Raamis:Jaakob 4:1-12 Maailmallisuus

MAAILMAN YSTÄVÄ ON JUMALAN VIHOLLINEN
Jaakob 4:1-12
--
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
4:7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
4:8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
4:9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
4:10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
--
Taistelut ja riidat johtuvat ihmisen omista himoista ja pahuudesta (1).
Vuorisaarnassaan (Matt. 5-7. luvut) Jeesus selittää viidettä käskyä ”Älä tapa”.
Jeesus puhuu ihmisten arkisesta käyttäytymisestä:
”Minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion” .
”Joka sanoo veljelleen: `Sinä tyhjänpäiväinen`, on ansainnut oikeuden tuomion” .
”Joka sanoo: `Sinä hullu`, on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:22).
Kukaan ei ole ”turhanpäiväinen” eikä arvoton. Kristittyinä meidän tulisi toimia riita-asioissa sovinnon tekijöinä (23-26).

(Luther älä tapa käskystä: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme vahingoita lähimmäistämme ruumiin tai hengen puolesta emmekä pahoita häntä vaan autamme ja hoivaamme häntä kaikissa vaaroissa ja elämän tarpeissa”).

Rukouksessakin voi näkyä ihmisen itsekkyys ja itsekeskeisyys (3). Rukoilija ajattelee vain itseään ja omia tarpeitaan.

Kuva, jonka Jaakob antaa sen ajan seurakunnasta, ei ole kovinkaan mairitteleva.
Kirkon maallistuminen, maailmanmielisyys, oli silloin suuri uhka (4). Samoin se on tänäänkin.

Sielunvihollisen houkutuksia tulee vastustaa (7) ja välttää kaksimielisyyttä (8). Emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa; ei kukaan voi palvella kahta herraa (Lk. 16:13).
--
1. Jeesus aarteheni, riemu sydämeni, kuule ääneni.
Katson sinuun aina, sydämeeni paina lohdutuksesi.
Herrani, Jeesukseni, verelläsi minut ostit, armohelmaas nostit.

6. Turhat huolet jääkää, Jeesus tahtoo häätää, murheet maailman,
kääntää omillensa heidän parhaaksensa kaiken vaikean.
Vaivoihin jos joudunkin, kuormani hän kaiken kantaa, kiitosmieltä antaa.
(virsi 303:1,6).
--
Pohdittavaa:
--Millä tavoin maallistuminen näkyy tämän päivän seurakunnissamme?
--Jeesus sanoo: ”Tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla” (Lk. 16:9). Mitähän Jeesus tällä tarkoittaa?
--Mitä Jaakob tarkoittaa ”avionrikkojilla” (4)?