Keskikesästä huolimatta elämäni ei ole ruusuilla tanssimista. Tarvi ollakaan mut...
Työttömyystuella eläminen on päivittäistä taiteilua sekä talouden, että mielen talouden sektoreilla.
On harjoitettava 'mielen ratekiaa' Antti Rokan tyyliin jaksaakseen nousta masen alhosta.
Työttömyystuella eläminen on päivittäistä taiteilua sekä talouden, että mielen talouden sektoreilla.
On harjoitettava 'mielen ratekiaa' Antti Rokan tyyliin jaksaakseen nousta masen alhosta.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kyllä te tästä selviätte sanoi naislääkäri.
Varsinkin kun jätätte viinan ja tupakan pois.
Tuo yli 200 on verenpaineena teille liian kova vastus.
Niin kai sitten.
Rauhallinen kolkka, lähellä palveluita. Muutto krs-talosta rivitaloon osui nappiin.
Päreet vielä riekaleina. Työuupumus on rankka juttu. Nyt voi nukkua ilman häiriöitä.
Hm. Piti pakottaa itsensä liikkeelle, mut se kannatti.
Päivästä tuli hyvä. Ei yhtään tupakkaa tänään.
Aamukävelyllä talosta juoksi valkoinen kissa suoraan jalkoihin puskemaan.
Kyllä eläimet osaa olla fiksuja. Tulin niin hyvälle tuulelle.
Illalla pikimusta, ehkä tiine kissa ylitti tien. En sylkenyt kolmasti.
Ulkotöitä tehden aivan sippiin. Keho menetti paljon energiaa. Toppatakista huolimati pientä vilua.
Pina Colada mitää viinaa ole. Lie 17% alkoholia. Se mukavasti vahvisti oloa.
Ei tehnyt lisää mieli. Edellisestä maistamisesta 1½kk. Litran leka 60% on pöydän alla. Ei maistu.
Vaimolla monia lääkkeitä, mutta olis hän maistanut hyvää juomaa.
Kahden ihmisen kanssa. Eukkoni ja naapurinmiehen.
En pölötä kännykkään juttuseuraa saadakseni.
Olisi paree ettei muutkaan mulle soittais, ellei ole hyvää syytä.
Poltin itteni sippiin työmaalla. Kun tavoite; oma kämppä toteutui, kunto romahti.
Masennuksen takia sairaseläkkeelle 56v. Harvat asiat enää kiinnostavat.
Keväällä ja alkukesästä puiden energia on suurimmillaan.
Kokeilin niiden energioita tänään. Tyveen nojataan selkä runkoa vasten.
Iso Koivu antoi tykimmät pulssit 'selkäpiissä'. Tammipuut oli ehkä liian pieniä.
Puut luovuttavat hurjasti energiaa. Kuulemma tasaa energioita ihmiskropassa.
Suurien puiden luoma energiakenttä voi ulottua ainakin 10 metrin päähän.
Yks täti ihminen, puiden palvoja lähestyy joskus mediaalisena hetkenään kädet kohotettuina.
Hän hän pyytää puuta ilmaisemaan missä energiaraja kulkee.
Mikä lie salaisuutensa mut positiivisempaa ja energisempää naista saa hakee geigermittarilla.
Tuskin sittenkään löytää?
Vissiin lauluyhtye Muksut esitti se hienon, tarttuvan lauluesityksen.
Alkoiko Liisankadulla samassa talossa?...
Tuli vaan mieleen kehuntani rivitalohuoneistostamme.
Siitähän muija jaksaa huonona päivänä huomauttaa: asuisit rälläkässä ilman mua.
Tämän tietää jo kokemuksesta. Meidän vanhojen sukujen vitsaukset ovat moninaiset.
Vinoon opetetut elämänarvot lapsuudessa vaativat pitkän siedätyshoidon.
Milläkö sitä pers'aukinen kalliita psykoterapioita makselisi. Ei millään.
Geeniperintönä saatu alttius mielialojen vaihteluun alvariinsa ei tee elämästä helppoa.
Myös lähellä oleviin kanssaihmisiin tämä heijastuu. Valitettavasti.
Tämän 'syndikan' kanssa eläminen on taitolaji. Väärät valinnat kostautuvat nopeasti.
Sitä on kuin kastemato laboratoriossa; väärään putkeen ryöminen palkitaan lievällä sähköiskulla.
Voisi lainata wanhaa slogania: On siinä hyviäkin kohtia sano poika mehiläispesää syötyään.
Ojapuita polteltiin ja ojasta oltta juotiin.
Ai mitäkö syötiin?
Kalaa ja riistaa pyydettiin. Pyydykset tehtiin itte. Särkikin kelpasi särpimeksi.
Haukia ja mateita koukuilla kesät talvet.
Kesäsian potka antoi Joulun ojanvieri torpassakin.
tänä päivänä, pitää olla kalastusluvat ja potkaa et saa EU-viljelijöiltä, huihai, eletään kädestä suuhun ja tämäkö mukamas hyvinvointivaltio????????????????
Kuvailemani aika on meillä jo takana. Mut jo esim. Vienan Karjalassa käypää todellisutta.
Saamme muija kaa n.70e netto/kk. Valtion lypsylehmää autoo on pidettävä.
Ollaan jo eläkeläisiä. Työssä ollessa oli enemmän rahaa. Tuli pistetyksi vähän säästöön.
Meilla kummallakaan ei ole ollut talous paremmassa kunnossa kuin nyt on.
Saahan näitä Tanskan kinkkuja vähän edullisemmin.
Sitä ihmettelen, miten uusi seelantilainen lampaanliha voi kilpailla kotimaisen kaa.
Välimatkaa 10-12.000 km!
Mainitsemaani Venäjän Karjalaan elintasoamme pidetään hyvänä.
Ollaan kuitenkin EU;n mitassa vain keskitasoa.
Aina on notkosta noustu laulaa Timo Koivusalo. Uskon siihen
Itse olin työtön talvella ja sit iski pikkuasiasta masennus, meni unet ym oli huono olo.
Lääke auttoi pikkuhiljaa, ja ystävien tuki.
Unetkin palasivat toisella lääkkeellä
maaliskuussa oli jo parempi olo.
Huhtikuussa työllistyin pätkään ja muutaman työttömän päivän jälkeen taas, voi olla et oon syksylläkin samassa paikassa.
Sisua sinulle työnhakuun, kyllä onnistuu kun uskot itseesi.Nyt on työtilanne parantunut, monta tuttuani on työllistynyt.
Kaikkea hyvää toivon
Kun linnuilla poikaset jo lennossa lähden taas
mielihommaan, metsänraivuutöihin.
Työkkärin kaa sovittu juttu. Kiitos vaan onnekas kannustuksesta.
Mikään ei oikein tahdo kiinnostaa.Syön terveellisesti, hoidan kuntoani, nukun hyvin.
Mut ei. Sitä murehtii että tässä se elämä sitten on. Ei jaksa kiinnostua mistään uudesta.
Aika menee toisaalta kuin idän pikajuna. Kuukauden päästä lapset taas jo koulussa. Syksy on meikälle hyvin mieleinen vuodenaika.
Oudompi juttu. Nautin sateista. Varsinkin ukkosmyrskyistä.
Olispa nähny sen Valkealan viimeöisen luonnonnäytelmän.
Ukkosrintaman syöksyvirtaus on vain harvojen kokema.
Suuria vahinkoja se teki, mutta säätilat ovat arvaamattomia.
Elämä vaimon kaa on samoilla kulmilla nuhjaamista, mut pientä vaihtelua tuovat jo vuodenajatkin.
Kuluva kesä on meille mieleinen; pitkät helteet olisivat rasittavia.
Nyt kuivuus ei ole rasittanut kasvustoa tärviölle.On vanha kunnon kesä.
Sitä ruikutetaan (itse mukana) niukkuudesta. Puolelle maailman väestöstä tää ois luksusta.
Unikakkiainen heijasti taivaalle 3 jättikokoista, kultaista kirjainta.
Ainakin W ja Z kirjaimen muistan. Muista aina nämä; muistutettiin. Mystistä.
Koko ikäni töitä tehneenä, suorastaan pelotti, kun "tuotannolliset/taloudelliset" syyt pakottivat työnantajani heivaaman minut pihalle..
Liki 4 kk vain olin...
Istuin ja olin...
En kertonut edes läheisilleni, että olen työtön...
Nyt olen töissä...
Yhtenä aamuna sanoin itselleni että: "Ei perkele ei tää oo mun juttu".
Eka työnhakupaikassa kysyivät millon voin aloittaa sanoin että vaikka heti...
Nyt se on vakiduuni..
Kuka sellaista työllistäisi paitsi kunta pätkäduuniin. Olen jättänyt ne nuoremmille.
Eihän tuo vielä mitään, mutta kun se "kättelyvedestä" kieltäytyminen on joskus siinä ja siinä.
Uusi naapurini olis tarjonnu oluet, mutta minulle ei sinä iltana sopinut.
Naapuri koki sen loukkaukseksi. Nyt enää väkinäisesti morjestetaan.
Tänään toinen tapaus. Kesälomaansa aloittava ex työkaveri S halusi jutella ja tarjota.
Sadepäivänä vaikea muka kieltäytyäkään. Tälläkertaa ei päässyt ryöstäytmään.
Puhdas vahva viina rentoutti niin, että oli otettava tunnin nokoset päivällä.
S otti taksin ja lähti jatkoille kun multa jutun juuret loppuivat.
Asenne on kohillaan,
ja ojasta noustaan =)
...silmiään hieroi ja katseli kieroon kun iso sika vieressä rötkötti.
Mitäkö tästä opin: ei koskaan enää pilsneriä!!
Runo :-) Saisko lisää?
Siis..mikä biisi...ISOSIKAVIERESSÄ:::::???pötkötti???
Mökillä meillä nyt vain NötKötti.
Jonkun mieskvartetin hieno rallatus 'markka-ajoilta. En muista nimeä.
Tämä poika rallaa
rämäkällä haitarin tahilla
Juhannusyönä
kun tanssi oli työnä
ja pelimanni istui rahilla
haitari soitti haitan taijaa
(en muista sanoja)
Aamulla varhain kun sää oli parhain
pelimanni pellossa pötkötti
silmiään hieroi ja katsoi kieroon
kun isosika vieressä rötkötti...
rämäkällä polokan tahilla.
Juhannusyönä kun tanssi oli työnä
ja pelimanni istui rahilla.
-
ei tätä poikoo märkyys haittaa,
silloin kun tanssii laijasta laitaan,
halituli kitkut sätkyt sitkut,hitkut vitkut hilijalleen
muisti alkoi pätkimään..
Kovin kauas ojan penkalta ei kantsi remeltää. Joskus onni potkaisee. Tuntee taas elävänsä.
Sitten joku pieni takapotku- ja kaikki on persiillään.
Lievästiki bibolaarisen elämä on yhtä väsyttävää vuoristorataa.
Ellei ole tietotaitoo miten olla ja eleä, oltais kaulaa myöten; tiedätte missä.
Eukko samaa maata. Hyvin nukuttu yö tasaa jo paljon. Yks sekopää känni ja korttitalo kaatuu.
Ihan rahvaanmiehen testamentiksi vois nimetä pyrkimyksen terveellisten elämäntapojen puolesta.
Eniten mettään mennään tuon janojuoman suhteen. Itte jäävi saarnaamaan kun on muistona viikon vanhat arvet kännissä röntyilystä.
Joku vaan kirjotti netissä, että alttius totin oton jatkamiseen voi kestää lähes viikon.
Parasta vanhenevan miehen elämässä: Että huomenna alkaa taas uusi päivä.
Voi vapaaehtoisesti itse päättää, ettei heikennä omia mahiksiaan älyttömillä valinnoillaan.
Viina on ex alkkikselle leikkimistä trotyylillä.
Eufoorinen känni on kuin taivaan mannaa - se lopahtaa parin tunnin päästä.
Ehkä kuukauden parin nokan valkaisu riittää siihen, ettei masennusta totista aiheudu.
Pimeänajan lisääntymisen syytä kai. On iso asia kun voi ottaa päivänokoset minkään häiritsemättä.
Univelkainen on lisäuhka ajoneuvon kuljettanakin.
Hyvin väsynyttä kuvaavat pienessä hiivassa ajamiseksi.
Pilven päällä on paljon väsyneinä ajaneita tai sellaisen kyydissä olleita.
Tappaisin itseni jos olisin sinun näköisesi.
Sanoja oli lukiolaispoika, salskea ja tyylikäs.
Poeka poeka, jos vuosia riittää, sinäkin rapistut.
Työpaikalla tuntuu vieläkin pahalta. En osannut puolustautua kun ei ollut omaa naisystävää.
Masennuin ja kivetyin sisimmässäni. Hyväntekijät pitivät elämääni kurssissa.
Näin asia on tänäänkin. Tukija voi olla ventovieraskin.
He opettivat patoutuneen mielen purkamiskeinon. Terapia on traumaattisten oljenkorsi.
Sen avulla he ovat pienempi rasite ympäristölleen.
Alitajunnasta nousee paljon kielteisiä muistoja, nöyryytystä, häpeää, syviä depressioita.
Tiedetään. Näin negatiiviset ihmiset ovat rasitteita ympäristölleen.
Se hevosista puhuu.
Ihminen depression pohjalla ilmaisee vain negatiivisia tuntojaan.
Luonnikas terapia vapauttaa kuitenkin elämään yhä enemmän myönteisiä elämänsisältöjä.
Tässä saa olla kiitollinen että Suuret Mestarit ovat viitoittaneet polkuja
meidän tavallisten ihmisten tallattaviksi.
En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Kun erosin kirkosta: minkä kirouksen perääni sainkaan. (Juicen riimi jyrki boysta)
Kaverini sitten lähti. Jokainen sen näki, kondis vuosittain mureneva.
Ei siinä puhuminen auta, ei rukous ei manaus. Ei hän ikinä rähjännyt.
Viina hänet tappoi. Aikanaan salskean nuorukaisen. Patologille varsinainen löytö.
46v. viinalla marinoidut sisäkalut.
On se surullista.
Joku oma töppäys himmentää mielialan perin juurin.
Lievää itsetuhoa käyttäytymisessä. Aina menossa, mutta suunta puuttuu.
Kaiken saa perkele tehdä moneen kertaan. Olen aina ollut hajamielinen.
Se vaan pahenee iän myötä. Avaimet, posa, ittensä ulos lukitseminen jne.
Viinanhimoon, haluun päästä laitamyötäseen on tullut hyvä ja halpa keino.
Otetaan kipulääkettä runsaan veden kanssa. Buranaa tai vastaavaa. Se toimii.
Sen takia hyvä jippo, ettei pikku hönössä tee hölmöjä heräteostoksia.
Joka päivä ½ tuntia fyysisen kunnon ylläpitämistä. Se kohentaa hapensaantikykyäkin.
Se tulee aloittaa ajoissa. Itse alan siirtämään pienen siivun ajatusenergiaa jo
kevätpäiväntasauksesta alkaen.
Vielä 2005-2006 talvi oli raskas. Saksalainen hyvänpäivän tuttu opetti meditaatiota.
Hän on itse buddhalainen. Meditointi ei tuo pikavoittoja, mutta apua siitä on.
Arkirutiinit eivät muodostu ylivoimaiseksi vuoreksi kuten aikaisemmin.
Suurimpina haasteina pidän riippuuvuuskirjon lieventämistä, yhtä kerrallaan.
Tupakasta, viinasta, peleistä tai heräteostoriippuuvuudesta on mahdollista selviytyä.
Kolme päivää sitten tapahtunut Tuusulan Jokelassa tapahtunut teloitusdraama vaikuttaa yhä mielessä.
Se ihmetyttää, että monet yhteiskunnasta vierantumassa olevat nuoret ihailevat tekoa.
Miksi psykopaatin toveriensa tappamista pitäisi ihailla?. Tekohan on kauhistuttava.
Se kiroilee ja tupsii vapaa-ajan hommiaan. Se sanoo ehkä ajautuvansa masennustilaan.
Kylällä sen tekisi mieli mennä nappaamaan pari Civas Regalia A-paikassa.
Tuonpa nyt tietää mihin se johtais.
Se ottaa fillarin ja ajaa lähimettään käveleen. Tuntee hiukan routaisen maan äänen.
Näkee syksyistä luontoa. Metsätiaiset hakee jemmoista vähäistä hengenpidikettä.
Se virkistyy. Rauhoittuu. Poikkeaa maatalosta kysymään tiheää rautalankaverkkoa.
Isäntä huutaa perään, nyt muistan, riiheltä vois löytyä. Jo vain löytyy.
Vanhan koneen ruostumaton seula. Ruusteeni on hyvä äijä, tietää minut eläinten ystäväksi.
On jo melko hämärää kun se kotiin tulee. Näkee verhon takaa, että vaimo on varttunut kotiin.
Iltateen jälkeen onkin jo pilkkopimeää.
Se katsoo iltapesulla päivänpeilin. Vanheneva ukonturjake, hymähtää.
Näin voi sanoa tyypistä, joka harrastaa itsehoitomenetelmiä.
Ne kantavat määrätietoista harjoittajaansa seuraava päivän ajan.
Tekevät ihmisen sisäisesti vahvaksi kestämään koviakin iskuja.
Toimiakseen harrastuksessa voi olla lieviä reunaehtoja. Itsellä on näin.
En uskalla jättää väliin meditointia illalla. Siihen uhrattu tunti tuo hyvän yöunen.
Henkisesti ja fyysisesti loppuun uupunut virkoaa kuin sadun feenikslintu.
Kirjaimellisesti. Päästävä kellumaan painottomaan tilaan. Niin psyyke sen kokee.
Tälläistä elämäntilannetta joku pitää säälittävänä riippuvuutena. Minä en.
Meditaatio on köyhän miehen kokonaisvaltaista terveyden ylläpitoa.
Kuitenkin oluen voimalla. Oli niin mukavaa tupsia omia töitä - lievässä tuiskeessa.
Onneksi hallinnassa; petollisista petollisin tunne.
Niin huimia näköaloja, kaikki luistaa kuin sadussa. Petollista lumoa.
Ihme, että se aina palkitsee näennäisin innovaatioin.
Ihailen kaikkia entisiä alkkiksia: Vain täysraittius on näiden ainoa kestävä tie.
Sanovat, että cocnac paukku tai lasi punaviintä päivässä olis terveellistäkin.
Oluen kittaaminen on vahingollista. Veli sai sääreensä vaikeasti paranevan ruven.
Informoin tk- lääkäriä tästä. Sen jälkeen lääkäri totesi veljelleni.
Meillä ei oikein olisi resursseja hoitaa terveyttään tuhoavia kamikadze asiakkaita.