Suuri Matka

Kirjoitin aikaisemmin näin

”Kuulkaa nyt kaikki, joiden elämän liekki on sammunut musertavan epätoivon alle, ne joilla ei ole elämässä mitään menetettävää. Kuulkaa te joilla on epätoivoinen rakkaus, te jotka olette pettyneet, te jotka kaipaatte. Kuulkaa nyt yksinäiset, jotka luulette, ettei elämällänne ole tarkoitusta, kuulkaa kaikki, joilla on suruja elämässä. Lukekaa tämä velkaantuneet, köyhät, sairaat, masentuneet, pimeyden laaksossa elävät, työnsä menettäneet, ne, jotka eivät haluaisi enää elää. Katsokaa tänne ne joiden sydämestä pulppuavat katkerat kyyneleet, jotka joka päivä odottavat parempien aikojen saapumista, jotka elävät vain haaveissaan, jotka vain unessa saavat levon ja ne jotka eivät saa rauhaa unissaankaan. Pysähtykää nyt kerrankin ja vaivautukaa ottamaan tästä selvää te ongelmien murtamat, ne jotka haluaisivat paeta tästä elämästä jonnekin kauas, karata ja hävitä sinne, missä murhetta ei ole.

Minulla on ajatus!! Olen tosissani, minulla on ajatus! Pyydän, ottakaa yhteyttä kaikki, jotka tuntevat sydämessään painostavan epätoivon, joilla ei ole enää mitään menetettävää, jotka haluaisivat paeta elämää.”

En halunnut suoraan kertoa ajatustani, koska pelkäsin, että kohtaisin vain kyynistä pilkkaa ja epäilyksiä niiltä, joita koko asia ei edes kiinnosta. Nyt, koska olenkin näköjään herättänyt vain joukon väärinkäsityksiä, kerron sen.

Tahdon kutsua koolle kaikki murtuneet sydämet lähteäksemme kulkemaan. Sillä ei ole väliä, minne suuntaamme askeleemme, jonnekin kauas kuitenkin, mutta levittäkäämme, minne menemmekin muassamme rakkautta ja myötätuntoa sekä pyytäkäämme yhä uusia surumielisiä jatkamaan matkaa kanssamme. Siispä nyt kun pääpiirteittäin tiedätte vastatkaa, kiitos. Tarvitsen apua!