Useimmat meistä, itseni mukaanlukien, pidämme itseämme keskivertoa parempina autoilijoina.
Jokainen meistä "paremmista" autoilijoista tekee kuitenkin myös toisinaan arviointi- ja ajovirheitä.
Ns. "parhaat" kuljettajat ovat yleensä kokemattomia juuri ajokortin saaneita. Tosiasia kuitenkin on että ajotaito ja itsevarmuus eivät kokemattomalla kuskilla korreloi. Itsevarmuutta löytyy aivan liikaa suhteessa kokemukseen.
Liikennetilanteiden lukeminen kuitenkin kehittyy vain ja ainoastaan kokemuksen myötä.
Itse olen yli nelikymppinen äijä ja omaan edelleen itsevarmuutta mutta tuo itsevarmuus on asettunut realistiselle tasolle. Tilannenopeudet ovat järkeviä ja turha kaahailu on jäänyt kauas lapsuuteen.
Ihmiset kykenevät hahmottamaan liikennetilanteet erilailla. Miesten ja naisten aivot toimivat hieman erilailla ja onkin tutkittua että miesten aivot kykenevät hahmottamaan 3-ulotteiset tilanteet naisia paremmin.
Kun ihminen vanhenee niin tuo hahmotuskyky muuttuu vaikka sitä ei itselleen tunnustaisi.
Itsestäni olen huomannut että joskus 10 vuotta sitten jonkin monimutkaisen liikennetilanteen lukemiseen ei tarvinnut uhrata ajatustakaan ja oikea päätös syntyi alitajuisesti sekunnin murto-osassa. Nykyään vastaavassa tilanteessa saattaa jo joutua jonkin muuttujan käsittelemään tietoisesti.
Tuo alitajuinen päätöksenteko vaatii tietysti kokemusta jota kokemattomalla kuskilla ei voi olla.
Kun on ollut jossain tietyssä tilanteessa useamman kerran, tallettuu aivojen johonkin osaan oikea ratkaisumalli. Jos tätä valmista ratkaisua ei ole saatavilla, joutuu asian oikeasti miettimään. Koska tietoisella ajattelun tasolla voi käsitellä vain yhtä asiaa kerrallaan, kestää monimutkaisen tilanteen ratkaiseminen kauan.
Kun ihminen edelleen vanhenee niin arviointivirheet lisääntyvät. Koska muutos tapahtuu vähän kerrallaan, ei sitä itse huomaa.
Esimerkiksi anoppini on pelottava kuski. Luulee olevansa vielä nuori ja hyväkin kuski. Kaikki muut törttöilee ja painottaa aina että liikenteessä pitää osata ennakoida mutta silti lähes joka liikennevaloissa pitää tehdä jonkinlainen paniikkijarrutus ettei aja jonkun perään. Tilannenopeudet ovat ihan älyttömiä ja auton vanteet on ruvella kun ajelee pitkin reunakiviä.
Pitää sitä kuitenkin ihan normaalina eikä halua hyväksyä sitä että ajotaito alkaa olemaan ehtoopuolella. Lapsiamme emme enää luota hänen kyytiinsä.
Jokainen meistä "paremmista" autoilijoista tekee kuitenkin myös toisinaan arviointi- ja ajovirheitä.
Ns. "parhaat" kuljettajat ovat yleensä kokemattomia juuri ajokortin saaneita. Tosiasia kuitenkin on että ajotaito ja itsevarmuus eivät kokemattomalla kuskilla korreloi. Itsevarmuutta löytyy aivan liikaa suhteessa kokemukseen.
Liikennetilanteiden lukeminen kuitenkin kehittyy vain ja ainoastaan kokemuksen myötä.
Itse olen yli nelikymppinen äijä ja omaan edelleen itsevarmuutta mutta tuo itsevarmuus on asettunut realistiselle tasolle. Tilannenopeudet ovat järkeviä ja turha kaahailu on jäänyt kauas lapsuuteen.
Ihmiset kykenevät hahmottamaan liikennetilanteet erilailla. Miesten ja naisten aivot toimivat hieman erilailla ja onkin tutkittua että miesten aivot kykenevät hahmottamaan 3-ulotteiset tilanteet naisia paremmin.
Kun ihminen vanhenee niin tuo hahmotuskyky muuttuu vaikka sitä ei itselleen tunnustaisi.
Itsestäni olen huomannut että joskus 10 vuotta sitten jonkin monimutkaisen liikennetilanteen lukemiseen ei tarvinnut uhrata ajatustakaan ja oikea päätös syntyi alitajuisesti sekunnin murto-osassa. Nykyään vastaavassa tilanteessa saattaa jo joutua jonkin muuttujan käsittelemään tietoisesti.
Tuo alitajuinen päätöksenteko vaatii tietysti kokemusta jota kokemattomalla kuskilla ei voi olla.
Kun on ollut jossain tietyssä tilanteessa useamman kerran, tallettuu aivojen johonkin osaan oikea ratkaisumalli. Jos tätä valmista ratkaisua ei ole saatavilla, joutuu asian oikeasti miettimään. Koska tietoisella ajattelun tasolla voi käsitellä vain yhtä asiaa kerrallaan, kestää monimutkaisen tilanteen ratkaiseminen kauan.
Kun ihminen edelleen vanhenee niin arviointivirheet lisääntyvät. Koska muutos tapahtuu vähän kerrallaan, ei sitä itse huomaa.
Esimerkiksi anoppini on pelottava kuski. Luulee olevansa vielä nuori ja hyväkin kuski. Kaikki muut törttöilee ja painottaa aina että liikenteessä pitää osata ennakoida mutta silti lähes joka liikennevaloissa pitää tehdä jonkinlainen paniikkijarrutus ettei aja jonkun perään. Tilannenopeudet ovat ihan älyttömiä ja auton vanteet on ruvella kun ajelee pitkin reunakiviä.
Pitää sitä kuitenkin ihan normaalina eikä halua hyväksyä sitä että ajotaito alkaa olemaan ehtoopuolella. Lapsiamme emme enää luota hänen kyytiinsä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liikenteessä ei ole välttämättätöntä omata hyvää kolmeulotteista näköä. Joillakin on enemmän liikennesilmää kuin toisilla. Toisilla on kuva/tilanne muisti hyvä, muistavat näkemänsä, tuntevat automerkit, korimallit, rekisterinumerot, tosin varsinaisen liikenteen kanssa sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Toiset ottavat tietoisesti enemmän riskejä. Vanhat ihmiset käsittelevät autoa "tunnottomasti" johtunee että ovat ajaneet kortin myöhäisellä iällä. Erikoista heillä on liikkeelle lähtö, kytkintä liirataan ja kaasu huutaa täysillä. Kokemus syntyy ajamalla ja ennenkaikkea virheistään oppimalla. Jos on "eämänsä" ollut pyörillä, totta henkilö ajaa "selkärangallaan" ja jokainen tilanne hahmottuu hetkessä. Naisten ja miesten aivot toimivat ehkä keskimääräisesti eri lailla, nainen pystyy keskittymään useaan asiaan samanaikaisesti, miehet vain yhteen. Se jotta anoppisi ei osaa ajaa ei merkitse että naiset eivät osaa ajaa. Tiedän monta iäkkäämpää miestä jotka ovat riskejä liikenteessä. Jopa mopolla ajaessaan.Liikenteessä ennakointi, toiset huomioon ottaminen ja jatkuva muun liikenteen seuraaminen on tärkeää ja riittävän pitkät väilimatkat.
Jos henkilö pystyy keskittymään useaan asiaan samanaikaisesti, hänellä on jakautunut persoonallisuus, jonka eri osat ovat "päällä" samanaikaisesti. Psykologiassa ei ainakaan tällaisia tunneta. Vai oliko jotain esimerkkejä?
En tarkoittanut että naiset olisivat huonompia kuin miehet vaikka anoppini onkin katastrofi.
Kun kirjoitin tuota niin tarkoituksenani olikin mainita eroista ajattelutavoissa mutta unohtui.
Naiset nimittäin todellakin pystyvät keskittymään useampaan asiaan kerrallaan kun miehet pystyvät käsittelemään vain yhtä asiaa kerrallaan.
Tämä ominaisuus kompensoi miehiä heikompaa tilanhahmotuskykyä. Molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa.
En ole naisvihaaja koska olen itsekin nainen, joskin neutraali. Keskimääräisesti on naisten ominaisuus suoriutua useasta asiasta samanaikaisesti.
(http://www.seta.fi/transtukipiste/pelit/ voit testata kuinka naisellinen olet)
No miten tämän väitteen todistat? Kuten yllä sanoin, ihminen EI VOI keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Rutinoitumalla voidaan toki tehdä samanaikaisesti useita asioita: Minäkin voi samanaikaisesti kävellä, jauhaa purkkaa ja haroa hiuksiani.
Vastaukseni "normiautoilijalle".
populismia stereotyyppejä, ja pointtisi oli????
Ei ole mitään pointtia.
Pitäisikö olla?
Onko jossain säännöissä määrätty että jutuissa pitää olla pointti?
Onko tämän palstan pointtisääntönä se että pitää haukkua muita autoilijoita käyttämällä karkeaa kieltä?
Eikö joskus voisi pysähtyä miettimään itsestäänselvyyksiä ilman mitään pointteja?