Elokuvataiteen vastuu

Ainahan joukkoon mahtuu joku pökiö joka jonkun ö-luokan splatterin nähtyään kiipeää torniin ja alkaa ammuskella ihmisiä. Enpä kantaisi huolta asiasta. Jenkithän tietysti osaavat syyllistää aina jonkun muun tahon kuin oman vääristyneen "moraalikulttuurinsa". Tottakai massoille on helppo tarjoilla putkinäköistä historiaa valmiiksi pureskeltuna kauniissa paketissa. Aina on kuitenkin se joukko, joka tietää kuinka ne asiat todellisuudessa historiassa menivät.

Itseänikin ärsyttää sama juttu noissa jenkkien sotaleffoissa. Joka ikisen merkittävän taistelun etulinjassa on aina sankarillinen amerikkalaisten ryhmä. Hohhoijjaa. Eihän keskiverto jenkki leffaan viitsisi vaivautua, jos siellä ei kerrottaisi ylistäen maanmiesten sankariteoista. Pikku kärjistys piristää aina.

Forrest Gump oli mielestäni ihan hyvä leffa, vaikka koko ajan häiritsikin se ajatus, että tässä tehdään nyt niin viimeisen päälle fiilattua klassikkoa... Minusta ainakin oli hauska nähdä hölmö Gump historian polttopisteissä.

Inhorealistiset ja tarkoituksella shokeeraavat elokuvat eivät myöskään minua sytytä. Useimmiten kun on tarkoitus ainoastaan näyttää, että tässä leffassa sitä vasta rankkoja ollaankin, ilman että tapahtumat olisivat olennaisia juonenkuljetuksen kannalta (poikkeuksena esim. Pulp Fictionin autokohtaus, jossa ase laukeaa tuhoisin seurauksin).

Minusta meillä on historioitsijat joiden tehtävänä on pitää historialliset tosiasiat kansakuntien muistissa. Kyseinen tehtävä ei kuulu millekään taidemuodolle, vaikka voivatkin asiassa auttaa tai sitten haitata.

Kun elokuvassa on teksti että tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, niin minä käsitän asian niin että elokuvien kosketus todellisiin tapahtumiin on parhaassakin tapauksessa hyvin rajallinen.

Seuraavaksi voisikin sitten kysenalaistaa kirjallisuuden ja perätä sen vastuuta.

Se että jokin katsojakunta voi saada vääriä vaikutteita sepitteisistä elokuvista kertoo enemmänkin siitä katsojakunnasta kuin elokuvista. Minä en ole huolestunut amerikkalaisen yleisön sivistyksen tasosta, koska tuulimyllyjä vastaan en halua taistella, en etenkään tässä asiassa.

Mikä on Coscinnyn ja Uderzon vastuu Asterix sarjakuvista?

Niin Forrest Gumpista en pitänyt ekalla kerralla, toisella kerralla jo vähän, kolmannella se oli suorastaan mainio.Maltan tuskin odottaa neljättä kertaa josko trendi jatkuisi :)

kuinka elokuvalla ja TV:llä voidaan vaikuttaa vaivihkaa. Emme aina sitä edes huomaa. Muistan kuinka nuorena jeppenä elokuvista ja sarjoista muodostui todella makee kuva jenkkilästä. Entä ne drinkit joita joka välissä viljeltiin! Oli se niin hienoa, että itsekkin piti kuppia alkaa tehdä, ei kait Hb:kin ole vain langennut samaan ansaan. Tilanne kuin tilanne niin oli harmitonta kaata mukia niin itselle kuin muillekin. Jos oli porukkaa tai kylässä jotka eivät sitä tehneet tuntuivat he tylsiltä tiukkapipoilta. Mutta se on salakavalaa jonka itsekin jossain vaiheessa kahdeksankymmentäluvun alussa huomasin. Luulen, että olisin melkoinen doku jos olisin jatkanut samaa rataa.

Tupakka oli miehisyyden merkki! Tosimiehellä sauhusi sätkä lähes jokaisessa elokuvassa taukoamatta. Vau! Jo pikkupoikana haaveilin pikku Boston askista rintataskussa, silloin olisin MIES! Yrittelin ja kärysin, viimeisen kerran kansakoulun kolmannella luokalla. Odotin selkäsaunaa, mutta sitä ei tullut vaan paljon traumaattisempi kokemus! Äiti lysähti kasaan sohvalla, meni pitkälleen, käänsi selän ja alkoi itkeä sydäntä särkevästi. Kyllä tunsin itseni todella surkeaksi. Siihen ne tupakointi hommat onneksi jäi. Vaikka en tupakoinut minusta tuli mies joka on selvinnyt aivan kohtuullisesti näistä elämän karikoista. Jos olisin tupakoinut voisi olla etten olisi enää hengissä sillä enonikin kuoli minua kolmevuotta nuorempana keuhkosyöpään.

Miten tämä pössyttely jota myös nykyään viljellään kuten viinaa ja tupakkaa seitsemänkymmentäluvulla? Pelottaa sen seuraukset nykyiselle nuorisolle. Huumeet tehdään harmittomiksi ja jokapäiväiseksi mikä ei minusta ole hyvää! Mitkä ovat alkoholin, tupakan ja huumeiden vaikutukset pitkällä aikavälillä? Osa saattaa selvitä entä ne muut jotka pitivä niitä harmittomina ja asiaan kuuluvina jopa itsetuntoa nostattavina? Pelkään pommin räjähtävän käsiin.

Entä tämä nykyinen hirveä homo buumi. En tiedä onko se hyvä vai huono. Itseäni se on ärsyttänyt kun jokaisessa sarjassa ja elokuvassa täytyy olla se pakollinen homo. Jostakin kumman syystä oikeassa elämässä en ole tuossa mittakaavassa heihin törmännyt. Entä vaikuttaminen? Eräs homo jossain rakkausdokumentissa totesi, että saippuasarjoilla on ollut vaikutusta homo myönteisyyteen. Yllyttääkö tämä seksuaaliselta identiteetiltään kehittymättömiä nuoria kokeilemaan mitä he eivät olisi muuten tehneet. Miten se vaikuttaa heidän psyykeeseensä?

Monesti vaikuttaminen aletaan pienillä huomaamattomilla asioilla joista siirrytään voimakkaampaan ja vakavampaan. Että onko elokuvantekijällä vastuu? Kyllä mielestäni on!

Monet edellä mainituista asioista asianomainen havaitsee ongelmaksi vasta kun niistä selviäminen on jo hyvin vaikeaa. Toivottavasti näihin asioihin ei herätä vasta sitten kun jo paskat on housuissa! Silloin on jo liian myöhäistä rypistellä.

Käytät termiä elokuvataide. Mielestäni taiteen ei tarvitse eikä kuulukaan olla aina vain viihteellistä. Kaupalliseen menestykseen pyrkivä elokuva pysyttelee (yleensä) hyvän maun rajoissa, eikä juurikaan aseta mitään kyseenalaiseksi. Taiteen tehtävänä taas on rikkoa rajoja ja saada ihmiset ajattelemaan. Elokuva on niin kallis taiteen laji, että tekijöiden on käytännössä aina pyrittävä tulokseen, joka miellyttää mahdollisimman monia, ts maksajia. Elokuvan ja taiteen välinen suhde on vaikea.
Mielestäni elokuvan tekijällä on oikeus muuttaa historiaa mieleisekseen, kunhan ei vain väitä tapahtumien olevan todellisia. Näinhän tehdään yleisesti sotaelokuvien kohdalla. Elokuva on fiktiota, dokumentti (useimmiten) tosiasioihin pohjautuvaa.