yleisesti ajattelevan, ettei ateistin elämällä ole tarkoitusta.:)
Kuitenkin maailmassa on miljoonia ateisteja, joiden elämä on rikasta ja tasapainoista ja joilla on selkeät päämäärät.
Miksi elämän ainoa oikea tarkoitus olisi jossain epävarmassa (99% mahdottomassa) "tuonpuoleisessa"?
Varmaa on, että me olemme saaneet tietyn mittaisen elämän, jonka jokainen elää parhaaksi katsomallaan tavalla. Pääasia on loppujen lopuksi, että on itseensä ja elämänlaatuunsa tyytyväinen. Miten sen tavoittaa, se on yksilöllinen asia.
Uskontoa ei laadukkaaseen elämään tarvita. Uskonto voi sen sijaan merkittävästi laskea elämän laatua.
Kuitenkin maailmassa on miljoonia ateisteja, joiden elämä on rikasta ja tasapainoista ja joilla on selkeät päämäärät.
Miksi elämän ainoa oikea tarkoitus olisi jossain epävarmassa (99% mahdottomassa) "tuonpuoleisessa"?
Varmaa on, että me olemme saaneet tietyn mittaisen elämän, jonka jokainen elää parhaaksi katsomallaan tavalla. Pääasia on loppujen lopuksi, että on itseensä ja elämänlaatuunsa tyytyväinen. Miten sen tavoittaa, se on yksilöllinen asia.
Uskontoa ei laadukkaaseen elämään tarvita. Uskonto voi sen sijaan merkittävästi laskea elämän laatua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kunnon kiihkofundamentalistin (joita todella riittää helluntailaisissa) mielestä vain hänellä kaltaistensa kanssa on edes elämää.
Korjataan myös virhe: tarkoitus ei takaa laatua eikä laatu ole synonyymi tarkoitukselle...
meni väärin, mutta:
Monet uskovat ajattelevat, että ateistit elävät kuin pellossa ilman mitään rajoja. Tuo taas (edelleen uskovien käsityksen mukaan)johtuu siitä, ettei aten elämällä ole tarkoitusta (koska atte ei usko mihinkään (jumalaan)).
Uskovalla siis elämän laatu ja elämän tarkoitus kulkevat tiukasti käsi kädessä. Eikö?
Ateismi on usko siinä missä Raamatun uskokin.Esim. Uskoahan vaatii, ettei Jumalaa ole tai evoluutioteorian roblematiikka.
Niin, uskomisenkyky on jokaisella ihmisellä.Ainoastaan uskomisen kohteet ovat erilaisia.Voimakastasoisesta uskomiskyvystä johtuen lapset voidaan ohjata aivan mihin asiaan tahansa.
Niin, ateistit elävät aivan samanlaisien ongelmien keskellä kuin muutkin uskonnolliset ihmiset.Jos genetiikka on hyvän laatuinen, niin pärjäävät hyvin elämässään.Ateistilla ja väärin Raamatun uskon ymmärtävällä ihmisellä on suurempi vastuu/taakka elämässään.
Esim. Jos arkitilanteet on ohjautuneet siten, ettei ihminen itse voi vaikuttaa ongelmiinsa, niin monasti ihminen neuroottisesti yrittää ratkaista ongelmansa väsyttäen itsensä.Tämä väsymys taas ilmentyy erilaisilla reagointitavoilla geneetikasta riippuen.
Jumalaan uskovalla on se etuoikeus, että hänelle on mahdollistunut itsestään riippumaton asia antaa taakaksi Jumalalle,- ei itsensä kannettavaksi.
Niin, kenelle ateisti voi heittää ratkaisemattomat ongelmansa.Ihmisen alitajunta ei voi "poistaa" arkielämässä olevia ärsykkeitä ja niiden vaikutusta.Tämä just rasittaa ihmisen psyykkistä kuormitusta.
Ja tässä kontekstissa (helluntailaisuus-palstalla) olen pitkälle samaa mieltä. Mutta täytyy korostaa, että sama perusajatus sopii jokaiseen kiihkoilijaan.
Jokainen kiihkoilija, edusti mitä tahansa, kuvittelee omistavansa sen ainoan totuuden. Tätä omaa totuuttaan hän sitten väittää kaikkien totuudeksi ja että kaikkien olisi elettävä sen mukaan.
Kiihkomielisellä uskovaisella (joita helluntailaisuudessa riittää) ja kiihkomielisellä ateistilla on tavallaan yhtäläisyys - kumpikaan ei tarvitse Jumalaa - ateisti ei usko (kieltää olemassaolon) ja kiihkohihhuli tuomitsee itse, päättää helvetti- ja taivaspaikat.