...niin koitetaan ajatella suuria.
Ihmisen kyky nähdä ympäristöään universaalisea mittakaavassa rajoittuu silmäripsiin. Tutkimme asioita, jotka ovat näkökykymme ja ymmärryskykymme ulottumattomissa etsien lisää tietoa elämästä ja sen synnystä. Kun luodaan teorioita asioista, jotka kuvaannollisesti ovat metrien tai jopa kymmenien metrien päässä näkökentästämme, on suuri todennäköisyys, että teemme näissä teorioissa välillä myös vääriä olettamia.
Kun tehdään arvioita ulottuvuuksista, joista meillä ei ole tietoa tai mietitään avaruuden kaareutumista ja sen vaikutuksia, liikumme arvailujen maailmassa.
Jos arvailumme näkökykymme ulkopuolella olevista asioista on epävarmaa ja välillä sen huomataan menneen pieleenkin, niin merkitseekö se automaattisesti sitä, että kaiken tietomme ylittävän takana on Jumala?
Usein tuntuu siltä, että näin uskovainen ajattelee. Kun emme kerran tiedä tai tunne varmasti kaikkia asioita, niin silloin ratkaisu haetaan jumaluuksista.
Kun jumaluuksia sitten tutkitaan ja niille perusteita tai todennäköisyyksiä löydetään vieläkin huonommin kuin tieteellistä tutkimustyötä tehtäissä, ei uskovainen kuitenkaan kyseenalaista omaa vakaumustaan.
Suuria asioita ajateltaessa uskominen on taikasana, joka muuttaa epävarman varmaksi ja teoriat faktoiksi.
Ihmisen kyky nähdä ympäristöään universaalisea mittakaavassa rajoittuu silmäripsiin. Tutkimme asioita, jotka ovat näkökykymme ja ymmärryskykymme ulottumattomissa etsien lisää tietoa elämästä ja sen synnystä. Kun luodaan teorioita asioista, jotka kuvaannollisesti ovat metrien tai jopa kymmenien metrien päässä näkökentästämme, on suuri todennäköisyys, että teemme näissä teorioissa välillä myös vääriä olettamia.
Kun tehdään arvioita ulottuvuuksista, joista meillä ei ole tietoa tai mietitään avaruuden kaareutumista ja sen vaikutuksia, liikumme arvailujen maailmassa.
Jos arvailumme näkökykymme ulkopuolella olevista asioista on epävarmaa ja välillä sen huomataan menneen pieleenkin, niin merkitseekö se automaattisesti sitä, että kaiken tietomme ylittävän takana on Jumala?
Usein tuntuu siltä, että näin uskovainen ajattelee. Kun emme kerran tiedä tai tunne varmasti kaikkia asioita, niin silloin ratkaisu haetaan jumaluuksista.
Kun jumaluuksia sitten tutkitaan ja niille perusteita tai todennäköisyyksiä löydetään vieläkin huonommin kuin tieteellistä tutkimustyötä tehtäissä, ei uskovainen kuitenkaan kyseenalaista omaa vakaumustaan.
Suuria asioita ajateltaessa uskominen on taikasana, joka muuttaa epävarman varmaksi ja teoriat faktoiksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet puhunut. ögh.
Ei pidä sekoittaa velvollisuuksia ja faktoja. Faktat eivät itsessään ole velvoittavia ja loppuen lopuksi faktatkin ovat vain subjektien luomia näennäistotuuksia.
Ei ole olemassa mitään sellaisia asioita jotka kertoisivat meille mitä meidän pitää tehdä, vain me itse voimme päättää mitä me teemme.
juuri itsesi!
lentää!
koska tiesin vanhastaan, että tarjolla on vain POTASKAA.