Ortodoksisuus on hieno asia ja sillä paikkansa seurakuntatarjonnassa, kunhan ei ole kyse uskonnollisuudesta, jota kavahdan kaikissa kristillisissä seurakunnissa.
Kysymys uskoville ortodokseille: Mitä mieltä ootta vapaista suunnista (kristillisistä), niissä ilmenevästä armolahjojen toiminnasta ja yleensä karismaattisuudesta?
Sinä ortodoksi, joka et ole astunut sisälle vapaitten suuntien tilaisuuksiin, minkälainen käsitys sinulla on asiasta?
Entä mitä mieltä olet asiasta sinä vakiintunut ortodoksi, joka olet tutustunut myös vapaitten suuntien tilaisuuksiin?
Kysymys uskoville ortodokseille: Mitä mieltä ootta vapaista suunnista (kristillisistä), niissä ilmenevästä armolahjojen toiminnasta ja yleensä karismaattisuudesta?
Sinä ortodoksi, joka et ole astunut sisälle vapaitten suuntien tilaisuuksiin, minkälainen käsitys sinulla on asiasta?
Entä mitä mieltä olet asiasta sinä vakiintunut ortodoksi, joka olet tutustunut myös vapaitten suuntien tilaisuuksiin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
palstalla esim. katsomassa miten ahdasmielisiä ja tuomitsevia ne on!! Huh, huh!!
entinen protestantti, jolle oli tuttua myös karismaattiset piirit. Nyt olen pesunkestävä ortodoksi.
Ortodoksisuudessa esiintyy myös paljon armolahjoja ja ihmeitä tapahtuu joka päivä. Ainoa ero esim. hellareihin on se, että meillä niistä ei vaahdota niin kovaan ääneen ja ihmeet/armolahjat eivät ole uskossa olemisen ja porukkaan hyväksymisen ehto.
Nimim. "kokemuksesta tiedän mistä puhun"
.. helluntailaisten kokouksessa - lähdin kesken pois ja toista kertaa en mene.
ja oli pakko päästä äkkiä ulos. Saarnaaja ja ihmiset itse ajoivat itsensä kamalaan transsiin ja itkivät ja huusivat ja molottivat (kai se oli sitä kielillä puhumista olevinaan, vaikka ei sitä kukaan ymmärtänyt). Huhhuhhuu, en kyllä ikinä enää mene!!!
Läksin takavuosina Venäjän-Karjalan reissulle helluntalaisporukan kanssa. Keskellä synkintä korpea alkoi linja-autossa itkunvoihke ja etten sanoisi elämöinti, kielilläkin siinä taisi joku puhua.
Kieltämättä pelästyin, oli se ensi kuulemalta aika outoa. Mutta rauhoituin kun se meni ohi, taas neulottiin sukkaa ja juteltiin muina miehinä vierustoverin kanssa.
Olen järkeillyt että tämä itkeminen yms. on myös eräänlaista henkistä terapiaa, jossa puretaan omia murheita ja paineita. Ihan mukavia ihmisiä ovat,
en millään pahalla heistä ajattele. Kukin tulee uskollaan autuaaksi.
... kokemukset on minulla. Minusta on kyse suggestiosta. Kielillä puhuminen on täyttä sekamelskaa, siansaksaa niin kuin lapsena sanottiin.
Olen käynyt ja mikäs siinä. Ihan mukavia ihmisia. Ei minun juttuni. Oma kirkko riittää minulle.
.. itse ihmisistä vaan helluntailaisuudesta ja sen kokemisesta.
"Ortodoksisuus on hieno asia ja sillä paikkansa seurakuntatarjonnassa, kunhan ei ole kyse uskonnollisuudesta, jota kavahdan kaikissa kristillisissä seurakunnissa."
On se hiemo asia. Parasta mitä olla voi. Ulkokultaisuus, olipa aate mikä tahansa ei minuakaan puhuttele.
"Kysymys uskoville ortodokseille: Mitä mieltä ootta vapaista suunnista (kristillisistä), niissä ilmenevästä armolahjojen toiminnasta ja yleensä karismaattisuudesta"
Kristilliset vapaat suunnat ovat ihan ok, jos pysyvät omilla palstoillaan mesomassa. Armolahjat (joita siellä mainostetaan) ovat itsekästä oman lahkon sisäistettyä jumalallista voimaa, joka toki kaataa ja sekaisin saa ihmisten psyykkeen, ei kuitenkaan tervettä, parantavaa voimaa. Yllättävää kyllä, sieltäkin voit tavoittaa sielun veljen/sisaren, vaikka muuten koko touhu vaikuttaa täysin kaaokselliselta.
"Sinä ortodoksi, joka et ole astunut sisälle vapaitten suuntien tilaisuuksiin, minkälainen käsitys sinulla on asiasta?"
Ei ole ollut tavetta astua sisälle kokouksiinsa. Nykyisin saa aivan riittävän tilannekatsauksen vaikkapa netin välityksellä. Kokouksista on runsasta kuvamateriaaliakin saatavilla. Ei kiitos, aion pysyä täysissä sielun ja ruumiin voimissa hamaan kuolemaani saakka.