Helluntailaisuus ei ole enää kovinkaan erillainen ja houkutteleva vaihtoehto luterilaisuuden ja kaiken muun keskellä.
Helluntaisuudessa nykyisin ei ole oikeastaan paljoakaan sellaista, mikä erottaisi meidät nykyisin esim. Luterilaisesta kirkosta.
Suurin osa saarnaajista on melko tuntemattomia ja hyvää raamatullista opetusta saa hakemalla hakea.
Muutamat helluntaiseurakunnat ovat omassa voimattomuudessaan alkaneet apinoimaan River-seurakuntia, yrittävät hankkia ihmisten suosiota ja kansanpaljoutta jopa pimeyden voimien avulla, ihmisten kaatamisella ja sätkittämisellä ja muilla manifestaatioilla ja suloisilla sanoilla sekä ylistyksellä.
Helluntailaiset ovat olleet tunnettuja ja arvostettuja siitä, että opettavat kasteen kuuluvan vain uskoontulleille, aivan niinkuin raamatussa lukee.
Nykyisin kuitenkin helluntailaiset tekevät monenlaista yhteistyötä kastamattomien ja uskomattomien luterilaisten kanssa. Monessa helluntaiseurakunnassa on ollut puhumassa Luterilaisia pappeja helluntailaisten julistajien vieressä ja yhteisiä tilaisuuksia on pidetty ekumenian nimeen vannoen. Eli tuo helluntailainen kasteopetus on nykyisin enemmän puheissa kuin teoissa.
Samaten tuntuu, etteivät Helluntaiseurakunnat nykyisin ole pelkästään uskovien ihmisten muodostamia seurakuntia niin kuin ennen olivat, vaan tuossakin ollaan lähestytty luterilaisia ja seurakunnissa on nykyisin sekä uskovia että uskomattomia.
Helluntaikirkko on omassa voimattomuudessaan hakenut yleisön houkuttimia torontolaisuudesta ja jopa menestysteologiasta, kutsuen Benny Hinniä ja Steve Hilliä ja Suzette Hattingia ja Guy Pehia tilaisuuksiinsa.
Tuovathan he paljon väkeä paikalle ja siten myös rahaakin. Mutta hinta joka tuosta joudutaan maksamaan on sangen suuri, monet eksyvät ja kaatuvat.
Onko tilanne todella jo nyt noin surkea, ettei Suomesta löydy niin arvostettuja helluntailaisia saarnamiehiä, joiden avulla olisi mahdollista pitää yhteisiä isompia tilaisuuksia.
Helluntailaisilla on kuitenkin elävä Jumala, jonka puoleen voisi kääntyä rukouksin ja parannusta tekemällä. Mutta tuntuu siltä, että kaikessa menestyksessä ja kiiressä, tuo asia on sujuvasti ohitettu ja unohdettu.
Näyttää siltä, että tuo osa helluntailaisuutta, joka kantaa nimeä Helluntaikirkko, on aika rohkeasti ja avoimesti, suuntautumassa sellaista toimintaa ja henkeä kohti, jonka tunnemme hyvin Nokia Missiosta ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan toiminnasta.
Eli kaikkia mahdollisia opintuulia ja herätyksen aaltoja tahtovat seurata, sen kummemmin asioita ja niissä vaikuttavia voimia tutkimatta. Suuressa innossa ja kovassa vauhdissa, on aina se vaara, että eksytään tieltä ja mennään lepikköön.
Lopuksi, epäilen ettei helluntailaisuuden tulevaisuus ole kovinkaan hyvä.
On kuitenkin kaikkien helluntailaisten joukossa vielä niitäkin ihmisiä, jotka eivät juokse amerikkalaisten rahaa keräävien ja ihmisiä kaatavien superjulistajien perässä.
Vaan he elävät kristityn ihmisen elämää etsimättä mainetta ja kunniaa itselleen, Jumalaa ja lähimmäisiä rakasten, niin että heidät tuntevat ihmiset, tietävät että tuossa on vielä aitoja uskovia.
Jumala on suonut sen mahdollisuuden, että myös kaikki muut helluntailaiset ja helluntaikirkolliset voivat tehdä parannusta ja rukoilla, joten toivoa on hiukan.
Helluntaisuudessa nykyisin ei ole oikeastaan paljoakaan sellaista, mikä erottaisi meidät nykyisin esim. Luterilaisesta kirkosta.
Suurin osa saarnaajista on melko tuntemattomia ja hyvää raamatullista opetusta saa hakemalla hakea.
Muutamat helluntaiseurakunnat ovat omassa voimattomuudessaan alkaneet apinoimaan River-seurakuntia, yrittävät hankkia ihmisten suosiota ja kansanpaljoutta jopa pimeyden voimien avulla, ihmisten kaatamisella ja sätkittämisellä ja muilla manifestaatioilla ja suloisilla sanoilla sekä ylistyksellä.
Helluntailaiset ovat olleet tunnettuja ja arvostettuja siitä, että opettavat kasteen kuuluvan vain uskoontulleille, aivan niinkuin raamatussa lukee.
Nykyisin kuitenkin helluntailaiset tekevät monenlaista yhteistyötä kastamattomien ja uskomattomien luterilaisten kanssa. Monessa helluntaiseurakunnassa on ollut puhumassa Luterilaisia pappeja helluntailaisten julistajien vieressä ja yhteisiä tilaisuuksia on pidetty ekumenian nimeen vannoen. Eli tuo helluntailainen kasteopetus on nykyisin enemmän puheissa kuin teoissa.
Samaten tuntuu, etteivät Helluntaiseurakunnat nykyisin ole pelkästään uskovien ihmisten muodostamia seurakuntia niin kuin ennen olivat, vaan tuossakin ollaan lähestytty luterilaisia ja seurakunnissa on nykyisin sekä uskovia että uskomattomia.
Helluntaikirkko on omassa voimattomuudessaan hakenut yleisön houkuttimia torontolaisuudesta ja jopa menestysteologiasta, kutsuen Benny Hinniä ja Steve Hilliä ja Suzette Hattingia ja Guy Pehia tilaisuuksiinsa.
Tuovathan he paljon väkeä paikalle ja siten myös rahaakin. Mutta hinta joka tuosta joudutaan maksamaan on sangen suuri, monet eksyvät ja kaatuvat.
Onko tilanne todella jo nyt noin surkea, ettei Suomesta löydy niin arvostettuja helluntailaisia saarnamiehiä, joiden avulla olisi mahdollista pitää yhteisiä isompia tilaisuuksia.
Helluntailaisilla on kuitenkin elävä Jumala, jonka puoleen voisi kääntyä rukouksin ja parannusta tekemällä. Mutta tuntuu siltä, että kaikessa menestyksessä ja kiiressä, tuo asia on sujuvasti ohitettu ja unohdettu.
Näyttää siltä, että tuo osa helluntailaisuutta, joka kantaa nimeä Helluntaikirkko, on aika rohkeasti ja avoimesti, suuntautumassa sellaista toimintaa ja henkeä kohti, jonka tunnemme hyvin Nokia Missiosta ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan toiminnasta.
Eli kaikkia mahdollisia opintuulia ja herätyksen aaltoja tahtovat seurata, sen kummemmin asioita ja niissä vaikuttavia voimia tutkimatta. Suuressa innossa ja kovassa vauhdissa, on aina se vaara, että eksytään tieltä ja mennään lepikköön.
Lopuksi, epäilen ettei helluntailaisuuden tulevaisuus ole kovinkaan hyvä.
On kuitenkin kaikkien helluntailaisten joukossa vielä niitäkin ihmisiä, jotka eivät juokse amerikkalaisten rahaa keräävien ja ihmisiä kaatavien superjulistajien perässä.
Vaan he elävät kristityn ihmisen elämää etsimättä mainetta ja kunniaa itselleen, Jumalaa ja lähimmäisiä rakasten, niin että heidät tuntevat ihmiset, tietävät että tuossa on vielä aitoja uskovia.
Jumala on suonut sen mahdollisuuden, että myös kaikki muut helluntailaiset ja helluntaikirkolliset voivat tehdä parannusta ja rukoilla, joten toivoa on hiukan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jeesushan on sanonut. se joka haluaa olla suurin taivasten valtakunnassa palvelkoon muita.
En ihan kyllä yhdy sinun kannan ottoihin. sillä niistä huokuu provosoimisen tunnusmerkit. Toki jokaisessa seurakunnassa on omatongelmat, eikä täydellistä seurakuntaa ole olemassa täällä maanpäällä. mutta taivaissahan on, koska siellä ei syntiä tehdä.
Sen sanon vielä että Jeesus kutsui syntisiä luokseensa. ei vanhurskaita. Se on totta että monissa seurakunnissa on hiukan tämän suhteen parantamisen varaa. Mutta eihän ketään voida pakottaa tulemaan seurakuntaan siltojen alta jos ei jumalan sana häntä kiinnosta ja viina kiinnostaa enemmän.
Ihminen tulee jumalan luokse jos hän ymmärtää mistä on kysymys.
Jeesus tuli ihmisä herättämään pelastukseen ensi sijaisesti. seurakunnnissa taas kiitetään ja ylistetään herraa monista seikoita. myös siellä jumalan sanaa saadaan ravitetuksi sielullensa, ja myös ehtoolliset kuuluvat seurakuntaan.
Mitä taas tulee naisen asemaan. niin ainakaan se ei ole jeesuksen tahto(jeesushan on koko raamtun kirjan rakentaja!) että nainen korottaa itsesä miehen yli. Esim paimenen virkaan(papin), jolloin jos nainen ei tätä ymmärrä on hän paisunut sydämeltäänsä.
Mitä tulee rahaan, niin on paljon kirjallisuutta joka avartaa ymmärrystä nykyyhteiskunnasta/israelista/sielunvihollisesta ja sen toiminnasta, suppeiden hesareiden tiedoista. Ja sen takia on hyvä että monia alan julkaisuja julkaistaan kirjanmuodoissa, ja koska ne menevät kirjapainoonkin, niin siitä kirjapaino ottaa kuluja. Joten myös cd levyt on mielestäni oikein. Tosin jumalan huoneessa kauppaa ei saat tehdä joten se on hyvä pitää erillä palvelemisesta herralle jeesukselle.
Jeesuksen tie on ainoa oikea pelastukseen seuraa häntä aina elämässäsi AMEN!
"En ihan kyllä yhdy sinun kannan ottoihin. sillä niistä huokuu provosoimisen tunnusmerkit."
Kun helluntailaisena tunnen murhetta ja surua helluntaiherätyksen tilasta ja luopumuksesta, on luonnollista että kirjoitan aiheesta.
Ehkä näet nämä asiat eri tavalla, mutta ei sekään silti tarkoita sitä, että tämä kirjoitus olisi provoilua.
Ei se ole tarkoituksen mukaista, että asioista ollaan vaiti ja ongelmat lakaistaan maton alle.
Mitään ei korjata sillä, että asiat kätketään ja niistä vaietaan.
Ei siis ole provoilua se, kun ottaa kantaa myös ikäviin asioihin. Täytyyhän niistäkin puhua, jos tahdotaan asioihin korjausta ja parempia aikoja helluntaiherätykselle.