Eri taktiikat

Suomessa ja Ruotsissa on ns. porvarihallitus. Ruotsissa se on selkeästi kokoomusjohtoinen, kun taas meillä niukin naukin kepujohtoinen - oikeastaan kuitenkin aika tasapäinen kahden suurimman puolueen osalta.

Ruotsissa porvarihallitukselle on tullut alkutaipaleen jälkeen lunta tupaan oikein kosolti. Ensimmäinen kolahdus tuli muutaman ministerin jättäessä noudattamatta yhteiskunnan sääntöjä, mikä sitten tuli ilmi. Vielä pahempi asia alamäelle oli kuitenkin sen politiikan harjoittaminen mitä luvattiin. Se pani porvarit 10 prosentin lasku-uralle kannatusluvuissa. Ja nosti demarit vastaavasti nousuun. Demarien nousu Ruotsissa perustuukin vain ja ainoastaan kansalaisten vastareaktioon porvarihallitusta kohtaan. Kun meillä mietitään demarien tulevaisuutta, tämä on ehkä syytä pitää mielessä. Nousu voi tapahtua omin voimin mutta yhtä hyvin hallituspuolueiden kansansuosien pudotessa.

Rutosin hallituksen taktiikkana on kuitenkin tehdä ikävät päätökset heti hallituskauden alussa. Tämä siis voi taktisesti vielä mahdollistaa hallituksen suosion kasvun. Näin ilmeisesti räknää oikeistolainen pääministeri.

Suomessa valittu taktiikka näyttää toiselta. Hallitus haluaa lykätä luvatut päätökset hallituskauden loppuun. Silloin tietysti muistetaan mahdollinen onnistuminen, mutta riskinä on epäonnistuminen ja kansan vastareaktio, mikä silloin kantaa myös vaaleihin asti.

Kepun vanha kettu Paavo Väyrynen on ilmeisesti jo aistinut tämän riskin. Hän vaatii hallitukseen enemmän keskustelevuutta ja sanoo suoraan, että hallituskauden lopulla on oikeus lipsua hallitusohjelmasta. Suoraa puhetta väykyltä. Äänestäjiä voi siis ihan reilusti pettää hallituskauden lopulla lupaamalla taas vaalien alla vallan jotain muuta tai uudistamalla entiset lupaukset. Tämän mukaisesti Kokoomuksen tasa-arvotupoa ei tarvitse toteuttaa lainkaan tällä vaalikaudella, vaan se voidaan luvata vain uudestaan. Näinhän Liisa Hyssäläkin tekee kansaneläkkeen nostolupausten kanssa.

Väyrynen on näin päässyt aloittamaan hallituksen sisäisen myyräntyön, mitä jo ounastelin silloin, kun hänet otettiin mukaan. Se oli Vanhaselta suuri virhe, sillä Väyrynen kritisoi nyt nimenomaan Vanhasen toimintatapoja. Viime vaalikaudellahan Väyrynen kritisoi Vanhasta tahdottomaksi nyökyttelijäksi.

Väyrynen on kokenut poliitikko. Hän on vanhemmiten oppinut lisäksi odottamaan oikeaa hetkeä. Hän on puolueensa kalkkarokäärme, joka iskee sitten, kun puolueen johto on heikommillaan ja tulee jokin kriisi. Sellainen tulee nimenomaan hallituskauden lopulla ja siitä Väyrynen tulee pitämään huolen. Nyt hän vain hiukan jo alustavasti pohjustaa tulevaisuutta.

Todennäköisesti se kriisi mitä Väyrynen odottaa, on budjettipoliittinen. Kun hallitus kasaa kaikkien lupaustensa toteuttamisen vaalikauden lopulle, voi käydä niin, ettei rahaa kaikkien lupausten täyttämiseen olekaan. Vastakkain voivat joutua silloin tasa-arvotupo ja perintäveron alennus yhdellä puolen (Kokoomus) ja ruuan arvoslisäveron alennus ja aluetukien lisääminen toisella puolen (Kepu). Väyrynen tulee siinä tilanteessa pitämään erittäin suurta huutoa alueellisen kehityksen puolesta, mistä saa hyvät budjettikriisin ainekset kokoon.

Ny mennään siis tasaisen suvantovaiheen kautta. Mielenkiintoisemmat ajat tulevat siinä vaiheessa, kun vaalilupauksia aletaan yrittää toteuttaa. Ja siinä tilanteessa kannattaa ehdottamasti kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia puheita Väyrynen ja puoluesihteeri Korhonen päästelevät suistaan.