Moi !
Tilanne on nyt tämä, että minä (nainen) olen ortodoksi ja mieheni ei.
Haluan (haluaa hänkin) syntyvälle lapsellemme ortodoksikasteen, mutta miten se onnistuu kun en ole pitänyt mitään yhteyttä esim koulu-aikaisiin ortodoksikavereihini ? Itseasiassa kukaan heistä ei sen paremmin edes kaverini ollut, kunhan käytiin samoilla uskonnontunneilla ja kriparilla.
Suvustani en halua (erittäin tulehtuneiden välien vuoksi) kummia ottaa.
Olen kysymysmerkkinä :(
-Kaatuuko kasteen saaminen nyt kummien puutteeseen?
Ilmeisesti.
Tilanne on nyt tämä, että minä (nainen) olen ortodoksi ja mieheni ei.
Haluan (haluaa hänkin) syntyvälle lapsellemme ortodoksikasteen, mutta miten se onnistuu kun en ole pitänyt mitään yhteyttä esim koulu-aikaisiin ortodoksikavereihini ? Itseasiassa kukaan heistä ei sen paremmin edes kaverini ollut, kunhan käytiin samoilla uskonnontunneilla ja kriparilla.
Suvustani en halua (erittäin tulehtuneiden välien vuoksi) kummia ottaa.
Olen kysymysmerkkinä :(
-Kaatuuko kasteen saaminen nyt kummien puutteeseen?
Ilmeisesti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Käytkö kirkossa, onko sinulla sieltä tuttuja ihmisiä? Eihän kummin tarvitsekaan olla sukulainen, voit valita sopivan vaikka seurakuntalaisista, jotka tunnet. Neuvottele siinä tapauksessa kastavan papin kanssa, kenet hän pitää sopivana kummiksi ja ehkä tietäisi suostuvan ehdokkaan. Eiköhän kummi löydy!
Kummi löytyy, se ei ole este. Älä vaan ala järjestää luterilaista kastetta kummin puutteen vuoksi. Rippi-isäsi keksii lapsellesi sellaisen. Don't worry!
Olen ihmetellyt seurakuntalaisia jotka ilman sen kummempaa harkintaa alkavat puolitutuille kummiksi. Kummilla ei ole juridisia velvoitteita, mutta hänellä on suuri moraalinen vastuu.
Tunnen vain muutaman hurskaan ortodoksin. Kun tyttäremme kastettiin, pyysin erästä heistä kummiksi. Viikon harkinnan jälkeen hän sanoi, ettei hän ole omasta mielestään sopiva kummiksi. Papin tyttärenä hän tiesi varmasti tarpeeksi perinteestä, hartaana uskovaisena hän olisi ollut oikea ihminen tukemaan kummilasta, mutta itseltään liikaa vaativana hän ei ollut omasta mielestään sopiva.
"Kaatuuko kasteen saaminen nyt kummien puutteeseen?
Ilmeisesti."
Jos olet mukana seurakunnan toiminnassa, tunnet varmasti monia sopivia ihmisiä. Kummiksi pyytäminen ei ole koskaan epäkohteliasta. Jos et toimi seurakunnassa, tuskin lapsesi tulisi saamaan kristillistä kasvatusta. Mitä hyötyä on kastaa lasta, jos hänestä ei kasvateta kristittyä?
Kysytkö todellakin, mitä "hyötyä"? Kastehan on Pyhän Hengen sinetti, uudelleensyntyminen, osallistuminen ylösnousemuksesta, teosiksen alku. Miksi tämä elämän ensimmäinen mysteeri, mahdollisuuksien mahdollisuus, pitäisi riistää lapselta, vaikka hän ei saisikaan kotoaan kristillistä kasvatusta?
Eilen, viestin lähetettyäni TIESIN että tälläisiä "mitä hyötyä kastaa"-viestejä tulee.
Saadakseni lisää lunta tupaan, kerron, että olen vielä niin sanottu "tapa-ortodoksi",
ihminen , jollainen on Suomessa tyypillinen protestantti.
Suuriko prosentti lapsensa kastavista ev.luteista on ahkeraa kirkkokansaa ?
Suuriko prosentti kirkollisen vihkimisen suorittaneista aviopareista on kiihko-uskovaisia ?
Kuinkakohan moni rippikoulun (ja jopa ihan rippijuhlat!!) viettäneistä nuorista on vakaumuksellinen uskova ?
Ihan oikeasti, miksi ainoastaan ortodoksit ovat toisilleen näin tylyjä? Ja nimenomaan Suomessa! Venäjällä niin normaami, ja normaaliin elämään sulautunut asia tuo usko,
ettei siitä tarvitse huutelemaan tulla.
Täällä tuomitaan.
******Jos olet mukana seurakunnan toiminnassa, tunnet varmasti monia sopivia ihmisiä*********
-En ole, enkä tunne. Siksi kysymyksen alunperin esitinkin.
Olen "ihan normaali ihminen" jolle usko on vakava, henkilökohtainen asia. Mutta kirkossa juoksioihin en kuulu.
Minusta lapsellani olisi oikeus saada kaste, kuuluuhan molemmmat hänen vanhemmistaankin kirkkoon.
Hän saisi itse sitten tulevaisuudessa päättää kuinka tärkeä ja jokapäiväinen asia uskosta hänelle tulee. Kuuluisipa ainakin kirkkoon
(niinkun suurin osa ihmisistä muutenkin !!!!!!!!!!)
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja _opettamalla_ heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
En todellakaan näe mitään hyötyä kastamisessa ilman kasvatusta.
Kolmannen infinitiivin adessiivi toimii tavan adverbiaalina ja ilmaisee tekemisen välineen. Tässä "välineitä" on kaksi: kastaminen ja opettaminen. Pääsana on "tehkää", ei "opettaa". Opettaminen ei siis liity kastamiseen vaan tekemiseen.
Eikö olisi hyvä antaa edes toiselle "välineelle" mahdollisuus? Kuten alkuperäinen kirjoittajakin sanoi, lapsi itse päättää aikanaan Kirkkoon kulumisestaan sekä siitä, kuinka tärkeä ja jokapäiväinen asia usko hänelle on.
Olen pitkälle osittain samaa mieltä kanssasi, että mitä hyötyä on kasteesta jos ei ole kristillistä kasvatusta, siksikään koska klastehan ei ole pelastustoimi, vaan uskon syntyminen Jeesukseen.
(Mark 16:15-16) (Joh 8:24).
Toisaalta taas olen sitä mieltä ettei tulisi oleenkaan kastaa ennenkuin ihminen itse kykenee omalla itsenäisellä harkinnallaan ja tunnustuksellaan tunnustamaan uskonsa Jeesukseen vapahtajanaan- (Room 10:9-10). Näin minä näen tämän kasteasian, että vain heidät joille Raamatun ilmoituksen mukaan evankeliumin sanaa julistettiin Jeesuksesta ja jotka sen uskoivat, vain heidät uskonsa perusteella sitten kastettiin- (Apt 8:12) siis kastettiin häneen johon usko oli syntynyt Jumalan sanasta- (Room 10:17) (Jaak 1:18) (1Piet 1:23), joka tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta- (1Kor 12:9).
Makarios.
Mielipiteitä saa olla laidasta laitaan, mutta tuntuu että täällä kysymyksen esittäjä aina vaan tuomitaan.
En näe kastamattomuutta vaihto-ehtona, koska kuulummehan mieheni kanssa molemmat kirkkoon...Ja ortodoksikasteen saatuaan lapsemme saisi koulun uskontotunneilla ortodoksista opetusta, ja pääsisi tätä kautta tutustumaan lähemmin uskon-asioihin.
Niinhän se menee ev.luteillakin ?!
(Luterilaista kastetta ei meillä pidä vaihto-ehtona edes mieheni) Mutta mutta...
Saattaa siis käydä niin, että kaste jää lapseltamme saamatta... :(
Tuntuu surulliselta.
********Kolmannen infinitiivin adessiivi toimii tavan adverbiaalina ja ilmaisee tekemisen välineen*********
Juuri näin x)
Täällä täytyy todellakin olla aika paksunahkainen selvitäkseen. Lähes mihin tahansa aloitukseen tulee aina jonkinlaisia ilkeilyjä.
Mutta tuskin se kaste nyt siihen kummin puutteeseen jää. Ottakaa yhteyttä pappiin, niin eiköhän pappi voi auttaa asiassa jotenkin eteenpäin.
kasta,jos on ilmeistä ettei lasta aiota kasvattaa kristillisesti, mutta tästähän ei tässä tapauksessa ole kyse. Asiallinen kysymys lirvahti epäasiattomien vastausten uhriksi. Hyvä "ortodoxit"!!
Minusta koko keskustelu vaikuttaa provolta, sillä tällaiset asiat pitäisi keskustella rippi-isän kanssa.
Kysymys on oikeasti monesta eri asiasta: lapsen kastamisesta, uskonnollisesta kasvatuksesta ja kummiudesta. Hyvä kummius on elämän mittainen suhde. En voi ymmärtää, kuinka kukaan haluaisi jonkun tuntemattoman lapsen kummiksi ilman, että oikeasti voisi huolehtia lapsen kristillisestä kasvattamisesta. Arvostan kummiutta paljo, sillä minulla on hyvä risti-isä. Voisitko Makarios olla tuntemattoman lapsen kummi ilman että edes näkisit häntä kasteen jälkeen?
”Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet.” En osaa perustella kieliopilla, mutta minusta tämän ajatus on ikuinen pysyminen Kristuksen seurakunnassa. Ihminen voi hairahtua joukosta, mutta kerran kastettu on aina on aina kristitty. Kasteen yhteydessä vanhemmat ja kummi ottavat suuren vastuun lapsen elämästä.
Aina elämässä ei mene niin kuin toivoo, mutta en ymmärrä valintaan johon ei itsekään usko. Jos jo kasteessa ajatellaan ”lapsi itse päättää aikanaan Kirkkoon kulumisestaan sekä siitä, kuinka tärkeä ja jokapäiväinen asia usko hänelle on” ei pidetä asiaa itsellekään tärkeänä. Voiko tästä lähtökohdasta kasvattaa tasapainosta kristittyä? Ajattelitko Makarios ennen kastetta, että lapsesi saattaa erota kirkosta? (Ajatteleeko kukaan venettä ostaessa, että kun tämä uppoaa...?)
Kaste on asia, joka on minusta hyvin hämäävä. Hätäkasteen voi tehdä maallikko ja kirkkokuntaa vaihdettaessa kastetta ei uusita ja kuitenkin se on kristityn elämän tärkein tapahtuma. Siskon tyttärenpoika kastettiin luterilaiseksi, jotta hän pääsisi enemmistön uskonnonopetukseen (eikä joutuisi odottamaan oppituntejaan. Isovanhemmat pitivät valintaa luonnollisena vaikka halusivat omasta lapsesta ortodoksin). Hannu Taanila sanoi joskus lauantai-tansseista, että television pitäisi lähettää lauantaisauna, jotta ihmisten ei tarvitsisi mennä saunaan. Uskonnollisuus on nykyään samanlaista kun sen kasvatus siirretään koululaitoksen harteille.
"Opettaminen ei siis liity kastamiseen vaan tekemiseen."
Alkuseurakunnassa ketään ei kastettu ellei hän ollut saanut opetusta. Lapsikasteeseen kuului oleellisesti uskonnollisen kasvatuksen varmistaminen kristillisillä vanhemmilla ja kastettavasta vastaavalla kummilla.
Olen samaa mieltä, että kyse on myös kasvatuksesta. Kuten saatoit huomata, kirjoittaja kertoo itsensä ja puolisonsa haluavan lapsensa ortodoksiseen uskonnonopetukseen. Se on kokemukseni mukaan ortodoksikristillistä kasvatusta. He haluavat lapselleen myös ortodoksisen kummin - jonka tehtävä niin ikään on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Eivät vanhemmat ymmärrykseni mukaan ole epäämässä kristillistä kasvatusta lapseltaan vaan päinvastoin varmistamassa sitä!
Kysyt, voisinko olla tuntemattoman lapsen kummi ilman, että näkisin häntä kasteen jälkeen. En tietenkään voisi. Kummiushan on hengellinen suhde (eikä lapsi-lahjanantajasuhde kuten maallistuneilla luterilaisilla). Kuten itsekin kirjoitat, kummi ottaa kantaakseen suuren vastuun. Miksi en siis vastuun velvoittamana vaalisi tätä hengellistä suhdetta ja myös näkisi kummilastani?
Kysyt, ajattelinko ennen kastetta, että lapseni joskus voisi erota Kirkosta. Tähänkin on vastaukseni: "En tietenkään." Myöhemmin asia on toki käynyt mielessä. Jos joku lapsistani päättää tehdä niin, olen luonnollisesti surullinen mutta hyväksyn asian. Kyseessähän ei ole minun elämäni.
Nuorin lapsistamme on nk. sydänlapsi, ja hänet on hätäkastettu neljän päivän vanhana ennen isoa leikkausta. Pidin kastetta itsestäänselvyytenä. Jos rippi-isämme ei olisi ollut tavoitettavissa, olisin kastanut tyttäremme itse.
Ja lopuksi: totta kai kaste on "hämäävä". Sehän on mysteerio! Aikuisena Kirkkoon liittyvä saa osakseen voitelun ja Pyhän Hengen lahjan sinetin. Miksi sitä ei saisi antaa lapselle, vaikkeivät vanhemmat haluaisi tai kykenisi antamaan tälle kristillistä kasvatusta? Totta kai se kuuluu ortodoksille. Sanotaan nyt vaikka "varmuuden vuoksi".
Jotenkin koko tilanne on mieletön. Netistä voi etsiä lapselleen isä, mutta ei kummia. Perheiden hajotessa isä voi lähteä, mutta kummi jää.
"Eivät vanhemmat ymmärrykseni mukaan ole epäämässä kristillistä kasvatusta lapseltaan vaan päinvastoin varmistamassa sitä!"
Minusta kummia haetaan, jotta voitaisiin pitää juhlat. Kummia ei kaivata juhlien jälkeen. Lapsen kristillinen jätetään viranomaisille. Koulujen uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista (leikisti). Minusta (uskonnollinen) kasvatus on kodin oikeus ja velvollisuus.
"Miksi sitä ei saisi antaa lapselle,..."
Luulen, että juuri tästä on kysymys. Kirjoituksesta saa sen käsityksen, ettei haeta lapselle kummia, vaan haetaan kummia jotta vanhemmat voivat järjestää juhlat. Tässä olisi oiva tilaisuus parantaa suhteita omaan ortodoksiseen sukuun, mutta halutaan näyttää, ettei sukua tarvita. Seurakunta nähdään palvelulaitoksena, josta tulee pappi kastamaan lapsen, mutta muuten sen kanssa ei haluta olla tekemisissä. Lyhytaikaisella pinnallisella nettikummilla halutaan korvata oikeasti saatavissa oleva ystävä.
Kanoneissa pidetään kastetta niin tärkeänä, että jos lapsen kasteesta ei ole tietoa, lapsi kastetaan vaikka toistamiseen. Jos olen ymmärtänyt oikein, kasteen edellytys oli aina kristillinen kasvatus. Nettikummi ja seitsemän vuoden päästä alkava tunnustukseton uskonnonopetus ei minusta ole kristillistä kasvatusta.
Lopetan osaltani tämän keskustelun. Oletan kyseessä olevan trollin, jota on turha ruokkia. Jos kyse on todellisesta halusta saada lapselle kummi, kannattaa toki ottaa yhteys sukuun tai seurakuntaan eikä etsiä vartin kummia täältä. Ortodoksilapsen elämä on erilaista kuin muiden. Minua ei ole koskaan ryssitelty, mutta Hospoti pomiloin opin isoilta pojilta.
asennoitua pääsääntöisesti aloituksen tekijöihin siinä uskossa, että kyselijät ovat vilpittömällä mielellä liikkeellä? Monesti on niin, että asioista tietämätön esittää asiantuntijalle hyvinkin typerältä (täällä provoltakin) kuulostavia kysymyksiä. Karsisimme piikittelyillä ainoastaa selvät penteiljijät. Vaikka ajattelemme olevamme tosi humoristisia, saatamme vastauksistamme joutua tuonpuoleisessa keitetyksi siinä rypsiöljyssä:)
Jos ei muita löydy.
Uskon kuitenkin vakaasti ,että jos kerran lapsenne kastetaan, mikä on hienoa myös mieheltäsi, ortodoksiksi, asiat järjestyvät kyllä.
Älä pilaa päivääsi joidenkin öyhöttäjien kommenteilla.
Vaikka olenkin kilvoitustani vasta aloittelemassa, täten kummeuteen toki vajavainen, tiukat opilliset kriteerit täyttämätön, silti ilmoittaudun kummiehdokkaaksi. En voi luvata lapsesi kasvatusta ajatellen dogmien ja kanonien valistusta, kirkkotradition opillista puhtautta , ortodoksisen opin omaksumista hinnalla millä hyvänsä. Jos minut hyväksyt lapsesi kummiksi, lupaan sen sijaan ainakin seuraavia asioita toteuttaa. Liitän hänet päivittäisiin rukouksiini mukaan. Jumalanpalveluksissa samoin, tuohusta sytyttäessäni muistan häntä (rukouskirjaani tietysti nimensä liitän). Aina kun haluatte miehesi kanssa, vien hänet ehtoolliselle. Lopuksi tärkein. Aina kun hän on kuuntelijaa vailla, hän tulkoon tietämään sen, että minä olen käytettävissään.
kuulostaa ihan oikealta kummilta sinuna ajatuksesi Saarovitsa, kirjoitin nimimerkkisikin ihan isolla alkukirjaimella. Kyllä sinä kummiksi kelpaisit, mutta sellaisesta ei ole kummiksi, joka heti alussa kertoo, että noudata kaanoneja tai tapa sitten itsesi, ettet häpäise meidän oikeaa uskoa ja meidän oikeaa uskonrauhaa.
Niin minua kehaisit. Olet jo toinen, joka on huomannut ainutlaatuisuuteni. Kunhan saan korpiskiittani valmiiksi, tulette koko perhe praasniekoille sinne. Aion pyhityttää skiitan Johannes Kastajan muistolle. Tulenhan sieltä käsin itsekin olemaan "huutava ääni korpimaasta".
pappi kummiksi.