Suomalaisessa demokratiassa on suuri valuvika. Ei niin etteikö demokratiassa saattaisi olla useitakin pikkuvikoja, mutta nimenomaan juuri suomalaisessa demokratiassa on suuri, sen toimintakykyyn vaikuttava vika. Suomalainen demokratia nimittäin kulkee liikenneympyrässä, tietämättä keinoa poistua sieltä. Mikään ei etene minnekään ja sen ympyrän kulkeminenkin tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Oli seikka mitä tahansa niin kukaan poliitikko ei uskalla otta siihen suoraa kantaa ja ajaa asiaa niin tehokkaasti, että sen edistyminen olisi itsestäänselvää.
Vaalien aikana kyllä luvataan olla erilaisia ja energisiä toiminnassa, mutta todellisuudessa ollaan heti valmiita jarruttelemaan kaikkea. Ja jos ei oma puoluekuri hidasta toimintaa, niin sen tekee puolueiden mustasukkaisuus.
Jos SDP haluaa vaikkapa nostaa sairaanhoitajien palkkoja, niin eikös vaan Kokoomus estä asian vetoamalla siihen, että SDP:n esittämä budjetti ei ole linjassa valtion rahavarannon kanssa. Sama seikka tapahtuu myös toisinpäin. 200 edustajaa on liikaa päättämässä yhteiskunnan hyvinvoinnista. 200 edustajaa olisi hyvä määrä, jos he kaikki olisivat töissä juuri aatteellisista syistä. Tällöin he ainakin tekevät työtään muusta syystä kuin eduista. Mutta nyt meidän maamme käsitys demokratiasta ei ole hyvästä meille. Nykyinen kansanedustajamäärä toimii itseään vastaan. Etenkään kun puolueilla ei oikeastaan ole kuin kuvitteellisia eroja. Jos puolueet eroaisivat toisistaan, kuten edustajat ja harhaanjohdetut luulevat. Niin silloin toisten puolueiden esittämien ehdotusten sabotointi olisi jopa ymmärrettävää, ellei jopa kannatettavaa. Tällöin kukin puolue mahdollisesti estäisi, tai kannattaisi kilpailijoitaan, jos todella uskoisi sen kyseisen asian olevan hyvästä maallemme. Näin asia ei tunnu olevan.
Muutama seikka joka tekisi hyvää suomen demokratialle:
-Eduskunnassa tulisi olla yhtäläinen määrä jokaisen puolueen edustajia. Olisi siis ihan sama saako Kokoomus suurimman äänisaaliin vai ei. Jokainen puolue kun uskoo juuri heidän olevan oikealla asialla, niinpä miksi mikään puolue olisi toistansa parempi. Otetaan nyt esimerkiksi 100 edustajaa joista 10 demaria, 10 kokoomuslaista, 10 kommaria, etc. Näin demokratian tulisi toimia puolueiden uskottavuuden pitämiseksi aisoissa. Nyt moni vain haluaa olla voittajan puolella. Joten on oletettavaa, että pienpuolueet saisivat enemmän kannatusta, jos niillä olisi yhtäläinen mahdollisuus maan asioiden ajamiseen.
-Jotta olisi edes mahdollisuus päästä eduskuntaan, olisi puolueiden pystyttävä todistamaan omien agendojensa olevan muista eroavia. Tällöin ns. hyödyttömät puolueet saataisiin kilpailusta rankattua pois. Emme tosiaankaan tarvitse useampaa vasemmisto-puoluetta, niin niiden keskenäinen ero on hiuksenhieno. Hyvänä esimerkkinä SDP ja Vasemmistoliitto. Näiden kahden välit ovat lähentyneet niin paljon, ettei niiden välillä ole enää rakenteellisia eroja tarpeeksi.
-Puoluekuri tulisi poistaa ja tilalle jättää puoluevelvollisuus. Jolloin voit ilman sanktioita äänestää omaa puoluettasi vastaan, jos uskot oman mielipiteesi olevan oikea, ja puolueen väärä. Näin nekin edustajat jotka eivät usko oman valtapuolueensa olevan juuri oikea heille, voisivat olla hyvillä mielin. Sinun panoksesi ei tarvitse ajaa "väärän" puolueen etua.
-Edustajat saavat tulla miltä aloilta ja millaisella menneisyydellä tahansa. Koska ensin vaaleissa valitaan se tietty määrä puolueita ja puolueet itse valitsevat omat esim. kymmenen edustajaansa. Kukin edustaja saisi tosin olla olla vain kaksi kertaa ehdokkaana ja itse eduskunnassa kaksi kertaa (jos tulee valituksi molemmilla kerroilla.) Näin puolueet ainakin kuvittelisivat valitsevansa omista joukoistaan valiot.
-Itse ministerit valittaisiin samoin. Jokainen ministeri eri puolueesta. Ei siis kuppikuntia (elleivät aloita liian äänekkäitä liittoja keskenään.)
-Kaikille käsiteltäville asioille deadline. Tällöin asioita ei voitaisi vain siirrellä eteenpäin ja aina seuraavien eduskuntien niskoille. Ja aina,,, siis AINA kun edustaja äänestää jotakin. Niin siinä pitää olla 100 % varma, että haluaa äänestää juuri näin. On vain JAA ja EI -vaihtoehdot. Ei mitään tyhjää-äänestyksiä. Tämä on hyvin tärkeää, etenkin jos äänestyksen aihe vaikuttaa tuleviin sukupolviin (esim. ydinvoima.) Pienikin epäilys, tai tiedonjyvän puute olisi sama kuin EI. Jo rakennettua on vaikea poistaa, mutta harkinnassa oleva voidaan palauttaa mieliin myöhemminkin.
Deadline on tärkein asia demokraattisten asioiden eteenpäin viemisessä.
Ja niin kauan kun eduskunta ei niinkään perustu tasaväkisille puoluemäärille. Niin ainakin henkilövaalit saisivat katsoa peiliin.
Henkilövaaleista pitäisi poistaa vaalialueet.
Äänestät ketä haluat, jos tämä vain on asettunut ehdokkaaksi. Tämä tietenkin vaatii myös muita muutoksia osakseen, että se "äänestät ketä haluat" toimisi. Ja ne muutokset ovat, että jotta tietäisit Porvoossa jostain sikafarmarista Rovaniemeltä, niin vaalituen tulisi olla jokaiselle täsmälleen sama. Ei henkilökohtaisia avustuksia, etc. Jokaiselle samanlaiset mahdollisuudet markkinoida itseään joka puolelle Suomea. Joten se olisi ehdokkaasta itsestään kiinni, haluaako se sikafarmari Rovaniemeltä ääniä Porvoosta asti. Tämä karsia ehdokaslistoilta heidät jotka tulevat vain huvin vuoksi mukaan (Tony Halme anyone?)
Äänestäjien pitäisi jättää kokonaan äänestämättä, jos eivät löydä henkilöä joka täyttäisi kaikki äänestäjän haluamat tarpeet.
Älä äänestä ketään joka ei ansaitse ääntäsi.
Älä äänestä henkilövaaleissa puoluetta.
Älä äänestä jos et tunne käsiteltävää asiaa.
Äänestä vain jos olet 100 % varma että siitä on hyötyä.
Älä äänestä itsesi vuoksi. Noin 50 vuotta sitten itämereen ajettiin paskaa, joka tulee nyt esiin. 50 vuotta sitten kun sitä paskaa päätettin ajaa mereen, ajateltiin sen olevan fiksu ratkaisu. 50 vuotta. Liian lyhyt aika.
Muista että se edustajien tehtävä vakuuttaa sinut. Ei toisinpäin. Joten vittuako siitä kuinka huono äänestysprosentti on. Se ei ole kenenkään muun vika, kuin äänestyksen kohteina olevien.
Ai rakas Wikipedia.
"Demokratia on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille."
Mutta Suomi kaipaa, kuten itse asian ilmaisen, 15 minuutin diktatuuria. Joku, siis joku vain,,, mietitään joskus myöhemmin kuka ja miten. Joku vain tulisi ja saisi eteensä kaikki päätöksen alaisena olevat asiat ja hän tekisi päätökset. Kyse ei ole siitä ovatko ne oikeita vain vääriä päätöksiä. Sillä voi enemmistökin tehdä dramaattisesti vääriä päätöksiä. Joten teki ne päätökset vaikka kolikkoa heittämällä, eivät ne voi olla sen enempää väärässä kuin nytkään, tässä demokratian ihmemaassa. 50 % päätöksistä oikein tai väärin. Annetaan tämän jälkeen demokratian korjata mahdolliset väärät päätökset.
"Diktaattori asetettiin määräajaksi esim. vaaran uhatessa. Diktatuurin etuja päätöksentekomuotona ovat nopeus ja joustavuus, kun taas esimerkiksi demokratia on suhteellisen hidasta ja raskasta."
Koska diktatuuri tunnetusti ajautuu helposti korruption syövereihin, olisi hetkellinen diktatuuri se tervein vaihtoehto. Demokratiassa mahdollisen ja todennäköinen korruptio vain on paremmin piiloteltavissa.
Oli asiat miten päin tahansa. Totuus on että Suomen kokoisessa maassa 200 edustajaa on aivan liian suuri määrä. Sillä tuntuu olevan niin, että ainoa tapa saada näkyvyyttä eduskunnassa on joko pillerihumala, heittää vessapaperirullia, tai kiukutella kun Kuokkavieraat keikuttivat taksia jossa kiukuttelija oli.
Ja miksi kansanedustajat saavat itse ajaa omia palkankorotusasioitaan? Hehän ovat koonneet sen asiantuntijaraadin joka päättää edustajien rahasateista. Eikös edustajuuden pitänyt olla aatteelista. Kansanedustajien palkankorotusten pitäisi joutua aina kansanäänestykseen. Jos edustajat ovat kerran tehneet työnsä hyvin ja itsekin uskovat näin, niin ei olisi syytä uskoa etteikö kansa puoltaisi korotuksia. Mutta niinän se on: Huonosti tehdystä työstä ansionsa mukaan.
Ja seuraavan kerran kun ajattelette, että "tämä työ on liian raskasta, anna rahaa."
Niin totea ettei se työnmäärä vähene lisärahan myötä ja tunteja ei tule lisää päivään. Laittakaa se lisäraha palkankorotuksen sijaan lisätyövoiman hankintaan. Mutta kiitos Suomen ja muun maailman jatkuvien muuttuvien kustannusten vuoksi, on palkan oltava samassa suhteessa. Yleiskorotukset ovat siis tarpeellisia.
Vaalien aikana kyllä luvataan olla erilaisia ja energisiä toiminnassa, mutta todellisuudessa ollaan heti valmiita jarruttelemaan kaikkea. Ja jos ei oma puoluekuri hidasta toimintaa, niin sen tekee puolueiden mustasukkaisuus.
Jos SDP haluaa vaikkapa nostaa sairaanhoitajien palkkoja, niin eikös vaan Kokoomus estä asian vetoamalla siihen, että SDP:n esittämä budjetti ei ole linjassa valtion rahavarannon kanssa. Sama seikka tapahtuu myös toisinpäin. 200 edustajaa on liikaa päättämässä yhteiskunnan hyvinvoinnista. 200 edustajaa olisi hyvä määrä, jos he kaikki olisivat töissä juuri aatteellisista syistä. Tällöin he ainakin tekevät työtään muusta syystä kuin eduista. Mutta nyt meidän maamme käsitys demokratiasta ei ole hyvästä meille. Nykyinen kansanedustajamäärä toimii itseään vastaan. Etenkään kun puolueilla ei oikeastaan ole kuin kuvitteellisia eroja. Jos puolueet eroaisivat toisistaan, kuten edustajat ja harhaanjohdetut luulevat. Niin silloin toisten puolueiden esittämien ehdotusten sabotointi olisi jopa ymmärrettävää, ellei jopa kannatettavaa. Tällöin kukin puolue mahdollisesti estäisi, tai kannattaisi kilpailijoitaan, jos todella uskoisi sen kyseisen asian olevan hyvästä maallemme. Näin asia ei tunnu olevan.
Muutama seikka joka tekisi hyvää suomen demokratialle:
-Eduskunnassa tulisi olla yhtäläinen määrä jokaisen puolueen edustajia. Olisi siis ihan sama saako Kokoomus suurimman äänisaaliin vai ei. Jokainen puolue kun uskoo juuri heidän olevan oikealla asialla, niinpä miksi mikään puolue olisi toistansa parempi. Otetaan nyt esimerkiksi 100 edustajaa joista 10 demaria, 10 kokoomuslaista, 10 kommaria, etc. Näin demokratian tulisi toimia puolueiden uskottavuuden pitämiseksi aisoissa. Nyt moni vain haluaa olla voittajan puolella. Joten on oletettavaa, että pienpuolueet saisivat enemmän kannatusta, jos niillä olisi yhtäläinen mahdollisuus maan asioiden ajamiseen.
-Jotta olisi edes mahdollisuus päästä eduskuntaan, olisi puolueiden pystyttävä todistamaan omien agendojensa olevan muista eroavia. Tällöin ns. hyödyttömät puolueet saataisiin kilpailusta rankattua pois. Emme tosiaankaan tarvitse useampaa vasemmisto-puoluetta, niin niiden keskenäinen ero on hiuksenhieno. Hyvänä esimerkkinä SDP ja Vasemmistoliitto. Näiden kahden välit ovat lähentyneet niin paljon, ettei niiden välillä ole enää rakenteellisia eroja tarpeeksi.
-Puoluekuri tulisi poistaa ja tilalle jättää puoluevelvollisuus. Jolloin voit ilman sanktioita äänestää omaa puoluettasi vastaan, jos uskot oman mielipiteesi olevan oikea, ja puolueen väärä. Näin nekin edustajat jotka eivät usko oman valtapuolueensa olevan juuri oikea heille, voisivat olla hyvillä mielin. Sinun panoksesi ei tarvitse ajaa "väärän" puolueen etua.
-Edustajat saavat tulla miltä aloilta ja millaisella menneisyydellä tahansa. Koska ensin vaaleissa valitaan se tietty määrä puolueita ja puolueet itse valitsevat omat esim. kymmenen edustajaansa. Kukin edustaja saisi tosin olla olla vain kaksi kertaa ehdokkaana ja itse eduskunnassa kaksi kertaa (jos tulee valituksi molemmilla kerroilla.) Näin puolueet ainakin kuvittelisivat valitsevansa omista joukoistaan valiot.
-Itse ministerit valittaisiin samoin. Jokainen ministeri eri puolueesta. Ei siis kuppikuntia (elleivät aloita liian äänekkäitä liittoja keskenään.)
-Kaikille käsiteltäville asioille deadline. Tällöin asioita ei voitaisi vain siirrellä eteenpäin ja aina seuraavien eduskuntien niskoille. Ja aina,,, siis AINA kun edustaja äänestää jotakin. Niin siinä pitää olla 100 % varma, että haluaa äänestää juuri näin. On vain JAA ja EI -vaihtoehdot. Ei mitään tyhjää-äänestyksiä. Tämä on hyvin tärkeää, etenkin jos äänestyksen aihe vaikuttaa tuleviin sukupolviin (esim. ydinvoima.) Pienikin epäilys, tai tiedonjyvän puute olisi sama kuin EI. Jo rakennettua on vaikea poistaa, mutta harkinnassa oleva voidaan palauttaa mieliin myöhemminkin.
Deadline on tärkein asia demokraattisten asioiden eteenpäin viemisessä.
Ja niin kauan kun eduskunta ei niinkään perustu tasaväkisille puoluemäärille. Niin ainakin henkilövaalit saisivat katsoa peiliin.
Henkilövaaleista pitäisi poistaa vaalialueet.
Äänestät ketä haluat, jos tämä vain on asettunut ehdokkaaksi. Tämä tietenkin vaatii myös muita muutoksia osakseen, että se "äänestät ketä haluat" toimisi. Ja ne muutokset ovat, että jotta tietäisit Porvoossa jostain sikafarmarista Rovaniemeltä, niin vaalituen tulisi olla jokaiselle täsmälleen sama. Ei henkilökohtaisia avustuksia, etc. Jokaiselle samanlaiset mahdollisuudet markkinoida itseään joka puolelle Suomea. Joten se olisi ehdokkaasta itsestään kiinni, haluaako se sikafarmari Rovaniemeltä ääniä Porvoosta asti. Tämä karsia ehdokaslistoilta heidät jotka tulevat vain huvin vuoksi mukaan (Tony Halme anyone?)
Äänestäjien pitäisi jättää kokonaan äänestämättä, jos eivät löydä henkilöä joka täyttäisi kaikki äänestäjän haluamat tarpeet.
Älä äänestä ketään joka ei ansaitse ääntäsi.
Älä äänestä henkilövaaleissa puoluetta.
Älä äänestä jos et tunne käsiteltävää asiaa.
Äänestä vain jos olet 100 % varma että siitä on hyötyä.
Älä äänestä itsesi vuoksi. Noin 50 vuotta sitten itämereen ajettiin paskaa, joka tulee nyt esiin. 50 vuotta sitten kun sitä paskaa päätettin ajaa mereen, ajateltiin sen olevan fiksu ratkaisu. 50 vuotta. Liian lyhyt aika.
Muista että se edustajien tehtävä vakuuttaa sinut. Ei toisinpäin. Joten vittuako siitä kuinka huono äänestysprosentti on. Se ei ole kenenkään muun vika, kuin äänestyksen kohteina olevien.
Ai rakas Wikipedia.
"Demokratia on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille."
Mutta Suomi kaipaa, kuten itse asian ilmaisen, 15 minuutin diktatuuria. Joku, siis joku vain,,, mietitään joskus myöhemmin kuka ja miten. Joku vain tulisi ja saisi eteensä kaikki päätöksen alaisena olevat asiat ja hän tekisi päätökset. Kyse ei ole siitä ovatko ne oikeita vain vääriä päätöksiä. Sillä voi enemmistökin tehdä dramaattisesti vääriä päätöksiä. Joten teki ne päätökset vaikka kolikkoa heittämällä, eivät ne voi olla sen enempää väärässä kuin nytkään, tässä demokratian ihmemaassa. 50 % päätöksistä oikein tai väärin. Annetaan tämän jälkeen demokratian korjata mahdolliset väärät päätökset.
"Diktaattori asetettiin määräajaksi esim. vaaran uhatessa. Diktatuurin etuja päätöksentekomuotona ovat nopeus ja joustavuus, kun taas esimerkiksi demokratia on suhteellisen hidasta ja raskasta."
Koska diktatuuri tunnetusti ajautuu helposti korruption syövereihin, olisi hetkellinen diktatuuri se tervein vaihtoehto. Demokratiassa mahdollisen ja todennäköinen korruptio vain on paremmin piiloteltavissa.
Oli asiat miten päin tahansa. Totuus on että Suomen kokoisessa maassa 200 edustajaa on aivan liian suuri määrä. Sillä tuntuu olevan niin, että ainoa tapa saada näkyvyyttä eduskunnassa on joko pillerihumala, heittää vessapaperirullia, tai kiukutella kun Kuokkavieraat keikuttivat taksia jossa kiukuttelija oli.
Ja miksi kansanedustajat saavat itse ajaa omia palkankorotusasioitaan? Hehän ovat koonneet sen asiantuntijaraadin joka päättää edustajien rahasateista. Eikös edustajuuden pitänyt olla aatteelista. Kansanedustajien palkankorotusten pitäisi joutua aina kansanäänestykseen. Jos edustajat ovat kerran tehneet työnsä hyvin ja itsekin uskovat näin, niin ei olisi syytä uskoa etteikö kansa puoltaisi korotuksia. Mutta niinän se on: Huonosti tehdystä työstä ansionsa mukaan.
Ja seuraavan kerran kun ajattelette, että "tämä työ on liian raskasta, anna rahaa."
Niin totea ettei se työnmäärä vähene lisärahan myötä ja tunteja ei tule lisää päivään. Laittakaa se lisäraha palkankorotuksen sijaan lisätyövoiman hankintaan. Mutta kiitos Suomen ja muun maailman jatkuvien muuttuvien kustannusten vuoksi, on palkan oltava samassa suhteessa. Yleiskorotukset ovat siis tarpeellisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siltä, että Suomi on demokratia tai tasavalta vain nimellisesti. Kansalaiset vain äänestävät siitä, mitkä puolueet seuraavassa hallituksessa nostavat kansanedustajien palkkoja, eivät paranna opiskelijoiden tai eläkeläisten asemaa, heikentävät köyhimpien asemaa jne..
Ihan sama mitä poliitikot sanovat, sillä jos/kun he pääsevät asemaan, jossa voivat vaikuttaa asioihin, niin he vain pyrkivät säilyttämään asiat ennallaan eivätkä tekemään yhteiskunnasta tasa-arvoisempaa. Ministerit ovat aina samoja vaikka ministerin paikkaa pitävät henkilöt vaihtuvatkin. Sitten poliitikot sanovat kansalaisille, että realiteetit ovat nämä ja nämä ja sitten se uskotaan ja tiedotusvälineissä uutisoidaan, että "yleinen mielipide" tai "enemmistö suomalaisista" on jotakin tiettyä mieltä vaikka suurin osa tuskin tietää paskaakaan ao. aiheesta, mutta toistavat vain sitä mitä ovat poliitikoilta tai jokin kapean erityisalan "asiantuntijoilta" kuulleet.
Heh.. Miksei vaalikeskuteluissa koskaan kysytä ehdokkailta, että mihin tärkeysjärjestykseen he laittavat eri asiat. Ehdokkaathan yleensä sanovat että tasa-arvo on hyvä asia ja kilpailukyky on hyvä asia ja veronalennukset on hyvä asia, mutta koskaan ei kysytä että mikä tärkeysjärjestys asioilla on.
Miten joku management-tyylinen yrityksenjohtoa muistuttava hallitus, joka sanelee ihmisille mitä pitää tehdä, ylipäätään soveltuu demokratiaan?? Ja miten armeijan kaltainen väkivaltakoneisto kuuluu demokratiaan. Paskat mitä Orwellilaista newspeak-schaissea, vapaa ja tasa-arvoinen yhteiskunta joo..
jos nyt keskitytään enemmänkin kansanedustajien palkka-asiaan. niin tottakai työstä kuuluu saada arvolleen sopiva palkka. ja jos kansanedustajien työ vaatii jatkuvia korotuksia, niin hyvä on. mutta se mitä täällä pitäisi huomioida, on suhteellisuus. kenenkään kansanedustajan on ihan turha kiukutella että suomessa edustaja saa vähemmän palkkaa kuin toisessa maassa vastaavan työn tekijä. mitä sitten? jos sen toisen maan bruttokansantuote on suurempi kuin suomen, niin maksakoot mitä haluavat. pitäisi ottaa huomioon juuri ne asiat että paljonko suomi keskimäärin tuottaa ja paljonko muut maat itsessään tuottavat, ja suhteuttaa palkkojen kasvu siihen. ihan yksinkertaista:
maa yksi tuottaa kaksi kertaa enemmän kuin suomi. maa yksi voi siis maksaa kaksi kertaa suurempaa palkkaa suhteessa suomeen.
ei asioista tarvitse tehdä vaikeampia kuin ne ovat.
edustajien palkankorotusten tulisi myöh huomioida tärkeysjärjestys. ensin hoidetaan terveydenhuolto, etc. jos rahaa jää, niin se käytetään seuraavana tärkeysjärjestyksessä olevaan asiaan. jos toiseksi tärkein asia on edustajien palkankorotus, niin pistetään loput sitten siihen. nyt se tuntuu toimivan niin että "anna lisää rahaa, niin otan asianne käsittelyyn." kun sen pitäisi olla "pistetään raha toimintaan."
ja oletteko huomanneet että aina kun kansanedustajat ottavat esille palkkojensa korotuksen, niin aina pari takarivin edustajaa vastustaa asiaa. "no, niin pitääkin. reiluja ovat." tuskin.
se toimii näin: "kukaan ei tiedä kuka olen. äänestän palkankorotustani vastaan. saan tunnettavuutta ja reilun hyypiön maineen. mutta saan myös palkankorotusken, sillä kahdesta sadasta valtaosa ei uskalla (halua) vastustaa etujensa kasvua."
tottakai. eihän se tyhmä ole joka pyytää.
surku vain että kahdensadan edustajan pyyntö itselleen tulee aina käskymuodossa.
muuten. kansanedustajathan eivät koskaan valehtele vaalilupauksissaan. he kun eivät oikeasti lupaa mitään. sormet ovat aina ristissä.
siis hei c'mon, Te omantunnon omaavat edustajat. tehkää jotain hyödyllistä. lahjoittakaa 30 % palkastanne nyt ja aina johonkin hyvään tarkoitukseen. elätte silti paremmin kuin ne joiden asioita sanotte ajavanne.
minäkin lupaan palata äänestysuurnille heti, kun joku osoittaa omaavansa selkärangan joka ei ole vaahtomuovia.
tiedän puhuvani paskaa, mutta tiedän puhuvani rehellistä paskaa.
ps. tämä on hienoa. entinen epäluotettavuuden osoittanut edustaja ei vain vaadi sähköposteja tarkkailun alaiseksi, vaan myös sähköistä sormenjälkeä kännyköihin. hän kyllä on hyvä esimerkki valvonnan kasvattamiselle, mutta antautuisiko hän Orwellin alaisuuteen.
askeleet ovat pieniä, mutta varmasti seinää päin vieviä