Lisäpöytäkirja eilisessä Pressossa on mielenkinntoista luettavaa:
Luontoäiti jekuttaa ihmisen pariutumaan ja jatkamaan sukua. Kyseessä on biologinen koodi, joka varmistaa lajin säilymisen. Mutta eihän näin yksinkertainen selitys kelpaa länsimaiselle ihmiselle.
Me olemme kehittäneet rakkauden. Eräide arvioiden mukaan romanttinen rakkaus keksittiin Euroopassa ritariajalla. Rakkausavioliitto on vielä uuudempaa perua. Ennen sitä naimakaupat olivat kirjaimellisesti naimakauppoja.
Rakkaus on sittemmin osoittautunut tuottoisaksi keksinnöksi. Se pyörittää valtavaa viihdeteollisuutta, jonka tuotteet tulvivat aisteihimme päivittäin. Biologisesta koodista ei sen sijaan lauluja luritella, vaikka syytä saattaisi olla.
Tuo viihdeteollisuuden makeuttama kuva rakkaudesta on nimittäin vakiintunut yleisesti hyväksytyksi normiksi. Rakkauteen uskotaan. Sitä halutaan nähdä sielläkin, missä oikeastaan on vain biologisen koodin ohjaamaa lajikäyttäytymistä - elämän kiimaa.
Rakkautta odotetaan. Ja kun ihastumisen tunne iskee, sen kuvitellaan olevan rakkautta. Vähän myöhemmin ihmetellään, onko rakkaus kuollut, kun enää ei tunnukaan samalta kuin aluksi. Joku kysyy neuvoa aikakauslehden parisuhdekonsultilta, toinen löytää salarakkaan.
Rakkaudessaan pettyvä pettyy siihen, ettei todellisuus vastaakaan hänen päähänsä istutettua kuvaa oikeasta rakkaudesta. Oikean rakkauden täytyy siis olla jossakin muualla!
Kuvitelma oikeasta rakkaudesta on traaginen väärinkäsitys, joka ravistelee perheitä hajalleen. Pahimmissa tapauksissa se aiheuttaa väkivaltaa ja henkirikoksia. Rakkauden jäljet näkyvät iltapäivälehtien lööpeissä isoin mustin kirjaimin.
Paisuteltu rakkaus on tunkenut näkymättömiin sellaiset vanhan ajan inhimilliset hyveet kuin kiintymyksen, jalouden, vastuuntunnon, uhrautumisen. Kunnollisuuden. Niitä ei ylistetä päivittäin niin kuin suurta rakkautta, vaikka juuri ne olisivat elämässä tärkeitä.
Luontoäiti jekuttaa ihmisen pariutumaan ja jatkamaan sukua. Kyseessä on biologinen koodi, joka varmistaa lajin säilymisen. Mutta eihän näin yksinkertainen selitys kelpaa länsimaiselle ihmiselle.
Me olemme kehittäneet rakkauden. Eräide arvioiden mukaan romanttinen rakkaus keksittiin Euroopassa ritariajalla. Rakkausavioliitto on vielä uuudempaa perua. Ennen sitä naimakaupat olivat kirjaimellisesti naimakauppoja.
Rakkaus on sittemmin osoittautunut tuottoisaksi keksinnöksi. Se pyörittää valtavaa viihdeteollisuutta, jonka tuotteet tulvivat aisteihimme päivittäin. Biologisesta koodista ei sen sijaan lauluja luritella, vaikka syytä saattaisi olla.
Tuo viihdeteollisuuden makeuttama kuva rakkaudesta on nimittäin vakiintunut yleisesti hyväksytyksi normiksi. Rakkauteen uskotaan. Sitä halutaan nähdä sielläkin, missä oikeastaan on vain biologisen koodin ohjaamaa lajikäyttäytymistä - elämän kiimaa.
Rakkautta odotetaan. Ja kun ihastumisen tunne iskee, sen kuvitellaan olevan rakkautta. Vähän myöhemmin ihmetellään, onko rakkaus kuollut, kun enää ei tunnukaan samalta kuin aluksi. Joku kysyy neuvoa aikakauslehden parisuhdekonsultilta, toinen löytää salarakkaan.
Rakkaudessaan pettyvä pettyy siihen, ettei todellisuus vastaakaan hänen päähänsä istutettua kuvaa oikeasta rakkaudesta. Oikean rakkauden täytyy siis olla jossakin muualla!
Kuvitelma oikeasta rakkaudesta on traaginen väärinkäsitys, joka ravistelee perheitä hajalleen. Pahimmissa tapauksissa se aiheuttaa väkivaltaa ja henkirikoksia. Rakkauden jäljet näkyvät iltapäivälehtien lööpeissä isoin mustin kirjaimin.
Paisuteltu rakkaus on tunkenut näkymättömiin sellaiset vanhan ajan inhimilliset hyveet kuin kiintymyksen, jalouden, vastuuntunnon, uhrautumisen. Kunnollisuuden. Niitä ei ylistetä päivittäin niin kuin suurta rakkautta, vaikka juuri ne olisivat elämässä tärkeitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on markkinatalous paisuttanut kaiken muunkin. Ahneus kukoistaa vaikka sille annetaankin ihan jotain muita nimikkeitä, kuten imagoa sun muuta, ja ihmiset sitten elävät painaen duunia kuin viimeistä päivää, kyetäkseen edustamaan itseään muille :) ihmiset on niin HELEVETIN typeriä olentoja, mutta harva tätä on valmis myöntämään.
lopuksi täältä maapallon pinnalta. Ehkä ei tarvi odotella kovin kauaa?
Näin aloitat:
"Luontoäiti jekuttaa ihmisen pariutumaan ja jatkamaan sukua. Kyseessä on biologinen koodi, joka varmistaa lajin säilymisen. Mutta eihän näin yksinkertainen selitys kelpaa länsimaiselle ihmiselle"
ja lopussa kaipaat:
"... kiintymyksen, jalouden, vastuuntunnon, uhrautumisen"
Jos ihminen toimii lajityypillisesti lisääntymistä tavoitellen ja rakkaus on vain ritarillista hömppää niin miten eläinkunnassa toteutuvat nuo kaipaamasi kiintymys, jalous, vastuuntunto ja uhrautuminen?
Jonkinverran olen tullut tietämään joidenkin eläinkumppanusten elinikäisestä yhteiselosta, mutta ihan kohta ei tule mieleeni jonkun eläimen lajityypilliseksi ominaisuudeksi muodostuneen jalous tai uhrautuminen saatikka vastuuntunto.
>Jos ihminen toimii lajityypillisesti lisääntymistä tavoitellen ja rakkaus on vain ritarillista hömppää niin miten eläinkunnassa toteutuvat nuo kaipaamasi kiintymys, jalous, vastuuntunto ja uhrautuminen?
No nämä ihanteet ovat lähinnä puhetta. Tuttavani kyllä höpöttää "lasten parhaaksi" juttujaan, mutta se on niin laiska, että ihan varmasti sillä ei persekään hievahda, jos jotain pitäisi tehdä.
Jalous ja vastuuntunto? Juuri perjantaina Valintalossa katsoin, kun 3 lapsinen perhe oli ostoksilla ja kärräsi lasten vaunujen alaosassa tavaraa kassan ohi.
>Jonkinverran olen tullut tietämään joidenkin eläinkumppanusten elinikäisestä yhteiselosta, mutta ihan kohta ei tule mieleeni jonkun eläimen lajityypilliseksi ominaisuudeksi muodostuneen jalous tai uhrautuminen saatikka vastuuntunto.
No nuo on laumaeläimille tyypillisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi pesäänsä puolustuva mehiläinen kuolee pistonsa seurauksena.
Mielipiteitä riittää vaikka ei mistään mitään tiedäkään.
rakkaushehkutus on peräisin raamatusta.
Rakkaus suurrikollisuutta kohtaan antaa armon suurelle vääryydelle.
Se sellainen "oikeudentaju" on niin yllättävää, että ihmiset sekoo hullutuksiin.
väärin, eiköhän se ole vain kahden ihmisen tapa tulla paremmin toimeen kaksin kuin yksin, mutta jospa toinen heittää veivinsä niin kauas ettei ylety hakemaan , mitä jää tälle toiselle osapuolelle ja vain nelikutosena, sanon ettei mitään. Ole siinä loppuelämäs yksin.
onkin!
Kynnys ihmisten välillä on liian suuri!
Rakkaudesta on tehty liian iso hyvä kaikkien muiden parempien hyveiden kustannuksella!
Ihmiset eivät enää löydä toisiaan!
Sehän on miljardeja tuottava bisnes. Ihminen hakee "täydellistä" seksiä, siitä ollaan valmiita maksamaan maltaita, käyttämään lääkkeitä jotta suoritus paranee, käymää seksi terapeutilla, psykologilla... Myynnissä on lehti, kuvia, filmejä, sauvoja, ruoskia, voiteita, pesemättömiä pikkuhousuja ja kaiken takana on rahastus, ei pyyteetön seksi.
mies ottaa ja vaimo antaa, vaikkei niin välittäiskään?