Suomessa ja Ruotsissa on ns. porvarihallitus. Ruotsissa se on selkeästi kokoomusjohtoinen, kun taas meillä niukin naukin kepujohtoinen - oikeastaan kuitenkin aika tasapäinen kahden suurimman puolueen osalta.
Ruotsissa porvarihallitukselle on tullut alkutaipaleen jälkeen lunta tupaan oikein kosolti. Ensimmäinen kolahdus tuli muutaman ministerin jättäessä noudattamatta yhteiskunnan sääntöjä, mikä sitten tuli ilmi. Vielä pahempi asia alamäelle oli kuitenkin sen politiikan harjoittaminen mitä luvattiin. Se pani porvarit 10 prosentin lasku-uralle kannatusluvuissa. Ja nosti demarit vastaavasti nousuun. Demarien nousu Ruotsissa perustuukin vain ja ainoastaan kansalaisten vastareaktioon porvarihallitusta kohtaan. Kun meillä mietitään demarien tulevaisuutta, tämä on ehkä syytä pitää mielessä. Nousu voi tapahtua omin voimin mutta yhtä hyvin hallituspuolueiden kansansuosien pudotessa.
Rutosin hallituksen taktiikkana on kuitenkin tehdä ikävät päätökset heti hallituskauden alussa. Tämä siis voi taktisesti vielä mahdollistaa hallituksen suosion kasvun. Näin ilmeisesti räknää oikeistolainen pääministeri.
Suomessa valittu taktiikka näyttää toiselta. Hallitus haluaa lykätä luvatut päätökset hallituskauden loppuun. Silloin tietysti muistetaan mahdollinen onnistuminen, mutta riskinä on epäonnistuminen ja kansan vastareaktio, mikä silloin kantaa myös vaaleihin asti.
Kepun vanha kettu Paavo Väyrynen on ilmeisesti jo aistinut tämän riskin. Hän vaatii hallitukseen enemmän keskustelevuutta ja sanoo suoraan, että hallituskauden lopulla on oikeus lipsua hallitusohjelmasta. Suoraa puhetta väykyltä. Äänestäjiä voi siis ihan reilusti pettää hallituskauden lopulla lupaamalla taas vaalien alla vallan jotain muuta tai uudistamalla entiset lupaukset. Tämän mukaisesti Kokoomuksen tasa-arvotupoa ei tarvitse toteuttaa lainkaan tällä vaalikaudella, vaan se voidaan luvata vain uudestaan. Näinhän Liisa Hyssäläkin tekee kansaneläkkeen nostolupausten kanssa.
Väyrynen on näin päässyt aloittamaan hallituksen sisäisen myyräntyön, mitä jo ounastelin silloin, kun hänet otettiin mukaan. Se oli Vanhaselta suuri virhe, sillä Väyrynen kritisoi nyt nimenomaan Vanhasen toimintatapoja. Viime vaalikaudellahan Väyrynen kritisoi Vanhasta tahdottomaksi nyökyttelijäksi.
Väyrynen on kokenut poliitikko. Hän on vanhemmiten oppinut lisäksi odottamaan oikeaa hetkeä. Hän on puolueensa kalkkarokäärme, joka iskee sitten, kun puolueen johto on heikommillaan ja tulee jokin kriisi. Sellainen tulee nimenomaan hallituskauden lopulla ja siitä Väyrynen tulee pitämään huolen. Nyt hän vain hiukan jo alustavasti pohjustaa tulevaisuutta.
Todennäköisesti se kriisi mitä Väyrynen odottaa, on budjettipoliittinen. Kun hallitus kasaa kaikkien lupaustensa toteuttamisen vaalikauden lopulle, voi käydä niin, ettei rahaa kaikkien lupausten täyttämiseen olekaan. Vastakkain voivat joutua silloin tasa-arvotupo ja perintäveron alennus yhdellä puolen (Kokoomus) ja ruuan arvoslisäveron alennus ja aluetukien lisääminen toisella puolen (Kepu). Väyrynen tulee siinä tilanteessa pitämään erittäin suurta huutoa alueellisen kehityksen puolesta, mistä saa hyvät budjettikriisin ainekset kokoon.
Ny mennään siis tasaisen suvantovaiheen kautta. Mielenkiintoisemmat ajat tulevat siinä vaiheessa, kun vaalilupauksia aletaan yrittää toteuttaa. Ja siinä tilanteessa kannattaa ehdottamasti kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia puheita Väyrynen ja puoluesihteeri Korhonen päästelevät suistaan.
Ruotsissa porvarihallitukselle on tullut alkutaipaleen jälkeen lunta tupaan oikein kosolti. Ensimmäinen kolahdus tuli muutaman ministerin jättäessä noudattamatta yhteiskunnan sääntöjä, mikä sitten tuli ilmi. Vielä pahempi asia alamäelle oli kuitenkin sen politiikan harjoittaminen mitä luvattiin. Se pani porvarit 10 prosentin lasku-uralle kannatusluvuissa. Ja nosti demarit vastaavasti nousuun. Demarien nousu Ruotsissa perustuukin vain ja ainoastaan kansalaisten vastareaktioon porvarihallitusta kohtaan. Kun meillä mietitään demarien tulevaisuutta, tämä on ehkä syytä pitää mielessä. Nousu voi tapahtua omin voimin mutta yhtä hyvin hallituspuolueiden kansansuosien pudotessa.
Rutosin hallituksen taktiikkana on kuitenkin tehdä ikävät päätökset heti hallituskauden alussa. Tämä siis voi taktisesti vielä mahdollistaa hallituksen suosion kasvun. Näin ilmeisesti räknää oikeistolainen pääministeri.
Suomessa valittu taktiikka näyttää toiselta. Hallitus haluaa lykätä luvatut päätökset hallituskauden loppuun. Silloin tietysti muistetaan mahdollinen onnistuminen, mutta riskinä on epäonnistuminen ja kansan vastareaktio, mikä silloin kantaa myös vaaleihin asti.
Kepun vanha kettu Paavo Väyrynen on ilmeisesti jo aistinut tämän riskin. Hän vaatii hallitukseen enemmän keskustelevuutta ja sanoo suoraan, että hallituskauden lopulla on oikeus lipsua hallitusohjelmasta. Suoraa puhetta väykyltä. Äänestäjiä voi siis ihan reilusti pettää hallituskauden lopulla lupaamalla taas vaalien alla vallan jotain muuta tai uudistamalla entiset lupaukset. Tämän mukaisesti Kokoomuksen tasa-arvotupoa ei tarvitse toteuttaa lainkaan tällä vaalikaudella, vaan se voidaan luvata vain uudestaan. Näinhän Liisa Hyssäläkin tekee kansaneläkkeen nostolupausten kanssa.
Väyrynen on näin päässyt aloittamaan hallituksen sisäisen myyräntyön, mitä jo ounastelin silloin, kun hänet otettiin mukaan. Se oli Vanhaselta suuri virhe, sillä Väyrynen kritisoi nyt nimenomaan Vanhasen toimintatapoja. Viime vaalikaudellahan Väyrynen kritisoi Vanhasta tahdottomaksi nyökyttelijäksi.
Väyrynen on kokenut poliitikko. Hän on vanhemmiten oppinut lisäksi odottamaan oikeaa hetkeä. Hän on puolueensa kalkkarokäärme, joka iskee sitten, kun puolueen johto on heikommillaan ja tulee jokin kriisi. Sellainen tulee nimenomaan hallituskauden lopulla ja siitä Väyrynen tulee pitämään huolen. Nyt hän vain hiukan jo alustavasti pohjustaa tulevaisuutta.
Todennäköisesti se kriisi mitä Väyrynen odottaa, on budjettipoliittinen. Kun hallitus kasaa kaikkien lupaustensa toteuttamisen vaalikauden lopulle, voi käydä niin, ettei rahaa kaikkien lupausten täyttämiseen olekaan. Vastakkain voivat joutua silloin tasa-arvotupo ja perintäveron alennus yhdellä puolen (Kokoomus) ja ruuan arvoslisäveron alennus ja aluetukien lisääminen toisella puolen (Kepu). Väyrynen tulee siinä tilanteessa pitämään erittäin suurta huutoa alueellisen kehityksen puolesta, mistä saa hyvät budjettikriisin ainekset kokoon.
Ny mennään siis tasaisen suvantovaiheen kautta. Mielenkiintoisemmat ajat tulevat siinä vaiheessa, kun vaalilupauksia aletaan yrittää toteuttaa. Ja siinä tilanteessa kannattaa ehdottamasti kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia puheita Väyrynen ja puoluesihteeri Korhonen päästelevät suistaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhanen eroaisi välittömästi. Vanhanen on kaikkien aikojen vastuunpakoilija ja PELKURI!
Vanhanen yritti olla fiksu ottamalla suurimman vihollisensa Väyrysen lähelleen jotta tätä olisi helpompi valvoa. Väyrynen on kuitenkin liian ovela mies pysymään aisoissa ja vain odottaa oikeaa hetkeä iskeä. Vanhanen ei ehdi iskua edes huomata ennen kuin on liian myöhäistä.
... asian, kun hän muistutti, että hallituksessa ei nykyään keskustella. Ollaan tehty yksityiskohtainen hallitusohjelma parin viikon neuvottelun tuloksena. Sitä vain sitten kukin ministeri toteuttaa neljä vuotta niin kuin paraskin virkamies ottamatta huomioon, että maailma ympärillä muuttuu tuona aikana.
Tämmöinen tapa hallituspolitiikassa tuli käytännöksi Lipposen aikana. Taas yksi pointti siihen luetteloon, jota kerään Lipposen onnettomista teoista.
Pikkuisen tuntuu siltä, että Vanhanen on ihastunut tuommoiseen menoon. Tosin Vanhanen on senverran joustava ettei jää tuohon jumiin. Lopposen tyhmyyttä osoittaa, että hän tuohtuu vielä nytkin, jos joku uskaltaa arvostella hänen keksintöään.
Nykyhallitus on siirtänyt tärkeimmät lupaamansa uudistukset kautensa loppupuolelle, sillä nyt on menossa niin voimakas noususuhdanne, että on olemassa ylikuumenemisen vaara. Siihen kuvaan ei kuulu ostovoimaa lisäävät uudistukset.
Ja edelleen se lipponen, eikö se nyt jätä miestä millään rauhaan. Miten on, näetkö lipposesta painajaisuniakin?
Muuten, se ylikuumeneneminen alkaa vasta sitten kun vapaa työvoima maasta loppuu. Nyt olisi vielä reserviä jäljellä.