Olen painiskellut oman syntisyyteni kanssa ja uskoni pienuuden kanssa,teoilla ja kylmällä sydänmellä ei mennä taivaaseen,vaan uskomalla Jeesukseen,Hänen Armonsa Suuruuteen ristin kuolema on elämä! se on yksinkertaista,kuinka kohtelet lähimmäistä,ei monisanaiset puheet,ethän lyö lyötyä,vapauteen Jeesus meitä kutsui,iankaikkiseen hyvään taivaassa.Vaikka kuinka olisit hurskat,olet silti syntinen,mutta Armon tähden vapaa.kun lähdet kokouksesta,kirkosta ym tilaisuudesta,osoitatko lähimmäisen rakkautta myös sen jälkeen,meillä ei valta tuomita,Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä,mutta syntiä hän "vihaa",Jeesus tietää heikkoutemme ja vajavuutemme,tämän kun ymmärsin,niin tuntui kuin taakka olisi otettu harteilta,surullista kun ns.suorituspaineet laittavat meidät kulkemaaan kumarassa ja vihaan,sillä vapauteen meidät kutsuttiin,kukaan ei ole toista parempi tai ylevämpi,surullista kuinka uskovat kohtelevat toisiaan,anteeksi pyytäminen ja antaminen ei tapahdu sekään omissa voimissa vaan Jumalan.Kuulut sitten mihin uskontoon tahansa,mutta ydin on Jeesus,uskova ei ole uskontonsa uhri,vaan kärsinyt ihminen,jota on kohdeltu monesti valitettavasti julmasti ja kylmästi,jeesus ei toimi näin,ihmisen raadollisuus kun voi raadella herkän sielun,joka on jäänyt ulkopuoliseksi ja ilman hyväksyntää.Jos mitään muuta en ole oppinut,niin ainakin sen,että minulla ei ole valta tuomita,Jeesus on aina läsnä,myös arjessa,ei Jeesuskaan kulkenut hurmoksen tilassa ,vaan teki työtänsä ja viestitti sanomaansa lähellä ihmistä,Pyhä Henki toimi Hänen kauttansa,myös yliluonnollisella tavalla,lähinnä olen miettinyt ,etsitäänkö nykyään vain ns.kokemuksia vai Jeesusta ja hänen kauttaan toimii myös Pyhä Henki,joka antaa rauhan,ei ahdistusta ja temppuja.Jumala tekee Jeesuksen kautta Ihmeitä,mutta suurin ihme on itse Jeesus ja Hänen levollinen ja avara sydän,jossa on tilaa hyljeksityille,olen itse käynyt kovan "koulun" ja toivoisin,että sinä joka koet uskonnon ahdistavaksi,löytäisit rauhan ja vapauden,päivä vain ja hetki kerrallaan,kaikille siunausta ja rauhaa Jeesuksessa,ei ihmispalvontaa vaan kunnia suurimmalle maailmankaikkeuden jumalalle!
ahdistuksesta vapauteen
ihmisten uhri
2333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihanaa luettavaa. Myös minä olin - niinkuin hienosti sanoit - ihmisten uhri, nyt sen tajuan. Srkn johtaja oli taistellut oman johtajuutensa kanssa ja tullut siihen tulokseen, että hän on srkn pää ja hänen näkemyksensä on oikea joka asiassa. Ja jos häntä ei tottele, se on samaa kuin Jumalan vastustaminen. Samoin oli monia muita uskonystävien kieroutumia, joita vain piti kristillisessä hellämielisyydessä sietää. Mutta outoa oli, että jos itse yritti antaa ns. samalla mitalla takaisin, heti oltiin tosi pyhiä ja loukkaantuneita. Monenlaista kaksimielisyyttä liittyi toimintaan, ja vähitellen siihen tottui. Eräänä päivänä vain huomasin eläväni täysin pelossa, ja tajusin, ettei se ole oikein. Siitä alkoi tuskainen taistelu irti ja eteenpäin. Nyt saan elää aikuisempaa, tasapainoisempaa uskonelämää srkssa,jossa Sana ja Jumalan läsnäolo on voiman lähde, ei ahdistuksen.
tässä tuli varmasti monen ihmisen tuntemukset esille