YKSI

Raamatussa mainittu peite silmilläsi.

nuo tuomani jakeet nyt oikein ajatusten kanssa, niin ehkäpä huomaisit itsekin, että siinä puhutaan kolmesta persoonasta, jotka toimivat täysin yhdessä.
Eli Isä lähettää Poikansa Hengen omiinsa ja siksi me saamme huutaa, että Abba Isä, muuten se on mahdotonta.

.Kolmiyhteinen Jumala, Thor, Freija ja Odin, Hinduilla oli vastaavat Jumalat Kreikkalaisilla löytyi samat, vaiika Nimet oli kielen mukaan, Jopa Amerikkojen Mantereella löytyi vastaavia, ainoa jolla ei niitä ollut, oli Alkuseurakunta, ja osa sitä edeltänyttä Juutalaisuutta. Kirkko-isä Augustinuksen aikaan, -300-400- luvuilla, Kolminaisuus ilmestyi alkuseurakunnan jälkeiseen , Keisarien Uskonnoksi, ( ..Cuius regio, eius Religio; Jonka maa, sen Uskonto,)muuuttuneeseen ns; Katoliseen Kirkkoon. Uus- Platonisti Proclus ja muut "Filosofit" sen tekivät.Mistähän se johtui? Nyt sitä kaupataan "Hengen johdatuksena.

Jesajassa kirjoitti:

.Kolmiyhteinen Jumala, Thor, Freija ja Odin, Hinduilla oli vastaavat Jumalat Kreikkalaisilla löytyi samat, vaiika Nimet oli kielen mukaan, Jopa Amerikkojen Mantereella löytyi vastaavia, ainoa jolla ei niitä ollut, oli Alkuseurakunta, ja osa sitä edeltänyttä Juutalaisuutta. Kirkko-isä Augustinuksen aikaan, -300-400- luvuilla, Kolminaisuus ilmestyi alkuseurakunnan jälkeiseen , Keisarien Uskonnoksi, ( ..Cuius regio, eius Religio; Jonka maa, sen Uskonto,)muuuttuneeseen ns; Katoliseen Kirkkoon. Uus- Platonisti Proclus ja muut "Filosofit" sen tekivät.Mistähän se johtui? Nyt sitä kaupataan "Hengen johdatuksena.

kieltää Jumalan kolme persoonaa, jotka toimivat kaikessa täysin yhdessä. Isä lähettää Poikansa Hengen meihin ja vasta sitten meillä on oikeus huuttaa Abba, Isä.

Miten voi syntyä Jumalasta, jos ei myönnä, että on synnyttävä elävän veden lähteestä, joka on Sana, eli Jeesus ja Pyhästä Hengestä.


Jer. 17:13
Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."

voisi kirjoitti:

kieltää Jumalan kolme persoonaa, jotka toimivat kaikessa täysin yhdessä. Isä lähettää Poikansa Hengen meihin ja vasta sitten meillä on oikeus huuttaa Abba, Isä.

Miten voi syntyä Jumalasta, jos ei myönnä, että on synnyttävä elävän veden lähteestä, joka on Sana, eli Jeesus ja Pyhästä Hengestä.


Jer. 17:13
Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."

Jos Jumala on sama eilen tänään ja huomenna niin miksi esim juutalaiset uskovat vain yhteen Jumalaan eikä kolmiosaiseen Jumalaan? Heillä ei ole kuin yksi persoonainen Jumala. Jos Jumala olisi kolme niin se olisi ollut myös heilläkin tiedossa.

Poikansa vapauttamaan maailman synnistä ja jokainen joka TAHTOO sen uskoa, on Jumalan Itsensä sovittama.
Pyhä Henki on persoona, sillä persoonaton voima ei murehdi, ei opeta, ei kehoita, ei muistuta, vaan sen tekee elävä Jumala, Pyhä Henki.

Miten ihmeessä te ette näe totuutta. Miten se henki voi olla noin sitkeä, joka teitä johdattaa, sillä jokin henki ihmistä aina johdattaa ja teitä johdattaa ihmisten luoma jumala, eli henkivalta, joka estää teitä tuntemasta totuutta.
Sinä voit kolkutella oveen, jonka JEESUS on luvannut avata.

lähetti kirjoitti:

Poikansa vapauttamaan maailman synnistä ja jokainen joka TAHTOO sen uskoa, on Jumalan Itsensä sovittama.
Pyhä Henki on persoona, sillä persoonaton voima ei murehdi, ei opeta, ei kehoita, ei muistuta, vaan sen tekee elävä Jumala, Pyhä Henki.

Miten ihmeessä te ette näe totuutta. Miten se henki voi olla noin sitkeä, joka teitä johdattaa, sillä jokin henki ihmistä aina johdattaa ja teitä johdattaa ihmisten luoma jumala, eli henkivalta, joka estää teitä tuntemasta totuutta.
Sinä voit kolkutella oveen, jonka JEESUS on luvannut avata.

Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan maailman synnistä.

Niin JT uskovat.


"Pyhä Henki on persoona"

Tutkitaampa aihetta tarkemmin:


Jumalan vaikuttava voima, pyhä henki. Useimmissa tapauksissa ru′aḥ ja pneu′ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.

Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).

Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)

Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)

Miten kastetaan sen ”nimessä”. Matteuksen 28:19:ssä puhutaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä”. ”Nimi” voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa ”lain nimessä” tai ”terveen järjen nimessä”, emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii. Myös kreikkalaisella ”nimi”-sanalla (o′no·ma) voi olla tämä merkitys. Niinpä kun jotkin käännökset (KR-38, Sa) noudattavat Matteuksen 10:41:ssä kirjaimellisesti kreikkalaista tekstiä ja sanovat, että ”joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan”, niin nykyaikaisemmat käännökset sanovat ”ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta” ja ”ottaa vastaan vanhurskaan, koska tämä on vanhurskas” tai muulla vastaavalla tavalla (UM, KR-92, UTN). Robertsonin Word Pictures in the New Testament (1930, I osa, s. 245) sanookin Matteuksen 28:19:stä: ”Tällainen nimen (onoma) käyttö voimasta tai vallasta on tavallista Septugintassa ja papyruksissa.” Siksi kaste ”pyhän hengen nimessä” tarkoittaa sen tunnustamista, että tämä henki on lähtöisin Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaan.

Muita todisteita siitä, ettei se ole persoona. Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan ”pyhässä hengessä” (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan ’täyttymään hengellä’ viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen ’todistamisesta’ (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki ”todistaa”, ’puhuu’ tai ”sanoo” jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

Ei pelkkä ”voima”. Kun siis sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on ”pyhä”, koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on ”pyhyyden henkenä” vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan ”voima”, sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko′aḥ; kreikk. dy′na·mis). Sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden ”voimaa” tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). ”Voima” on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. ”Vaikuttava voima” kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä ”vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta”. ”Voimaa” voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas ”vaikuttavaa voimaa” voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. ”Vaikuttava voima” edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

Sen käyttö luomisessa. Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että ”Jumalan vaikuttava voima [eli ”henki” (ru′aḥ)] liikehti vesien pinnan yllä” (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan ”kädeksi” tai ”sormiksi” (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että ”ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi” (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?” (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

Kaikkien elollisten ja lisääntymiskyvyn lähde. Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on ”Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima”). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen ”hengellisellä tavalla syntynyt” (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

Hengen käyttö Jumalan palvelijoiden hyväksi. Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan ”pyhän hengen johtamina”, Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25; ks. PROFEETTA; PROFETIA.) Myös koko Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the·o′pneu·stos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalan hengittämää’ (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11). (Ks. HENKEYTYS.)

Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki ”ajoi” Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin ”tuli”, joka saa heidät olemaan ”hengestä palavia” (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin ’lisää höyryä’ eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat ”hengen voimaa” eli hänen ”henkensä välittämää voimaa” (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että ”profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja”, jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

Moninaisia toimintoja. Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: ”On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa.” (1Ko 12:4–7.)

Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki ’täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla’, jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala ’otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan’, niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

Joosua tuli ”täyteen viisauden henkeä” Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki ”verhosi” ja ’kannusti’ samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

Hengen ’vuodattaminen’ hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

Lähde: Raamatun ymmärtämisen opas

tarkemmin. kirjoitti:

Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan maailman synnistä.

Niin JT uskovat.


"Pyhä Henki on persoona"

Tutkitaampa aihetta tarkemmin:


Jumalan vaikuttava voima, pyhä henki. Useimmissa tapauksissa ru′aḥ ja pneu′ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.

Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).

Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)

Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)

Miten kastetaan sen ”nimessä”. Matteuksen 28:19:ssä puhutaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä”. ”Nimi” voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa ”lain nimessä” tai ”terveen järjen nimessä”, emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii. Myös kreikkalaisella ”nimi”-sanalla (o′no·ma) voi olla tämä merkitys. Niinpä kun jotkin käännökset (KR-38, Sa) noudattavat Matteuksen 10:41:ssä kirjaimellisesti kreikkalaista tekstiä ja sanovat, että ”joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan”, niin nykyaikaisemmat käännökset sanovat ”ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta” ja ”ottaa vastaan vanhurskaan, koska tämä on vanhurskas” tai muulla vastaavalla tavalla (UM, KR-92, UTN). Robertsonin Word Pictures in the New Testament (1930, I osa, s. 245) sanookin Matteuksen 28:19:stä: ”Tällainen nimen (onoma) käyttö voimasta tai vallasta on tavallista Septugintassa ja papyruksissa.” Siksi kaste ”pyhän hengen nimessä” tarkoittaa sen tunnustamista, että tämä henki on lähtöisin Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaan.

Muita todisteita siitä, ettei se ole persoona. Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan ”pyhässä hengessä” (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan ’täyttymään hengellä’ viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen ’todistamisesta’ (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki ”todistaa”, ’puhuu’ tai ”sanoo” jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

Ei pelkkä ”voima”. Kun siis sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on ”pyhä”, koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on ”pyhyyden henkenä” vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan ”voima”, sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko′aḥ; kreikk. dy′na·mis). Sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden ”voimaa” tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). ”Voima” on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. ”Vaikuttava voima” kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä ”vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta”. ”Voimaa” voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas ”vaikuttavaa voimaa” voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. ”Vaikuttava voima” edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

Sen käyttö luomisessa. Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että ”Jumalan vaikuttava voima [eli ”henki” (ru′aḥ)] liikehti vesien pinnan yllä” (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan ”kädeksi” tai ”sormiksi” (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että ”ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi” (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?” (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

Kaikkien elollisten ja lisääntymiskyvyn lähde. Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on ”Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima”). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen ”hengellisellä tavalla syntynyt” (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

Hengen käyttö Jumalan palvelijoiden hyväksi. Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan ”pyhän hengen johtamina”, Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25; ks. PROFEETTA; PROFETIA.) Myös koko Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the·o′pneu·stos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalan hengittämää’ (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11). (Ks. HENKEYTYS.)

Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki ”ajoi” Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin ”tuli”, joka saa heidät olemaan ”hengestä palavia” (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin ’lisää höyryä’ eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat ”hengen voimaa” eli hänen ”henkensä välittämää voimaa” (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että ”profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja”, jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

Moninaisia toimintoja. Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: ”On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa.” (1Ko 12:4–7.)

Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki ’täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla’, jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala ’otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan’, niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

Joosua tuli ”täyteen viisauden henkeä” Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki ”verhosi” ja ’kannusti’ samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

Hengen ’vuodattaminen’ hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

Lähde: Raamatun ymmärtämisen opas

Jeh.tod. kirjoista, niin Henki käskee varomaan sitä. Jeesus ei käskenyt lukea kielioppia, vaan uskomaan HÄNEEN.

Vastaan sulle kolmella kysymyksellä: Sanooko Raamattu ensimmäisillä sivuilla, että -" Jumalan Henki liikkui vetten päällä"?

Vai sanooko Raamattu, että Jumala liikutti Henkeään vetten päällä?

Jos sen verran kielioppia katsotaan, niin mitä mainittu Raamatun paikka-"liikkui", kieliopillisesti ottaen tarkoittaa?

Lähtöisin kirjoitti:

Jeh.tod. kirjoista, niin Henki käskee varomaan sitä. Jeesus ei käskenyt lukea kielioppia, vaan uskomaan HÄNEEN.

Vastaan sulle kolmella kysymyksellä: Sanooko Raamattu ensimmäisillä sivuilla, että -" Jumalan Henki liikkui vetten päällä"?

Vai sanooko Raamattu, että Jumala liikutti Henkeään vetten päällä?

Jos sen verran kielioppia katsotaan, niin mitä mainittu Raamatun paikka-"liikkui", kieliopillisesti ottaen tarkoittaa?

Jeesus ei käskenyt lukea kielioppia, vaan uskomaan HÄNEEN.

Lapsellinen kommentti, Jeesus myös varoitti perinnäissäännöistä jollainen kolminaisuususko erityisesti on.Raamattu on kirjoitettu hepreaksi ja koinee kreikaksi. Valitettavasti et voi lukea, saati ymmärtää, alkuperäisiä tekstejä ellet opiskele kielioppia. Raamattua ei myöskään voida kääntää pelkällä uskolla vaan siihen tarvitaan runsaasti asiantuntemusta ja tietoa sanojen merkityksistä. Siltä pohjalta on kaikki raamatunkäännökset tehty. Miksi ylipäätänsä availet raamattua, jos et välitä tuon taivaallista mitä siellä sanotaan?

tarkemmin. kirjoitti:

Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan maailman synnistä.

Niin JT uskovat.


"Pyhä Henki on persoona"

Tutkitaampa aihetta tarkemmin:


Jumalan vaikuttava voima, pyhä henki. Useimmissa tapauksissa ru′aḥ ja pneu′ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.

Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).

Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)

Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)

Miten kastetaan sen ”nimessä”. Matteuksen 28:19:ssä puhutaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä”. ”Nimi” voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa ”lain nimessä” tai ”terveen järjen nimessä”, emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii. Myös kreikkalaisella ”nimi”-sanalla (o′no·ma) voi olla tämä merkitys. Niinpä kun jotkin käännökset (KR-38, Sa) noudattavat Matteuksen 10:41:ssä kirjaimellisesti kreikkalaista tekstiä ja sanovat, että ”joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan”, niin nykyaikaisemmat käännökset sanovat ”ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta” ja ”ottaa vastaan vanhurskaan, koska tämä on vanhurskas” tai muulla vastaavalla tavalla (UM, KR-92, UTN). Robertsonin Word Pictures in the New Testament (1930, I osa, s. 245) sanookin Matteuksen 28:19:stä: ”Tällainen nimen (onoma) käyttö voimasta tai vallasta on tavallista Septugintassa ja papyruksissa.” Siksi kaste ”pyhän hengen nimessä” tarkoittaa sen tunnustamista, että tämä henki on lähtöisin Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaan.

Muita todisteita siitä, ettei se ole persoona. Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan ”pyhässä hengessä” (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan ’täyttymään hengellä’ viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen ’todistamisesta’ (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki ”todistaa”, ’puhuu’ tai ”sanoo” jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

Ei pelkkä ”voima”. Kun siis sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on ”pyhä”, koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on ”pyhyyden henkenä” vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan ”voima”, sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko′aḥ; kreikk. dy′na·mis). Sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden ”voimaa” tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). ”Voima” on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. ”Vaikuttava voima” kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä ”vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta”. ”Voimaa” voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas ”vaikuttavaa voimaa” voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. ”Vaikuttava voima” edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

Sen käyttö luomisessa. Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että ”Jumalan vaikuttava voima [eli ”henki” (ru′aḥ)] liikehti vesien pinnan yllä” (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan ”kädeksi” tai ”sormiksi” (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että ”ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi” (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?” (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

Kaikkien elollisten ja lisääntymiskyvyn lähde. Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on ”Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima”). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen ”hengellisellä tavalla syntynyt” (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

Hengen käyttö Jumalan palvelijoiden hyväksi. Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan ”pyhän hengen johtamina”, Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25; ks. PROFEETTA; PROFETIA.) Myös koko Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the·o′pneu·stos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalan hengittämää’ (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11). (Ks. HENKEYTYS.)

Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki ”ajoi” Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin ”tuli”, joka saa heidät olemaan ”hengestä palavia” (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin ’lisää höyryä’ eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat ”hengen voimaa” eli hänen ”henkensä välittämää voimaa” (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että ”profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja”, jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

Moninaisia toimintoja. Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: ”On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa.” (1Ko 12:4–7.)

Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki ’täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla’, jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala ’otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan’, niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

Joosua tuli ”täyteen viisauden henkeä” Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki ”verhosi” ja ’kannusti’ samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

Hengen ’vuodattaminen’ hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

Lähde: Raamatun ymmärtämisen opas

hepreankielessä ei ole virallista "se"-sanaa tarkoittavaa määrrettä, mitä käytettäisiin muotona puhuttaessa muista kuin ihmisistä(persoonista) vaan myös kaikista esineistä,tavaroista,eläimistä,hengistä yms käytetään yhtälailla sanamuotoa "hän/he"

Tämä on yksi isoimmista väärinkäsityksistä mitä kristinusko on ymmärtänyt tarkoittamaan esim kolminaisuudessa ym asioissa missä käsitellään persoonia jollakin tavalla.

JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

hepreankielessä ei ole virallista "se"-sanaa tarkoittavaa määrrettä, mitä käytettäisiin muotona puhuttaessa muista kuin ihmisistä(persoonista) vaan myös kaikista esineistä,tavaroista,eläimistä,hengistä yms käytetään yhtälailla sanamuotoa "hän/he"

Tämä on yksi isoimmista väärinkäsityksistä mitä kristinusko on ymmärtänyt tarkoittamaan esim kolminaisuudessa ym asioissa missä käsitellään persoonia jollakin tavalla.

Pyhää kolminaisuutta vastaan taistellessaan lahko on väärentänyt Joh. 1:1:n ja sen päälle vielä laatinut väärennettyjä lähdeviitteitä tueksi.

Tuosta Joh 1:1:stä kirjoittaa esim. Pasi Turunen kirjassaaan VArtiotoni valtakunta uudessa valossa.

Väärennetyistä lähdeviitteistä on julkaistu lista aaac:n uutisissa vartiotorniseuran takaa. Löytyy sivun www.jttuki.info yläreunasta

Lähtöisin kirjoitti:

Jeh.tod. kirjoista, niin Henki käskee varomaan sitä. Jeesus ei käskenyt lukea kielioppia, vaan uskomaan HÄNEEN.

Vastaan sulle kolmella kysymyksellä: Sanooko Raamattu ensimmäisillä sivuilla, että -" Jumalan Henki liikkui vetten päällä"?

Vai sanooko Raamattu, että Jumala liikutti Henkeään vetten päällä?

Jos sen verran kielioppia katsotaan, niin mitä mainittu Raamatun paikka-"liikkui", kieliopillisesti ottaen tarkoittaa?

.. kyllä kuuluu;"
..Ja hirmuinen Rajutuuli puhalsi raivoavien vetten yllä.."
-Myöhemmät kääntäjät ja apologeetat ovat panneet käännökseen "Hengellisiä" omiaan, Lause kuvaa Maapallon ensi aikoja, jolloin Kuu oli lähempänä maata: siitä oli tässä Tv; sarjakin.
Kilometrien korkuiset vuorovesiaallot kiersivät maata kuun tahdissa , pimeät pilvet peittivät kaiken, ja kun Kuu siirtyi etäämmäs, liike hiljeni,ja Auringon valo pääsi tyyntyneen veden pinnalle.
Täytyy toistaa, että raamattu kuvaa monesti aineellisia tapahtumia, joita sitten ylihengellistyneet kääntäjät kääntävät omaan tyyliinsä, usein , kun eivät ymmärrä lähtökohtaa.
Samoin on tämä"; ..-alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä,"
-Lausehan on täysin käsittämätön; Verrattuna alkuperätekstiin "; Alussa olin Minä Isäni luona, Toimin Hänen osaavana rakennusmiehenään."
noin se menee.
Jesuah sanoi kirjanoppineille, etteivät he osaa tai ymmärrä Jirjoituksia, siksi he eksyvät; Tämä päti siihen kielioppiinkin. Eiväthän he ymmärtäneet vanhaa Hepreaa.

Jesajassa kirjoitti:

.. kyllä kuuluu;"
..Ja hirmuinen Rajutuuli puhalsi raivoavien vetten yllä.."
-Myöhemmät kääntäjät ja apologeetat ovat panneet käännökseen "Hengellisiä" omiaan, Lause kuvaa Maapallon ensi aikoja, jolloin Kuu oli lähempänä maata: siitä oli tässä Tv; sarjakin.
Kilometrien korkuiset vuorovesiaallot kiersivät maata kuun tahdissa , pimeät pilvet peittivät kaiken, ja kun Kuu siirtyi etäämmäs, liike hiljeni,ja Auringon valo pääsi tyyntyneen veden pinnalle.
Täytyy toistaa, että raamattu kuvaa monesti aineellisia tapahtumia, joita sitten ylihengellistyneet kääntäjät kääntävät omaan tyyliinsä, usein , kun eivät ymmärrä lähtökohtaa.
Samoin on tämä"; ..-alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä,"
-Lausehan on täysin käsittämätön; Verrattuna alkuperätekstiin "; Alussa olin Minä Isäni luona, Toimin Hänen osaavana rakennusmiehenään."
noin se menee.
Jesuah sanoi kirjanoppineille, etteivät he osaa tai ymmärrä Jirjoituksia, siksi he eksyvät; Tämä päti siihen kielioppiinkin. Eiväthän he ymmärtäneet vanhaa Hepreaa.

>>..Ja hirmuinen Rajutuuli puhalsi raivoavien vetten yllä.."
-Myöhemmät kääntäjät ja apologeetat ovat panneet käännökseen "Hengellisiä" omiaan,

taistella kirjoitti:

Pyhää kolminaisuutta vastaan taistellessaan lahko on väärentänyt Joh. 1:1:n ja sen päälle vielä laatinut väärennettyjä lähdeviitteitä tueksi.

Tuosta Joh 1:1:stä kirjoittaa esim. Pasi Turunen kirjassaaan VArtiotoni valtakunta uudessa valossa.

Väärennetyistä lähdeviitteistä on julkaistu lista aaac:n uutisissa vartiotorniseuran takaa. Löytyy sivun www.jttuki.info yläreunasta

Tuosta Joh 1:1:stä kirjoittaa esim. Pasi Turunen kirjassaaan VArtiotoni valtakunta uudessa valossa.

Niin kirjoittaa ja hyvin pinnallisesti.Omistan sen kirjan. En ole lainkaan vakuuttunut turusen kommenteista vaan uskon edelleen Jehovan todistajia tässä asiassa. He ovat aivan varmasti oikeassa.

Pyhää kolminaisuutta

Kolminaisuutta ei pystytä perustelemaan tällä yhdellä jakeella, lukipa sen mitenkä tahansa.

Miksi copypastaat joka viestiin tuon saman sisällön?

noinkaan kirjoitti:

>>..Ja hirmuinen Rajutuuli puhalsi raivoavien vetten yllä.."
-Myöhemmät kääntäjät ja apologeetat ovat panneet käännökseen "Hengellisiä" omiaan,

.. on eräänlainen monikkomuoto; muutamat Kulttuuriantropologit ovat arvioineet, että se on se Pohjois-Israelin Jumaluus, jonka Jerobeam 1 siirsi Jahven tilalle, kun sanoi Israelilaisille"; Tässä ON teidän Jumalanne.."
Toisin sanoen hän siirtyi moniJumalaisuuteen . Elohim tarkoittaa "Jumalat," "kaikki Jumaluudet,"Alunperin "Melek," eli Mahtavat. Raamatussa kerrotaan, että "Melek," eli mahtavat, opettivat ihmiselle mm. maanviljelyksen, Psalmi kuitenkin puhuu Melekeistä moittien heitä"; ei Heillä ole älyä, ei ymmärrystä, kaikki maan pylväät horjuvat.."
..Kyse lienee ns. Langenneista Enkeleistä.

noinkaan kirjoitti:

>>..Ja hirmuinen Rajutuuli puhalsi raivoavien vetten yllä.."
-Myöhemmät kääntäjät ja apologeetat ovat panneet käännökseen "Hengellisiä" omiaan,

... Sanoilla ";Bereshit bara Elohim ;" alussa Jumaluudet loivat,," ja niin edespäin, siinähänse Jumalan nimi tulee; mutta Elohim ei ole erisnimi niinkuin >Jahve

Jesajassa kirjoitti:

.. on eräänlainen monikkomuoto; muutamat Kulttuuriantropologit ovat arvioineet, että se on se Pohjois-Israelin Jumaluus, jonka Jerobeam 1 siirsi Jahven tilalle, kun sanoi Israelilaisille"; Tässä ON teidän Jumalanne.."
Toisin sanoen hän siirtyi moniJumalaisuuteen . Elohim tarkoittaa "Jumalat," "kaikki Jumaluudet,"Alunperin "Melek," eli Mahtavat. Raamatussa kerrotaan, että "Melek," eli mahtavat, opettivat ihmiselle mm. maanviljelyksen, Psalmi kuitenkin puhuu Melekeistä moittien heitä"; ei Heillä ole älyä, ei ymmärrystä, kaikki maan pylväät horjuvat.."
..Kyse lienee ns. Langenneista Enkeleistä.

vaikka elohim onkin monikkomuoto sanoista el/eloah niin heprealaisissa kirjoituksissa ja tarkoitusperässä silti se tarkoittaa vain Jumalaa(yksikössä) kun puhutaan Kaikkivaltiaasta.Kun taas puhutaan muista jumalista (epäjumalat) niin silloin se on yleensä monikossa. Ei tosin aina.

Sana on lähtöisin Ugaritista (oletus) missä sitä käytettiin yhteisenä nimityksenä kaikista kaanaanmaan jumalista.Muuten sanan "juuri' on tuntematon.

Toinen hyvä selitys on että sanan "El" on tulkittu tarkoittavan "voimaa" ja "Elohim" on tästä monikkomuoto "voimat"
Hepreankielioppi antaa siten tälle muodon tarkoittamaan Jumalasta sanontaa " Hän on voimien Voima"

Eli elohim pikemminkin monikon sijasta kuvaa Jumalan majestettisuutta,erinomaisuutta, ilmaisee suurta kunnioitusta tai suuruutta.

Myös tämä -im pääte voidaan ymmärtää abstraktisesti esim kuten vertauksena sanat betulim (neitsyys) tai chayyim (elämä) eli tällä tavoin elohim tarkoittaisi jumaluus tai jumalolento

JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

vaikka elohim onkin monikkomuoto sanoista el/eloah niin heprealaisissa kirjoituksissa ja tarkoitusperässä silti se tarkoittaa vain Jumalaa(yksikössä) kun puhutaan Kaikkivaltiaasta.Kun taas puhutaan muista jumalista (epäjumalat) niin silloin se on yleensä monikossa. Ei tosin aina.

Sana on lähtöisin Ugaritista (oletus) missä sitä käytettiin yhteisenä nimityksenä kaikista kaanaanmaan jumalista.Muuten sanan "juuri' on tuntematon.

Toinen hyvä selitys on että sanan "El" on tulkittu tarkoittavan "voimaa" ja "Elohim" on tästä monikkomuoto "voimat"
Hepreankielioppi antaa siten tälle muodon tarkoittamaan Jumalasta sanontaa " Hän on voimien Voima"

Eli elohim pikemminkin monikon sijasta kuvaa Jumalan majestettisuutta,erinomaisuutta, ilmaisee suurta kunnioitusta tai suuruutta.

Myös tämä -im pääte voidaan ymmärtää abstraktisesti esim kuten vertauksena sanat betulim (neitsyys) tai chayyim (elämä) eli tällä tavoin elohim tarkoittaisi jumaluus tai jumalolento

,,Mainitaan raamatussa useaan kertaan, vaikka täällä sitä ei ole juuri mainittu; ( Kedusha; Pyhä, Erilläänoleva)eikä myöskään Jumalan Heprealaista Nimeä; El Shaddai, jossa tulee esille se, ettei El tai monikko Elohim ole nimi, vaan määrite jollekin;..-Medän Jumalamme Jahve.. "
..El Shaddai tulee esille lauseessa;" ..Tänä päivänä minä sinut Synnytin." Jahve on sekä äiti että isä.

Jesajassa kirjoitti:

,,Mainitaan raamatussa useaan kertaan, vaikka täällä sitä ei ole juuri mainittu; ( Kedusha; Pyhä, Erilläänoleva)eikä myöskään Jumalan Heprealaista Nimeä; El Shaddai, jossa tulee esille se, ettei El tai monikko Elohim ole nimi, vaan määrite jollekin;..-Medän Jumalamme Jahve.. "
..El Shaddai tulee esille lauseessa;" ..Tänä päivänä minä sinut Synnytin." Jahve on sekä äiti että isä.

Ha Kaddosh(kedusha,qedush) on juurikin yleisin nimitys Jumalalle (kaddosh israel;Israelin Pyhä)

shaddai on määrre millä myös kuvataan Jumalan "kaikkiriittoisuutta(Kaikkivaltias)",
yksiselitteisesti. Jumala jolla on rinnat; el shaddai.
Shaddai on yhteydessä muotoon shadayim mikä tarkoittaa "rintoja", mikä taas on käsiteenä Jumalan hedelmällisyydelle ja siunauksille ihmiskunnalle ;" Ja Jumala, Kaikkivaltias (el shaddai), siunatkoon sinua ja antakoon sinun tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että sinusta tulee suuri kansojen joukko."

tarkemmin. kirjoitti:

Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan maailman synnistä.

Niin JT uskovat.


"Pyhä Henki on persoona"

Tutkitaampa aihetta tarkemmin:


Jumalan vaikuttava voima, pyhä henki. Useimmissa tapauksissa ru′aḥ ja pneu′ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.

Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).

Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)

Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)

Miten kastetaan sen ”nimessä”. Matteuksen 28:19:ssä puhutaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä”. ”Nimi” voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa ”lain nimessä” tai ”terveen järjen nimessä”, emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii. Myös kreikkalaisella ”nimi”-sanalla (o′no·ma) voi olla tämä merkitys. Niinpä kun jotkin käännökset (KR-38, Sa) noudattavat Matteuksen 10:41:ssä kirjaimellisesti kreikkalaista tekstiä ja sanovat, että ”joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan”, niin nykyaikaisemmat käännökset sanovat ”ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta” ja ”ottaa vastaan vanhurskaan, koska tämä on vanhurskas” tai muulla vastaavalla tavalla (UM, KR-92, UTN). Robertsonin Word Pictures in the New Testament (1930, I osa, s. 245) sanookin Matteuksen 28:19:stä: ”Tällainen nimen (onoma) käyttö voimasta tai vallasta on tavallista Septugintassa ja papyruksissa.” Siksi kaste ”pyhän hengen nimessä” tarkoittaa sen tunnustamista, että tämä henki on lähtöisin Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaan.

Muita todisteita siitä, ettei se ole persoona. Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan ”pyhässä hengessä” (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan ’täyttymään hengellä’ viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen ’todistamisesta’ (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki ”todistaa”, ’puhuu’ tai ”sanoo” jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

Ei pelkkä ”voima”. Kun siis sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on ”pyhä”, koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on ”pyhyyden henkenä” vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan ”voima”, sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko′aḥ; kreikk. dy′na·mis). Sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden ”voimaa” tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). ”Voima” on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. ”Vaikuttava voima” kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä ”vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta”. ”Voimaa” voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas ”vaikuttavaa voimaa” voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. ”Vaikuttava voima” edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

Sen käyttö luomisessa. Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että ”Jumalan vaikuttava voima [eli ”henki” (ru′aḥ)] liikehti vesien pinnan yllä” (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan ”kädeksi” tai ”sormiksi” (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että ”ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi” (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?” (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

Kaikkien elollisten ja lisääntymiskyvyn lähde. Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on ”Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima”). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen ”hengellisellä tavalla syntynyt” (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

Hengen käyttö Jumalan palvelijoiden hyväksi. Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan ”pyhän hengen johtamina”, Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25; ks. PROFEETTA; PROFETIA.) Myös koko Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the·o′pneu·stos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalan hengittämää’ (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11). (Ks. HENKEYTYS.)

Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki ”ajoi” Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin ”tuli”, joka saa heidät olemaan ”hengestä palavia” (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin ’lisää höyryä’ eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat ”hengen voimaa” eli hänen ”henkensä välittämää voimaa” (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että ”profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja”, jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

Moninaisia toimintoja. Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: ”On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa.” (1Ko 12:4–7.)

Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki ’täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla’, jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala ’otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan’, niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

Joosua tuli ”täyteen viisauden henkeä” Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki ”verhosi” ja ’kannusti’ samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

Hengen ’vuodattaminen’ hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

Lähde: Raamatun ymmärtämisen opas

on meille uudesti syntyneille täysi apu, opettaja, jopa nuhtelija, aina rakastava ja kaikessa todistaa Jeesuksesta.

Voima, ilman persoonaa, ei todella kykene opettamaan ja ohjaamaan, ei nuhtelemaan tai oikaisemaan, ei muistuttamaan, eikä suomaan sellaista rakkautta, mitä Pyhä Henki kykenee.

Heille, joille Pyhä Henki ei ole tuttu, Hän on käsittämätön, sillä he eivät voi Häntä ymmärtää.

Kautta aikojen on tehty ihmisen lihallisuudella tutkimuksia Pyhästä Hengestä, mutta ainutkaan niistä tutkimuksista ei ole totuudellinen, sillä vain Pyhä Henki Itse voi meille todistaa Itsestään, Isän ja Pojan kanssa, eli yksin Jumala voi ilmaista Itsensä.

Hän on valtava Henki, sillä joka ikinen uudesti syntynyt saa Hänet asumaan sydämeensä ja Hän tekee valtavaa työtä, sillä Hän opettaa jokaisen uudesti syntyneen Jumalan kaltaisuuteen.

Pyhä Henki on kaikessa yhtä Isän ja Pojan kanssa, eli meillä ei ole kuin yksi Jumala.

JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

vaikka elohim onkin monikkomuoto sanoista el/eloah niin heprealaisissa kirjoituksissa ja tarkoitusperässä silti se tarkoittaa vain Jumalaa(yksikössä) kun puhutaan Kaikkivaltiaasta.Kun taas puhutaan muista jumalista (epäjumalat) niin silloin se on yleensä monikossa. Ei tosin aina.

Sana on lähtöisin Ugaritista (oletus) missä sitä käytettiin yhteisenä nimityksenä kaikista kaanaanmaan jumalista.Muuten sanan "juuri' on tuntematon.

Toinen hyvä selitys on että sanan "El" on tulkittu tarkoittavan "voimaa" ja "Elohim" on tästä monikkomuoto "voimat"
Hepreankielioppi antaa siten tälle muodon tarkoittamaan Jumalasta sanontaa " Hän on voimien Voima"

Eli elohim pikemminkin monikon sijasta kuvaa Jumalan majestettisuutta,erinomaisuutta, ilmaisee suurta kunnioitusta tai suuruutta.

Myös tämä -im pääte voidaan ymmärtää abstraktisesti esim kuten vertauksena sanat betulim (neitsyys) tai chayyim (elämä) eli tällä tavoin elohim tarkoittaisi jumaluus tai jumalolento

jota ilman ei olisi olemassakaan uudesti syntymistä ja totuudellista uskoa Jumalaan. Tämä rakas VOIMA vain on elävä voima, joka opettaa ja ohjaa meitä ja varjelee meidät pysymään oikealla tiellä muistuttaen Jumalan Sanasta oikean tien.

Jeesus oli 33 vuotta ihminen ja Hän ei olisi kyennyt tehtäväänsä viemään läpi voittajana, jollei Pyhä Henki olisi ollut Hänessä ja antanut Hänelle rakkauttaan ja VOIMAANSA.
Tällä VOIMALLA Jeesus teki kaikki ihmeensä, ei ihmisen voimalla, jossa muodossa Hän eli, vaan Jumalan Voimalla, joka oli ja on elävä yhteys Isään.

Isä oli siis Pojassaan Henkensä kautta ja siksi Isä oli Pojassaan myös ristillä, sillä Henki ei poistunut Jeesuksesta edes synkeimmällä hetkellä, silloinkaan, kun Jeesus jo hetken oli toivoton ja luuli Pyhän Hengen jättäneen Hänet ristille yksin, eli Jumala sovitti Itse meidät Itsensä kanssa, voiko suurempaa armoa olla.

Pyhä Henki on Isän Henki, joka lähtee Isän luota ja Pyhä Henki on Pojan Henki, jonka Isä antaa meille omilleen, eli Jumala on YKSI.

Minulla on kovin pitkä kokemusaika Pyhästä Hengestä, jonka sain uudesti syntymisen yhteydessä oman henkeni vartijaksi ja johdattajaksi. Tämä rakas Henki välittää Isää ja Poikaa ja lohduttaa minua kaikessa ja puolustaa minua kaiksessa, opettaa, muistuttaa, johdattaa ja antaa minulle kaiken tarvitsemani.
Siksi olen saanut olla kauan terve, hyvin vapaa ja rauhallinen ja saan tuntea joka ikinen hetki elämän olevan hyvä, sillä elän hyvässä.

Ennen Pyhä Hengen tulemista minuun asumaan, jouduin käymään kovan puhdistuksen läpi, niin kovan, että olin kuolla, mutta Jeesus ei sallinut, vaan puhdisti, teki terveeksi ja antoi onnellisen elämän Hengessään.

Jumala ei anna Henkeään ihmiseen ennen, kuin on vanhan purkanut ja sen saa jokainen lukea Raamatusta.
Markus 2
21 Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
22 Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin."


En ole hetkeäkään yksin, sillä Jumala on kanssani.

lukenut. kirjoitti:

Tuosta Joh 1:1:stä kirjoittaa esim. Pasi Turunen kirjassaaan VArtiotoni valtakunta uudessa valossa.

Niin kirjoittaa ja hyvin pinnallisesti.Omistan sen kirjan. En ole lainkaan vakuuttunut turusen kommenteista vaan uskon edelleen Jehovan todistajia tässä asiassa. He ovat aivan varmasti oikeassa.

Pyhää kolminaisuutta

Kolminaisuutta ei pystytä perustelemaan tällä yhdellä jakeella, lukipa sen mitenkä tahansa.

Miksi copypastaat joka viestiin tuon saman sisällön?

Ei Turunen kirjoita pinnallisesti dokumentoi asiat oikeilla lähdeviitteillä.

Turusessa on useita valokopioita esim. oikeudenkäyntipöuytäkirjoista ja VTS:n kirjeistä.

Tuosa väärennöksestä Turunen mainitsee kymmenkunnan nimeltä mainitun tutkijan mielipiteen.

VOIMA kirjoitti:

jota ilman ei olisi olemassakaan uudesti syntymistä ja totuudellista uskoa Jumalaan. Tämä rakas VOIMA vain on elävä voima, joka opettaa ja ohjaa meitä ja varjelee meidät pysymään oikealla tiellä muistuttaen Jumalan Sanasta oikean tien.

Jeesus oli 33 vuotta ihminen ja Hän ei olisi kyennyt tehtäväänsä viemään läpi voittajana, jollei Pyhä Henki olisi ollut Hänessä ja antanut Hänelle rakkauttaan ja VOIMAANSA.
Tällä VOIMALLA Jeesus teki kaikki ihmeensä, ei ihmisen voimalla, jossa muodossa Hän eli, vaan Jumalan Voimalla, joka oli ja on elävä yhteys Isään.

Isä oli siis Pojassaan Henkensä kautta ja siksi Isä oli Pojassaan myös ristillä, sillä Henki ei poistunut Jeesuksesta edes synkeimmällä hetkellä, silloinkaan, kun Jeesus jo hetken oli toivoton ja luuli Pyhän Hengen jättäneen Hänet ristille yksin, eli Jumala sovitti Itse meidät Itsensä kanssa, voiko suurempaa armoa olla.

Pyhä Henki on Isän Henki, joka lähtee Isän luota ja Pyhä Henki on Pojan Henki, jonka Isä antaa meille omilleen, eli Jumala on YKSI.

Minulla on kovin pitkä kokemusaika Pyhästä Hengestä, jonka sain uudesti syntymisen yhteydessä oman henkeni vartijaksi ja johdattajaksi. Tämä rakas Henki välittää Isää ja Poikaa ja lohduttaa minua kaikessa ja puolustaa minua kaiksessa, opettaa, muistuttaa, johdattaa ja antaa minulle kaiken tarvitsemani.
Siksi olen saanut olla kauan terve, hyvin vapaa ja rauhallinen ja saan tuntea joka ikinen hetki elämän olevan hyvä, sillä elän hyvässä.

Ennen Pyhä Hengen tulemista minuun asumaan, jouduin käymään kovan puhdistuksen läpi, niin kovan, että olin kuolla, mutta Jeesus ei sallinut, vaan puhdisti, teki terveeksi ja antoi onnellisen elämän Hengessään.

Jumala ei anna Henkeään ihmiseen ennen, kuin on vanhan purkanut ja sen saa jokainen lukea Raamatusta.
Markus 2
21 Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
22 Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin."


En ole hetkeäkään yksin, sillä Jumala on kanssani.

>> Pyhä Henki on Isän Henki, joka lähtee Isän luota ja Pyhä Henki on Pojan Henki, jonka Isä antaa meille omilleen, eli Jumala on YKSI.

Jos sinä tahdotkin poikasi jäävän pienemmäksi sinua, niin minä tahdon poikani kasvavan mittoihini, koska tiedän sen olevan Jumalan tahto.

käväisin tällä palstalla lähetettynä työssä yli vuosi sitten ja silloinkin sinä olit ahkera oppiesi puolusta ja en ikävä kyllä näe sinussa pienintäkään kehitystä.

Jumalan lapset kehittyvät yhdessä vuodessa valtavasti, sillä Pyhä Henki avaa heille tietä, mutta lihantahdossa elävät jäävät vuosikymmeniksi, eli fyysisen elämänsä ajaksi, toistelemaan oppi-isiensä oppeja, eli junnaamaan paikalleen.

Muistutan sinua vielä siitä, että Jeesus oli 33 vuotta ihminen, yhtä kiusattu, kuin kuka tahansa ja samalla orjuudella sidottu, kuin jokainen ihminen, mutta silti Hän voitti. Ainoa Jeesuksen eduksi meihin verrattava asia oli se, että Hän ei syntynyt ihmisen siemenen kautta, eikä näin ollen kantanut mukanaan perimää, mutta tämän saman oikeuden mekin saamme uudesti syntymisen yhteydessä, eli perisynti katkaistaan siinä tilanteessa ja näin meillä ei ole puolustusta jos lankeamme jatkamaan lihan elämää, sillä meille annetaan kaikki VOIMA Jumalalta elää Jumalan lapsen elämää, kuuliaisena Hänen tahdolleen.

Jeesus oli kuulianen Isälle hamaan ristinkuolemaan asti ja Hän eli Jumalan VOIMAN kanssa jokaisen hetken, sillä Pyhän Hengen ei pitänyt Hänestä hetkeksikään vetäytymään sen tähden, että Hän olisi niskuroinut. Hän eli VOIMASSA, samassa minkä mekin saamme uudesti syntymisemme yhteydessä.

Meillä, jotka uskomme Jeesukseen, on Jeesuksen todistus ja Jumalan käskyt ja siksi me tulemme vainotuiksi heidän puoleltaan, joilla niitä ei ole.

Ilm. 12:17
Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

ei ole sinun luonteesi! kirjoitti:

Jos sinä tahdotkin poikasi jäävän pienemmäksi sinua, niin minä tahdon poikani kasvavan mittoihini, koska tiedän sen olevan Jumalan tahto.

>> Jumalan luonne
ei ole sinun luonteesi! > Jos sinä tahdotkin poikasi jäävän pienemmäksi sinua, niin minä tahdon poikani kasvavan mittoihini, koska tiedän sen olevan Jumalan tahto.

kerran... kirjoitti:

käväisin tällä palstalla lähetettynä työssä yli vuosi sitten ja silloinkin sinä olit ahkera oppiesi puolusta ja en ikävä kyllä näe sinussa pienintäkään kehitystä.

Jumalan lapset kehittyvät yhdessä vuodessa valtavasti, sillä Pyhä Henki avaa heille tietä, mutta lihantahdossa elävät jäävät vuosikymmeniksi, eli fyysisen elämänsä ajaksi, toistelemaan oppi-isiensä oppeja, eli junnaamaan paikalleen.

Muistutan sinua vielä siitä, että Jeesus oli 33 vuotta ihminen, yhtä kiusattu, kuin kuka tahansa ja samalla orjuudella sidottu, kuin jokainen ihminen, mutta silti Hän voitti. Ainoa Jeesuksen eduksi meihin verrattava asia oli se, että Hän ei syntynyt ihmisen siemenen kautta, eikä näin ollen kantanut mukanaan perimää, mutta tämän saman oikeuden mekin saamme uudesti syntymisen yhteydessä, eli perisynti katkaistaan siinä tilanteessa ja näin meillä ei ole puolustusta jos lankeamme jatkamaan lihan elämää, sillä meille annetaan kaikki VOIMA Jumalalta elää Jumalan lapsen elämää, kuuliaisena Hänen tahdolleen.

Jeesus oli kuulianen Isälle hamaan ristinkuolemaan asti ja Hän eli Jumalan VOIMAN kanssa jokaisen hetken, sillä Pyhän Hengen ei pitänyt Hänestä hetkeksikään vetäytymään sen tähden, että Hän olisi niskuroinut. Hän eli VOIMASSA, samassa minkä mekin saamme uudesti syntymisemme yhteydessä.

Meillä, jotka uskomme Jeesukseen, on Jeesuksen todistus ja Jumalan käskyt ja siksi me tulemme vainotuiksi heidän puoleltaan, joilla niitä ei ole.

Ilm. 12:17
Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
Ilm. 14:12
Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

>> Jumalan lapset kehittyvät yhdessä vuodessa valtavasti, sillä Pyhä Henki avaa heille tietä, mutta lihantahdossa elävät jäävät vuosikymmeniksi, eli fyysisen elämänsä ajaksi, toistelemaan oppi-isiensä oppeja, eli junnaamaan paikalleen.