1990-luvun alun koko yhteiskuntaa ravistellut taloudellinen lama heijastaa vielä monin tavoin vaikutuksiaan. Työttömien määrä nousi tuolloin räjähdysmäisesti yli 500.000:een. Valtava määrä yrityksiämme meni nurin suurpankkejamme myöten. Lama ei ollut pelkästään taloudellinen, se koetteli rajusti myös henkisesti, ja siinä ei todella ole mitään ihmettelemistä. Kymmenet tuhannet yrittäjät ja heidän takaajaystävänsä ja sukulaisensa menettivät omaisuutensa, sadat tuhannet työpaikkansa. Samalla 1990-luvun yhteiskunta kovetti kuorensa ja keskittyi puhumaan pelkästään taloudesta. Kymmenet tuhannet ihmiset murtuivat, osa passivoitui. Valitettavasti tämä heijastuu vieläkin monina ongelmina.
Jouduin itsekin takaajana tähän kurimukseen. Koska tunsin asioiden taustat keskimääräistä paremmin, päätin johdonmukaisesti ryhtyä omat kasvoni avoimesti peliinlaittaen pelastamaan ihmisiä talouden ahdingosta.
Suomi teki rankan virheen käsitellessään yrittäviä ihmisiä kovakouraisen välinpitämättömästi. Suomi muuttui härskien koviksien yhteiskunnaksi, jossa unohdettiin tasa-arvo sekä sosiaalinen ja inhimillinen ihmisyys. Valtavat omaisuusmassat siirrettiin pilkkahinnalla ahneille niiden oikeilta omistajilta.
Tunsin suurta tyydytystä voidessani puhua 25. tammikuuta 2007 eduskunnan iltaistunnossa harvalle kuulijajoukolle, jopa ministeriä ja hallitusta kiittäen. Vihdoinkin saatiin käsittelyyn laki, jolla ulosotossa olevat velat saadaan 15 vuodessa poistumaan. Juridisesti velka ei vain poistu lopullisesti, vaan vielä enemmän, sitä ei ikään kuin olisi ollutkaan, se on kuin paha uni, joka aamulla haipuu pois. Laitoin itseni likoon, uurastin asiassa kaikilla rintamilla, sain kollegat samalle mielelle ja tunsin voittamisen riemua. Tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset saavat uuden mahdollisuuden elämässään. Ei yrittäjäksi synnytä kouluttamalla, joskin pieni koulutus ei ole pahaksi, liian suuri sensijaan pelästyttää yrittäjän. Yrittäjyys on paljolti geeneissä. Tiedämme yhteiskuntia, joissa kansanmurhan tavoin kymmeniä vuosia sitten yrittävä luokka on tuhottu, jäljet näkyvät edelleen.
Jouduin itsekin takaajana tähän kurimukseen. Koska tunsin asioiden taustat keskimääräistä paremmin, päätin johdonmukaisesti ryhtyä omat kasvoni avoimesti peliinlaittaen pelastamaan ihmisiä talouden ahdingosta.
Suomi teki rankan virheen käsitellessään yrittäviä ihmisiä kovakouraisen välinpitämättömästi. Suomi muuttui härskien koviksien yhteiskunnaksi, jossa unohdettiin tasa-arvo sekä sosiaalinen ja inhimillinen ihmisyys. Valtavat omaisuusmassat siirrettiin pilkkahinnalla ahneille niiden oikeilta omistajilta.
Tunsin suurta tyydytystä voidessani puhua 25. tammikuuta 2007 eduskunnan iltaistunnossa harvalle kuulijajoukolle, jopa ministeriä ja hallitusta kiittäen. Vihdoinkin saatiin käsittelyyn laki, jolla ulosotossa olevat velat saadaan 15 vuodessa poistumaan. Juridisesti velka ei vain poistu lopullisesti, vaan vielä enemmän, sitä ei ikään kuin olisi ollutkaan, se on kuin paha uni, joka aamulla haipuu pois. Laitoin itseni likoon, uurastin asiassa kaikilla rintamilla, sain kollegat samalle mielelle ja tunsin voittamisen riemua. Tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset saavat uuden mahdollisuuden elämässään. Ei yrittäjäksi synnytä kouluttamalla, joskin pieni koulutus ei ole pahaksi, liian suuri sensijaan pelästyttää yrittäjän. Yrittäjyys on paljolti geeneissä. Tiedämme yhteiskuntia, joissa kansanmurhan tavoin kymmeniä vuosia sitten yrittävä luokka on tuhottu, jäljet näkyvät edelleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.