tässä kun lueskelee tekstejä niin aina saa päähänsä uusia outoja asioita, nyt ajattelin vain sanella tänne jotain..
käsitykseni mukaan kaikkien uskontojen mukaan oma tulkintatapa uskonnosta on oikein. kuinka paljon tällöin maailmassa onkaan ihmisiä jotka ovat täysin väärässä, mainitsematta ketkä ovat tai eivät ole väärässä. onkohan yksikään uskonto tai oppi edes lähellä totuutta maailmasta? joitakin uskonnollisia aatteita saattaa kumota vain järjenkäytöllä, miten kummassa ihmiset onnistuvat uskomaan niihin silti niin sokeasti?
tietysti näihin kysymyksiin voi esittää hienoja filosofisia ja teologisia vastauksia vaan eivätpä ne silti lopeta askarruttamasta mieltäni. olisi hauska tietää totuus. vai onko mitään yksiselitteistä totuutta?
käsitykseni mukaan kaikkien uskontojen mukaan oma tulkintatapa uskonnosta on oikein. kuinka paljon tällöin maailmassa onkaan ihmisiä jotka ovat täysin väärässä, mainitsematta ketkä ovat tai eivät ole väärässä. onkohan yksikään uskonto tai oppi edes lähellä totuutta maailmasta? joitakin uskonnollisia aatteita saattaa kumota vain järjenkäytöllä, miten kummassa ihmiset onnistuvat uskomaan niihin silti niin sokeasti?
tietysti näihin kysymyksiin voi esittää hienoja filosofisia ja teologisia vastauksia vaan eivätpä ne silti lopeta askarruttamasta mieltäni. olisi hauska tietää totuus. vai onko mitään yksiselitteistä totuutta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Usko totuuteen alkaa epäilyksellä kaikkia siihen saakka uskottuja totuuksia kohtaan"
Sanoi herra Nietzsche.
Mielestäni ei pitäisi uskoa mitään totuutta noin vain. Olet itse korkein auktoriteetti.
Minusta on yksi perimmäinen totuus nimeltä Jumala. Sille voi antaa toisenkin nimen kuten Rakkaus, Buddha, Jeesus, Leppäkerttu, Taivas jne. Miten vaan tykkää, eihän nimellä ole väliä.
Kaikki maailman totuudet menevät väistämättä kohti tätä perimmäsitä totuutta. Niinpä kaikki ovat oikeassa. Eikä uskonnolla ole väliä! Kun eri uskonojen edustajat kiistelijät Gandhi nousi ja huusi: Minä olen kristitty, minä olen muslimi, minä olen hindu...
Itsekö niin ajattelet vai sanovatko muut niin?
Enkai kiroita sellaista mitä en ajattele.
Muista en voi tietää mutta ainahan voi kysyä
Pidän itse asioiden kyseenalaistamisesta ja täytyy sanoa, että ajattelusi oli todella upean kuuloista. Se pisti miettimään tosissaan.
Yksiselitteinen totuus on ikuinen kysymys, jota puoltavat teologisten ja filosofisten maailmojen katsaukset. Niin kauan näitä eri tulkintojen yhteisöjä löytyy, ei ole koskaan yleistä yksiselitteistä totuutta.
kiitos. tällaisia aatteita syntyy kun tuntee olevansa liian pieni ja kokematon ymmärtämään maailmasta ns. hölkäsenpöläystä :) heittäkää lisää tällaisia omituisia kysymyksiä, olisi kiva lueskella.
yksiselitteistä totuutta - on vain usko, jonka näkemykset minä uskon oikeiksi, ja monia muita uskontoja, jotka ovat yhtä totta niiden kannattajille, kuin omat käsitykseni minulle.
Eikä minulla ole oikeutta ryhtyä väkipakolla käännyttämään toisia tai todistelemaan heille, että he, toisinuskovina, olisivat väärässä ( ellen sitten hedelmällisten keskustelujen sijasta halua välttämättä riitaisia väittelyitä, jotka eivät synnytä sopusointua vaan ainoastaan negatiivisia ajatuksia ja tunteita toisiamme kohtaan :)).
Kaikki ne uskonnot, jotka väittävät omaavansa ehdottoman totuuden, ovat väärässä.
...Lisäksi ajattelen että kuka tahansa joka väittää omaavansa ehdottoman oikeat ja todet näkemykset, olkoon hän vaikka pesun ja rumpukuivauksen kestävä ateisti :), on ( mahdollisesti ) väärässä.
Sitähän usko on, että välillä epäilyttää ja välillä uskoo hartaasti.
en edellytä että toisinuskovatkaan epäilisivät omia vakaumuksiaan.
Niin se on hyvä.
on aina oikeassa. Hän ei usko mihinkään mitä ei todisteta oikeaksi.
"Kaikki ne uskonnot, jotka väittävät omaavansa ehdottoman totuuden, ovat väärässä."
Ja aika monet vieläpä todistavat sen ihan itse. Moniin uskontoihin kuuluu sen tapainen pykälä että ainoastaan ko. uskonnon jumalalla on tieto Totuudesta. Ja kuitenkin uskonnon harjoittajat väittävät monessa asiassa tietävänsä sen Totuuden.
Maailmassa on miljoonia asioita joita ei voi todistaa aukottomasti oikeaksi. Silti pitää toimia ja tehdä tärkeitä päätöksiä.
Tuollainen kuvaamasi "kunnon" skeptikko on paralyyttinen parasiitti. Istuu vain paikoillaan kun muut tekevät työn: muut etsivät, möyhentävät, heittävät hurjia teorioita, tarttuvat kummallisilta näyttäviin asioihin ennakkoluulottomasti ja aikaansaavat kaiken sen pikkuroinan josta oleellisesti uutta rakennetaan.
Ihmisen luovuutta ohjaa intuitio ja inspiraatio; ihminen jatkaa luomistyötä.
Jos kaikki olisivat "kunnon" skeptikkoja pyörää ei olisi vieläkään keksitty.
Oikea skeptikko siivilöi huuhaaväitteitä ja toimii aktiivisena "luonnonvalintana" ideoiden mutaatioryöpyssä.
Eri asia mikä on oikein/väärin, totuus/ei-totuus; eri asia, mikä on milloinkin käyttökelpoista/turhaa, tyydytystä tuottavaa/turhaumiin johtavaa, inspiroivaa/lamaannuttavaa.
pelkuruutta ja kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä.
Skeptisyys todistamatonta vastaan ja luovuus usein konsentroituvat samoihin aivoihin. Siispä kirjoitat melkoista puppua!
Milloin loppuu arvostuksesi skeptismiä kohtaan?
Silloinko, kun skeptikko alkaa suhtautua epäillen skeptiseen asenteeseensa?
Skeptisyys todistamatonta kohtaan ja toisaalta luovuus sopivat ainakin minusta hyvin samoihin aivoihin. Luovuuttahan on yhtä monenlaista kuin on lahjakkuuttakin, teoreettista, taiteellista, käytännöllistä jne. Ja todistamattomaan on syytäkin suhtautua ainakin jonkin verran skeptisesti - tai ainakin jättää se omaan arvoonsa.
Mikä tässä siis on "melkoista puppua"?
Eikös joku viisas sanonut joskus, että
-kaikki uskonnot ovat tie yhden ja saman Jumalan luo-
Olen myös sitä mieltä, että ainoastaan rakentava ja vahvistava keskustelu luo pohjaa elämälle ja siihen uskomiselle.
Sama se miten uskot tai mitä palvot kunhan olet sovinnossa itsesi ja Luojasi (luonnon ja luomakunnan ) kanssa.
Kaiken perusta on mielestäni tuo rakkaus itseään ja muita kohtaan.
Koitetaan elää sovussa ja rakastaa maailmaamme ja sen ihmisiä, aatteisiin, uskoontoon, rotuun (ihonväriin), kulttuuriin tai mihinkään muuhun tois arvoiseen asiaan katsomalla.
Kaikki me olemme yhdessä luomakunnassa ja kukin meistä on tarpeellinen ja tärkeä osa kononaisuutta.
"Viisautta on nähdä pienessä suuri ja suuressa pieni"
"Eikös joku viisas sanonut joskus, että
-kaikki uskonnot ovat tie yhden ja saman Jumalan luo-"
Luultavasti joku on tosiaan sanonut niin. Viisaus ei tosin aivan varmasti lauseessa ilmene. Sitten oli viisas, jos ajatteli sanomaansa sisältyvän senkin mahdollisuuden että ei ole yhtäkään jumalaa.
1)
Kunnon skeptinen agnostikko liittyy ateistin seuraan ja jää katsomaan pelikortit vasta kuoleman jälkeen (jos silloin mitään on).
2)
Pelkurit, sairaat, ja muuten hengeltään köyhät sensijaan ottavat ikuisen henkivakuutuksen jo tämänpuoleisessa vetoamalla Jeesukseen Kristukseen.
3)
Loput sitten luottavat siihen että liittymällä oikeaan puolueesen, uskomalla oikeata uskontoa ja tekemällä oikeita tekoja ja lepyttelemällä oikein erilaisia jumalia voi lunastaa taivaspaikan tai vapautua muuten tämän todellisuuden kirouksesta.
Väittäisin että todellisuus on kategorinen imperatiivi, eikä ainakaan kannattaisi hankkiutua sen kanssa ristiriitaan, vaikkei todellisuutta täysin ymmärtäisikään.
mihin ryhmään itse kuulut? vai kuulutko mihinkään? jos et, niin millä tavalla määrittelisit itsellesi tällaisen samankaltaisen ryhmän?