Aina puhutaan, että Suomi ja suomalaiset häviävät maailmankartalta. Miksi emme ole jo hävinneet ? Miksi Eesti tai eestiläiset ole kadonneet ? Me olemme vahva kansa, tällähetkellä ehkä piloille hemmoteltu.
Mutta kun vaikeat ajat koittavat, me yhdistämme voimamme. Me olemme yhtä ja silloin, oli vastassa vaikkapa itse Perkele sotajoukkoineen avaruudesta, selviämme tilanteesta kuin tilanteesta etnisenä entiteettinä.
Emmekä vain selviä, kirjoitamme uuden historiankappaleen. Se tosin johtaa kaikkien muiden kansojen vihaan meitä kohtaan sen vuoksi, että he eivät yrityksistään huolimatta vieläkään saaneet heivattua FennoUgreja maailmankartalta.
Emme ehkä ole suuri kansa, emme ehkä sivistynein. Mutta me olemme, se on varmaa.
Mikäli kieleemme liittyvä kirjallisuus ja dokumentaatio yritetään lopullisesti hävittää, opetamme sen sisällön suusanallisesti kansanperinteeksi kuten esi-isämme ovat meitä ennen tehneet. Silloin emme kerro Kalevalasta, emmekä niistä ajoista.
Kerromme näistä ja tulevista, niille ihmisille, jotka niistä tulevina aikoina ammentavat kansallisen identiteettinsä.
Olkoon Suomi vaikka kuinka slaavi-somalinen maaperä tulevaisuudessa, me olemme yhteinäinen kansa suomalaiset.
Siihen luetaan Meänkieliset, Kveenit, lappalaiset, pohjalaiset, hämäläiset, kainuulaiset, savolaiset, varsinais-suomalaiset, keski-suomalaiset, Uusmaalaiset, kymenlaaksolaiset, karjalaiset Etelässä, Pohjoisessa ja idässä, Inkerit, Vepsät, Liivit, Lyydit, virolaiset, kadonneet tai sekoittuneet kansat (Merjat, Muromat, Mescherat, Bjarmit eli Perä-karjalaiset l. Perm = Perämaa), Aunuslaiset, Äänisen kansa, Vatjat ja ulkosuomalaiset (Pohjois- ja Etelä-Amerikan suomalaiset, Euroopan suomalaiset, Afrikan suomalaiset, Aasian suomalaiset ja Australian suomalaiset).
Meitä on yhteensä kymmenisen miljoonaa.
Suomalaisuus on hieno asia, sitä ei voi saada sydämeensä ottamalla, se annetaan lahjana.
Pitäkäämme siitä hyvä huoli, arvostakaamme omaa etnistä identiteettiämme.
Niin kauan kuin minä elän, olen suomalainen sisältä, ulkoa, sielussa ja ruumiissa. Minusta ei eurooppalaista saa tekemälläkään. Ei myöskään saa ruotsalaista, ei sen enempää slaavia. Vaikka pää menis, en tunnusta Suomessa mitään muuta valtiota kuin Suomi. Tämän opetan myös lapsilleni. Isovanhempani taistelivat tämän maan, miksi se pitäisi parin sukupolven jälkeen antaa pois.
Loppuen lopuksi totean, suomalaisuus on enemmän kuin maa, enemmän kuin pelkkä kieli. Vaikka Suomi-nimistä maata ei olisi enää, vaikka minut karkoitettaisiin näiltä leveys- ja pituusasteilta, olisin silti sydämessäni suomalainen.
// suomalainen niin pitkälle kuin kirjoitettuja henkikirjoja on olemassa...
Mutta kun vaikeat ajat koittavat, me yhdistämme voimamme. Me olemme yhtä ja silloin, oli vastassa vaikkapa itse Perkele sotajoukkoineen avaruudesta, selviämme tilanteesta kuin tilanteesta etnisenä entiteettinä.
Emmekä vain selviä, kirjoitamme uuden historiankappaleen. Se tosin johtaa kaikkien muiden kansojen vihaan meitä kohtaan sen vuoksi, että he eivät yrityksistään huolimatta vieläkään saaneet heivattua FennoUgreja maailmankartalta.
Emme ehkä ole suuri kansa, emme ehkä sivistynein. Mutta me olemme, se on varmaa.
Mikäli kieleemme liittyvä kirjallisuus ja dokumentaatio yritetään lopullisesti hävittää, opetamme sen sisällön suusanallisesti kansanperinteeksi kuten esi-isämme ovat meitä ennen tehneet. Silloin emme kerro Kalevalasta, emmekä niistä ajoista.
Kerromme näistä ja tulevista, niille ihmisille, jotka niistä tulevina aikoina ammentavat kansallisen identiteettinsä.
Olkoon Suomi vaikka kuinka slaavi-somalinen maaperä tulevaisuudessa, me olemme yhteinäinen kansa suomalaiset.
Siihen luetaan Meänkieliset, Kveenit, lappalaiset, pohjalaiset, hämäläiset, kainuulaiset, savolaiset, varsinais-suomalaiset, keski-suomalaiset, Uusmaalaiset, kymenlaaksolaiset, karjalaiset Etelässä, Pohjoisessa ja idässä, Inkerit, Vepsät, Liivit, Lyydit, virolaiset, kadonneet tai sekoittuneet kansat (Merjat, Muromat, Mescherat, Bjarmit eli Perä-karjalaiset l. Perm = Perämaa), Aunuslaiset, Äänisen kansa, Vatjat ja ulkosuomalaiset (Pohjois- ja Etelä-Amerikan suomalaiset, Euroopan suomalaiset, Afrikan suomalaiset, Aasian suomalaiset ja Australian suomalaiset).
Meitä on yhteensä kymmenisen miljoonaa.
Suomalaisuus on hieno asia, sitä ei voi saada sydämeensä ottamalla, se annetaan lahjana.
Pitäkäämme siitä hyvä huoli, arvostakaamme omaa etnistä identiteettiämme.
Niin kauan kuin minä elän, olen suomalainen sisältä, ulkoa, sielussa ja ruumiissa. Minusta ei eurooppalaista saa tekemälläkään. Ei myöskään saa ruotsalaista, ei sen enempää slaavia. Vaikka pää menis, en tunnusta Suomessa mitään muuta valtiota kuin Suomi. Tämän opetan myös lapsilleni. Isovanhempani taistelivat tämän maan, miksi se pitäisi parin sukupolven jälkeen antaa pois.
Loppuen lopuksi totean, suomalaisuus on enemmän kuin maa, enemmän kuin pelkkä kieli. Vaikka Suomi-nimistä maata ei olisi enää, vaikka minut karkoitettaisiin näiltä leveys- ja pituusasteilta, olisin silti sydämessäni suomalainen.
// suomalainen niin pitkälle kuin kirjoitettuja henkikirjoja on olemassa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
tällä höyrypäiden piinaamalla palstalla. Kiitos.