sellainen, että hänelle pitää kertoa mikä on oikein ja mikä on väärin?
kun on luotu säännöt, noudattaako ihminen sääntöjä sokeasti loppuun asti, ilman että itse lainkaan ajattelisi, vaan "ajattelu" olisikin vain sääntöjen muistamista, mitä missäkin pitää tehdä, kuin myös muiden pakottamista samaan?
onko se vapautta elää täysin jonkun luodun tekstin mukaan?
kun on luotu säännöt, noudattaako ihminen sääntöjä sokeasti loppuun asti, ilman että itse lainkaan ajattelisi, vaan "ajattelu" olisikin vain sääntöjen muistamista, mitä missäkin pitää tehdä, kuin myös muiden pakottamista samaan?
onko se vapautta elää täysin jonkun luodun tekstin mukaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tulkinta on sitä että teksti luetaan ja sitten sitä tulkitaan omasta näkökulmastamme käsin.
Laulua kuunnellaan ja sitten siitä julkaistaan mielipiteitä. =)
Sitten paikalle astuu johtaja joka lausuu oman kritiikkinsä. Tukeeko tämä johtajan asemaa? Oliko se pilkkalause? No ilman muuta se on sitten huonoa.
Me tulkitsemme asioita oman kulttuuritaustamme mukaan.
Oman tietomme mukaan. Omasta maailmankatsomuksestamme käsin.
Omista ihnateistamme käsin.
Raamatun sanoma ja uskonnolliset tekstit on joillekin suuri aarre aitta, kultaa toisille, tuhkaa ja kakkaa toisille.
Tarvitsee sanoa ettei aavikkokansan legenda oikein uponnut minuun kun olin pieni. :)
katsomus muuttuu kun tulemme tietoisiksi siitä, mitkä ennakkoasenteet ja ajatukset että arvot ovat meidän mielessämme, kun tarkkailemme jotain, mistä asenteesta ja muusta käsin me toimimme.
kuinka voimme tulle tietoisiksi niistä asioista? jos tulemme tietoisiksi, tajuamme, että emme nähneetkään todellisuutta.
Täällä varmaankin monet ymmärtävät (jollaintapaa) mitä puhut, mut mulle toi on ihan hepreaa.
Kykenetkö kirjoittamaan suomeksi?
Eikö olisi mukavaa jos me hieman hitaammatkin ymmärtäisimme?
Ollessani 9 vuotias, enoni katsoi kirjoitustani ja tokaisi; "hienon näköinen perunapelto"
----------
miten tulkinta
jaskajuuso 11.6.2007 klo 19.11
katsomus muuttuu kun tulemme tietoisiksi siitä, mitkä ennakkoasenteet ja ajatukset että arvot ovat meidän mielessämme, kun tarkkailemme jotain, mistä asenteesta ja muusta käsin me toimimme.
kuinka voimme tulle tietoisiksi niistä asioista? jos tulemme tietoisiksi, tajuamme, että emme nähneetkään todellisuutta.
--------------------
Tietoisina tiedämme ettemme voineet nähdä kaikkea. Vain osan totuudesta. Mielemme askartelee asioissaan, totumme katselemaan maailmaa omasta näkökulmastamme. Ja ihmettelemään sitä että ihmettelemme tätä, kykyä jolla ihmettelemme.
Herää kysymys, kuka ja missä ihmettelee ja mitä.
Joskus on hyvä palata elämän perustekijöihin.
Se on sitä että annat ajankulua, rentoudut, annat mielenkulkea, porista, pulputtaa... vain seuraat tätä kaikkea.
Todellisuudesta on siis kysymys?
Totuudesta on siis kysymys?
Totuus mistä? Tarkkailtavasta kohteesta?
Jos tutkimme jotakin kappaletta niin mietimme kysymystä:Mitä tämä on?
Se mitä teet siinä samalla on jotakin hassua, luonnollista ja ymmärrettävää:ihmettelen, tarkkailen, seuraan...
Tämä kyky, oivalluskyky on mahdollisuus päästä ajatusrakennelmien taakse, kurkistaa todellisuuteen, havaita ilmiöiden monimuotoisuus.
Hetkeksi paeta kaavoja ja nähdä mitä kaikki on.
Jotkut näkevät todellisuuden itsestään kulkevana virtana, toiset näkevät dynaamisena sarjana tapahtumia... lehtiä heiluvat tuulessa.
Mikä merkitys tällä kaikella on? Kuka pohtii tätä kaikkea? Onko tällä jokin syvällisempi merkitys vai onko tämä vain mielemme monimuotoisinta ja luonnollisinta toimintaa?
Ihmisenä ihmettelen syvästi tätä kaikkea.
Jos totuus on jossain, sitä on hankala kuvailla.
Toisaalta ymmärrän että muutkin painivat kaikenaikaa tämän saman kysymyksen äärellä.
Kysyvät toisiltaan toisien mielipidettä ja koittavat saada paremman käsityksen siitä mitä on tapahtumassa.
Tässä tapahtumassa vaihtelemme vaikutelmiamme, kerromme painajaisunestamme, teemme vertauskuvallisen eleen pelon karkoittamiseksi.
Yhteydessä toistemme välillä on kysymys, viestin merkitys on sen aiheuttama reaktio kuulijassa.
Näyttelemme asian, sovituin merkein. Saamme palautteen... asia ymmärretty.
Lisäksi voi olla asioita joita on kielellisesti lähesmahdotonta selvittää. Tällaisiin poikkeustapauksiin olemme kehittäneet muita mittareita.
MM. lämpömittari mittaa 'todellisuutta' ja ilmaisee noin suurinpiitein sen kuinka kylmää tai lämmintä ulkona on ja se tieto verrataan aiempiin kokemuksiin jonka varassa valitaan kuinka pukeutua.
Tarvitsemme aistiemme lisäksi mittareita.
Kielemme lisäksi mielikuvitusta.
Mielikuvituksen lisäksi matematiikkaa ja logiikkaa.
Hassua kun tulee tietoiseksi eikö vain? Ja kaikki tämä tapahtuu kaikkialla kaiken aikaa.
ilmeisesti olet tulkki.
Ehkäpä vastaustesi ansiosta pystymme kysymyksenkin hahmottamaan.
Kun on luotu säännöt, noudattaako ihminen sääntöjä sokeasti loppuun asti?
Ei. Ei sokeasti. Tietoisuus on toisin kuin sokeus täynnä monia valintoja.
Monia vaihtoehtoja.
Niistä valitaan tarkoituksen mukaisin.
Joskus sääntöjä pitää ja täytyy rikkoa.
Joskus ratkaisu, yksinkertainen sääntö sovellettuna tilanteeseen.. tomiikin tarkoitustaan eli itseään vastaan luoden lisää ja monimuotoisempia ongelmia.
Ei ole olemassa helppoa joka tilanteeseen sopivaa vastausta.
"Tämä kyky, oivalluskyky on mahdollisuus päästä ajatusrakennelmien taakse, kurkistaa todellisuuteen, havaita ilmiöiden monimuotoisuus."
Tässä minulla menee hippulat sekaisin. Miksi esimerkiksi minä en kykene ymmärtämään että kuinka tuonne ajatusrakennelmien taakse päästään? Sielläkö se todellisuus?
Miksi ihmeessä tuollaisia ajatusrakennelmia sitten rakennellaan, jos kaikki eivät sinne taakse pääse katsomaan?
Ei, en voi uskoa tuota. Kyllä minäkin todellisuutta pikkaisen ymmärrän, vaikka vähän hidas olenkin.
Sä et kykene sinne seinän taakse kattoo ku oot liian hidas. Mäpä kykenen. Tosin siellä mun seinän takana mitään ihmeellistä ollu, ellei dunkkaavaa huussia lasketa ihmeelliseksi.
Jatka samaa rataa vaa, kyl sä huussis jo tiedät.
Joudun heittää yhden vertauksen, vaikka varmaankin jo tiedät että ne ovat laiskoja varten kehitetty ja me yleensäkkään emme sellaiseen suoraselkaisinä duunareina suostu.
Mutta; Kyseessähän on vain huussin tyhjennys. Veemäistä duunia kesäisin mökeillä. Mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Jotkut tekee sen kossupäissään ja jotku ilman.
Yleensäkkään ei ole kysymys siitä, etteikö tuota huussia pystyisi ilman kossua tyhjentää, mutta onko se sitten mielekästä?
Pääasia että huussi tulee tyhjäksi, vaikka selvinpäin sen tehneet välillä hieman teollaan rehvastelevatkin.
jatketaan huussin hoonausta..
Hih.
Kumpikohan meistä nopeammin sen huussin sit löysi :)
En jaksa enää.
Yritin tuota vertaustasi ymmärtää, mutta vaihtoehtoja on niiiiiin paljon, etten viitsi edes yrittää arvailla sen merkitystä.
Mutta ehkä te nopeammat ymmärrätte mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa :)
Mutta nyt pitää kiiruhtaa jalkkistreeneihin ja ärrälle uusinta akkaria hakemaan.
Hyvää jatkoa kaikille :)
Olet aivan oikeassa.
Huomasin että keskustelemme ateismipalstalla tällaisista asioista. Olemme oletettavasti väärällä palstalla :)
Mutta, eiköhän Jumala sen ymmärrä ;)
Pienet lapset, etenkin pojat (monet tytöt pystyvät osoittamaan empatiaa ja sosiaalisia perustaitoja jo aivan pieninä), ovat hellyttävän hirveitä ollessaan täydellisen moraalittomia ja totaalisen itsekeskeisiä. :D
Tottakai ihmiselle pitää kertoa ja opettaa, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikäli aikoo pärjätä ihmiskunnan muodostamassa sosiaalisessa verkostossa. Vanhemmat ovat siitä vastuussa. Kaikki muutkin kehittyneet eläimet opettavat jälkikasvulleen myös sosiaalisen elämän taitoja.
Jonkun kirjan mukaan tehty perustelematon pokkurointi on luonnollisesti täysin tarpeetonta.
on käsky; älä varasta! JOS et varasta, olet myöskin pokkuroija. Tai; Älä tapa! JOS et tapa, olet pokkuroija!! Turhaa sinun viisastella pokkuroinnista!
Ihmiset tiesivät jo kauan ennen tämän jonkun kirjan julkaisua, ettei ole moraalisesti oikein varastaa tai tappaa.
Eli jonkun kirjan ilmestyminen muutti kaikki ihmiset pokkuroijiksi?
Jackass...
siellä kirjassa käsketään myös tappaa. Sieltä löytyy moninaisia sääntöjä siitä, milloin pitää tappaa. Jos näitä siis noudattaisi, ei olisi pokkuroija, mutta aivan taatusti vankilassa. Tietysti voisi vedota mielisairauteen ja sanoa, että raamatussa käskettiin tehdä näin.
siitä tulisi mielenkiintoisia juttuja oikeuteen, jos raamattua alettaisiin tosissaan toteuttamaan. Toisaalta jäljelle tuskin jäisi ketään ketä syyttää tai kuka syyttää, koska kaikilta löytyy mitä todennäköisimmin jonkinlainen kuoleman tuomioon raskauttava synti tililtään.
Huvittavinta tämän päivän oikeudessa (USA), on vannominen käsi raamatulla... Kirjan, joka käskee kivittää hengiltä sen, jolla on vaateet valmistettu kahdesta eri kankaasta. Oikeus koittakoon! B)
Se on varsin tragikoomista kenenkään kuvittelevan tämän kirjan esittävän ihmiselosta, moraalista ja etiikasta jotain sellaista hyvää, jota ei olisi ollut jo aikaisemmin käytössä.
Hilpeätä tuo kaiken ihmisessä olevan hyvän monopolisointi: ettei ihminen pysty mihinkään hyvään tai edes olemaan tappamatta toisia, jos hän ei ole uskonnolla aivopesty. :D