Enpä olisi uskonut, mutta tähän ollaan tultu. Pisteeseen, jossa sex-driveni on kadonnut lähes täysin. 27 vuoden iässä, jo ennen sitä ensimmäistäkään kertaa. Se vähä kiinostus mitä seksiä kohtaan vielä löytyy, on jo todella heikkoa, kuin heikosti hehkuva kekäle sammuneessa takassa. Surkastunut käytön puutteessa.
20-vuotiaaksi saakka en vielä edes vaivannut päätäni koko panotouhuilla. Tiesin silloin, että alle 20-vuotiaana olisin vielä liian nuori isäksikin jos se peljättävä vahinko tapahtuisi. En siis riskeerannut. 23-vuotiaana mielessäni kypsyi päätös elinikäisestä lapsettomuudesta, mikä lisäsi varovaisuuttani seksin pariin hakeutumisesta entisestään. Vahinko sen päätöksen jälkeen olisi jo mennyt vakaumuksianikin vastaan.
24-vuotiaana se sitten iski. Tajunta siitä, että niitä nuoruuden parhaita vuosia, kun seksiä pystyisi vielä harrastamaan nuorena ja komeana, on valunut hukkaan jo ainakin kolme. Aloitin jonkinasteisen kartoituksen mahdollisuuksistani naisten parissa ja totesin, että asennemaailmani mm. tulevaisuudentoiveideni ja toiveideni naisten suhteen on liian vieras monelle. Mm. monelle ikäiselleni vielä tärkeä bilekulttuuri on itselleni yks vitun hailee. Sosialisointitaitoni mm. koulukiusausvuosien jäljiltä peruuttamattomasti todella lohduttomassa tilassa.
25-vuotiaana putosin, jo en nyt vaikeaan, niin masennukseen ainakin. Minulla ei edes ottanut eteen mistään puoleen vuoteen. Pelkkä ajatus seksistä synnytti inhon tunteita, uusi käänne minulle, jolle runkkaaminen oli siihen saakka ennemmin aina antanut edes jotain. Ja siitä lähtien tilanne on vain jatkanut kehittymistään nykyiseen. 2006 meni ohi täysin huomaamatta. Kaikki haaveet yhtään minkään tekemisestä naisten kanssa alkoivat jäädä yhä enemmän taka-alalle täysin epärealistisena haaveiluna, hömpötyksenä.
Minulla ei ole enää edes sietokykyä toisten ihmisten oikuille. Vaikealle käytökselle ja suoranaiselle vittumaisuudelle jopa. Ajatellaan äitiänikin. Jos kaikki Suomen naiset ovat yhtä katkeria ja hankalia kuin hän, voin samantien unohtaa pitkäikäiset parisuhteet. Eikä unohdeta tätä nykyajan uskottomuuskultturia.
Tässäkö tämä nyt sitten oli? Toisinaan tuijotan vain tyhjyyteen ja mietin mitä elämääni jää, jos olen nyt päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle eivätkä naissuhteetkaan onnistu, jollen ole valmis alistumaan siihen vakiokuvioon, että kaikilla ns. yleistä hyväksyntää nauttivilla normisuomalaisilla pitää solidaarisuuden nimissä olla se asunto-ja autovelka, paska duuni ja vähintään 3 kusipäistä mukulaa huutamassa nurkissa.
20-vuotiaaksi saakka en vielä edes vaivannut päätäni koko panotouhuilla. Tiesin silloin, että alle 20-vuotiaana olisin vielä liian nuori isäksikin jos se peljättävä vahinko tapahtuisi. En siis riskeerannut. 23-vuotiaana mielessäni kypsyi päätös elinikäisestä lapsettomuudesta, mikä lisäsi varovaisuuttani seksin pariin hakeutumisesta entisestään. Vahinko sen päätöksen jälkeen olisi jo mennyt vakaumuksianikin vastaan.
24-vuotiaana se sitten iski. Tajunta siitä, että niitä nuoruuden parhaita vuosia, kun seksiä pystyisi vielä harrastamaan nuorena ja komeana, on valunut hukkaan jo ainakin kolme. Aloitin jonkinasteisen kartoituksen mahdollisuuksistani naisten parissa ja totesin, että asennemaailmani mm. tulevaisuudentoiveideni ja toiveideni naisten suhteen on liian vieras monelle. Mm. monelle ikäiselleni vielä tärkeä bilekulttuuri on itselleni yks vitun hailee. Sosialisointitaitoni mm. koulukiusausvuosien jäljiltä peruuttamattomasti todella lohduttomassa tilassa.
25-vuotiaana putosin, jo en nyt vaikeaan, niin masennukseen ainakin. Minulla ei edes ottanut eteen mistään puoleen vuoteen. Pelkkä ajatus seksistä synnytti inhon tunteita, uusi käänne minulle, jolle runkkaaminen oli siihen saakka ennemmin aina antanut edes jotain. Ja siitä lähtien tilanne on vain jatkanut kehittymistään nykyiseen. 2006 meni ohi täysin huomaamatta. Kaikki haaveet yhtään minkään tekemisestä naisten kanssa alkoivat jäädä yhä enemmän taka-alalle täysin epärealistisena haaveiluna, hömpötyksenä.
Minulla ei ole enää edes sietokykyä toisten ihmisten oikuille. Vaikealle käytökselle ja suoranaiselle vittumaisuudelle jopa. Ajatellaan äitiänikin. Jos kaikki Suomen naiset ovat yhtä katkeria ja hankalia kuin hän, voin samantien unohtaa pitkäikäiset parisuhteet. Eikä unohdeta tätä nykyajan uskottomuuskultturia.
Tässäkö tämä nyt sitten oli? Toisinaan tuijotan vain tyhjyyteen ja mietin mitä elämääni jää, jos olen nyt päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle eivätkä naissuhteetkaan onnistu, jollen ole valmis alistumaan siihen vakiokuvioon, että kaikilla ns. yleistä hyväksyntää nauttivilla normisuomalaisilla pitää solidaarisuuden nimissä olla se asunto-ja autovelka, paska duuni ja vähintään 3 kusipäistä mukulaa huutamassa nurkissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen nyt 20 ja vielä poikuus tallella. Jotenkin pystyn samaistumaan tekstiisi täysin ja minua alkoikin hieman pelottaa, jospa ajaudun samaan pisteeseen. Välillä tekee tosiaankin mieli laittaa hanskat naulaan ja lopettaa yrittäminen, kun aina tuntuu menevän vituiksi.
Olisin satavarmasti saanut naista useitakin kertoja, mutta jotenkin uskallukseni viedä homma loppuun asti on aina loppunut kesken. Juuri tämä oma luovuttava asenteeni häiritsee eniten. Pari kertaa olen päässyt pillulle asti, mutta silloin ei ole ottanut eteen, sillä olen ollut niin humalassa. Tähän on siis muodostunut vittumainen pattitilanne. Selvinpäin tuntuu etten uskaltaisi ikinä mennä niin pitkälle ja sellaisessa kännissä- mikä minun tarvii ottaa sinne asti päästäkseni- pikku kaverini lopettaa yhteistyön.
Myös tilanne jossa joku nainen on kiinnostunut minusta jollain tavalla kammottaa minua. Runkatessani tuntuukin, että pärjäisin vallan mainiosti näinkin. Tämä ajatus ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä monestakaan syystä. Kaipaisin siis naista elämääni, mutta tuntuu että "sen oikean" etsiminen on kovin vaikeaa. Haluaisin nimittäin uskoa todelliseen rakkauteen. Usein silti yritän -joskus siinä jopa onnistuen- baareista pokata naisia, jotka eivät sinänsä minua voisi vähempää kiinnosta(Juuri näitä itseään täynnä olevia tyhjäpää prinsessoja). Tämän teen vain todistaakseni itselleni jotain. Minussa alkaa kyteä myös todellisia sovinistin piirteitä. Kaikki kaverienkin tyttöystävät tuntuvat raivostuttavilta nartuilta, enkä voisi ikinä kuvitellakkaan elävän moisen naisen kanssa.
Löydän siis kaikista naisista jotakin vikaa hyvin nopeasti mutta luulen tämän olevani vain alitajuntani salakavala temppu; yritän uskotella itselleni, että vika ei olekkaan minussa vaan naisissa. Kaverini kuittailevatkin nirsoudestani jatkuvasti. Oikeassahan he ovat, mutta mukana on myös aimo annos pelokkuutta, mistä he eivät tiedä mitään. En kuitenkaan rupea tässä vaiheessa laskemaan rimaa naisten tason suhteen. Uskon vielä löytäväni sen kauniin, fiksun, huumorintajuisen naisen, jolla on jalat tukevasti maan pinnalla ja joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Tähän mennessä kaikki nämä ominaisuudet ovat löytyneet, muttei samasta paketista.
Ristiretkeni täydellisen naisen löytämiseksi ja poikuuteni menettämiseksi saa kuitenkin jatkua vielä useamman vuoden, ennenkuin liekkini sammuu lopullisesti ja minusta on tulee totaalisen katkeroitunut runkku. Älä itsekkään luovuta, vaan yritä jaksaa yrittää. Välillä ajatusmalli, että elämä on yhtä suurta vitsiä auttaa minua. Pystyn siten huvittumaan mitä noloimmista suorituksistani ja epäonnistumisista. Jos ei elämä hymyile meille, niin hymyilkäämme me elämälle. Hyvää kesää teille kaikille! :D
En siis sittenkään ole ainoa. Olen myös 20-vuotias kloppi, jolla on poikuus tallella. Pystyn samastumaan tilanteeseen aika hyvin. Tosin en ole päässyt edes pillulle, mutta muuten olen fundeerannut samanlaisia asioita viime aikoina.
Yksi johtopäätös, johon tulin oli, että minun kannattaa lopettaa juominen. Elin pari vuotta siinä harhakuvitelmassa, että humalatila tekisi minusta jotenkin viehättävämmän naisten silmissä. Noin kuukausi sitten ajattelin, että parempi lopettaa.
Katkeroitunut ihminen on jo muutenkin surkea, saati sitten katkeroitunut juoppo. Jos taas "tilanne" kuitenkin joskus tulee, ei ainakaan ole sitä vaaraa, ettei pikkuveli olisi menossa mukana.
Montakohan Suomessa onkaan meidänlaisiamme. Ehkä tästä saisi kasaan hyvän yhdistyksen. "Kaksikymppiset luuserinihilistit ry." tai jotain :D
Teitä on ehkä enemmän kuin äkkiseltään luulisi. Ihmisiä olette siinä missä naistenmiehetkin. Voisi olla hyvä ajatus perustaa yhdistys yhteydenpitoa varten. Hyvää kesää!
Uskomatonta tekstiä. Se olisi monin paikoin voinut olla minun kirjoittamaani. Tai ainakin monista asioista ajattelen/koen juuri noin.
Olen iältäni lähempänä 30:a kuin kahtakymmentä. Vielä on poikuus tallella. Saas nähdä kuinka pitkään. Toivottavasti en koskaan täytä 30:a vuotta ilman, että olisin saanut...
Olin 25-vuotias, kun suutelin tyttöä ensi kertaa.
Parin viikon päästä sitten mentiin saunaan yhdessä ja tutkittiin toisemme päästä varpaisiin. Yhtenä yönä kun nukuttiin samassa sängyssä, kokeilin tytön jalkojen väliä ja yllätyksekseni se oli märkä. Hän oli jo tätä ennen ottanut kaluni käteensä ja hieronut sitä. Harrastettiin sitten suuseksiä: hän suukotteli kaluani ja otti sen suuhunsa ja minä tutkin ja maistelin hänen pimppiään. Seuraus oli, että puolen tunnin päästä laukesin hänen suuhunsa. Hän äännähti hiukan ja antoi kalun olla suussaan. Kun kysyin miltä tuntui, tyttö vastasi: ihanan lämmintä oli, tuli niin paljon että juuri ja juuri kerkisin niellä. Tytön pimppi maistui hyvälle. Huomasin, että hänen vaginansa alkoi supistella. Jälkeenpäin hän sanoi, että sai nyt ensi kertaa orgasmin miehen käsittelyssä.
Itellä sama homma, ainoo että oon tyttö ja pian 25 ja edelleen neitsyt. "syynä" tähän on se että ei ole ollut ketään vakituista kenen kaa olisin voinut edes harkita yhdyntää. Kerran eksyin yhden yön juttuun, mutta miehellä ei seissyt, joten jutusta ei tullut mitään.
Ihan positiivista kuullu että näin paljon poikiakin ketkä neitsyitä
...meitähän riittää. :p
Onko teillä nyt ongelmana se että ette saa mistään vai se että teitä ei koskaa kiinnosta fyysisesti se nainen kenet saisitte seksiin?
Koska naisilla jos on tämmönen neitsyysongelma niin ongelma on siinä, että tarjokkaita olisi, mutta kun neitsyyttä ei haluaisi menettä "yhden illan panolle" ja mitä vanhemmaksi tulee ja on neitsyt niin sitä vaikeampaa se on rohkaista itseään ja tehdä se.
Periaatteessa enemmän mua pelottaa se että mun kokemattomuus näkyy päällepäin ja en tule löytämään seurustelukumppania, joten en tätenkään pääse harrastamaan seksiä, mikä taas osaltaan ahdistaa lisää koska ikää tulee lisää ja on vielä neitsyt. KOska toisaalta haluais menettää sen neitsyen sitten suht oikealle ihmiselle.
On kyllä suorastaan piristävää löytää hengenheimolaisia. 20wee saamattomat ovat kuitenkin kovin hupeneva luonnonvara :D
Itselläni suurin ongelma on ehkäpä hieman juro ja ujo luonteeni. En kuitenkaan ole mikään peräkammarin poika, vaan ihan tavallinen kaveri. Pystyn kyllä keskustelemaan naisten kanssa ihan mainiosti selvinkinpäin, mutta tuntuu että joku rajoitin päässäni napsuttaa aina vastaan tietyissä tilanteissa. Kauniiden naisten läsnäollessa tunnen myös oloni hieman tukalaksi(humalassa tätä ongelmaa ei ole).
Joku tuossa aiemmissa viesteissä miettikin, tekeekö alkoholi itsestä viehättävämmän naisten silmissä. Itsekin olen moista pohtinut ja haluaisin sanoa että ei tee, sillä niinhän sen kuuluisi olla. Eihän viinanjuontiin pitäisi joutua turvautumaan pystyäkseen "normaaliin" sosiaaliseen kanssakäymiseen naisten kanssa. En kuitenkaan voi olla huomioimatta sitä tosiseikkaa, että pienessä humalassa tunnen oloni rutkasti vapautuneemmaksi ja luontevammaksi. Hauskaksikin minua on usein kuvailtu ja suurin osa naiskontakteistani on tapahtunut alkoholinvaikutuksen alaisena- valitettavasti. Toisaalta viinan kanssa pelleilly voi johtaa myös itsensä täydelliseen munaamiseen, stondiksen puutteeseen ym. epämiellyttävään.
Myös sitä olen miettinyt kannattaako oma poikuus menettää "yhden illan panolle" ja luulen että sillä ei miehisestä näkökulmasta katsottuna ole niinkään suurta merkitystä, vaikka haluaisinin sen merkitsevän edes jotain. Kunhan saisi koko paskan pois alta, jotta voisi jatkaa kuin "normaalit" ihmiset. Huoriiin en kuitenkaan sorru :D Siinä olet myös oikeassa, mitä pidempään koko hommaa viivyttää, sitä hankalammaksi se lopulta muodostuu. Nyt siis jokainen täällä asiaan kantaa ottanut ja sitä pohtinut päättää, että nyt juhannuksena tämä kyseinen "taakka" poistetaan harteilta. Itse ainakin yritän parhaani jos vaikka tärppäisi. Mihinkään rimanalitukseen en kuitenkaan sorru. Ja muistakaahan käyttää kumia! ;)
Musta tuntuu, että neitsyydestä hieman vanhemmalla iällä on tehty negatiivinen asia, vaikka sitä sen ei pitäis olla. Kaikki luulee olevansa ainoita sen ja sen ikäisiä neitsyitä maailmassa ja pelkäävät kertoa siitä muille. Samoin he pelkäävät mahdollisen kumppaninsa huomaavan heidän kokemattomuutensa tai pitävän sitä huonona asiana. Itselläni oli ja on ehkä vieläkin nämä samat huolenaiheet ja jossain määrin ne vaikeuttavat vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista. Mikä on sinänsä todella surullinen asia, koska jos ihminen arvostelee sinua sen perusteella monenko kanssa olet ollut tai kuinka taitava olet suhteen alussa sängyssä, niin haluatko todella olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa?
Itse olin melkein 24, kun menetin neitsyyteni. Kokemus ei ollut mikään maailman ihanin ja tunsin olevani surkea sängyssä. Suostuin silloinkin ehkä osittain painostuksen alaisena. En halunnut olla joukosta poikkeava, mutta toisaalta en nyt sitä pahemmin kadukaan. Jostain syystä tuo kokemus ei kuitenkaan avannut tietä mahtavaan seksielämään, vaan kyseinen kundi on edelleen ainut mies, jonka kanssa olen seksiä harrastanut. Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän tuntee olevansa jotenkin epänormaali johtuen siitä, että sänkykumppaneita on ollut niin vähän.
Mutta en myöskään halua mitään yhdenillan juttuja tai seksisuhdetta vaan ainoastaan seksiä parisuhteessa, jossa tunteetkin on mukana...joten kaikki ei aina ole itsestä kiinni. Paineet tulee oikeastaan kokonaan ulkopuolelta, ittelleni sillä ei loppujen lopuks ole niin suurta merkitystä. Toivottavasti maailmassa on kuitenkin vielä miehiä, joille kokemattomuudella ei ole niin suurta merkitystä. Joten ehkä mullakin on vielä toivoa...
-nyt ikää jo 26 w
Kaltaisiasi naisia pitäisi olla enemmän!