Löysin sattumalta palstalta omaa tapaustemme vähän muistuttavan jutun, kirjoittelin siihen vastauksen mutta palautteen saamiseksi aloitan samalla myös uuden ketjun (kukapa noita kovin vanhoja seuraisi)
Kyse siis asuntokaupasta. Ostimme yksiön kaupunkiasunnoksi pitkän työmatkan vuoksi. Kaupanteon jälkeen isännöitsijä otti yhteyttä ja kysyi haluamme maksaa parvekeremontista tulevan yhtiövelan, joka on meidän asuntomme osalta 4070 euro pois yhdellä kertaa vai rahoitusvastikkeena. Ilmeni että kolme viikkoa ennen ostoa yhtiökokous oli hyväksynyt parvekeremontin kustannusarvion ja tarjouksen. Kirjeet osakkaille huoneistokohtaisesta yhtiölainasta olivat lähteneet pari päivää ennen kauppaamme. Myyjä tiesi varmaan yhtiölainansa nousun määrän, eli asunnon lisähinnaksi tulevan kustannuksen jo yhtiökokouskutsun (jonka hän oli saanut yli kuukausi ennen kauppaa) perusteella.
Viikkoa ennen kauppaa (kaksi viikkoa yhtiökokouksen jälkeen) päivätyssä, kiinteistövälittäjän meille toimittamassa isännöitsijätodistuksessa on maininta "parvekelinjojen korjaus 2007", mutta ei tietoa neliö/huoneistokohtaisesta yhtiövelasta, joka oli jo päätetty. Meillä ei ollut aavistusta mitä ovat "parvekelinjat", ei tullut mieleen että kyse olisi tuon koko/hintaluokan remontista.
33 neliön yksiöllemme (jossa ei ole parveketta!) tuli lisähintaa yli 4000 euroa. Jos tuon olisimme tienneet, niin varmasti olisimme ottaneet sen huomioon tehdessämme tarjouksen.
No, meidän moka kun emme ottaneet yhteyttä isännöitsijään :-(
Otin asiassa yhteyttä Kiinteistömaailmaketjun kaupassa toimineeseen välittäjään joka vastasi:
"Mielestäni olemme omalta osaltamme täyttäneet välittäjää koskevan
tiedonottovelvollisuutemme ja näinollen kauppa on ollut asuntokauppoja koskevan
asetuksen 130/2001 mukainen"
Pankijohtajani ja pari muuta asuntokauppa-asioissa minua (olemme täysin amatöörejä, kotitalomme ostimme yli 20 vuotta sitten, ei muuta kokemusta kiinteistöasioista) huomattavasti kokeneempaa arvelevat, että kannattaisi viedä asia oikeuteen, mutta vaimoni ei halua/ilkeä riidellä ja vaikuttaa ikävältä ihmiseltä... Kärsimme siis nahoissamme (tyhmästä päästä kärsii koko lompakko, tyhmyydestä sakotetaan, jne - nöyrän kuluttajan ohjeita)
Sen verran kuitenkin ottaa päähän tuo "tuntuu että taas minua on petetty" -tunne, että urputan täällä. Rahaahan se on vain ja kait se on maailman meno, jotta härskimpi pärjää paremmin?
Kyse siis asuntokaupasta. Ostimme yksiön kaupunkiasunnoksi pitkän työmatkan vuoksi. Kaupanteon jälkeen isännöitsijä otti yhteyttä ja kysyi haluamme maksaa parvekeremontista tulevan yhtiövelan, joka on meidän asuntomme osalta 4070 euro pois yhdellä kertaa vai rahoitusvastikkeena. Ilmeni että kolme viikkoa ennen ostoa yhtiökokous oli hyväksynyt parvekeremontin kustannusarvion ja tarjouksen. Kirjeet osakkaille huoneistokohtaisesta yhtiölainasta olivat lähteneet pari päivää ennen kauppaamme. Myyjä tiesi varmaan yhtiölainansa nousun määrän, eli asunnon lisähinnaksi tulevan kustannuksen jo yhtiökokouskutsun (jonka hän oli saanut yli kuukausi ennen kauppaa) perusteella.
Viikkoa ennen kauppaa (kaksi viikkoa yhtiökokouksen jälkeen) päivätyssä, kiinteistövälittäjän meille toimittamassa isännöitsijätodistuksessa on maininta "parvekelinjojen korjaus 2007", mutta ei tietoa neliö/huoneistokohtaisesta yhtiövelasta, joka oli jo päätetty. Meillä ei ollut aavistusta mitä ovat "parvekelinjat", ei tullut mieleen että kyse olisi tuon koko/hintaluokan remontista.
33 neliön yksiöllemme (jossa ei ole parveketta!) tuli lisähintaa yli 4000 euroa. Jos tuon olisimme tienneet, niin varmasti olisimme ottaneet sen huomioon tehdessämme tarjouksen.
No, meidän moka kun emme ottaneet yhteyttä isännöitsijään :-(
Otin asiassa yhteyttä Kiinteistömaailmaketjun kaupassa toimineeseen välittäjään joka vastasi:
"Mielestäni olemme omalta osaltamme täyttäneet välittäjää koskevan
tiedonottovelvollisuutemme ja näinollen kauppa on ollut asuntokauppoja koskevan
asetuksen 130/2001 mukainen"
Pankijohtajani ja pari muuta asuntokauppa-asioissa minua (olemme täysin amatöörejä, kotitalomme ostimme yli 20 vuotta sitten, ei muuta kokemusta kiinteistöasioista) huomattavasti kokeneempaa arvelevat, että kannattaisi viedä asia oikeuteen, mutta vaimoni ei halua/ilkeä riidellä ja vaikuttaa ikävältä ihmiseltä... Kärsimme siis nahoissamme (tyhmästä päästä kärsii koko lompakko, tyhmyydestä sakotetaan, jne - nöyrän kuluttajan ohjeita)
Sen verran kuitenkin ottaa päähän tuo "tuntuu että taas minua on petetty" -tunne, että urputan täällä. Rahaahan se on vain ja kait se on maailman meno, jotta härskimpi pärjää paremmin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Paska juttu... Välittäjä kyllä varmaankin on ihan oikeassa, eli teki niinkuin piti. MUTTA asiakas(myyjä) toimi väärin, myyjän PITÄÄ toimittaa välittäjälle KAIKKI tieto asunnosta. Välittäjän pitää sitten tämä tieto välittää eteenpäin ostajalle/ostajaehdokkaalle. Kyllä tuosta voisi oikeusteitse tapella, kysäseppäs vielä kiinteistömaailman myyjältä että eikö myyjä puhunut tälläisestä remontista (remonttihan näkyi papereissa joten ei sillä niin väliä) ja summista mitään? Summat myyjä varmasti on tiennyt, jättänyt vain sanomatta välittäjälle.... Tai sitten välittäjä on toiminut väärin eikä ole toimittanut tietoja eteenpäin. Jokatapauksessa tuosta kannattaa jo vähän tapella.
- Välittäjä myös.
Tarkennetaan vielä vähän ennenkuin joku rupeaa itkemään. Eli välittäjän velvollisuus on remonteista kysellä asiakkaalta, tämän hän on varmasti myös tehnyt (uskoisin). Asiakas on jättänyt kertomatta tietoa vaikka sitä on kysytty. Tuolle olettamukselle omat rahani pistäisin jos vetoa pitäisi lyödä.
Noin pieni summa kannattaa taloudellisessa mielessä kärsiä nahoissaan.
Oikeudessa asia ei ole mitenkään selvä, koska parvekkeesta oli maininta isännöitsijäntodistuksessa.
Pahimmassa tapauksessa juttu kiertää hoviokeuden kautta, ostaja häviää ja joutuu maksamaan vastapuolen kulut (luultavasti noin 10.000 euroa). Kotivakuutushan ei korvaa vastapuolen kuluja.
Nyrkkisääntö on se, ettei oikeuteen kannata viedä alle 5.000 euron juttuja lainkaan. Poikkeuksen muodostaa täysin yksiselitteinen ja helposti todistettavissa oleva tapaus, jonka oikeudenkäyntikulut saa vastapuolen maksettavaksi.
Tuo parvekejuttu ei ole selvä, vaan siinä tulee todennäköisesti kunnolla "turpiin".
Näyttää siltä että ostajan kannalta tapaus on aika selvä. Myyjä/välittäjä ei ole antanut kaikkiea lain edellyttämää tietoa, ei edes arviota varsin suuren peruskorjauksen kustannuksista vaikka täsmällinen summakin oli tiedossa. Ostaja on siis vahvoilla ja 4000 euroa ei ole kaikille "pikkuraha".
Ongelmalliseksi asian tehnee se, jotta miten vastuut jakautuvat myyjän, välittäjän ja puuttelliset tiedot sisältäneen isännöitsijätodistuksen antaneen isännöitsijätoimiston välillä?
Asetus 130/2001
8 §
Asunnon hallintaan oikeuttavia osakkeita tai osuuksia, osaomistusasuntoa tai asumisoikeusasuntoa myytäessä esitteessä on 6 §:ssä säädetyn lisäksi mainittava:
13) asunnon osalle tuleva osuus yhteisön veloista ja mahdollisuus maksaa tämä osuus pois;
14) yhteisön velvoitteet, jotka voivat myöhemmin aiheuttaa ostajalle kustannuksia;
15) yhteisön päättämät tai muutoin varmuudella tiedossa olevat rakennuksen tai kiinteistön huomattavat korjaukset ja perusparannukset sekä arvio niiden toteuttamisajankohdasta ja niistä ostajalle aiheutuvista kustannuksista.
Viisaita haastelet... tässä tapauksessa siis ostaja on sen verran vahvoilla että myyjä ja välittäjä varmaan ajattelevat kuten sinä "Nyrkkisääntö on se, ettei oikeuteen kannata viedä alle 5.000 euron juttuja lainkaan"
Tuskin siis antavat asian mennä oikeuteen vaan sovittelevat sen oikeuskäsittelyn uhkan edessä. Tähän tarvittavan lakiavustajan kulut korvaa kotivakuutus tai välittäjä hyvityksessään. Ostajalla ei näin selvässä tapauksessa juuri ole taloudellista riskiä jos vaatii hyvitystä lain rikkomisesta asuntokaupassa.
Siinäkin olet oikeassa että 4000 euroa on pieni summa yritystoiminnassa mutta yksitystaloudessa se saattaa olla merkittävä ja prosentuaalisesti myös kohtalainen, mikäli kyse on muualla kuin pääkaupungissa tapahtuneesta pikku yksiön kaupasta.
Olen oikeutta istunut ihan riittävästi ja aivan erityisesti kiinteistöjuttuja jotta lähtisin itse 4000 takia oikeuteen. Mikään ei oikeudessa ole itsestään selvää. Niin selvää asiaa ei olekaan, ettei käräjäoikeus saa siihen koko päivää kulumaan. Kaikista jutuista löytyy vähintään kaksi puolta.
Ensin kannattaa kokeilla neuvottelua, sitten sovittelua, ja jos urheilumieltä todella on yliin kyllin, niin sitten vasta käräjäoikeuteen. (Käräjiltä taas pääsee hoviin ikään kuin automaattisesti, korkeimpaan sentään tarvitaan valituslupa).
Sekä kasinolla että oikeusasioissa löytyy aina niitä, jotka pitävät juttua selvänä ja ehdottavat satsaamaan ruletissa kaiken numerolle 36 (tai jollekin muulle yhtä satunnaiselle numerolle).
Oikeudessa voi voittaa vain rahaa (ja vastavuoroisesti siellä palaa aikaa). Usein raha on hyvin teoreettista, koska vastapuoli saattaakin yllättäen olla varaton.
On aika harvinaista, että oikeudessa ihan oikeasti voittaisi jotain omien kulujen jälkeen. Vastapuoli pitää voittaa totaalisen täydellisesti, jotta olisi mitään mahdollisuuksia saada oikeudenkäyntikulut vastapuolen laskuun.
Todennäköiset kulut tuosta jutusta ovat noin 10.000. Kotivakuutuksen omavastuun maksat itse, se on vähintään 1500 (vakuutuksessa voi olla katto 8.000 eurossa, jolloin maksat noin 3.000). Jos voitat, saat 4000 hinnanalennusta. Hyvässä tapauksessa tienaat 2500 euroa. Juristin kanssa vietät pari työpäivää, oikeutta istut kaksi päivää (joskus jopa pikkutunneille asti). Ja koko ajan joudut skarppaamaan, koska riita-asiassa on velvollisuus puhua totta (on siis paras muistaa asiat vuosienkin jälkeen aivan oikein.)
On tietysti sellaisia, joilla on hyvä onni lotossa. Jos kuulut lottovoittajiin ja lasket saavasi vastapuolen maksamaan oikeudenkäyntikulusi, niin laskelma tietysti muuttuu. Minä en ole koskaan saanut oikeudenkäyntikuluja vastapuolen piikkiin ja olen sentään voittanut erittäin monta kertaa.
Mieti tarkkaan kannattaako muutaman tonnin takia lähteä veivaamaan vähintään vuoden - todennäköisesti kahden - raskasta keikkaa.
Siis sittenkin valitus kuluttaja-asiamiehelle, jos oikeusprosessi onkin aiemmasta saamastani tiedosta poiketen yhtä pitkä prosessi kuin tuo "ilmaispalvelu"?
Oikeusjuttuun menee keskimäärin vuosi - kaksi, joskus jopa paljon enemmän. Joka muuta väittää, puhuu vastoin parempaa tietoa. Asemasi ei ole myöskään vahva. Kun remontti oli kuitenkin mainittu isännöitsijäntodistuksessa, ei koko summan saaminen ole todennäköistä.
Vaihtoehto 1: Kuluttajavalituslautakunta käsittelee yritysten ja kuluttajien välisiä riitoja. Voi tehdä valituksen välittäjästä ja isännöitsijästä, mutta ei yleensä myyjästä, ellei myyjä ole yritys. Lopputulos on suositus, jota yritys joko noudattaa tai jättää noudattamatta.
Vaihtoehto 2: Toinen mahdollisuus on käyttää sovittelumenettelyä; ts. sovittelija, yleensä käräjätuomari sovittelee ilman varsinaista oikeudenkäyntiä. Sovittelussa tavoitteena on sovinto eikä "oikeus ja kohtuus". Tässä mielessä sovintomenettely olisi parempi, kun tuo tapaus ei ole mitenkään selvä. Tuomarin vahvistama sovinto on lainvoimainen.
Vaihtoehto 3: Yksinkertaisinta on neuvotella myyjän kanssa ja vaatia alennusta kauppahintaan. Jos saat tonninkin, niin juttu kannattaa lopettaa siihen. Sopimus kuuluu sopimusvapauden piiriin, mutta se kannattaa luonnollisesti tehdä kirjallisena ja todistajien läsnäollessa.
Mikään näistä vaihtoehdoista ei sulje pois asian viemistä käräjäoikeuteen (sovittelusta pääsee käräjille vain jos se epäonnistuu). Oikeudessa häviät varmasti aikaa ja rahaa, vaikka ns. voittaisitkin.
Pahus; vanha koira ei millään opi uusia temppuja.
Se onkin nykyään Kuluttajariitalautakunta ja näyttävät nykään käsittelevän asuntokauppojakin.
Oheisena heidän uudelta verkkosivultaan:
Kuluttajariitalautakunta on puolueeton ja riippumaton asiantuntijaelin, jonka jäsenet edustavat tasapuolisesti kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia. Se antaa ratkaisusuosituksia kuluttaja- ja asuntokauppariitoihin. Lautakunta voi myös antaa tuomioistuimille lausuntoja, kun ne käsittelevät sen toimivaltaan kuuluvia asioita. Lisäksi lautakunta opastaa kunnallisia kuluttajaneuvojia.
Kiitokset kaikille mielipiteensä ilmaisseille!
Osa antoi hyviä lakiviitteitä:
”…on 6 §:ssä säädetyn lisäksi mainittava:
15) yhteisön päättämät tai muutoin varmuudella tiedossa olevat rakennuksen tai kiinteistön huomattavat korjaukset ja perusparannukset sekä arvio niiden toteuttamisajankohdasta ja niistä ostajalle aiheutuvista kustannuksista.”
Tämän perusteella kiinteistökaupassamme on tapahtunut selvä virhe, saimme tiedon suunnitellusta perusparannuksesta, mutta emme edes arviota sen aiheuttamasta kustannuksesta vaikka täsmällinen kustannuskin oli jo päätetty yhtiökokouksessa ja oli myyjän tiedossa.
Osa kannusti riitauttamaan asian:
”Älkää hyvät ihmiset antako huijata itseänne ihan miten vaan !”
”Koska asunnon on myynyt kiinteistönvälittäjä, hänellä on paljon suurempi vastuu hankkia tietoja isännöitsijältä ja ilmoittaa niistä ostajalle kuin tavallisella maallikkomyyjällä. Mielestäni asiassa on toimittu selvästi väärin.”
”Saatte ilman muuta korvauksen, jos vain alatte ajamaan asiaa.”
Minulle on selvinnyt että meitä on huijattu kaupassa. Eikä se ole mukava tunne! Menetimme rahaa mutta myös itsekunnioitusta – miten saatoimme olla niin saakelin tyhmiä että luotimme kiinteistövälitykseen! Toisaalta, ainakin minun silmissäni kiinteistövälittäjä menetti kunniaansa ja asunnon myyjä jopa ihmisarvoaan, mielestäni huijarit ovat epämiellyttäviä ihmisiä!
Sitten penättiin ostajan vastuita (eli miksi olitte niin tyhmiä?!)
” - Isännöitsijäntodistuksessa luki tuleva remontti, ostajalla on selonottovelvollisuus tällaista asioista.”
”Eli kyllä mielestäni ostajalla on myös velvollisuus ottaa asioista selvää ennen kaupan päättämistä.”
Mitkä ovat ostajan velvollisuudet näiden asioiden selvittämiseksi, jos kaupan välittäjänä on laillistettu kiinteistövälittäjä? Yllä olevien mielipiteiden tueksi ei kukaan esittänyt mitään laki- tms-viitteitä. Me luulimme että näiden asioiden selvittäminen (yhteydenotto isännöitsijään) on kiinteistövälittäjän tehtävä? Miten tämä asia lie?
Sitten tämä mielipide, jonka mukaan huijatun (tyhmän tai tietämättömän) on syytä alistua osaansa, olla nöyrä, tyytyä ”kohtaloonsa”.
” Ottakaa tämä oppirahoina ja viisastukaa seuraavaan kauppaan.”
Näin lopulta asiassa varmaankin käy, riitely on vastoin luonnettamme.
Minulle ihan uutta maailmaa olivat sitten näkemykset suomalaisen oikeusjärjestelmän toimivuudesta. Ihan nousivat hiukset pystyyn ja tuli Kafka mieleen. Onko oikeuslaitoksemme tosiaan tuolla tasolla?
”Jos löydät rehellisen juristin, saat joka tapauksessa kuulla, ettei juttu kannata.”
”On aika harvinaista, että oikeudessa ihan oikeasti voittaisi jotain omien kulujen jälkeen.”
”Oikeudessa häviät varmasti aikaa ja rahaa, vaikka ns. voittaisitkin.”
Surullista!
Rahan määrä on tietysti suhteellista, minulle 4000 euroa on melkoisen suuri summa, harvoin noin suuria ”oppirahoja” olen joutunut maksamaan mistään tyhmyyksistäni. Mutta toisille tuo taitaa olla pikkusumma. Toisaalta, jos varastaa lompakon jossa on satanen, niin eikös siitäkin jo joudu vastuuseen. Eikö kiinteistökaupoissa tapahtuville huijauksille ole mitään sanktioita. Onko huijattu ainoa jolla on riski mikäli asia vietäisiin oikeuteen?