syyllistää ja pahasti.
Helluntailaiset
osaavat
141704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Helluntalaiset eivät helposti hyväksy joukkoonsa ei-uskovia; seurustelukumppanin ei sovi olla ei-uskovainen, puolisosta puhumattakaan. Koko lähipiiri pyritään käännyttämään uskoon mahdollisimman nopeasti. Helluntalaiset eivät siten miellä uskoa henkilökohtaiseksi asiaksi, vaan ryhmän asiaksi; ryhmä lisäksi kontrolloi yksilöä. Helluntalaiset eivät käsittääkseni tee ovelta-ovelle käännytystä. En yhtään ihmettele: eihän helluntalaisen uskoa saa/voi kukaan kyseenalaistaa (jehovan todistajat ja mormonit sentään uskaltavat tämän riskin ottaa). Pahinta on muiden yläpuolelle asettuminen: ei-uskovainen ei ole koskaan helluntalaisen kanssa tasa-arvoinen. Ja syyllistää osaavat - jo se, ettet ole uskossa, on paha asia, se on sinun VIKASI.
onhan se tapa hallita,toinen tapa on viholliskuvan luominen kaikialle muualle, paitsi omaan yhteisöön. Heikoimmat pysyvät jumissa jo näillä.
jos et pysy tämän yhteisön normeissa,joudut ikuiseen piinaan.Kyllä sillä tavalla laumasta suurin osa pysyy pelokkaana ja jotkut jopa tyytyväisenä.
Vapauteen Kristus meidät vapautti!
(Galatalaiskirje 5:1)
Eli oleellista on vapaus Kristuksessa,
ei se, minkä seurakunnan jäseniä olemme.
Toisaalta toisessa kohdassa Raamattua varoitetaan: Älkää jättäkö seurakunnankokoustanne. Oletko elänyt tuon ohjeen mukaan, olet sitten luterilainen, helluntailainen tai vapaakirkollinen tai muu.
Hyvää kesää!
siellä missä Jeesus on luvannut olla ,eli jos kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni siellä olen läsnä,eli siihen ei koko helluntai,vapaa tai luterilaista kansaa tarvita hapatuksineen.
on kuultu jos vaikka kuinka paljon ja ainakaan itse en ole niistä tullut hullua hurskaammaksi.
Eihän noi jakeet millään tavalla vastanneet edellä esitettyihin ajatuksiin.
Ulkopuolinen kritiikki on helluntaissa kiellettyä, eikä sitä ainakaaan kyetä käsittelemään.On kyse autoritäärisestä ylhäältä alaspäin johdetusta yhteisöstä tai paremminkin lahkosta.
IKÄVÄ KYLLÄ KOKEMUSTA ON.
Yhteison harjoittamasta aivopesusta toipumiseen meni pitkä aika ja ne vuodet, jotka siellä nuoruudestani tuhlasin, antaisin ilomielin pois.
Niin,ylipäätänsä puolustan seurakuntaa, on se mikä kristillinen seurakunta tahansa. Eli jos vapaakirkoollisuus tuntuu sopivan paremmin, niin ok, jos luterilaisuus paremmin, niin ok, jos helluntai, niin ok. Seurakunta on hengellisen kasvun paikka, jos sitä kasvua haluaa. Jos halöuaa jotakin muuta, niin sitten etsii sitä muuta.
Ja onhan se kyllä niinkin, että jos seurakunta Raamatun periaatteille perustetaan, se on aika autoritäärinen. Johdossa Jumala periaatteessa,
sitten vanhimmisto ja taloudellisista asioista vastaamassa usein hallitus tai vastaava.
Raskassoutuinenhan se on, mutta monessa vaiheessa toisaalta hyväksi koettu. Jos ajattlee esim. lestadiolaista herätystä, aika autoritäärinen sekin on, mutta on vuosisadalta toiselle elänyt ja elävänä säilynyt. Eli ei se vahva johto sinänsä miinusta ole.
Eri asia sitten on, kuinka paljon liike haluaa
sopeutua muuttuvaan aikaan. Eivät Anerikan mennoniitat ole paljoakaan sopeutuneet, monet
varsinkin maaseudun lestadiolaisyhteisöt ja helluntailaisyhteisöt ovat verraten omaperäisiä, eivät ne muutu miksikään edes puolessa vuosisadassa. Ja paikkansa niilläkin kuitenkin on.
Kyllä minullakin voisi ihan hyvin nimimerkkinä olla "Kokemusta on", monia vaiheita olen monien yhteisöjen kanssa käynyt läpi.
Toisaalta, mitä lähempänä Herraa elää, sitä enemmän rakastaa Häntä ja sitä vähemmän oikeastaan kiinnittää huomiota ihmisten mielipiteisiin. Sitä toivon, että jos joku ihminen on sinua rikkonut, Jumala rakkaudessaan korjaa sen.
Hyvää jatkoa sinulle!
Mutta miten, kerropa se, että muutkin voisivat
kommentoida.!
Esimerkkinä vaikka se, että jos kumppanisi hurahtaa helluntailaiseksi, niin jos sinä et ole uskossa, niin suhde päättyy siihen. Eikö tämä ole aika hyvä esimerkki hellunatailaisten tavasta syyllistää, ja tavasta olla suvaitsemattomia? Minä olen aina luullut, että usko lisää suvaitsevaisuutta. Helluntailaisten kohdalla asia on päinvastoin. Osaatko sanoa miksi?
Niin, jos ei-uskovan seurustelu päättyy uskovan kanssa, on se täysin Raamatullista. raamattu.uskonkirjat.net antoi ainakin seuraavan
Raamatunkohdan:
Jumalan temppeli
14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:6]
15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? [Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta belija'al, on tässä Jumalan vastustajan nimitys.] [1. Kun. 18:21; 1. Kor. 10:20,21
Miksi nänä kiellot ovat olemassa?
Vanhassa testamentissahan lähtökohtana oli israelilaisten taipumus liittoutua pakanakansojen kanssa ja tuoda sitten Baalit sun aserakarsikot,
siis naapurien epäjumalanpalvelus oman kansan keskuuteen. Jumalan voima väistyi ja pian olivat taas viholliskansat niskassa ja pahimmassa tapauksessa mentiin pakkosiirtolaisuuteen Egyptiin tai Baabeliin.
Siis käsky oli olemassa, jotta kansan ei olisi tarvinnut hajota maailman tuuliin ja joutua
natsien kaasuttamaksi Treblinkassa ja muualla.
Ja sama periaate toimii myös yksilöihmisen tasolla, vaikkakin usein nykymaailmassa ja muutaman vuosikymmenen aikaperspektiivillä huomattavasti vähemmän dramaattisesti.
Joos. 24:7
Silloin isänne huusivat Herraa avuksi, ja hän asetti pimeyden erottamaan teidät egyptiläisistä ja antoi meren vyöryä egyptiläisten päälle ja hukuttaa heidät. Te saitte omin silmin nähdä, mitä minä tein egyptiläisille. Sen jälkeen te asuitte pitkän aikaa autiomaassa. [2. Moos. 14:19]
Joos. 24:14
"Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. [2. Moos. 20:3]
Joos. 24:15
Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."
Eli tuossa viimeisessä lauseessa on ydin. Joosua totesi: Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa. Jos ihminen on päättänyt, että hän perustaa liittonsa tuolle pohjalle, ei toinen
puoliso voi olla ei-uskova.
Tiedän näitä tapauksia moniakin, lähisuvustakin löytyy useita versioita.
1. Nainen, uudestisyntynyt, Pyhällä Hengellä täyttynyt, kirkon puolen diakonissaksi valmistunut meni ateistin kanssa naimisiin.
Sovittiin kompromisseista. Vaimo ei haikaile kirkkoon, mies ei jalkapallo-otteluihin. Tuloksena melkoisen tylsä, lapseton avioliitto.
2. Helluntailainen nainen meni naimisiin tapauskovan ortodoksin kanssa (ortodoksit olivat aikonaan vielä enemmän omasta mielestään ainoita oikeita ). Vuosikymmenien piina ja alistaminen,
vaimo ei jaksanut käydä seurakunnassan, mies
julisti suoraan, että hän halveksii ihmistä, joka
hylkää hengellisen vakaumuksensa miehen tähden.
Lapset oppivat saman halveksunnan äitiä kohtaan.
3. Helluntaipiireissä liikkunut nuori nainen meni naimisiin tavallisen rehdin, suoran suomalaisen
maanviljelijän kanssa, joka kunnioitti vaimonsa
periaatteita. Molemmat tekivät kovasti työtä, kasvattivat lapsensa, suvun elämä jatkuu suht koht onnellisena. Sodsn jälkeisenä aikana vaimo
joutui kuitenkin seurakuntakurin kohteeksi, erosiko itse vai erotettiin seurakunnasta.
Nykyisin ei moista jyrkkyyttä esiinny tietääkseni.
Lestadiolaisperheessä kasvanut tyttö ja kommunistiperheessä kasvanut nuori mies asuivat
vuosikausia yhdessä, mies kävi töissä ja elätti avoparin, avovaimo opiskeli. Avovaimo tuli uskoon, totesi, että avoliitto ei voi jatkua. Joko mies alkaa todella etsimään Jumalaa tai he eroavat. Mies ei halunnut kuulla uskosta sen enmmän, pari erosi ja vaimo löysi myöhemmin lentäjänsä, lestadiolaisen aviopuolison, sai ison liudan lapsia ja elää nytkin todennäköisen onnellisena rivarissaan Helsingin liepeillä.
Mies oli välillä yksin, nyt sairaseläkkeelle jäätyään on mennyt toisen eläkeläisen kanssa naimisiin. Mie ei koskaan vaatinut ex-avopuolisoltaan korvauksia koulutuskuluista.
Toisaalta Jumala rakastaa miestä jollakin erikoisella tavalla, on parantanut yliluonnollisesti sairauksia, joita eivät lääkärit pystyneet parantamaan. Mies ei silti
ole halunnut tulla uskoon.
Näitä tarinoita löytyy vaikka kuinka paljon.
Elämää ne vain ovat.
Toisaalta ydin näissä on:
1.Raamatun mukaan uskovan ja uskolle vihamielisen ei ole viisasta mennä naimisiin.
2. Uskovia naisia on huomattavasti enemmän kuin uskovia miehiä. Monet naiset jäisivät ilman
perhettä, jos he odottaisivat saavansa uskovan miehen. Siksi toiset menevät naimisiin ei-uskovan, mutta hyväluontoisen, kristillisiä arvoja kunnioittavan miehen kanssa ja saattavat
onnistua liitossaan kohtalaisen hyvin.
Eivät nämä asiat helppoja ole.
Itse olin aikanani vasemmistolainen ja törmäsin
ylioppilaskunnan diskossa toiseen vasemmistolaiseen mieheen. Melkein heti Jumala
sanoi: " Tämä on sinun miehesi. Teillä tulee olemaan alussa hyvin vaikeaa, mutta hän on sinun miehesi." Aloimme seurustella, elimme avoliitossa vuosikausia ja menimme naimisiin alkaessamme suunnitella lasten hankkimista.
Parin lapsen syntymän jälkeen elämä alkoi olla jo niin vaikeaa, että minun, ison jääräpään ja vastaanväittäjän, ei auttanut muu kuin mennä Jumalan luo ja todeta, että nyt on omat voimat loppu, ero tulee, jos en apua saa. Ja Jumala auttoi, tulin uskoon ja puoli vuotta sen jälkeen mieheni tuli uskoon.
Kysyin häneltä joskus: "Mihin sinä sen puoli vuotta tarvitsit?"
Vastaus oli hämäläisen harkitseva: "Pitihän minun ensin katsoa, minkä vaikutuksen se usko sinuun tekee."
Olemme edelleen naimisissa, vaikka aina ei ole helppoa ollut. Jumala on kuitenkin eteenpäin auttanut Pian saame ensimmäisen lapsenlapsen.
Eli ei Jumala meille pelkkää ruusutarhaa lupaa, mutta Hän lupaa apunsa, jos haluamme ottaa sen vastaan.
vähän myöhässä,mutta,henkilökohtaisesti koin suurta ahdistusta heidän joukossaan sen jonkin aikaa minkä olin siellä.
Jälkeenpäin ajatellen pää oli sellaisessa sumussa ja usvassa,hui.,koska joka puolelta tuli rukouksia ,ohjeita, neuvoja, sääntöjä,mannalappuja aina vaan rukouksia ja kielillä puhumisia,unien tulkintaa kaikkea kaikkea.
Illalla pelkäsin mennä nukkumaan,itkin heidän kokouksissaan,vapisin ja pelkäsin.
Vaadittiin puhumaan uskostaan muille ihmisille ja todistamaan uskostaan koko seurakunnalle.
Sitten kun aloin ajattelemaan itse ja miettimään mitä minä oikeasti haluan,tuli kaikenlaista potaskaa niskaan,lyötiin niinsanotusti raamatulla päähän.
Olen ollut pois nyt sieltä n.15vuotta ja täytyy sanoa,että vaikkei tämä elämä aina ole helppoa ollut niin olen sinut itseni kanssa ja takaisin en haluaisi mistään hinnasta.
Samaa väärennettyä raamattua lukevat täällä taas todistaa väärennyksien seurauksia! Väärennetystä raamatusta ei löydy Jumalan ja Jeesuksen Tahdon Totuutta kaikille vaikka kuinka monta tuhatta kristinuskon suuntaa sitä etsii!
Jos nyt uskova ehdoin tahdoin haluaa ongelmia kotiinsakin, niin pahin vaihtoehto on mennä muslmin kanssa avioliittoon. Muslimithan eivät edes mene avioliittoon ellet liity heihin ja hylkää Jeesus Jumalaa.
Toiseksi tapaus daaria. Avioliitto on pyhä ja jos jo alkumetreillä tulee noin suuria erimielisyyksiä niin avioliitto olisi ainakin uskovalle yhtä maanpäällistä helvettiä.
Jeesuksen vaikuttama usko on ojetautumista raamatun sanan mukaiseen yhteis eloon. Tämä ei koske yksin helluntailaisia, vaan myös kaikkia niitäkin, jotka haluavat elää Jumalisesti tämän maanpäällä elettävän ajan.
Daarian tulisi olla hyvillään, että saa nyt vapaasti etsiä mieleistänsä seuraa muualta.
Tuo oli hieno homma kun asia erimielisyys tuli esille jo ennen avioliittoa, eikä sen jälkeen.
työpaikasta on tukkut maanpäällinen helvetti sen jälkeen kun kaveri taloon tuli