Maailmankaikkeuden ja elämän olemassaolo ovat asioita, joita olen pohtinut viime vuodet todella paljon. On hämmentävää, että jotain tällaista, kuin elämä ja maailmankaikkeus voi syntyä tyhjästä sattuman seurauksena, mutta toisaalta mikään ei todista sen puolesta, että jonkinlainen luoja olisi olemassa. On osoitettu, että tietoisuus perustuu aivojen sähkökemialliseen toimintaan. Kun tämä toiminta lakkaa, kuinka ihmeessä tietoisuus voisi säilyä??
Jotkut kaverini ovat perustelleet uskoaan sillä, että heillä on vahva tunne ja ns. hengellisiä kokemuksia (ilmeisesti he tarkoittavat jonkinnäköisiä tunnekokemuksia). Mielestäni perustelu on täysin absurdi. Sehän tarkottaisi sitä, että kaikki, minkä pystyy kuvittelemaan ja jollain tavalla kokemaan tunteen tasolla todellisesksi, olisi olemassa. Käytännössähän kokemus on samantapainen kuin jollain pikkulapsella esim. joulutontun olemassaolosta, enkä ymmärrä, mikä jumalauskon kokemisessa tekisi tuon olennon todellisemmaksi kuin joulutontun. Hieman minua myös ihmetyttää monien kristittyjen paheksunta ateistien moraalittomuudesta. Miksi ihmisen, joka ei usko jonkun yliluonnolisen olennon tuomaroivan tekojaan, pitäisi elää moraalittomasti? Uskon, että useimmat ihmiset, oli uskovainen tai ateisti, saavat hyvää oloa empaattisesta ja epäitsekkäästä toiminnasta.
Kieltämättä ajatus siitä, että kaikki päättyy kuolemaan tämän hyvin lyhyen ajanjakson jälkeen, jonka elämme tällä planeetalla, on äärettömän ahdistava. Minulle on ollut vaikea hyväksyä tämän tapahtuman lopullisuutta, niin, että olemassaolo ei ole enää mahdollista missään muodossa milloinkaan. Mutta toisaalta, usko pelastumiseen tuntuu niin järjenvastaiselta, etten pysty siihen sinisin silmin luottamaan.
Jotkut kaverini ovat perustelleet uskoaan sillä, että heillä on vahva tunne ja ns. hengellisiä kokemuksia (ilmeisesti he tarkoittavat jonkinnäköisiä tunnekokemuksia). Mielestäni perustelu on täysin absurdi. Sehän tarkottaisi sitä, että kaikki, minkä pystyy kuvittelemaan ja jollain tavalla kokemaan tunteen tasolla todellisesksi, olisi olemassa. Käytännössähän kokemus on samantapainen kuin jollain pikkulapsella esim. joulutontun olemassaolosta, enkä ymmärrä, mikä jumalauskon kokemisessa tekisi tuon olennon todellisemmaksi kuin joulutontun. Hieman minua myös ihmetyttää monien kristittyjen paheksunta ateistien moraalittomuudesta. Miksi ihmisen, joka ei usko jonkun yliluonnolisen olennon tuomaroivan tekojaan, pitäisi elää moraalittomasti? Uskon, että useimmat ihmiset, oli uskovainen tai ateisti, saavat hyvää oloa empaattisesta ja epäitsekkäästä toiminnasta.
Kieltämättä ajatus siitä, että kaikki päättyy kuolemaan tämän hyvin lyhyen ajanjakson jälkeen, jonka elämme tällä planeetalla, on äärettömän ahdistava. Minulle on ollut vaikea hyväksyä tämän tapahtuman lopullisuutta, niin, että olemassaolo ei ole enää mahdollista missään muodossa milloinkaan. Mutta toisaalta, usko pelastumiseen tuntuu niin järjenvastaiselta, etten pysty siihen sinisin silmin luottamaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluatko nyt synninpäästön vai minkä?
Saat syntisi anteeksi..ole kiltisti.
kuolemansa jälkeen ole ateisti!
Samaan tapaan kuin ei ennen syntymääkään.
että kun olet kuollut, olet kuollut, etkä tiedä olevasi kuollut. Ainoa asia mikä itseäni kuolemisessa harmittaa on se, etten tiedä miten lapselleni käy. Miten hänen elämänsä järjestyy. Mutta noin muuten: so what.
Kun mainitsit ne joulutontut, muistui mieleeni eräänlainen "luento". Keski-iän ohittanut herttainen rouvaihminen kertoi tontuista yms. Hän kertomansa mukaan näki niitä ja oli myös rakentanut niille mökkejäkin pihalleen. Hän kertoi myös, että ne kastelevat hänen kotonaan kukkia, jos hän itse oli unohtanut. Kahina kuulemma vaan kuului kukkien seasta. Eläimiä tontut myös hoitavat ja ruokkivat. Kysyin, että miten tontut suhtautuvat eläinrääkkäykseen, niin hän kertoi että tontut päästävät hevosia vapaaksi liian pienistä hevoshaoista. Tiedustelin sitten, miten tontut suhtautuvat eläinkokeisiin ja turkistarhaukseen, mutta sellaisia asioista ei tainnut hänen maailmassaan lainkaan tapahtua, koska hän jatkoi vaan niistä hevosista pienessä haassa.
Rouva ei ollut mitenkään ryypänneen näköinen hörhö, eikä ollut hullun kiiltoa silmissä. Muotiahan ne tontut taisivat silloin olla. Näkikö hän oikeasti tonttuja, vai halusiko hän olla jossain asiassa keskipisteenä. Tiedä häntä. Minun kyllä oli ja on edelleen vaikea uskoa, että hän olisi puhunut totta. Vai näkeekö ihminen mitä haluaa, eli onko maailma just sellainen, kuin sen itse haluaa olevan. Jos näin on, niin yritän muuttaa naapurin öykkäröivän kaljupään tontuksi.
Koska noita tonttuja ei kaiken järjen mukaan ole olemassa, niin ainoa looginen selitys on, että hän kuvitteli ne. Tämä taas viittaa jonkinnäköiseen psykoosiin tai vanhuuden mukanaan tuomaan aivojen toimintahäiriöön, koska todellisuudentaju oli tuolla tavalla vääristynyt. Mutta mikäs siinä, jos se ei muuten elämää liikaa häiritse, se voi pikemminkin tehdä siitä vähän mielenkiintoisemman ja jännittävämmän. Vaikea uskoa, että se olisi ollut keino hakea huomiota, mutta toisaalta, tähän maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.
asiasta on, että tyhjyydestä tulemme ja tyhjyyteen
menemme. Sieltä myös takaisin tulemme. Jeesusta mukaellen:
Missä kaksi tai useampi hermosolua tapaavat, siellä syntyy minuus.
Jälleensyntymistä ilman karman lakia siis. Tämä luuloni mun:)