ulkonäkö.

1. Pitää olla rodun omainen käytös ja luonne
2. Oikeanlainen purenta ja molemmat kivekset laskeutuneet (ei saa olla leikattu!)
3. Lonkat suorassa, ehjä häntä ja sopivan kokoinen, ei yli- eikä alipainonen!
4. Turkki hyvässä kunnossa
5. Liikehdintä sulavaa

joillakin roduilla, kuten omalla kääpiömäyräkoiralla on todella tarkka rotumääritelmä: Rinnanympärys saa olla 30-35cm ja pitää olla tehtynä pikatesti metsästyksessä, johon kuuluu jäljestäminen ja sorkan haku tunnelista! Joten en tiedä miksi joku ei pitäisi näyttelyitä hyvänä asiana, kun siellä kasvattajat saavat tietoonsa erinomaisia yksilöitä, jotka täyttävät rotumääritelmät. Toki, kuten kaikki tietävät, niin eivät kasvattajat näyttelyiden perusteella pentuja teetä :D Koirille tehdään jalostustarkastus, josta selviää mitkä koirat sopivat yhteen hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.

joten jos jollakin on puudeleista saatu kauhea kuva koko harrastuksesta niin ei todellakaan ole niin että kaikki rodut vaadi moista ulkonäköön panostamista ;)

Sofliini kirjoitti:

Itse käyn näyttelyissä, koska se on minun ja koirani vapaa-ajan viete. Siellä tapaamme samaa rotua ja voin kysyä neuvoa toisilta, miten oman koiran kanssa olla ja esim. millainen koulutus kun jokainen rotu käyttäytyy erinlailla. Olen myös todella kilpailuhenkinen, joten olen tarkka koirani kunnosta ja ruokinnasta, sehän katos näkyy turkissa onko hyvin hoidettu ;)

Koiranäyttelyt ovat minulle yksi tapa näyttää ja olla ylpeä koirastani ja siitä, miten hyvin olen sitä hoitanut. En todellakaan ole pinnallinen ja kuten kaikki tuntuvat täällä esittävän viisaita, tietävät että koiranäyttelyissä ainut kriteeri ei todellakaan ole ulkonäkö.

1. Pitää olla rodun omainen käytös ja luonne
2. Oikeanlainen purenta ja molemmat kivekset laskeutuneet (ei saa olla leikattu!)
3. Lonkat suorassa, ehjä häntä ja sopivan kokoinen, ei yli- eikä alipainonen!
4. Turkki hyvässä kunnossa
5. Liikehdintä sulavaa

joillakin roduilla, kuten omalla kääpiömäyräkoiralla on todella tarkka rotumääritelmä: Rinnanympärys saa olla 30-35cm ja pitää olla tehtynä pikatesti metsästyksessä, johon kuuluu jäljestäminen ja sorkan haku tunnelista! Joten en tiedä miksi joku ei pitäisi näyttelyitä hyvänä asiana, kun siellä kasvattajat saavat tietoonsa erinomaisia yksilöitä, jotka täyttävät rotumääritelmät. Toki, kuten kaikki tietävät, niin eivät kasvattajat näyttelyiden perusteella pentuja teetä :D Koirille tehdään jalostustarkastus, josta selviää mitkä koirat sopivat yhteen hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.

joten jos jollakin on puudeleista saatu kauhea kuva koko harrastuksesta niin ei todellakaan ole niin että kaikki rodut vaadi moista ulkonäköön panostamista ;)

Lue lisää

En yleensäkään ymmärrä miksi näyttelyiden harrastajat joutuvat välillä puolustamaan harrastustaan ihan kuin olisivat lainrikkojia. Ei kannata lainkaan alkaa puolustella monimutkaisesti harrastustaan vaan minun mielestä riittää kun kertoo että käy näyttelyissä koska se on hauskaa, eikä se ole koirille vaarallista.

Hihhiii,ootko tosissas?En tiedä ainoatakaan rotua ,mitä ei saisi rekisteröityä ilman näyttely tulosta.Tosin terveystulokset jos niitä ei oo, saatikka että narttua on astutettu liian tiuhaan tahtiin ja,joillakin roduilla jopa jälkeläiskiintiö,luonnetestit ja kuule kaikkee muutakin mukavaa ku pelkkä nly:ssä käyminen.Tosin oon aina ihmetelly,et miks edes yks/kaks näyttelyä per koira on niiiiin pirun hankala käydä?Viestiikö tää jo koiran luonteesta ,että sitä ei voi tuoda ihmisten ilmoille?