Onko onnen ensisijainen lähde ihmisen sisäinen vai ulkopuolinen?
Kuvitelkaapa mielessänne kahta ääripäätä:
1) kansa, jonka perustaa toimintansa epäitsekkyydelle ja onnellisuutensa yksilön sisäiselle rauhalle
2) kansa, joka perustaa toimintansa itsekkyydelle ja onnensa ulkoisille virikkeille
ja näiden toimintaperiaatteiden todennäköisiä seurauksia.
* * *
- Ensin mainittua kansaa voidaan kenties ensisilmäyksellä pitää ns. alkuasukkaina. Heidän teknologiansa esim. ei ole erityisen pitkälle kehittynyttä (kunnianhimon vähäisen arvostuksen vuoksi), vaikka lahjoja sellaiseenkin riittäisi.
Hyvä esimerkki tästä löytyi useimpien intiaaniheimojen keskuudesta ainakin ennen ulkoisen valloittajan tuhotöitä.
- Toiseksi mainittu kehittää aktiivisesti teknologiaansa pyrkien kaikessa suuruuteen. Heidän onnensa on useimmiten vahvasti riippuvaista ulkoisista olosuhteista – siis ailahtelevaa ja pinnallista. Heidän onnettomuutensa johtuu ulkoisen järjestyksen ja virikkeiden yliarvostamisesta, ja sitä kautta sisäisen järjestyksen laiminlyönnistä. Tämän kansan toimesta koko luomakunta joutuu lopulta vakavasti uhanalaiseksi.
Ja hyviä esimerkkejä tästä ei tarvitse nykymaailmasta etsiä kaukaa.
* * *
Tarkoitus ei ole ensisijaisesti mainostaa intiaaneja. Tuli vain mieleen tällaista. Jollei tästä ajatuksesta yllättäen löydykään suuria aukkoja, niin siinä on hyvä mietiskelynaihe keskusteltaessa mahdollisesti oikeasta ja mahd. väärästä kehityssuunnasta.
"Jos ajatellaan, että tämä jalomielinen asenne on kehittynyt intiaaneille jo vuosisatoja sitten ja he ovat kaiken aikaa eläneet sen mukaisesti, jo tämä ominaisuus riittäisi selittämään, miksi näiden muuten niin lahjakkaiden, mutta tuhlaavaisten ihmisten parissa ei päässyt syntymään mitään edistystä ja sivistystä ja miksi he pysyivät aina samalla kehitystasolla. Jos heidän luonteeseensa olisi alun alkaen tämän sankarillisen jalomielisyyden sijasta saatu ympätyksi. . . hieman enemmän harkittua itsekkyyttä, he olisivat ehkä päässeet paljon pitemmälle."
- Kitschi-Gami
Kuvitelkaapa mielessänne kahta ääripäätä:
1) kansa, jonka perustaa toimintansa epäitsekkyydelle ja onnellisuutensa yksilön sisäiselle rauhalle
2) kansa, joka perustaa toimintansa itsekkyydelle ja onnensa ulkoisille virikkeille
ja näiden toimintaperiaatteiden todennäköisiä seurauksia.
* * *
- Ensin mainittua kansaa voidaan kenties ensisilmäyksellä pitää ns. alkuasukkaina. Heidän teknologiansa esim. ei ole erityisen pitkälle kehittynyttä (kunnianhimon vähäisen arvostuksen vuoksi), vaikka lahjoja sellaiseenkin riittäisi.
Hyvä esimerkki tästä löytyi useimpien intiaaniheimojen keskuudesta ainakin ennen ulkoisen valloittajan tuhotöitä.
- Toiseksi mainittu kehittää aktiivisesti teknologiaansa pyrkien kaikessa suuruuteen. Heidän onnensa on useimmiten vahvasti riippuvaista ulkoisista olosuhteista – siis ailahtelevaa ja pinnallista. Heidän onnettomuutensa johtuu ulkoisen järjestyksen ja virikkeiden yliarvostamisesta, ja sitä kautta sisäisen järjestyksen laiminlyönnistä. Tämän kansan toimesta koko luomakunta joutuu lopulta vakavasti uhanalaiseksi.
Ja hyviä esimerkkejä tästä ei tarvitse nykymaailmasta etsiä kaukaa.
* * *
Tarkoitus ei ole ensisijaisesti mainostaa intiaaneja. Tuli vain mieleen tällaista. Jollei tästä ajatuksesta yllättäen löydykään suuria aukkoja, niin siinä on hyvä mietiskelynaihe keskusteltaessa mahdollisesti oikeasta ja mahd. väärästä kehityssuunnasta.
"Jos ajatellaan, että tämä jalomielinen asenne on kehittynyt intiaaneille jo vuosisatoja sitten ja he ovat kaiken aikaa eläneet sen mukaisesti, jo tämä ominaisuus riittäisi selittämään, miksi näiden muuten niin lahjakkaiden, mutta tuhlaavaisten ihmisten parissa ei päässyt syntymään mitään edistystä ja sivistystä ja miksi he pysyivät aina samalla kehitystasolla. Jos heidän luonteeseensa olisi alun alkaen tämän sankarillisen jalomielisyyden sijasta saatu ympätyksi. . . hieman enemmän harkittua itsekkyyttä, he olisivat ehkä päässeet paljon pitemmälle."
- Kitschi-Gami
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.