En mene arvioimaan tämän hetken Suomen kirkollista hallintoa sen enempää, mutta täytyy sanoa, mutta nyt tulisi ottaa rutkasti järeämmät otteet. Ei ole tarvetta palata takaisin vanhaan 1600-lukuun sentään. Opiksi täytyy ottaa ja mutta virheistä ja muutoksista pitänee oppia, ottaa opiksi.
En pidä hirveän oleellisena sitä, onko meillä tänään päivänä naispappeja tai ei, koska varsinainen sekasorto syntyisi jos me siirtyisimme takaisin miespappeuteen. Me elämme tässä ja nyt – jossittelut ovat asiaerikseen tässä valossa kun nyt olemme hassulta, että papit alkavat vähän niin kuin ”kiukuttelemaan, kuten ”että oma tunto ei salli…naispappeutta” tällaisissa asioissa, silloin tulisi harkita mahdollista suuntautumista teologian piirissä, muualle luulisi mielenkiiltoisia haasteita löytyvän. Entäpä jos naispappeus ny kiellettäisiin? Mitä siitä syntyisi?
Tämä on pientä siihen nähden, että kirkossamme on pappeina jopa sellaisia jotka itse asiassa edustavat toista uskontoa. Ei ole kyse luterilaisen kirkon herätysliikkeestä, vaikka sellaisena sitä pidetäänkin. Sielunhoitaja esiintyy esim. luterilaisena pappina olematta kuitenkaan luterilainen. Ei luterilaisuus ole, että tarkoituksena on saada kirkot täyteen. Ei se ole itsetarkoitus ”saada kirkkoja täyteen”, onko tämä päämäärä ja keskeisin asia? Kirkkojen täytyminen välttämättä kerro, että siellä palveltaisiin luterilaiseen tapaan Jeesusta Kristusta. Mikä uskonto se voisi olla sitä en osaa sanoa, en ole ennustaja. Tulisi seurata kulloistakin trendiä äkkiäkö sellaisen kätevä shamaani keksii ja jos shamaaneita on enemmänkin, niin lukujärjestyksen mukaan joka päivälle oma poppamies. Kirkot ovat täynnä, kun trendejä seurataan tehdään markkinatutkimusta jne.. , mutta silloin ei ole syytä puhua enää kirkoista. Eikö Temppeli olisi parempi nimitys?
Vai onko nykyinen luterilaisuus suuntautumassa jonkinlaiseksi yleiskristillisyydeksi, jotka jakaantuvat erilaisiin pienempiin fani ryhmittymiin, ihan oman maun mukaan vaikka ja voihan sitä vaikka räätälöidä ihan omankin faniryhmän. Jäljellä on vain nimi.
Kuten esim. tässä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntaiherätys
Lyhyesti
Luterilaisuuden kristittyinä, tähän heti perään on mainittava, että Jumalan valtakunnan tarkkaarajaa emme me pysty hahmottamaan. Sen ainakin tiedän, että usko Jeesukseen luterilaiseen tapaan tuo pelastuksen. .
…silti
Emme voi hyväksyä ”dubletti pappeja”, joka työnsä puolesta ovat luterilaisia, mutta muuten ei. Pappi ei ole nimittäin pelkkä seremoniamestari, joka tekee ”kuutamokeikka” tässä ei ole ekumeniasta kyse ja tämä johtaa hajoiltavaan ”Hullun Myllyyn” eli sekasotkuun romahdukseen.
Luterilaisen papin edellytyksenä on kokea luterilaisuus omaksi uskonnokseen.
… Kirkkomme omia korttelipappeja me tarvitsemme kaikkiin seurakuntiin.
Herättelemässä nukkuvia Kristuksen ruumin osia, Pappina osana yhteisöä. Suomessa se on hankalaa ja erittäin hankalaa erityisesti alueilla joissa ihmiset ovat linnoittautuneet lähiöidensä asuntoihin eivätkä edes tunne toinen toisiaan, sitenpähän alkaisivat tuntea.
Korttelipapin työhön ei kuuluisi hengellisiä tilaisuuksien pito musiikkeineen sillä se on huonotapa ehkä joku sikeimmin nukkuva jopa suorastaan vihastuisi. Hän voisi puhua kaiken muun ohella evankeliumista, ei niin, että hänet kierrettäisiin jo kaukaa - vaan henkilönä, joka muun kanssakäymisen lisäksi olisi käytettävissä uskonasioissa.
Kuinka suuren avun ja lohdun tämä järjestelmä toisikaan niin monille, eteenkin jos jossakussa perheessä olisi kohdanut kuolema tai seurakuntalainen olisi tuskissaan tai avun tarppeessa, kuten tragiset kuolemat, poismenot, avioerot, läpipääsemätön suru ihmissuhteissa, tai niille jotka ovat ”kotiin muumioituneet elävältä” jakasi seurakuntansa koskevat surut, ilot ja juhlan sekä arjen.
En pidä hirveän oleellisena sitä, onko meillä tänään päivänä naispappeja tai ei, koska varsinainen sekasorto syntyisi jos me siirtyisimme takaisin miespappeuteen. Me elämme tässä ja nyt – jossittelut ovat asiaerikseen tässä valossa kun nyt olemme hassulta, että papit alkavat vähän niin kuin ”kiukuttelemaan, kuten ”että oma tunto ei salli…naispappeutta” tällaisissa asioissa, silloin tulisi harkita mahdollista suuntautumista teologian piirissä, muualle luulisi mielenkiiltoisia haasteita löytyvän. Entäpä jos naispappeus ny kiellettäisiin? Mitä siitä syntyisi?
Tämä on pientä siihen nähden, että kirkossamme on pappeina jopa sellaisia jotka itse asiassa edustavat toista uskontoa. Ei ole kyse luterilaisen kirkon herätysliikkeestä, vaikka sellaisena sitä pidetäänkin. Sielunhoitaja esiintyy esim. luterilaisena pappina olematta kuitenkaan luterilainen. Ei luterilaisuus ole, että tarkoituksena on saada kirkot täyteen. Ei se ole itsetarkoitus ”saada kirkkoja täyteen”, onko tämä päämäärä ja keskeisin asia? Kirkkojen täytyminen välttämättä kerro, että siellä palveltaisiin luterilaiseen tapaan Jeesusta Kristusta. Mikä uskonto se voisi olla sitä en osaa sanoa, en ole ennustaja. Tulisi seurata kulloistakin trendiä äkkiäkö sellaisen kätevä shamaani keksii ja jos shamaaneita on enemmänkin, niin lukujärjestyksen mukaan joka päivälle oma poppamies. Kirkot ovat täynnä, kun trendejä seurataan tehdään markkinatutkimusta jne.. , mutta silloin ei ole syytä puhua enää kirkoista. Eikö Temppeli olisi parempi nimitys?
Vai onko nykyinen luterilaisuus suuntautumassa jonkinlaiseksi yleiskristillisyydeksi, jotka jakaantuvat erilaisiin pienempiin fani ryhmittymiin, ihan oman maun mukaan vaikka ja voihan sitä vaikka räätälöidä ihan omankin faniryhmän. Jäljellä on vain nimi.
Kuten esim. tässä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntaiherätys
Lyhyesti
Luterilaisuuden kristittyinä, tähän heti perään on mainittava, että Jumalan valtakunnan tarkkaarajaa emme me pysty hahmottamaan. Sen ainakin tiedän, että usko Jeesukseen luterilaiseen tapaan tuo pelastuksen. .
…silti
Emme voi hyväksyä ”dubletti pappeja”, joka työnsä puolesta ovat luterilaisia, mutta muuten ei. Pappi ei ole nimittäin pelkkä seremoniamestari, joka tekee ”kuutamokeikka” tässä ei ole ekumeniasta kyse ja tämä johtaa hajoiltavaan ”Hullun Myllyyn” eli sekasotkuun romahdukseen.
Luterilaisen papin edellytyksenä on kokea luterilaisuus omaksi uskonnokseen.
… Kirkkomme omia korttelipappeja me tarvitsemme kaikkiin seurakuntiin.
Herättelemässä nukkuvia Kristuksen ruumin osia, Pappina osana yhteisöä. Suomessa se on hankalaa ja erittäin hankalaa erityisesti alueilla joissa ihmiset ovat linnoittautuneet lähiöidensä asuntoihin eivätkä edes tunne toinen toisiaan, sitenpähän alkaisivat tuntea.
Korttelipapin työhön ei kuuluisi hengellisiä tilaisuuksien pito musiikkeineen sillä se on huonotapa ehkä joku sikeimmin nukkuva jopa suorastaan vihastuisi. Hän voisi puhua kaiken muun ohella evankeliumista, ei niin, että hänet kierrettäisiin jo kaukaa - vaan henkilönä, joka muun kanssakäymisen lisäksi olisi käytettävissä uskonasioissa.
Kuinka suuren avun ja lohdun tämä järjestelmä toisikaan niin monille, eteenkin jos jossakussa perheessä olisi kohdanut kuolema tai seurakuntalainen olisi tuskissaan tai avun tarppeessa, kuten tragiset kuolemat, poismenot, avioerot, läpipääsemätön suru ihmissuhteissa, tai niille jotka ovat ”kotiin muumioituneet elävältä” jakasi seurakuntansa koskevat surut, ilot ja juhlan sekä arjen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on niin että lutherilaisen papin on oltava sata prosenttisesti saatanaa jumalanaan palveleva jos meinaa niisä piireissä menestyä.
Joku heikkohermonen Jumalan ja Jeesuksen tahdon sielussaan tuntevasta ei siihen homaan ole. Tajuaahan se jokainen että kun maailman suurimman murhaajan ja murhauttajan edustajana työssään joutuu toimimaan niin se kauheaa valehtelmista kun älä tapa käskyn rikkajasta pitää tehdä valkeiden enkeleiden toimesta syytön kaikkiin kristinuskon aikaan saamiin murhiinkin.
Papeille pitää maksaa valhetelija ja likasen työn tekijän lisät. Kirkollisvero pitää moninkertaistaa jotta heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus.
Jumalaa ja Jeesusta kunnioittavat pois kirkon läheltä muuten he saastuttavat saatanalisuutta.
"Sorsan" poika se jaksaa vaan edelleen puhua saatanallisuuksia ja aina eri nimimerkillä!
Etkö voisi jo välillä puhua Jumalan rakkaudesta meitä heikkoja syntisiä ihmisiä kohtaan (Joh. 3:16).
Vai onko sinulle JUMALAN ARMO täysin outo käsite?
"Kirkkomme omia korttelipappeja me tarvitsemem kaikkiin seurakuntiin."
Kerropa vähän enemmän tuosta korttelipappi-ideasta. Mikä olisi korttelipapin työnkuva ja työaika? Ajattelitko, että hän kiertelisi kaduilla tai joillakin isoilla ostareilla ja odottaisi, että joku tulisi keskustelemaan? Jollakin ostarilla Helsingissä on kai sellaista joskus kokeiltukin. En ole sattunut näkemään kirjoituksia siitä, onko vielä jossakin ostaripappi ja onko ideaa pidetty hyvänä vai ei.
Mitä tarkoitat sillä, kun puhut "dubletti papeista, jotka työnsä puolesta ovat luterilaisia mutta muuten ei?"
miettikää missä vika, rukoilkaa ja pohtikaa yhä udellen. Jos kuitenkin tarvitsette asiantuntijoilta palkatkaa sellainen vaikka pohtimaan kanssanne missä mennään metsään
"
Kerropa vähän enemmän tuosta korttelipappi-ideasta. Mikä olisi korttelipapin työnkuva ja työaika? Ajattelitko, että hän kiertelisi kaduilla tai joillakin isoilla ostareilla ja odottaisi, että joku tulisi keskustelemaan? Jollakin ostarilla Helsingissä on kai sellaista joskus kokeiltukin. En ole sattunut näkemään kirjoituksia siitä, onko vielä jossakin ostaripappi ja onko ideaa pidetty hyvänä vai ei."
- Menkää sinne missä seurakuntalaiset ovat älkääkä ihmetelkö vuodesta toiseen tyhjissä kirkoissanne ja tiloissanne kuolleita seurakuntianne
- Suunnitelkaa ja sitten vasta tehkää, ei tule luovuttaa, jos verkkosi on tyhjä. Sillä nälkäinen yrittää lopuun asti, koska luovuttaminen tuottaa joka tapauksessa kuoleman.
- Hyvin suuniteltu on puliksi tehty, siitä palkkannekin maksetaan tavalla tai toisella. Minä en palkkaanne maksa, ettekä te minulle, joten ei sinun minulta tule kysyä työaikoja ja yksityiskohtia.
Varustus: Salkussa Raamattu.
"Mitä tarkoitat sillä, kun puhut "dubletti papeista, jotka työnsä puolesta ovat luterilaisia mutta muuten ei?"
- juuri sitä kun sanoin
- "Kerropa vähän enemmän tuosta korttelipappi-ideasta. Mikä olisi korttelipapin työnkuva ja työaika?"
"Menkää sinne missä seurakuntalaiset ovat... Suunnitelkaa ja sitten vasta tehkää, ei tule luovuttaa, jos verkkosi ( ? ) on tyhjä... Hyvin suuniteltu on puoliksi tehty, siitä palkkannekin maksetaan tavalla tai toisella. Minä en palkkaanne maksa, ettekä te minulle, joten ei sinun minulta tule kysyä työaikoja ja yksityiskohtia."
Ai, tämä olikin vain tällainen heitto korttelipapeista, jossa ei ollut ajateltu asiaa yhtään nenää pitemmälle. Minua henkilökohtaisesti asia ei koske mitenkään, sillä en ole seurakunnassa töissä enkä kaipaa pappeja kaduille. Luulin kuitenkin, että kun esitit asian, niin olit sitä edes himpun verran pohtinut ja että siitä voitaisiin näin teoriassa edes keskustella. Mutta ei sitten. Itse en kaipaa pappeja katuja kiertämään.
-" Mitä tarkoitat sillä, kun puhut dublettipapeista, jotka työnsä puolesta ovat luterilaisia mutta muuten ei?"
"juuri sitä mitä sanon"
Minä en tuollaisia pappeja tunne, mutta sinä ilmeisesti tunnet, kun noin väität.
"Mutta ei sitten. Itse en kaipaa pappeja katuja kiertämään"
"älä sinäkään siellä "kiertele"."
Viestisi on asiaton. Oli puhe korttelipapeista, jotka kiertelisivät katuja ja keskustelisivat ihmisten kanssa. Ei puhuttu tavallisista ihmisistä, jotka joutuvat menemään töhin, käymään kaupassa jne. Turha vetää näitä keskusteluja henkilökohataiselle tasolle: "älä sinäkään..."
Sinä saat kannattaa korttelipappia ja minä saan olla kannattamatta. Pelkkää keskusteluahan tämä on. Tuskin meidän puheemme vaikuttaavat siihen, tuleeko korttelispappeja vai ei.
Olin jo kertonut:
"Korttelipapin työhön ei kuuluisi hengellisiä tilaisuuksien pito musiikkeineen sillä se on huonotapa ehkä joku sikeimmin nukkuva jopa suorastaan vihastuisi. Hän voisi puhua kaiken muun ohella evankeliumista, ei niin, että hänet kierrettäisiin jo kaukaa - vaan henkilönä, joka muun kanssakäymisen lisäksi olisi käytettävissä uskonasioissa.
”Kuinka suuren avun ja lohdun tämä järjestelmä toisikaan niin monille, eteenkin jos jossakussa perheessä olisi kohdannut kuolema tai seurakuntalainen olisi tuskissaan tai avun tarpeessa, kuten traagiset kuolemat, poismenot, avioerot, läpipääsemätön suru ihmissuhteissa, tai niille jotka ovat ”kotiin muumioituneet elävältä” jakasi seurakuntansa koskevat surut, ilot ja juhlan sekä arjen."
Kirjoitit
”Mikä olisi korttelipapin työnkuva ja työaika?”
ja
"Mutta ei sitten. Itse en kaipaa pappeja katuja kiertämään"
( tunneperäinen vähättelevä negaatio ilmaus)
Mikä minä olen määrittelemään ja miksi nyt tulisi määritellä jotkut kelloajat toiminnasta, koska en tiedä eri seurakuntien erilaisia resursseja ja tarpeita, eivät hekään välttämättä tarpeitaan, eikö tuo ole aika kohtuuton vaatimus ja peruste heti asian tyrmäämiseksi?