Uskovaiset kehottavat mielellään muita tulemaan uskoon. Antavat ohjeeksi vielä sen, että pitäisi oikein sydämestään rukoilla ja pyytää vastausta tai muuta sisääntuloa. Ymmärrän asian tähän asti. Sitä sitten en ymmärräkään, kuinka kukaan voi pyytää jumalolennoilta yhtään mitään, kun kerran EI USKO näiden olemassaoloon.
Jostakin syystä tämä asian aspekti ei uppoa uskovaisten kalloon ollenkaan; kommenttina pukkaa vain sitä, että pitää olla vielä enemmän tosissaan tai että ei yritä tarpeeksi vilpittömästi. Rohkenisiko joku palstan uskovaisista kokeilla tätä perusasiaa ja muotoilla saamansa tulokset siten, että muutkin uskovaiset sen ymmärtäisivät?
Koe on yksinkertainen: mene jonkin esineen luokse (ovenkahva, aamutossut, kukkapenkki, kaverin varpaat tai ihan omakeksimäsi hapsenkakkiainen) ja yritä ihan tosissasi rukoilla siltä vastausta tai edes jotakin merkkiä. Jos tuntuu siltä, että rukoilu ei millään onnistu, nöyrtyminen ovenkahvan edessä tuntuu järjettömältä eikä vilpitön mielikään käy laatuun, yritä kuvitella itsesi ateistin paikalle - hänen on ihan yhtä mahdollista tai mahdotonta rukoilla sinun jumalaasi.
Jos muuten tekee mieli ruveta puhumaan vääristä jumalista, herran pilkkaamisesta tai siitä, että kokeiluun ei ole mitään syytä (koska jumala on ainoa oikea jne. jne.), kysymyksen perusasetelma on ymmärretty väärin eikä kannata tarttua näppäimistöön. Ja jos tekee mieli selittää, että täytyy HALUTA uskoa, ollaan jo ihan hakoteillä.
Onko siis paikalla rehellisiä, uskaliaita uskovaisia, joilla palikat riittävät ajattelemiseen toisenkin ihmisen kannalta?
Jostakin syystä tämä asian aspekti ei uppoa uskovaisten kalloon ollenkaan; kommenttina pukkaa vain sitä, että pitää olla vielä enemmän tosissaan tai että ei yritä tarpeeksi vilpittömästi. Rohkenisiko joku palstan uskovaisista kokeilla tätä perusasiaa ja muotoilla saamansa tulokset siten, että muutkin uskovaiset sen ymmärtäisivät?
Koe on yksinkertainen: mene jonkin esineen luokse (ovenkahva, aamutossut, kukkapenkki, kaverin varpaat tai ihan omakeksimäsi hapsenkakkiainen) ja yritä ihan tosissasi rukoilla siltä vastausta tai edes jotakin merkkiä. Jos tuntuu siltä, että rukoilu ei millään onnistu, nöyrtyminen ovenkahvan edessä tuntuu järjettömältä eikä vilpitön mielikään käy laatuun, yritä kuvitella itsesi ateistin paikalle - hänen on ihan yhtä mahdollista tai mahdotonta rukoilla sinun jumalaasi.
Jos muuten tekee mieli ruveta puhumaan vääristä jumalista, herran pilkkaamisesta tai siitä, että kokeiluun ei ole mitään syytä (koska jumala on ainoa oikea jne. jne.), kysymyksen perusasetelma on ymmärretty väärin eikä kannata tarttua näppäimistöön. Ja jos tekee mieli selittää, että täytyy HALUTA uskoa, ollaan jo ihan hakoteillä.
Onko siis paikalla rehellisiä, uskaliaita uskovaisia, joilla palikat riittävät ajattelemiseen toisenkin ihmisen kannalta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
koko jumalan ajattelemisesta, unohda koko käsite mitä sinulla siitä on, ehkä se sitten tulee sinullekin selväksi. hiljenet vain täysin mieleltäsi, niin ettet ajattele tai odota mitään, ole näin noin tunti niin eiköhän sitten ala tapahtumaan.
meille hieman mielenfilosofiasta. Kuinka mieli hiljennetään?
öö..olemal hiljaksii?
puhumal suamee.
Siis tässä oli se pointti, että SINUN pitäisi hiljentyä sen ovenkahvan edessä ihan kokeilun vuoksi. Onnistuuko?
Niin, minä en niitä jumalia etsi enkä kaipaa, mutta nämä uskovaisten kyvyt asettua ajattelemaan muidenkin ihmisten tavoin kiinnostavat minua ilmiönä kovasti.
Kas kun et neuvonut pistämään kasetilta soimaan jotain vailaiden parittelun töräyksiä.
"Hiljenet täysin mieleltäsi,.." Monen itämaisen munkin luulisi jos olevan uskossa noita sinun ohjeitasi noudattamalla :)
"Ja jos tekee mieli selittää, että täytyy HALUTA uskoa, ollaan jo ihan hakoteillä."
Tässä kohtaa olen kanssasi eri mieltä. Minusta se halu uskoa on oleellisessa asemassa. Ei siis yksin se riitä, että joku rohkea ja avarakatseinen uskova nyt hiljentyy rukoilemaan ovenkahvan edessä. Oleellista mielestäni on se, että täytyy myös haluta uskoa ovenkahvaan.
Jos siis kaikesta rukoilusta huolimatta ovenkahva ei tunnu reagoivan mitenkään, se ei tarkoita etteikö ovenkahva olisi ihan todellinen ja jumalallinen olento. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei rukoilija ole vielä riittävästi nöyrtynyt ovenkahvan edessä. Hänen ylpeytensä estää häntä kuulemasta ovenkahvan kutsua. Ovenkahva kyllä kutsuu kaikkia, eikä se ole ovenkahvan vika, jos ihminen on liian ylimielinen kuullakseen sen kutsun.
Oleellista mielestäni on myös se, että jos jostain kumman syystä ei tunne halua lähteä vilpittömin mielin rukoilemaan ovenkahvaa ja ottaa ovenkahvaa sydämeensä, se osoittaa pelkuruutta. Kyseinen ihminen pelkää rukoilla ovenkahvaa, koska saattaisi huomata, että sittenkin OVENKAHVA on Tie, Totuus ja Elämä.
Kun ovenkahvasta ottaa kiinni ja avaa oven saapuukin aivan uuteen tilaan. Älkääkä kukaan väittäkö, että näin ei olisi tehnyt. Takuulla olette tehneet, tietämättänne ainakin. Siis syvällä sisimmässänne olette kyllä "avanneet oven" (aika ontuvaa kryptistä sananhelinää, mutta tajuanette pointin).
>>>Onko siis paikalla rehellisiä, uskaliaita uskovaisia, joilla palikat riittävät ajattelemiseen toisenkin ihmisen kannalta?
mielenkiintoista mitä sanoit vääristä jumalista. Raamatun mukaan jumala kielsi pitämästä muita jumalia. Siis jumalan mielestä niitä oli, mutta israelin kansan hän ei sallinut pitää muita. Tulipa tuokin ongelma nyt ratkaistua. Joten ei voi kuin ihmetellä, miksi täällä Suomessa väitellään israelilaisten jumalasta, kun niitä meillä olisi omasta takaakin vaikka kuinka paljon. Jos siis tuntee pakottavaa tarvetta uskoa johonkin.