tulevan miehitetyksi kesällä 1944. Nuorena hän tunnetusti haaveili Venäjän tsaariksi ja vanhuus sekoittaa pään.
Päämajan toiminta keväällä -44 oli sellaista, että ei se voinut olla vahinko. Eivät kokeneet kenraalit kaikki yksissä tuumin muutu yht-äkkiä umpihölmöiksi ja suorastaa vähäjärkisiksi.
Manneri kuvitteli pääsevänsä vähintään Neuvosto-Suomen pressaksi ellei peräti Stalinin varamieheksi. Sitä osoittaa se kiitollisuus mitä N-liitto osoitti sodan jälkeen hänelle. Hänelle esitettiin kutsu tulla hoidattamaan itseään N-liiton kylpylöihin eikä se kutsu ollut mikään bluffi.
Oli tietysti sopinut Ruotsin tai USA:n kautta Suomen antauttamisesta. Ei kuitenkaan voinut yksin sitä päättää ja tehdä kun armeija ei romahtanutkaan hänen toivomallaan tavalla. Olisi pitänyt neukun ensin vallata Helsinki mutta se jäikin haaveeksi.
Päämajan toiminta keväällä -44 oli sellaista, että ei se voinut olla vahinko. Eivät kokeneet kenraalit kaikki yksissä tuumin muutu yht-äkkiä umpihölmöiksi ja suorastaa vähäjärkisiksi.
Manneri kuvitteli pääsevänsä vähintään Neuvosto-Suomen pressaksi ellei peräti Stalinin varamieheksi. Sitä osoittaa se kiitollisuus mitä N-liitto osoitti sodan jälkeen hänelle. Hänelle esitettiin kutsu tulla hoidattamaan itseään N-liiton kylpylöihin eikä se kutsu ollut mikään bluffi.
Oli tietysti sopinut Ruotsin tai USA:n kautta Suomen antauttamisesta. Ei kuitenkaan voinut yksin sitä päättää ja tehdä kun armeija ei romahtanutkaan hänen toivomallaan tavalla. Olisi pitänyt neukun ensin vallata Helsinki mutta se jäikin haaveeksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
entiseen vihollismaahan heti kahden katkeran sodan loputtua on aika erikoinen juttu esitettynä entisen vihollisen ylipäällikölle. Tunteekohan historia monta vastaavaa tapausta.
Yleensä vastapuolen entinen johtajisto halutaan hirteen eikä kunniavieraaksi. Mikä siis mahtoi olla se kunniavelka, jota Stalin halusi Mannerheimille hyvittää. Oliko se ehkä Leningrad vaiko jotakin vielä suurempaa?
Kaikki se sotamateriaali joka siirrettiin Saksasta Suomeen -44 oli lopulta pois Venäläisten tieltä heidän rynnistäessään Berliiniin.
Kyllä sillä jo kylpylätiketin tienaa.
Jostain tuntemattomasta syystä Stalin arvosti Mannerheimia ja suhtautui tähän ystävällisesti, vaikka miesten olisi pitänyt olla verivihollisia. Jotain erikoista tähän kyllä liittyy. Kremlin arkistoista voisi vastaus löytyä, mutta nehän eivät ole vapaasti käytettävissä. Paljon arkaluontoisia papereita on Venäjällä myös tuhottu.
>>>Paljon arkaluontoisia papereita on Venäjällä myös tuhottu
tuksella mutta Mikkelissä majaili ja makoili liikaa vanhoja kenuja ja isossa joukossa pääsi tyhmyys tiivistymään liiaksi.
On spekuloitu Mannerheimin olleen Portugalissa tai Sotshissa hoidattamassa vuotavaa mahahaavaansasodan jälkeen.Kyllä sodan jälkeen Mannerheim laittoi ystävilleen kirjeitä Portugalista,hänen kirjeenvaihdostaan on painettu teoskin.
rauhallinen kun oli saanut USA:n kautta tiedon, että Suomea ei miehitetä kunhan Puna-armeija saa ensin vähän kunniansa takia kurittaa Suomea.
Siinä meillä ensimmäinen suomettuja. Valkoisten idoli, hah, hah.
mahdollisesti mieltymys sotapoikiin ja ruskeaan reikään? (kansa vain tietää?)
Tykkien jylyn kuuluessa Mikkeliin M-heim läksi Mikkelin klubille syömään käskien korkeimmat kenraalinsa mukaan. Toisin sanoen, kun kaikki kuulivat omin korvin mitä Suomen armeijalle on tapahtumassa ylipäällikkö tietoisesti lamautti Pääesikunnan toiminnan paitsi lähtien itse niin vieden myös muun esikunnan pois asemapaikaltaan.
Tällainen toiminta on törkeää vihollisen auttamista ja sanalla sanoen äärimmäisen vakava sotarikos ja maan petturuutta. Milloinkas esikuntia tarvitaan enemmän kuin vaikean hyökkäyksen torjunnassa. Monikohan Valkeasaaraen mies teki vastaavan tempun keskityksen alettua, läksi lottakanttiinin kahville. Tuskin yksikään. Sotaväen rikoslaki oli siihen aikaan hyvin selväsanainen tilanteessa kun sotilas poistuu asemapaikaltaan taistelun aikana. Tuomioistuin oli yleensä kenttäoikeus.
Sotaväen rikoslaki oli silloinkin sama kaikille mutta ilmeisesti tulkinnat ihan pikkasen vaihtelivat. Isot herrat saivat tilanteessa kuin tilanteessa kulkea kuin kotonaan ja tehdä mitä halusivat.
Ehkä tämäkin oli yksi seikka, joka kuului suunnitelmaan ja jonka Stalin halusi palkita. Noin suurta hölmöyden astetta en sentään usko todeksi.
Olisi jollekin historioitsijalle tutkimisen arvoinen asia mitä kaikkea tuhoa ja hävitystä tämä M-heimin tempaus aiheutti Suomen armeijalle.
Vielä pieni kysymys, kukahan johti Suomen armeijan epätoivoista taistelua sinä aikana kun Pääesikunta ryyppäsi Mikkelin klubilla ja veti naamaansa Saksasta tuotettuja erikoisherkkuja ja kalliita viinejä. Keskusneiditkö ja sihteerit, ilmeisesti. Ja juopuneetko johtivat sotaa sitten iltapäivän? Löytyneekö II Maailmansodan historiasta muista maista vastaavaa täydellisyyden vastuuttomuuden osoitusta, enpä usko.
Miksiköhän tästä asiasta ei ole maassamme aiemmin kirjoitettu ja keskusteltu?
Ehkä Stalinin aikana ei uskallettu koska se olisi tulkittu revanssihengeksi. Paasikivi ei myöskään sallinut mitään "neuvostovihamielistä" eikä Kekkonenkaan.
Nyt olisi aika avata historian roskatunkio ja suorittaa "arkeologisia kaivauksia". Ties mitä sieltä löytyy.
Jälkeenpäinkin vielä nyt voitaisiin asettaa totuuskomissio tutkimaan kesän -44 toimintaa ja tuomita syylliset jälkikäteen vaikka. Ketään säästämättä.
Epäjumalat kuuluukin suistaa jalustoiltaan. Niin on tehty jo muualla, pitääkö meidän olla siinäkin viimeisenä.
taan Mannerheimin esikuntineen menneen Mikkelin Klubille syömään Valkeasaaren läpimurron ajaksi. Vai onko kyseessä urbaanilegenda. Löytyykö tästä mustaa valkosella, siis tutkittua tietoa?
ketään rangaistu viime sotiemme aikana vaikka oli monenlaista sotkua. Juopottelua, hermojen pettämistä, poissaoloa komentopaikalta tilanteen aikana ynnä muuta.
Vain tavallisia mosureita rangaistiin. Mutta niinhän se on rauhankin aikana, laki on eri herroille ja pienille ihmisille.
mutta harvoimpa ketään on rangaistu. Pelätään, että armeijan arvovalta menee jos kenua rankaistaan. Annetaan siis vain olla ja mesota ja tapattaa miehiä.
Kyllän niitä joitakin tuli: KaJoKE:n päällikkö
Oesch mm. sai 12 vuotta sotarikoksista.
keen kun käytiin poliittisia oikeudenkäyntejä ja joitain oli pakko tuomita. Vapaaehtoisesti ei Suomi liene juurikaan korkeita sotaherroja tuominnut.
Niin, no Keinonen oli poikkeus mutta hänpä joutuikin Kekkosen epäsuosioon.
Sodan jälkeiset tuomiot langetettiin
kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan.
Myös Suomi oli hyväksynyt vuonna 1922 Haagin
sopimukset sotarikoksista.
Neuvostoliiton Helsingin Suurlähetystössä työskennellyt toinen lähetystösihteeri
Boris Jartsev kertoi, että vuosien 1937 - 38 Stalinin terrorin kohdistuminen suomalaisiin
punikkeihin Karjalassa oli ollut osoitus Neuvostoliiton ja Stalinin hyvästä tahdosta.
Todellisuudessa Boris Jartsev oli NKVD:n Suomen toimiston päällikkö Boris Rybkin,
joka neuvotteli Suomessa Josef Stalin henkilökohtaisena lähettiläänä lähetystön muiden
virkailijoiden ohi. Jartsev pyrki neuvottelemaan suoraan Suomen hallituksen kanssa 1938
Neuvostoliiton ja Suomen välisestä yhteistyöstä siinä tapauksessa, että Saksa hyökkää.
Stalinin tekemä huomionosoitus maallemme ja erityisesti Mannerheimille: Stalinin terrori
(Genocide in Karelia: Stalin's Terror and the Finns of Soviet Karelia):
http://www.genealogia.fi/emi/art/article255e.htm
Stalin oli itse henkilökohtaisesti ohjeistanut eversti Rybkinin neuvotteluihin Suomen
hallituksen kanssa. Rybkin, siis alias Jartsev, kertoikin, että Suomen ja Neuvostoliiton
välisiin neuvotteluihin hyökkäämättömyyssopimuksesta tulisi osallistumaan myös
Mannerheimin läheinen ystävä kreivi Ignatjev. Sanomattakin selvää, että kreivi oli
myös neuvostohallituksen luottohenkilö.
Mannerheim kuitenkin hylkäsi Jartsevin ehdotukset Suomen hallitukselle, mutta viestitti
kuitenkin Hitlerille Stalinin epätavallisesta ehdotuksesta.
Mielenkiintoinen henkilö on myös tämän eversti Rybkinin vaimo, paronitar Zoja Rybkina-
Voskresenskaja, joka 1930-luvulla työskenteli NKVD:n palveluksessa Neuvostoliiton
Tukholman lähetystössä. Sittemmin kauniista Zojasta tuli tänäänkin Venäjällä korkealle
arvostettu lastenkirjailija.
Ja Aleksandra Kollontaykin, joka Tukholmassa välitti Neuvostoliiton hallituksen viestejä
niin Paasikivelle kuin Hella Wuolijoelle, oli hänkin Venäjän keisarikunnan kenraalin tytär
ja naimisissa tsaarin upseerin Vladimir Mikhailovich Kollontay’n kanssa. Tuskinpa mikään
Mannerheimin hyljeksimä persoona hänkään.
Yksi mielenkiintoinen uudempi lähdeteos:
- Mannerheim och de vita emigranterna. Schildts Förlags Ab, 2007
ystäviä. Se on ihan oikeaa kehitystä.
eläkkeelle jo ennen Talvisotaa. Oltais säästytty paljolta pahalta. Vaikka Oesch tilalle ylipäälliköksi.
Olihan Mannerheim vanhassa Venäjän armeijassa oppinsa saanut mies. Ei sopinut enää II Maailmansodan taistelujen johtajaksi.
1944 peräti 77 vuotta suurhyökkäyksen alkaessa. On se aika paljon sellaisessa asemassa olevalle miehelle.
Miksei siis Ryti pannut häntä eläkkeelle jo heti Talvisodan jälkeen.
" Miksei siis Ryti pannut häntä eläkkeelle jo heti Talvisodan jälkeen. "
Rytillä ei enää ollut mahdollisuutta panna Mannerheimia eläkkeelle koska (muistaakseni!?) tasavallan presidentti ei ollut sotaväen (puolustusvoimien) ylipäällikkö välirauhan aikana.
Suomessahan rauhan aikana tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö - nykyisin siis Tarja Halonen.
Presidentti Kalliolla ennen Talvisotaa olisi sen voinut tehdä mutta hänhän - kuten legenda kertoo - kuoli Mannerheimin käsivarsille Helsingin rautatieasemalla juuri ennen Talvisodan alkua!