kun 'tietää' palaavansa vain tyhjyyteen? Onko elämällä merkitystä? Onko ajatuksilla ja teoilla merkitystä? Onko perheellä ja lapsilla merkitystä? Miksi ateisti hankkii lapsia?
Miltä tuntuu elää
kyselykausi pääsi yllättämään
562350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
elää täyttä elämää ja pyrkiä onnellisuuteen elämässään, kun tietää että toista tilaisuutta ei tule :D
Jos uskis tietää jatkavansa elämää parempana taivaassa, miksi vaivautua täällä palloilemaankaan?
***
sinun ei tarvitse miettiä tekojesi seurauksia? Määritä onnellisuus. Jos olemme vain sattumia, mitä onnellisuus tarkoittaa? Miksi on onnellisuutta? Feromoneja, välittäjäaineita, mitä se on? Mitä evoluution sattumaköntsä nimeltä ihminen tekee onnella?
Miten tekojen seurausten miettiminen liittyy ateismiin tai uskovaisuuteen? Mielestäni on parempi miettiä niitä seurauksia ihan elämän kannalta. Se, että ajattelee avautuuko taivaan portit näiden tekojeni seurauksena tai kuinka pahasti palaa helvetissä on toki eräs tapa mitata asioiden moraalisuutta, mutta mielestäni parempiin ja tarkempiin moraalisiin päätelmiin päästään, kun pohditaan tekoja siten, kuinka ne vaikuttavat tässä elämässä. Joku räjäyttää Israelissa itsemurhapommin, koska ajattelee tästä seuraavan hyvää tuonpuoleisessa, mutta onko se moraalisesti oikeen jos ajatellaan järjellä kuten ateisteilla on usein tapana tehdä?
Ja et voi olla tosissasi tuon lastenhankinta-asian suhteen!
Ei tarvitse miettiä seurauksia? Miksi ei? Ne seuraukset joita mietin koskevat tätä elämää, eivät seuraavaa tai sitä seuraava. Minä mietin mitä tekoni ja sanani merkitsevät tässä hetkessä, huomisessa, läheisten ajatuksissa ja elämissä, vastaan niistä tässä ja nyt.
Vastakysymyksenä, jos uskova tietää saavansa syntinsä anteeksi ja tulevansa onnelliseksi kuolemansa jäkeen, miksi hän miettisi seurauksia nyt?
Onnellisuus... minulle se on osaksi välittäjäaineiden tuottamia hyviä tuntemuksia, jotain mikä tuntuu siltä miksi mielletään puhadas omatunto. Tiedän antavani ympärilleni hyviä asioita, tekeväni muita onnelliseksi ja etsiväni sitä mikä on minulle tärkeintä. Mitä ihminen tekee onnella? Elää sitä :D
***
Miten määrität oikean ja väärän? Sinulla on niistä jokin käsitys. Tulevatko määritelmäsi pelkästään järjen kautta?
Ehkä ateistin moraali on aidompaa, sillä hän on saanut sen huomaamalla mikä todella on oikein tai väärin ja haluaa oikeasti toimia sen mukaan. Uskovainen puolestaan tekee niin, jotta jumala on tyytyväinen. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kun yleensäkin nämä meidän kulttuurissa kasvaneet ateistit ovat useimmat valinneen suuntauksensa vasta aikuisemmalla iällä, niin he ovat pakostakin saaneet moraalinsa tästä meidän kulttuurista, jonka moraalikäsityksiin kristinusko on tuonut suuren osan. Jos olisi olemassa muutama ateisti, joista yksikään ei olisi kuullutkaan uskosta tai raamatusta tai jostain muusta pyhästä kirjasta, millainen heidän moraalinsa olisi? Sitä emme saa ehkä koskaan tietää ja jos minulta kysytään, hyvä niin.
yhteiskunnassa määrittyvät kuitenkin uskontojen pohjalta. Onko se mielestäsi hyvä asia? Olisiko mukavampi elää kaaoksessa missä jokainen tekee mitä milloinkin mieli tekee?
silleen
Kysymyksiä kysymyksiä... Edes uskonnon moraali ei ole tullut Jumalalta, vaan se on luotu pelkästään järkeä käyttämällä. Sen ovat luoneet ihmiset,joilla ei ole ollut mitään ohjausta (kuten raamattua ennestään), vaan he ovat todellakin vain käyttäneet järkeä ja tunnetta, joten miksi samaan ei pystyttäisi myös tänä päivänä uskomatta Jumalaan. Kymmenen käskyä ja muut moraaliopit ovat ihmisen keksimiä ja järkeilemiä, eivät suinkaan mikään Jumalan sana. Koko raamattu on ihmisen kirjoittama kirja, eikä mikään yliluonnollinen opus. Ehkä henkilöitä jotka nämä moraalisäännökset kirjoitti, voidaan pitää yksinä aikamme suurimmista filosofeista, joiden oppeja hyvästä ja pahasta noudatamme edelleen. Uskonnonkin moraali on järjen moraalia.
Teoillani on hyvin selvät seuraukset: jos tapan jonkun, jään luultavasti kiinni ja joudun vankilaan. Huonompi homma. Ja miksi edes haluaisin tappaa toisen ihmisen? Aika pirun hyvä syy pitäisi olla jotta sen riskin olisi valmis ottamaan.
On se kumma kun nämä uskovaiset jatkuvasti tulevat saarnaamaan ateistien olemattomasta moraalista yms. vaikka itse valitsevat pyhistä kirjoistaan ne kivat säännöt. Koska olette viimeksi kivittäneet tottelemattoman lapsenne?
" Aika yllättävää on, että esimerkiksi Vanhassa testamentissa ei ole ollenkaan termiä omalletunnolle, jos "sydäntä" ei oteta lukuun"
Mika Ojankangas
"Oman sanansa omatunto sai antiikin Kreikassa 400-luvulla eKr. Kreikkalaiset filosofit pohtivat omaatuntoa käsitteillä syneidesis ja syneidos, mutta vasta kreikkalaiseen ajatteluun perehtyneet juutalaiset Filon ja Paavali alkoivat järjestelmällisesti käyttää omantunnon käsitettä."
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2007/2007-02-15/ajankohtaista/Omantunnon_kolkutuksia
"Mielenkiintoista on, että Paavalilla omatunto ei ollut mikään Jumalan ääni ihmisessä. Hän käytti sanaa jo aivan samoin kuin me, henkilökohtaisen syyllisyyden tuntemuksen kuvaamiseen."
Mika Ojankangas
Onko otsikon mukaista moraalia? Noh, joka tapauksessa olen hieman erimieltä siitä, että kaikki moraali on peräisin järjestä.
Itse näkisin osan moraalista olevan biologista perua. Lajitoverin tappaminen on vastenmielistä ja jos näin ei olisi ei olisi myöskään kehittynyt ihmistä edeltäviä eläimiä. Kyky asettua toisen asemaan on myöskin biologista perua. Peilisolut laukaisevat samat toiminnot aivoissamme, kuin tilanteen varsinaisella tekijällä ja kokijalla.
Kielen kehittymisen ja yhteisöelämän monimutkaistumisen kautta moraalisääntöjä on tarkennettu ja järkeistetty kunkin sen hetkisten historiallisen tilanteen mukaan.
Esimerkkinä vaikkapa se, että vaikka lajitoverin tappaminen on vastenmielistä, vois se olla perusteltua jonkin heimon elinehtojen kannalta. Jos heimoon syntyy enemmän lapsia, kuin heimon ruoantuotto on, niin suuremman hyvän vuoksi (heimon säilyminen) on vastasyntyneet tapettava tai ainakin osa niistä. Koko heimo ei varmastikaan jaa samaa näkemystä, mutta järkeistämällä asia se saadaan näyttämään hyväksytyltä. Vedotaan vaikka hedelmällisyysjumalaan, jolle on uhrattava esikoisensa.
Meidän aikana tuo taas on hirviömäistä sillä me pystymme takaamaan kaikille hyvän elämän vaarantamatta koko yhteisöä.
Juuri siksi tekojen seurauksia kannattaa miettiä. Toisilla teoilla voi olla onnellisuutta ja mielihyvää tuottavia seurauksia, toisilla onnettomuutta mielipahaa tuottavia seurauksia. Emme ole yhteisöllisinä olentoina lajitovereistamme eikä edes muista eliöistä riippumattomia, joten onnellisuutemme riippuu paljon muiden onnellisuudesta. Onnellisuutta ei voi siksi saavuttaa toisille mielipahaa ja onnettomuutta tuottamalla.
Onnellisuuden ja mielihyvän kokemus tapahtuu luonnollisesti aivoissamme ja on siis sähkökemiallista toimintaa keskushermostossamme.
Onnellisuus ja mielihyvän tunne on evoluution myötä kehittynyt keino ohjata eliöiden toimintaa. Sellaiset asiat, jotka edistävät yksilön ja lajin selviytymistä, tuottavat mielihyvän ja onnellisuuden tunteita.
Esimerkiksi vatsan täyttäminen paistilla tuottaa yleensä meille mielihyvää, vaikka tapaus onkin paistin luovuttaneen naudan kannalta onneton. Samoin suvunjatkamistoimet tuottavat yleensä välitöntä mielihyvää ja onnellisuutta - pari selvää rautalankaesimerkkiä mainitakseni.
>>..kun 'tietää' palaavansa vain tyhjyyteen?>>
Mikäs tässä on eläessä. Enpä minä sitä tyhjyyttä ole harmittelemassa.
>>Onko elämällä merkitystä?>>
On sillä. Miksi ei olisi?
>>Onko ajatuksilla ja teoilla merkitystä?>>
Juu.
>>Onko perheellä ja lapsilla merkitystä?>>
Juu.
>>Miksi ateisti hankkii lapsia?>>
Olipa omituinen kysymys. Varmaan siksi, että ihmisillä on biologinen tarve lisääntyä. Tämä sama tarve on niin ateisteilla kuin teisteilläkin. Tämän lisäksi tietysti moninaiset psykologiset syyt määrittävät sen, lisääntyykö ihminen vai ei.
Mitä se tarkoittaa?
Sana "tarkoitus" on sinällään harhaanjohtava. Mitään lopullista tarkoitusta ei tietenkään voi olla, joten olisi parempi puhua elämän sisällöstä. Haluan tehdä asioita, jotka kiinnostavat minua ja tuntea saavani aikaan jotain, johon voin olla tyytyväinen. Elämässä on paljon kaikenlaista mukavaa tekemistä. Elämässäni on siis ihan mukavasti sisältöä.
kun potkaiset tyhjää? Et uskalla puhua tarkoituksesta koska sillä on näköjään uskonnollinen, kohtalonomainen väritys. Ettet vain leimautuisi johonkin uskovaksi? Että sisältöä pitää sitten kuitenkin olla vaikka sattuman oikusta täällä nyt palloillaan.
Kiitos vastauksestasi.
>>Et uskalla puhua tarkoituksesta koska sillä on näköjään uskonnollinen, kohtalonomainen väritys.>>
Sanaa "tarkoitus" tietysti käytetään arkielämässä tietyllä tavalla, esim. voin kysyä ystävältäni tarkoitusta johonkin hänen tekoonsa. Tämä ei kuitenkaan ole se merkitys, jossa sanaa "tarkoitus" tässä yhteydessä käytetään. Kun kyseistä sanaa sovelletaan elämään tai olemassaoloon kokonaisuutena, se on minusta merkityksetön.
Teistit vastaavat sinun kysymykseesi, että elämän tarkoitus on löytää Jumala ja päästä taivaaseen. Voidaan kuitenkin kysyä, mikä tämän tarkoitus on. Miksi täytyy löytää Jumala tai miksi pitää päästä taivaaseen?
Oletan, että perimmäinen vastaus kysymykseen palautuu tavalla tai toisella onnellisuuteen ja mielihyvään. Näin ollen jos uskovainen selittää taivaan merkityksellisen sisällön onnellisuudella, voi ateisti selittää oman rajallisen elämänsä samalla tavalla. Sanon siis, että elämäni merkityksellinen sisältö on siinä, mitä tuossa ensimmäisessä viestissäni kerroin ja että nuo asiat tekevät minut onnelliseksi.
>>Ettet vain leimautuisi johonkin uskovaksi?>>
Enpä usko eikä sillä olisi minulle mitään merkitystä.
>>Että sisältöä pitää sitten kuitenkin olla vaikka sattuman oikusta täällä nyt palloillaan.
Kiitos vastauksestasi.>>
Tietysti pitää olla. Eikö se nyt ole ilmiselvää.
Miksi elämän sisältö on ilmiselvä asia? Eikö riitä että syö ja paskantaa ja nukkuu ja lisääntyy kuin muutkin eläimet?
>>Eikö riitä että syö ja paskantaa ja nukkuu ja lisääntyy kuin muutkin eläimet?>>
Ei minulle, mutta jos se sinulle riittää, niin kaikkea hyvää vaan jatkoon. Sitä paitsi onhan tuokin sisältöä.
'''''
Eipä tuo sinunkaan kuittauksesi kovin kummoinen ollut.
hehe silti
Ovatpa tarpeesi matalalla tasolla.
Opi Maslowin tarpeiden hierarkiasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Maslow's_hierarchy_of_needs
Yksi kuudesta miljardista;
Saisinko ystävällisesti kokea...
Mitä järkeä siinä on?
asia, joka saa sinut kirjoittamaan.
Lässytyksen lakattua alkaa elämä..
Tämä siis minun kohdallani..monella muulla eritavalla.
"Miltä tuntuu elää kun 'tietää' palaavansa vain tyhjyyteen?"
Mukavalta tämä tuntuu. Se kun en vielä elänyt ei tuntunut miltään. Tuskinpa elämän jälkeen tuntuu sen kummemmalta. Nautitaan tästä, mistä voimme nauttia.
"Onko elämällä merkitystä?"
Kaikki se merkitys, minkä haluan sille antaa.
"Onko ajatuksilla ja teoilla merkitystä?"
Kaikki se merkitys, minkä haluan niille antaa.
"Onko perheellä ja lapsilla merkitystä?"
Kaikki se merkitys, minkä haluan niille antaa.
"Miksi ateisti hankkii lapsia?"
Ateistillakin on biologinen tarve lisääntyä. Sitäpaitsi lapset myös antavat paljon, luovat tuota peräänkuuluttamaasi merkitystä. Ja kun elämä kerran on näin mukavaa, niin onhan se hienoa, että luo uutta elämää.
Ihan vakavasti: Kuvitteleeko joku, ettei elämällä voisi olla merkitystä, ellei sitä joku yliluonnollinen olento anna?
kun on ihan sama mitä tekee ja jokainen palaa samaan tyhjyyteen? Ja kun järkeä pitää käyttää niin eihän tuossa ole mitään järkeä.
elä hetkessä
No jos järkeä käyttäisi, niin voisi oivaltaa, että elämällä on kaikki merkitys niin kauan kuin elää, eikä tuo fakta häviä mihinkään sillä perusteella, että elämän jälkeen ei enää elä.
Eikö merkitys perustukaan tunteeseen?
Yhdellä se perustuu järkeen, toisella tunteeseen, kolmannella vanhaan satukirjaan. Olemme kai kaikki erilaisia.
Mitä teet niillä? Miksi tunnet miten tunnet? Mitä järkeä on tunteissa?
Tietenkin minulla on tunteita.
"Mitä teet niillä?"
Ne ovat yksi toimintaani ohjaavista asioista.
"Miksi tunnet miten tunnet?"
Koska aivoni tuottavat noita tunteita.
"Mitä järkeä on tunteissa?"
Tunteet ovat hyödyllisiä.
Se, mitä ihminen elämässään tekee, vaikuttaa häneen itseensä, hänen läheisiinsä, maailmaan. Eikö siinä muka ole tarkoitusta kylliksi? Elämästä nauttiminen, itsensä kehittäminen (joka tuottaa tyydytystä jo sinänsä), uteliaisuutensa tyydyttäminen, läheistensä auttaminen ja rakastaminen, rikkaat ja antoisat ystävyyssuhteet, tieto, että tekee työnsä hyvin ja luo järjestystä ympärilleen, jättää jotakin kenties jälkipolville... mitä vikaa tässä kaikessa sinusta on?
Jos siivoat vaikka kotona tai työpaikalla, lisäät järjestystä ympärillesi, teet muillekin hyvän olon. Jos olet esimerkiksi insinööri, teet parempia välineitä tai rakennat siltoja, teitä tai rakennuksia, vaikutat maailmaan kauan sen jälkeen, kun itse olet tomua.
Jos sinulla on lapsia, kuulut ihmiskunnan katkeamattomaan ketjuun. Jos sinulla ei ole omia lapsia, voit silti vaikuttaa muiden lapsiin ja sitä kautta eteenpäin.
Kaikella, mitä teet tai mitä olet, kuulut ihmiskuntaan ja vaikutat siinä. Pelkästään hymyilemällä ohikulkijalle tai sanomalla päivää bussikuskille voit tehdä toisen ihmisen päivän paremmaksi. Ja tämäkö kaikki on sinusta tarkoituksetonta?
Lakkaa pelkäämästä kuolemaa ja nauti sen sijaan elämästäsi! Älä ajattele koko ajan, mitä sinun kuuluisi saada, vaan mieti, mitä voit antaa! Onnellisuus on kuin koksi, se on jonkin muun tekemisen sivutuote.
Mene vaikka halaamaan koivua ja taputa naapurin koiraa (jos naapuri antaa luvan, tietysti - kaikkia koiria ei saa lääppiä). Se tekee sinut onnellisemmaksi ja siitä saat elämääsi tarkoitusta.
Koeta vain jaksaa eteenpäin! Elämä on onnellinen asia!
Kyllä kai kaikki perustuu lopulta tunteeseen. Olemme biologisia olentoja, jotka ovat siten "rakennettuja", että tietyt asiat tuottavat mielihyvää. Hyvinä pidämme mielihyvää tuottavia asioita.
Järjellä perustelukin pohjautuu tunteeseen, sillä silloinkin taustalla on tuo mielihyvä järjen käytöstä.
Asioilla on se merkitys minkä niille annamme. Toisilla toisilla asioilla on erilainen merkitys kuin toisilla. Esim. meille keskivertosuomalaisille syömämme liharuoan teurastustavalla tai eläinlajilla ei ole kovin suurta merkitystä, kun taas muslimeille sillä on hyvinkin oleellinen merkitys. Uskoville ylipäätään erilaisilla uskonnollisilla rituaaleilla on suuri merkitys elämässä kun taas uskonnottomilla ei.
Äärimmäisen tyhmiä ja ahdasmielisiä kysymyksiä jälleen. Tenavat-piirretyn Eppu turvaa rakkaaseen riepuunsa. Samalla tavalla Eppu voisi kysyä rievuttomilta ihmisiltä, että onko elämässä mitään sisältöä ilman riepua. Subjektiivista siis, ei objektiivista. Ymmärtääkö hihhuli tällaista, vai loppuuko käsityskyky kesken?
Sinä edustat sitten palstan fiksuinta astetta? Enpä riepuaivo ole edelleenkään kertonut itsestäni mitään, vain kysellyt asioita.
Jos noin pienestä pikku pikku maailmasi kaatuu, niin voi toista.
Ei tässä mikään ole kaatunut. Vastasin vain ääliömäiseen aloitukseen, siinä kaikki.
Pitääkö oikeasti olla tieto siitä että omilla tekemisillä on merkitystä, jotta niistä voisi nauttia? Jos minä nyt vaikka päätän syödä jäätelön, pitäisikö ensin keksiä joku syy ja sen syömisestä seuraava hyöty, jotta se maistuisi hyvältä? Ei minun mielestäni. Eli kun nyt kerran kuitenkin olen olemassa niin kai minä nyt sitten voin parhaani mukaan nauttia olemassaaolostani sen aikaa kun sitä kestää, vaikka piskuisella olemuksellani suuressa skaalassa ei olekaan mitään väliä?
Järjelliseen, tieteelliseen analyysiin kaikesta?
eikös se tavallaan ole järjellinen analyysi että jos nyt kerran ollaan tänne tupsahdettu niin kannattaa vaan yrittää maksimoida hyöty ja nautinto?
palaillaan joskus.
Sitten kun epävarmuus taas on päässyt kasvamaan.
Nykyhetken takia.
Sillä nykyhetki on ihmisen
tunteille ainut hyvä hetki.
Ei niitä lapsia taivaassakaan kuule saada, eikä taivaassa ideologioita toteuteta.
Säälin niitä, jotka ei osaa elää hetkessä;
heille ei ole elämää, sillä he ovat jo elämässä tyhjiä.
Kuolema on heille varmaan
jonkinsortin helpotus =/
Life is fun. Dying isn't.
Ainutkertaisuus on kaunista ja kivaa.
Taivas ja helvetti on maan päällä, beibe.
On toki aivan muitakin ulottuvuuksia, joista ihmisinä saamme vain aavistuksia, mutta ihmisiks kerran on synnytty ja sellaisina meissä happi pihisee, ni eletään sitten kanssa IHMISIKS
eikä henkiolennoiks ;-)
"Miltä tuntuu elää kun 'tietää' palaavansa vain tyhjyyteen? Onko elämällä merkitystä? Onko ajatuksilla ja teoilla merkitystä?"
Nimenomaan elämällä on merkitystä, koska se on ainut, mikä meillä on. Ajatuksilla ja teoilla on merkitystä paitsi siinä, miten elän tämän ainokaisen elämäni, myös siinä, miten ne vaikuttavat muiden elämään.
"Onko perheellä ja lapsilla merkitystä? Miksi ateisti hankkii lapsia?"
Elämän tarkoitus on elämän jatkaminen. Minun "kuolemattomuuteni" on lapsissani, joissa geenini jatkavat elämää vielä sen jälkeen, kun se on minusta lähtenyt.
Genetiikkaa tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä henkistä pääomaa, jonka toivon jättäväni paitsi lapsilleni, myös mahdollisuuksien mukaan muille läheisilleni. Toivon, että voisin omalla toiminnallani huolehtia siitä, että kuolleessani jätän jälkeeni maapallon, joka on hiukan parempi paikka kuin se, johon synnyin. Jos lapseni jatkavat samaa perintöä omille lapsilleen, katson onnistuneeni siinä tehtävässä hyvin.
taas kysymyksiä. Miksi ateisti ei hankkisi lapsia. Elämällä on se merkitys että eletään, ei sen enempää. Jotkut tapetaan lapsina sodissa, jotkut kidutetaan vankiloissa kuoliaiksi, joillakin ihmisillä käydään kauppaa jne. Ihmisen julmuuden määrä on suunnaton. Suuri Texasilainen filosofi George Walker Bush on löytänyt kristinuskon avulla elämälleen merkityksen. Hän on päättänyt viedä demokratian ja ihmisoikeudet Irakiin ja samalla tuoda sieltä öljyä. Tällä strategialla barrelin hinta on tosin noussut huimasti, eivätkä irakilaisetkaan ole sankoin joukoin kääntyneet kristinuskoon ja sitä kautta pelastukseen.
Kysymykseesi viitaten: on elämällä merkitystä jos sen vain saa elää, eivätkä kaikki typerykset ole sitä estämässä omituisilla uskomuksillaan.
Minä synnyin sattumalta, olen tehnyt työtä, saanut lapsen, joka on hankkinut itselleen ammatin. Elän minkä elän ja sitten kuolen pois. Se siitä.
Jee, eihän näitä "argumentteja" ole kuultu kuin miljoona 1 kertaa!
Mutta kyllä, elämälläni on paljonkin merkitystä. Itse asiassa enemmän merkitystä kuin millään muulla. Miksikö? Koska olen sitä mieltä ja se riittää mainiosti. Ja teoillahan on valtavasti merkitystä: niiden kautta minut muistetaan vielä kauan kuolemani jälkeen.
>>Miltä tuntuu elää kun 'tietää' palaavansa vain tyhjyyteen?>>
Vaikka ateistiksi itseni luettelen, en silti kykene käsittämään kuoleman jälkeen elämän päättyvän. ( Ja tästä asiasta saavat sitten tulla väittelemään/keskustelemaan kanssani aivan kaikki. )
>>Onko elämällä merkitystä?>>
Jokaisella voi olla aivan oma henkilökohtainen merkitys elämälleen. Olkoon jumalia olemassa tai ei. Kun tunnen omaavani "minän", kykenen luomaan oman merkitykseni elämälle.
>>Onko perheellä ja lapsilla merkitystä?>>
Riippuu henkilöstä.
>>Miksi ateisti hankkii lapsia?>>
Jokaisella on oma syynsä. Yleisestihän lapsia halutaan rakastaa, niin kauan kuin on mahdollista. Lapsilla turvataan lajin säilyminen.
En ole palaamassa minnekään tyhjyyteen kuoltuani. Olemassaoloni lakkaa. Mieti minkälainen olit vuosi ennen syntymääsi - olitko tyhjyydessä?
Jokainen luo elämälleen merkityksen ja merkitys löytyy yleensä yhteisössä jossa elää. Elämän merkitys myöskin muuttuu osana ihmisen elinkaarta. Lapsena elämän meritys on joatin aivan muuta, kuin mitä se on nuorena aikuisena. Vanhuudessa, jos kokee eläneensä hyvän elämän ja saaneen elämältä kyllikseen voi elämästään luopua hyvillä mielin.
Ajatuksilla on lähinnä merkitystä itse ajatuksen tuottajalle ja vain hän yksin vastaa ajatuksistaan. Mikäli ajatukset poikivat tekoja ovat ne tietysti merkityksellisiä. Niillä voi olla merkitystä ajattelijalle itselleen, läheisilleen tai vaikkapa maailmanlaajuisesti.
Toisille perhearvot ovat tärkeitä ja lapset ovat siinä tärkeimpiä. On ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti luopuvat perinteisistä perhearvoista eivätkä halua lapsia.
Myöskään viimeiseen kysymykseesi ei ole yksiselitteistä vastausta. Eikä aikani riitä enää siitä kirjoittamiseen ja muut ovat jo vastanneet varsin hyvin samaisiin kysymyksiin.
Ei tässä mihinkään palata, kadotaan vaan joskus. Siksi onkin tärkeää olla aistit auki joka hetkessä ja tutkia maailmaa lapsen lailla päivästä toiseen.
Ajatuksilla ja teoilla on tottakai merkitystä. Nehän vaikuttavat enemmän tai vähemmän siihen millaisia seuraavat hetket ovat ja minkälainen ympäröivä maailma on.
Käden taidolla itseään ilmentänyt isäni sanoi joskus 75 vuotiaana: Minä olen jo tehnyt kaiken tarpeellisen elämässäni, ja nyt minä en tee enää yhtään mitään. Kymmenkunta vuotta hän vielä tepasteli puutarhassaan kädet selän takana. Siinä on minulle mallia elämiseen ja kuolemiseen.
Itse en ole hankkinut lapsia, enkä ole järin sosiaalinen. En kaipaa ihmisiä ympärilleni. Ateismin kanssa sillä nyt ei ole tekemistä.
Me olemme biologisia olentoja, joilla on biologisten olentojen, geenien ohjelmoimat tarpeet, joita toteutamme enemmän tai vähemmän niistä tietoisina. Elämillämme on erilaisia merkityksiä. Yksi "merkityksemme" on olla osa tämän planeetan biomassaa, joka palautuu muiden eliöiden ravinnoksi osana luonnon kiertokulkua. Muita "merkityksiä" on itsellemme on saada mielihyvää erilaisista asioista elämämme aikana. Tämä liittyy tuohon geneettiseen koodiimme, joka ohjaa meitä säilyttämään itsemme ja lisääntymään, vaikkakaan kaikissa tapauksissa yhteys ei ole aivan ilmiselvä ja helposti havaittavissa.
Ajatuksilla ja teoilla on paljonkin merkitystä sille millaiseksi kunkin elämä muodostuu. Tuo on varmaankin itsestään selvää, eikä vaatine enempiä perusteluita.
Uskovan ja ateistin tarpeet ja elämän merkitys eivät varsinaisesti eroa toisistaan molempien ollessa täysin biologisesti samalaisia lajitovereita. Perhettä ja lapsia molemmat hankkivat lopulta samoista syistä (ks. yllä). Oman elämänsä merkityksen uskovat ja ateistit voivat toki käsittää erilaisiksi, mutta lopulta molempien elämän merkitys on sama, ellei heidän itsensä kannalta, niin maailmankaikkeuden kannalta joka tapauksessa.
merkitystä jumala antaa sitten "tyhjyyttä" enemmän?
Eikö asia ole niin että kun elämä on ainutkertainen ja lyhyt niin mikä enää voisi olla sen merkittävämpää ihmiselle??
Se miksi synnyttää lisää ihmisiä vain kuolemaan on hyvä kysymys sinänsä, mutta onhan elämässä muutakin siinä syntymän ja kuoleman välissä.
Ja sitten kun on kuollut niin ei ole enää asiaa suremassa.
Itseäni kuoleman ajatus ahdistaa toisinaan, mutta eipä ole tullut vastaan vielä mitään mihinkään yliluonnollisuuteen tai edes sieluun viittaavaa tietoa/havaintoa...
Kirjoja, tekstejä ja kaikenlaisia näkijöitä/kokijoita tuntuu maailma olevan täynnänsä kautta ihmisen historian laidasta laitaan, mutta kuoleman ajatuksen edessä ihmisen mielikuvitus pakenee niin kauas kuin vain voi...etsintä ja spekuloiminen jatkuu...kuolemaa on vaikea hyväksyä ja siitä ajatuksesta lie uskomukset lähteneetkin.
Näe asioista niiden kaikki puolet!
Mitä auttaa ulkokultaisien huolet:
"En viiniä juo, koska kuolen kerran" -
joit tahi et, sinä kuitenkinhan kuolet!
Elämän ihmeellinen karavaani erämaahan raukeaa.
JOka hetkeen tartu! Nuolina ne lentoon laukeaa!
Vain nautinto on päiviemme pelastus, oi juomanlaskijat!
Siis maljat täyteen taas! Yön synkkä syli kohta aukeaa.
Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.