Voisiko joku täällä selittää minulle nämä pari seikkaa:
1) Minkä vuoksi on olemassa sotilaspastoreita yms. uskonnollista sotilaallista kenttähenkilökuntaa?
2) Kuinka paljon (esim.) osakerahaa uskovainen saa omistaa, kunnes tulee leimatuksi ahneeksi omiensa keskuudessa?
1) Minkä vuoksi on olemassa sotilaspastoreita yms. uskonnollista sotilaallista kenttähenkilökuntaa?
2) Kuinka paljon (esim.) osakerahaa uskovainen saa omistaa, kunnes tulee leimatuksi ahneeksi omiensa keskuudessa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tuttu aihe. Minä olen miettinyt ensimmäistä kohtaa enemmänkin näin: Miksi on olemassa sairaalapastoreita, uskonnonopettajia päiväkodeissa jne.
Asiaan:
1. Sotilas-, sairaala- yms -pastorit ovat olemassa siitä yksinkertaisesta syystä, että stressaantunut, traumaattinen, nuori ja "hukassa oleva" ihmien ovat kertakaikkiaan ykinkertaisimmin ympäripuhuttavissa uskontojen syövereihin.
Näiä pastoreita voisi oikeastaan luonnehtia yhdellä sanalla; haaskalintu. Mitä tuota kauheaa käännytystyötä tekemään, jos rahkeet ei todellakaan riitä. On paljon helpompaa suunnata kohteeseen, jossa todennäköisemmin on nuoria, stressaantuneita yms ihmisiä aivopestäviksi pienellä vaivalla.
2. Hellarit taitaa olla jo aika tunnettuja suurista yrityksistään. Esim. Ideaparkin (Lempäälä) omistaja/rakennuttaja on hellari..en muista äkkiä muita lafkoja hellari-omistajineen. (jaa, Herra Snellmannin leikkeleet taitaa tulla jumalasien teurastamon kautta ruokapöytiimme..)
Ei uskovaista leimata ahneeksi niin kauan, kun omalle seurakunnalle syydetään rahaa joko kymmenyksinä tai muina lahjoituksina. Tämä taitaa ola aika hyvin varjeltu salaisuus, miten rikasta uskovaa käsitellään ryhmänsä sisällä.
Luulempas vain, että samoin kuin muitakin; persvako säihkyy puhtauttaan ;)
Kyllä minä näkisin, että esim. sairaalapastori pyrkii helpottamaan sairaan ahdistusta, kuoleman pelkoa jne.
Sama asia sota-aikana papin puuhastelut sotatantereella. Haavoittunut sotilas, joka kokee papin merkittäväksi saa varmasti lohdutusta, kuin isältään lapsena.
Sairaalapappien työ kyllä ymmärrän ja vaihtoehtona uskonnottomille on psykologi, mutta sotilaspastorin virkaa en ymmärrä rauhan aikana.
Pistää puistattamaan, eikö?
Minä näen nämä asiat raakojen linssien läpi, enkä suostu kaunistelemaan yhtään.
Motiivina pohjalla on jokatapauksessa se helppojen saaliiden nappaaminen. Oli kyseessä sairaala- tai sotilas-pastori, lastentarhan uskonnontuput..opettaja tai ala-asteen ko.virkaa tekevä kollega.
Sota-aikana voin ymmärtää sen, että havoittunut uskovainen potilas saa pastorilta jotain lohtua. Sairaalassa taas kuoleva uskovainen hakee kai pastorilta enemmänkin vahvistusta uskomukselleen taivaaseen pääsystä? Eli pastorin tulisi riemuita ko. henkilön kanssa, nauraa ja laulaa sen mitä jaksaa.
Mie en btw ole ikinä tajunnut sitä, miksi uskovaiset vollaa niin julmetusti, kun uskonveli tai -sisar kuolee.. Selityksetkin ontuvat surkeasti.
En ole muuten koskaan kuullut sota-tantereella olevista psykologeista, jotka jeesaisivat taas uskonnottomia sotilaita tilanteissaan. Onko niitä olemassa?
Sinun juttusi pistää puistattamaan. On käsittämätöntä, että avohoidon luvatussa maassa Suomessa jätetään noin pahoista vainoharhoista kärsivä ihminen sairaalahoidon ulkopuolelle.
ihmetellyt miksi itketään kuolemaa, jos määränpää on taivas. Vaikka toisaalta sekin selitys ontuu. Eikö jossain sanota, että jumala on viimeisenä päivänä tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Siihen on ainakin avaruustutkijoiden mukaan vielä pitkä aika, joten monta kerrosta multaa ehtii tulla, ennen kuin se viimeinen päivä koittaa.
Joillakin on aivan kritiikitön suhtautuminen uskonnollisiin asioihin. Käytetään ulkoa opittuja lauseita niitä sen kummemmin ajattelematta. Kävin äitini ruumista katsomassa ruumishuoneella. Sisareni "lohdutti" minua ja sanoi, että kyllä äiti tietää, että kävit siellä. En hölmistykseltäni osannut edes sanoa että äiti on kuollut, eivätkä kuolleet tiedä mitään. Tämä samainen sisko kuitenkin itki hautajaisissa.
Juuri sitä en tajua, jos jollain on niin vahva usko kuolemanjälkeiseen elämään, niin miksi hatajaisissa itketään, vaikka vainaja on päässyt paratiisiin.
Tyypillinen puska-uskovainen. Iso suu vieny kapasiteetin aivoilta?
mitään vainoharhaista ollut. Jos kuoleman jälkeen pääsee taivaseen, niin mitä siinä parkumaan. Niinhän te uskikset kuitenkin teette. Vai nakuttaako takaraivossa epäusko: entä jos ei kuitenkaan?
...uskovaisten hautajaisethan pitäisi olla kaikkien aikojen älyttömimpiä hauskanpito bileitä.
Ketjuun ilmaantuu aika varmasti yksi uskis, joka perustelee surua mm. sillä, että ei tule näkemään kuollutta läheistään ehkä pitkään aikaan.
Jo on hemmetti.
Miksi ne samaiset ihmiset ei sitten itke silmiä päästään, kun toinen lähtee reissuun? Sama asiahan se periaatteessa on. Ellei vielä parempikin: reissuun PARATIISIIN! Siinähän pitäisi enneminkin haljeta kateudesta ja tehdä ihan kaikkensa päästäkseen samaan reissuun mukaan.
Tätäkin asiaa on muuten palstalla käsitelty varmaan jo kaikin mahdollisin vertauskuvin, mitä voi kukaan maailmassa keksiä. Silti siitä saa aina vaan tingata uskovaisen kanssa. Saa nähdä, milloin tulee seuraava tinkaaja pullistelemaan "taivastiedoillaan" meidän pahuuden kätyreiden kanssa :D
"En ole muuten koskaan kuullut sota-tantereella olevista psykologeista, jotka jeesaisivat taas uskonnottomia sotilaita tilanteissaan. Onko niitä olemassa? "
Olisi aika koomista, kun etulinjassa pyydettäisiin psykologia saapumaan kuolettavasti haavoittuneen luokse.
Asia taitaa olla niin, että psykologin ja sotilaspastorin hommat hoitaa usein lääkintämies. Hän se siellä etulinjassa on jatkuvasti kosketuksissa haavoittuneisiin ja kuoleviin ihmisiin.
Onhan se naurettavaa, että rakkaudenylistäjälahko pitää pappia palkattuna sotilaita varten.
>>>Olisi aika koomista, kun etulinjassa pyydettäisiin psykologia saapumaan kuolettavasti haavoittuneen luokse.>Asia taitaa olla niin, että psykologin ja sotilaspastorin hommat hoitaa usein lääkintämies.>Onhan se naurettavaa, että rakkaudenylistäjälahko pitää pappia palkattuna sotilaita varten.
aikanaan joutua lopulliseen eroon joistakin omaisistaan.
Silloin jäähyväisten aika ja paikka on viimeisellä tuomiolla, koskien niitä läheisiä, jotka on uskon punnituksessa havaittu akanoiksi.
Siellä viimeiset vilkutukset kunnes enkelit saattavat uskiksen taivaaseen ja pakanaomaisen tulijärveen.
...muutama aika sitten, uskovainen siis, että kun tuomiot jaellaan taivaanporteilla, niin jumala pyyhkii kuulema kaikki muistot helvettiin joutuvien läheisiltä, jotteivät ikävöi sitten taivaassa.
Se "rakastava isä" saa sitten aina vaan uusia muotoja :D
-ensinnäkin huomaan, että olet todella luuloissasi lepikossa!
Kukaan ei esim. hellareissa valvo kenenkään rahoja. Kellekään toiselle henkilölle ei kuulu toisten omaisuus, tai rahavarat! Kukan ei tiedä, paljonko joku uhraa seurakunnan kolehtipussiin, koska ei voi edes nähdä, mitä laittaa, kun sujautetaan nyrkki kiinni almut haaviin!
>>Tämä taitaa ola aika hyvin varjeltu salaisuus, miten rikasta uskovaa käsitellään ryhmänsä sisällä.
niin eipä tarvitse enää neverikinä edes pelätä että joutuisin noita "hyviä" uskissiskojani tapaamaan.
palkan maksaa valtio. Kuten myös koulutuksen.
on valtion klaaraama.
Ja voin kertoa että mitä hihhulismiin tulee, niin sotilaspappi on kuoripoika minuun verrattuna :)
Sie se sitten jaksat JAUHAA.
>>>Kukaan ei esim. hellareissa valvo kenenkään rahoja. Kellekään toiselle henkilölle ei kuulu toisten omaisuus, tai rahavarat! Kukan ei tiedä, paljonko joku uhraa seurakunnan kolehtipussiin, koska ei voi edes nähdä, mitä laittaa, kun sujautetaan nyrkki kiinni almut haaviin!>Minä en kyllä millään käsitä tuota ajatuksen juoksuasi. Miten tuollaisia edes tulee pääkoppaan sulle?>Taitavat olla pystybaarin tuotetta, toisten rienaajien seurassa syntyneitä kylän joutilaitten puheita? >Jos antaa näyttävästi, tai paljonko laittoi rahaa haaviin, ei saa antamisestaan enää Jumalalta siunausta! >Seurakunnalle ei tarvitse tehdä tiliä siitä, kuinka paljon on uhrannut. Uhraaminen on vapaaehtoista!!!!!!!
näkyy juuri se "koulutuksen" merkitys.
Minun "koulutukseni" on huomattavasti lyhyempi kuin sotilaspastorin. Onkohan minulta jäänyt jotain oppimatta?
Ootko oikeasti noin yksinkertainen ajattelussasi? Vai oliko juttusi vitsi?
Sorry vaan...
sotilaspastoreita tarvitaan varmaankin selittämään uskoville sotilaille, miten vihollisen rakastaminen, toisen posken kääntäminen sekä viides käsky oikealla tavalla tulkitaan.
sellaisesta sotatilatulkinnasta :)
onkin kieli poskella miettimistä, miten solmia yhteen esivallan kunnioittaminen, tappamisen kieltäminen ja vihollisen rakastaminen, kun luotia ropisee päin näköä. Kimurantti tilanne, joten yleensä siellä kai tyydytään lukemaan isämeitää ja muita fraaseja.
Kaikkihan perustuu siihen että sellaisia ei olekkaan kuin hyökkäysvoimat (paitsi tietenkin vihulaisilla) Meillä rauhaa rakastavilla on VAIN puolustusvoimat.
Sotatilatulkinta pohjautuu lauseeseen ;"sodassa saa sotia rauhassa" ottaen huomioon vihulaisen raukkamaisen hyökkäysvoimien käytön rauhaa estääkseen.
se kunnioitettava ja toteltava, on demokratiassa meidän itsemme asettama, toivoakseni.
Toisaalta esivalta on luterilaisuudessa Jumalan asettama.
Hmm.
Myös maailman rahakkaimmalla armeijalla - jenkkilällä on puolustus voimat. Ne vaan puolustautuu varsin hyvissä ajoin ennen kuin vihulainen kerkeää edes suunnitella hyökkäystä ja aina toisella puolella maapalloa. Ja aina jumalan nimeen.
God bless America!
Ja jos niin on, niin älä pliis meitä.
omat ensin jenkkilöitä :)
ihan hyvä.
Tosin itse suosin sitä vihulaisten kaikkien aseiden ostamista pois, joitteivät pääse niillä sohimaa meitä rauhaa rakastavia.
1.Sama syy, kuin siviilissäkin!
2.Ei mitään rajaa, kuka niitä toisten rahavaroja kyttää, ei tiedetä toisiemme pankkitilejä, tai osakekauppoja, äästöjä. Eihän rikkaus ole synnillistä, se on synnillistä, jos sitä väärinkäyttää. Esim. jos sulkee lompsansa apua tarvitsevalta.
Puhutaan kymmenyksistä, ne eivät ole Uudessa Testamentissa lainomaisia, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, anna sen mukaan, kuin sydämesi kehottaa!
Jos haluat menestyä elämässäsi, anna niin paljon, kuin kerkiät ja pystyt, toivomatta saavasi takaisin.
Valitettavasti en ole päässyt osallistumaan "alustamaani" keskusteluun, mutta sanottakoon nyt viimein omatkin mielipiteeni:
1) Uskonnollisuus ja kaikenlainen aseellinen toiminta pidettäköön erillään toisistaan. Ymmärrän, että "velvollisuuttaan" suorittavat varusmiehet saavat nykykäytännön mukaisesti toteuttaa uskontoaan armeijassa oloaikanaan, mutta .. Siunaako kenttäpappi hyvällä omallatunnolla oman puolen sotilaan teot tämän saatuaan kuolettavan vamman, vaikka tämä olisi tappanut kymmeniä 'vihollisia' aiemmin? Siunaako kenttäpastori omat sotilaansa ennen pahaa taistelutilannetta, jotta oma puoli saisi nitistettyä viholliset? Käsittämätön ristiriita, mielestäni.
2) Aina on kristinuskossa opetettu (myös vertauksien ja tarinoiden voimin), kuinka köyhä antaa vähästään, ja rikkaan pitäisi antaa ainakin samassa suhteessa. Käytännössä ei myöskään toteudu tämä käsite "ahneus" niin kauan, kun uskovainen ei sano kiinnittäneensä sydäntään rahaan. Eli veneitä, kartanoita, osakkeita yms. saa olla mielin määrin, kunhan vaan muistaa mainita olevansa Herran uskossa. Tätä eivät uskovaiset halua koskaan myöntää.
Osakkeissa tämä on myös sillä tavalla uskovaisille turmiollista, että pörssiyhtiöissä kiertää periaatteessa sama raha, joten oma rikastuminen on muiden köyhtymistä. Onko siis uskovan rikastuminen tällä tavoin ihan ok? Uskonto on kumartanut markkinatalouden edessä, mikä mielestäni kertoo aika lailla olennaisen jo ko. uskonnon uskottavuudesta..
palkkakatosta? Jotku liigat tätä harrastavt hyvin tuloksin.
No oletkos kuullut omaisuuskatosta? En minäkään, mutta tuolla laitetaan hieman rotia tähän touhuun ;)