Seurustelin miehen kanssa, joka hurahti helluntailaisuuteen. Hänen mielestään olisimme olleet täydellinen pari, mutta se, että minä en ollut uskovainen, esti seurustelumme jatkumisen.
Minä olen aina luullut, että kristinusko perustuu suvaitsevaisuuteen ja että usko on henkilökohtainen asia. Miten on mahdollista, että rakkaussuhde päättyy tällaiseen?
Minä olen aina luullut, että kristinusko perustuu suvaitsevaisuuteen ja että usko on henkilökohtainen asia. Miten on mahdollista, että rakkaussuhde päättyy tällaiseen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
kirjoittelet ja sanot: "hurahti helluntailaisuuteen."
Ei kai kukaan halua elää yhdessä uskottoman
kanssa... 10.6.2007 klo 04.52
Jos nyt uskova ehdoin tahdoin haluaa ongelmia kotiinsakin, niin pahin vaihtoehto on mennä muslmin kanssa avioliittoon. Muslimithan eivät edes mene avioliittoon ellet liity heihin ja hylkää Jeesus Jumalaa.
Toiseksi tapaus daaria. Avioliitto on pyhä ja jos jo alkumetreillä tulee noin suuria erimielisyyksiä niin avioliitto olisi ainakin uskovalle yhtä maanpäällistä helvettiä.
Jeesuksen vaikuttama usko on ojetautumista raamatun sanan mukaiseen yhteis eloon. Tämä ei koske yksin helluntailaisia, vaan myös kaikkia niitäkin, jotka haluavat elää Jumalisesti tämän maanpäällä elettävän ajan.
Daarian tulisi olla hyvillään, että saa nyt vapaasti etsiä mieleistänsä seuraa muualta.
Tuo oli hieno homma kun asia erimielisyys tuli esille jo ennen avioliittoa, eikä sen jälkeen.
Kyse ei näissä asioissa ole erimielisyyksistä. Erimielisyys (=riita) on ihmisen omassa päässä, tässä minun tapauksessani suvaitsemattomampi osapuoli on ollut helluntailainen mieheni. Tätä suvaitsemattomuutta, josta erityisesti haluaisin kuulla, et kykene tässä viestissäsi millään tavalla selittämään.
Ja hän todellakin "hurahti uskoon". En tunne yhtäkään helluntailaista, joiden usko ei olisi alkanut yht'äkkiä, ja johon ei olisi liittynyt painostusta kirkon taholta.
Asenteesi on tyypillinen: holhoava. "Daarian tulisi olla hyvillään..." Sinäkö kerrot muille, milloin heidän tulee olla hyvillään, milloin pahoillaan? Niinpä...
ilosanomaa Jumalan antamasta lahjasta. Jeesus on Jumalan vastaus kaikkiin meidän ongelmiimme.
Olisikohan niin että kävisit jossakin kokouksessa jossa julistetaan noin voimallista Jumalan sanaa.
Sanotaan vaikka nyt Juhannus komferenssi Keuruulla siellä voit vapaasti tarkkailla kaikkea mitä helluntailaisuus on.
Olin jo avioliitossa kun löysin Jeesuksen armon helluntailaisuuden piiristä. Sen vaimoni vielä hyväksyi jotenkin. Sen jälkeen kävin uskovien kasteella. Se oli jo vaimolleni liikaa, hän sanoi minun häväisseen koko suvun. Seuraavan yön kävelin kaupungin katuja. Aamulla mein kotiin- jolloin vaimoni sanoi tulithan kuitenkin takaisin. Siskoni eivät käyneet luonamme pitkään aikaan. On myös siskoja jotka eivät vieläkään sulauta sitä.
Toinen uskon veli eläkkeellä oleva poliisi samasta seurakunnasta. Hänen vaimonsa ei puhunut miehelleen kasteen jälkeen mitään.
Kolmas veli Herrassa sai kokea sen, että vaimo sanoi; jos menet kasteelle avioliitto on sitten loppu. Veli meni kasteelle ja vaimo lähti.
Näitä asioita on vaikka kuinka paljon. Usko ei siis ole joka miehen. eikä naisenkaan.
Siunattua jatkoa elämän tielläsi.
Ikävää ylipäänsä, ettei voida kunnioittaa toisen uskoa/uskomattomuutta, ja siitä tulee tärkeämpi asia kuin mikään muu, ja rakkaussuhdekin saa mennä, kuten tuttavillesi on käynyt.
Ulkopuolisesta uskoon tulo näyttää silloin "hurahtamiselta", kun se tapahtuu yht'äkkiä. Uskoon voi tulla myös vuosien kuluessa niin, että sitä on edeltänyt pitkä henkilökohtainen pohdiskelu. Jotkut luopuvat uskostaan, ja tämäkin on usein pitkä prosessi.
Seurustelusta
sunnyriver 11.6.2007 klo 08.00
Niin, jos ei-uskovan seurustelu päättyy uskovan kanssa, on se täysin Raamatullista. raamattu.uskonkirjat.net antoi ainakin seuraavan
Raamatunkohdan:
Jumalan temppeli
14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? [5. Moos. 22:10; Sananl. 24:1; 1. Kor. 5:11; Ef. 5:11; 1. Joh. 1:6]
15 Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? [Beliar, joka on johdettu hyödyttömyyttä, mitättömyyttä tarkoittavasta heprean sanasta belija'al, on tässä Jumalan vastustajan nimitys.] [1. Kun. 18:21; 1. Kor. 10:20,21
Miksi nänä kiellot ovat olemassa?
Vanhassa testamentissahan lähtökohtana oli israelilaisten taipumus liittoutua pakanakansojen kanssa ja tuoda sitten Baalit sun aserakarsikot,
siis naapurien epäjumalanpalvelus oman kansan keskuuteen. Jumalan voima väistyi ja pian olivat taas viholliskansat niskassa ja pahimmassa tapauksessa mentiin pakkosiirtolaisuuteen Egyptiin tai Baabeliin.
Siis käsky oli olemassa, jotta kansan ei olisi tarvinnut hajota maailman tuuliin ja joutua
natsien kaasuttamaksi Treblinkassa ja muualla.
Ja sama periaate toimii myös yksilöihmisen tasolla, vaikkakin usein nykymaailmassa ja muutaman vuosikymmenen aikaperspektiivillä huomattavasti vähemmän dramaattisesti.
Joos. 24:7
Silloin isänne huusivat Herraa avuksi, ja hän asetti pimeyden erottamaan teidät egyptiläisistä ja antoi meren vyöryä egyptiläisten päälle ja hukuttaa heidät. Te saitte omin silmin nähdä, mitä minä tein egyptiläisille. Sen jälkeen te asuitte pitkän aikaa autiomaassa. [2. Moos. 14:19]
Joos. 24:14
"Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. [2. Moos. 20:3]
Joos. 24:15
Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."
Eli tuossa viimeisessä lauseessa on ydin. Joosua totesi: Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa. Jos ihminen on päättänyt, että hän perustaa liittonsa tuolle pohjalle, ei toinen
puoliso voi olla ei-uskova.
Tiedän näitä tapauksia moniakin, lähisuvustakin löytyy useita versioita.
1. Nainen, uudestisyntynyt, Pyhällä Hengellä täyttynyt, kirkon puolen diakonissaksi valmistunut meni ateistin kanssa naimisiin.
Sovittiin kompromisseista. Vaimo ei haikaile kirkkoon, mies ei jalkapallo-otteluihin. Tuloksena melkoisen tylsä, lapseton avioliitto.
2. Helluntailainen nainen meni naimisiin tapauskovan ortodoksin kanssa (ortodoksit olivat aikonaan vielä enemmän omasta mielestään ainoita oikeita ). Vuosikymmenien piina ja alistaminen,
vaimo ei jaksanut käydä seurakunnassan, mies
julisti suoraan, että hän halveksii ihmistä, joka
hylkää hengellisen vakaumuksensa miehen tähden.
Lapset oppivat saman halveksunnan äitiä kohtaan.
3. Helluntaipiireissä liikkunut nuori nainen meni naimisiin tavallisen rehdin, suoran suomalaisen
maanviljelijän kanssa, joka kunnioitti vaimonsa
periaatteita. Molemmat tekivät kovasti työtä, kasvattivat lapsensa, suvun elämä jatkuu suht koht onnellisena. Sodsn jälkeisenä aikana vaimo
joutui kuitenkin seurakuntakurin kohteeksi, erosiko itse vai erotettiin seurakunnasta.
Nykyisin ei moista jyrkkyyttä esiinny tietääkseni.
Lestadiolaisperheessä kasvanut tyttö ja kommunistiperheessä kasvanut nuori mies asuivat
vuosikausia yhdessä, mies kävi töissä ja elätti avoparin, avovaimo opiskeli. Avovaimo tuli uskoon, totesi, että avoliitto ei voi jatkua. Joko mies alkaa todella etsimään Jumalaa tai he eroavat. Mies ei halunnut kuulla uskosta sen enmmän, pari erosi ja vaimo löysi myöhemmin lentäjänsä, lestadiolaisen aviopuolison, sai ison liudan lapsia ja elää nytkin todennäköisen onnellisena rivarissaan Helsingin liepeillä.
Mies oli välillä yksin, nyt sairaseläkkeelle jäätyään on mennyt toisen eläkeläisen kanssa naimisiin. Mie ei koskaan vaatinut ex-avopuolisoltaan korvauksia koulutuskuluista.
Toisaalta Jumala rakastaa miestä jollakin erikoisella tavalla, on parantanut yliluonnollisesti sairauksia, joita eivät lääkärit pystyneet parantamaan. Mies ei silti
ole halunnut tulla uskoon.
Näitä tarinoita löytyy vaikka kuinka paljon.
Elämää ne vain ovat.
Toisaalta ydin näissä on:
1.Raamatun mukaan uskovan ja uskolle vihamielisen ei ole viisasta mennä naimisiin.
2. Uskovia naisia on huomattavasti enemmän kuin uskovia miehiä. Monet naiset jäisivät ilman
perhettä, jos he odottaisivat saavansa uskovan miehen. Siksi toiset menevät naimisiin ei-uskovan, mutta hyväluontoisen, kristillisiä arvoja kunnioittavan miehen kanssa ja saattavat
onnistua liitossaan kohtalaisen hyvin.
Eivät nämä asiat helppoja ole.
Itse olin aikanani vasemmistolainen ja törmäsin
ylioppilaskunnan diskossa toiseen vasemmistolaiseen mieheen. Melkein heti Jumala
sanoi: " Tämä on sinun miehesi. Teillä tulee olemaan alussa hyvin vaikeaa, mutta hän on sinun miehesi." Aloimme seurustella, elimme avoliitossa vuosikausia ja menimme naimisiin alkaessamme suunnitella lasten hankkimista.
Parin lapsen syntymän jälkeen elämä alkoi olla jo niin vaikeaa, että minun, ison jääräpään ja vastaanväittäjän, ei auttanut muu kuin mennä Jumalan luo ja todeta, että nyt on omat voimat loppu, ero tulee, jos en apua saa. Ja Jumala auttoi, tulin uskoon ja puoli vuotta sen jälkeen mieheni tuli uskoon.
Kysyin häneltä joskus: "Mihin sinä sen puoli vuotta tarvitsit?"
Vastaus oli hämäläisen harkitseva: "Pitihän minun ensin katsoa, minkä vaikutuksen se usko sinuun tekee."
Olemme edelleen naimisissa, vaikka aina ei ole helppoa ollut. Jumala on kuitenkin eteenpäin auttanut Pian saame ensimmäisen lapsenlapsen.
Eli ei Jumala meille pelkkää ruusutarhaa lupaa, mutta Hän lupaa apunsa, jos haluamme ottaa sen vastaan.
Minä kun helluntailaisena menin naimisiin ateistin kanssa. Olen edelleen helluntailainen ja annan hänen uskoa minkä omakseen kokee.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua liittoa, jossa toisen arvomaailma on erilainen, mutta minusta se ei ole avioliiton este. Asenne, että toisen pitää ajatella kaikista asioista samoin, on suurempi este, kuin uskomattomuus.
Asioista on kuitenkin hyvä keskustella ja uskaltaa kunnioittaa toista ihmistä saman vertaisena, eikä aina olla parempi kuin toinen.
Puolisoni on Luojalle yhtä rakas ihmisenä. Samoin ajattelen minä. Minä rakastan häntä, vaikka uskoisi joulupukkiin. Ei se vaadi kuin sydäntä ja ymmärrystä.
En ole itsekkään täydellinen, joten en voi vaatia sitä muiltakaan.
Mukava lukea jotain näin positiivista. Minäkin kuvittelin, että rakkaus riittäisi, mutta näin ei ollut. Varmasti vaikuttaa myös se tapa, jolla on tultu uskoon. Jos se tapahtuu yht'äkkiä, kuten miehelläni, niin siinä on mukana henkinen kriisikin, ja siten jatkuva epävarmuuden tunne ja häilyminen uskon ja epäuskon välillä.
Mitä on uskovaisten mielestä ahdasmielisyys?
Onko se sitä, ettei usko kristinuskon saatanaan jumalana vai se että uskoo siihen?
Kyllä minä Jumalaa ja Jeesusta kunnioittavien kans pärjään mutta uskovaisten kans tahtoo olla vaikeeta kun saatanaa jumalanaan palvelevia on niin monta ja ovat niin ilkeitäkin se todistaa kristinuskon historiakin, murhaaja on Jumala ja Jeesuksen hyljännyt.
Monet väittävät, että ovat Jumalan ja Jeesuksen hyvässä huostassa kristinuskossa!
Niin olivat Jeesuksen seuraajatkin; kristinuskon toimesta heidät murhattiin.
Ja Paavalinkin... kristinusko murhautti hänetkin.
Ja todennäköisesti kaikki ne kristinuskon murhaamat ja murhauttamat sadat miljoonatkin ihmisetkin jotka kristinuskon murhasi tai murhautti osoittaakseen herrakseen saatanan jota jumalanaan palvelee tunsi olevansa kristinuskon hyvässä saatanallisuuden huostassa.
Eli näin olen osoittanut että ristinuskon herra on herra saatana koska Jumalan ja Jeesuksen tahto on väärennetynkin älä tapa käskyssä. Sen käskyn rikkojat palvelevat saatanaa jumalanaan ja ovat sen teoillaan osoittaneet.
tuntuisi elää päivästä päivään tällaisen kanssa, joka ei tunnusta Jeesusta lihaksi tulleeksi Jumalan Pojaksi.
Vaan profeetaksi jota voi vapaasti pilkata niin kuin
muslimit tekevät.
Tai niin kuin lut. kirkossa se on nyt vain sellainen traditio, eikä se ole edes totta. Jumalan sana raamattu viime kirkolliskokouksessa oli väittely Jeesuksen Jumaluudesta. Ne jotka sanoivat että Jeesus on Jumala, niitä alettiin haukkumaan epäjumalan palvelijoiksi.
Jehovan todistajan kanssa kuulisit päivittäin että Jeesus ei noussut ruumiillisessa muodossa kuolleista, vaan jotenkin kaasuuntui. Pyhä Henkikin olisi vain jotain energia virtaa.
Adventistien kanssa joutuisit muuttamaan lepopäivän sunnuntaista. sapattilauantaiksi jne
Että jos haluat pysyä uskossa niin älä ehdoin tahdoin etsi ristiriitaa oman kodin sisäpuolelle.
Siunausta kaikille ja muista: Jeesus on Herra ja me hänen opetulapsiaan.
näissä lahkoissa on että ne tuppaa tunkeutumaan ihmisen jokaiselle intiimeillekkin alueille.Yhteisöllisyyden hyvät puolet tiedetään,mutta jäseneksi haluavan kannattaa muistaa ettää antaudut kontrollin alle sitten kaikessa,kenen kanssa olet naimisissa,mitä teet työksesi,mitä harrastat ym...aikuiset kypsyneemmät ihmiset osaavat varmaankin paremmin pitää puolensa,mutta nuoret tai heikommat laitetaan varmasti ryhmän ruotuun.
ole kontroluinut asioitani millään tavalla. Tämä ei perustu pakkoon vaan rakkauteen.
Rakkaus ei ole pakottamista vain täydellisessä vapaudessa on rakkaus.
ja omiakin asioita yritettiin penkoa,tosin kuulun näissä asioissa siihen ryhmään, joka osaa pitää puolensa,mutta joitakin kyykytettiin tai yritettiin kyykyttää oikein kunnolla,varsinkin nuoria.
Mulla on muutama tuttu jotka on olleet mukana helluntai-kirkossa ja eronneet myöhemmin. Ne on kertonu, et lähtökohta niillä oli henk.koht. kriisi, eli et ne oli henkisesti heikoilla, ja tällasta ihmistä on tietty helpompi painostaa. Ja se hätä siitä ihmisestä näkyy niin kauas et se on helppo "saalis". Tasapainonen ja vahva ihminen ei niin vain tule painostetuksi moiseen, kun ei oo tarvetta hakea vastauksia ongelmiin jostain itsen ulkopuolelta, korkeuksista.
kestä kauvaa olla. Koska se on pyhien seurakunta= me joko olemme elävässä uskossa tai sitten emme ole.
(Psa 1:4-6) Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
--> Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
Siis se että kunnioitetaan toistemme vakaumusta ja annetaan toisen ajatella asioista kuten ajattelee, on tietysti molemminpuolista. Minä annan olla uskomatta jos ei sitä feikkaamatta voi tehdä ja hän antaa minun uskoa, vaikkei itse uskokkaan.
Jos jommalla kummalla mieli on sellainen, että toista pitää pilkata tai syrjiä jotenkin vakaumuksen tähden, niin ei yhteiselösta tietenkään tule mitään. Eli ei saa alkaa pakottamaan toista omaan muottiin vastoin tahtoa.
Jotkut tähän pystyvät, jotkut eivät. Välittäminen ei tarvitse olla käännytykseen tähtäävää, vaan täysin siitä riippumatonta.
kun ihminen on heikossa tilassa tai tietämätön/kokematon on herkempi ja antaa helpommin vallan muille.Siihen iskee monesti lahkot myös hellarit.
Olen Eliina3:n kanssa aivan samaa mieltä! Olen itse vakaumuksellinen kristitty ja seurustelen vakavasti ateistin kanssa. Olen miettinyt paljon asiaa, ja olen sitä mieltä, että kun molemminpuolista kunnioitusta löytyy, niin yhteiselämä on mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että antaa toisen uskoa/olla uskomatta, ja pitäköön kumpikin huolen omasta uskonelämästään. Ja ettei toista kielletä/pakoteta käymään missään seurakunnan tilaisuuksissa tai muutenkaan harjoittamasta/olla harjoittamatta uskontoa.
Omassa seurakunnassani ollaan sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti väärin. Aluksi tämä ahdisti, ja minua koitettiin vahvasti painostaa eroamaan. Kun sitten löysin ihmisiä, jotka eivät ajattele näin jyrkästi, sain mietittyä mitä mieltä _itse_ olen tästä.
Mielestäni Raamatussa tuon kiellon takana on juuri se, että uskova ei ajautuisi Jumalasta pois. Jos hän saa vapaasti uskoa puolisosta riippumatta, en näkisi tätä ongelmana.
Siiä miehessä syy on..ei tykännyt tarpeeksi,käytti uskontoa tekosyynä.Mä oon helluntailainen ja ollut 29-v naimisissa ei-hellunt.kanssa ja hyvin on mennyt,Kunnioitamme toisiamme,emmekä pakota toisiamme uskomaan,mihin emme usko tai uskomme.Raamatulla päähän on ilkee temppu..Oli oikeastaan hyvä et kaverisi paljasti luonteensa jo nyt.myöhemmin olisi tullut ongelmia,,kai..
Tottakai uskovien taytyy olla suvaitsevaisia, mut tassa sun tapauksessa ei ole kyse siita! Uskovan ja eikkarin seurustelu on vastoin Jumalan sanaa!!! Mita yhteista on pimeydella ja valolla??? Niin siel sanotaan!
Sulla on vaan mielessa stereotypia uskovasta. Lue ja tutki asioita, niin sakin opit.
Kaikkea hyvaa!
Mies olisi kyllä halunnut aluksi jatkaa, mutta kun alkoi käännyttämään minuakin, niin laitoin itse pelin poikki. Olisin hyväksynyt hänen uskonsa, mutta en sitä että hän paasasi siitä joka käänteessä ja sanoi minun olevan pirun riivaama kun en usko enkä halua kuulla yms. Se kun hän toi "kirkkonsa johtajan" oven taakse ja yritti puoli tuntia päästä sisään "puhumaan ", oli jo liikaa. Jokainen pitäköön uskonsa, ei mulla ollut mitään sitä vastaan, mutta en halunnut mitenkään sekaantua siihen enkä kuulla asiasta. Ei kiinnostanut. Avoliitto loppui. En ole enää missään tekemisissä enkä tule koskaan olemaan. Olen tavallinen kirkkoon aikanaan kastettu ja se riittää.
oletko tullut ajatelleeksi että se olisi tuonut teidän liitossa ongelmia kun on kaksi erilaista maailmankatsomusta parilla? Mieti pärjäisivätkö ateisti ja uskovainen aviopari? Siitä varmasti tulisi hyvin myrskyistä. Tietenkin se ottaa todella kipeää kun toinen jättää mutta erilaiset maailmankatsomukset voivat hiertää avioelämässä todella pahasti.