Maanviljelijä
Omistaja on yksityisyrittäjä?.
luonnollinen vai oikeushenkilö?
Tiloista valvotaan vain 1% vuosittain.
Verotuksellisesti epäselvä järjestelmä. Yksityishenkilö? Yrittäjä? Tuensaaja. Joku muuko?.
Jo on systeemi joka on sosialismia kerrakseen jos ei kommunismia.
Valtio valtiossa jossa muu maailma on maksajana.
Veronmaksajako maksaa aina vain tukia muille?
Kuka keksii maanviljelijöille vielä lisää tukia.
Luovuus on esteenä tukia keksittäessä.
Kaikki kiristys, lahjonta ja valitus sopii siihen että omavaraisuus on turvattava.
Työllisyys on turvattava, omaisuus on turvattava ja tulotaso on turvattava.
Siis selkeästi tuli olla, mikäli on yritystoimintaa, menestys on kysynnästä kiinni.
Jos on yksityishenkilö on tulot hankittava pitääkseen yllä toimintaa.
Konkurssi on väline jolla poistetaan epäkelpo kilpailu.
Emmehän me tue yksityisten ihmistenkään kaatuvaa taloutta näin jyrkästi.
Joku kohtuus kaikessa pitää olla.
Euro jokaiselta kansalaiselta menee nyt viljelijöille.
Työttömyys poistuisi ja tasa-arvo tulisi jos euro jokaiselta kansalaiselta menisi työttömälle.
Ruokaa on yli kysynnän, tarjontaa on liikaa ruuasta.
Silti maksetaan tukia, miksi?
MT tuet koskevat yksityistä kuluttamista.
Viljelijät ovat omalla tilallaan ei valtion kolhoosissa. He omistavat tilansa ja laitteensa.
Näitä yksityisiä laitteita kustannetaan valtion rahoista viljeliä omistajalle yrittäjälle, koneita ja laitteita, rakennuksia ja kiinteistöjä, maata, rantoja, metsää ja peltoa. Tekemistä työtä ja toimintaakin rahoitetaan valtion tuilla ja varoilla.
Tuotteen aikaan saamista lannotteita, eläimiä jne..
Myymistä, kuljettamista ja tuotantoa.
On tukea omaisuuden siirtämiselle sukupolvelta toiselle ja tuen saamista kädestä pitäen aina tuen hakemiseen saakka.
Vakuutus korvaa viljelijälle mahdollisen tuen menetyksen, joka aiheutuu neuvojan puutteellisesta tai virheellisestä toiminnasta avustustehtävää suorittaessaan.
MTK:n ottama vakuutus koskee henkilöitä, jotka ovat koulutettuja ja hyväksyttyjä suorittamaan avustajan tehtävää
Kuitenkin sokeritehdas voidaan muuttaa suhteellisen pienillä kustannuksilla kannattavaksi etanolitehtaaksi, joka käyttäisi raaka-aineinaan sokerijuurikasta osan aikaa vuodesta ja suurimman osan aikaa vuodesta ohraa.
Kustannus tehtaan muuttamiseksi sokerin tuotannosta etanolin valmistukseen ei ole kuitenkaan liian suuri, ei niin suuri kuin on yleisesti ottaen kuviteltu.
Almerian viljelijät ovat nauttineet EU-tuista vuodesta 1986 alkaen ja niitä on käytetty runsaasti kasvihuoneiden rakentamiseen.
Lantatuki, Viljatuki, Konetuki, Rakennustuki, Luonnonhaittatuki, Ympäristötuki
Vientituki
Ylijäämävarastointi eli EU tukee rahalla myös maataloustuotannon ylijäämien varastointia. Tämä ns. interventiotuki on tarkoitettu tasaamaan kysynnän ja tarjonnan heilahteluja tai ajoitusta.
Liikatuotannon dumppaus on totta EU:ssa. Miksi tukia jos on liikatuotantoa ?
Euroopan unioni käyttää vuosittain tupakan tuotantotukeen noin miljardi euroa.
Muita EU-osarahoitteisia tukia ovat maatalousyrittäjien luopumistuki, joka tarkoittaa varhaiseläkettä, ja pellon metsitystuki.
Kansallisiin tukiin luetaan mm. pohjoinen tuki, siirtymäkausituki, kasvinviljelyn kansallinen tuki sekä varastointituki ja vakavien vaikeuksien tuet kuten esim. tuki laatujärjestelmän kehittämiselle.
Suomi ja Cap tuki
Peltokasvien ja eläinten CAP-tuet
ympäristötuki kansallinen tuki
Luonnonhaittakorvaus LFA-tuki low feritility area, Kansallinen tuki luonnonhaittakorvauksia ( hetaarien ja eläinluvun perusteella suomi ainoa Eu-maa ja
Kansallinen tuki vakavien vaikeuksien tuki)
Pysyvä pohjoinen tuki
Kuivatus tuki (erityinen vilja ja öljykasvit)
Maatilainvestointituet
Jalostustuet
Viljelijätuet
- Suomessa maataloutta harjoitetaan erilaisissa olosuhteissa verrattuna moniin muihin EU-maihin.
- Miksi suomessa harjoitetaan kannattamatonta maanviljelys yritystoimintaa?
- Tuotantokustannukset nousevat muun muassa pohjoisen sijainnin ja pienen tilakoon vuoksi varsin korkeiksi eikä markkinoilta saatavat maataloustuotteiden myyntitulot kata kaikkia tuotantokustannuksia.
- Myyntitulot muodostuvat markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.
- Huomattavaa on että maatalous yksityisyrittäjä saa suomessa tukea enemmän kuin valtionyritykset sosialismissa ennen tätä vapaata markkinataloutta. - Miksi elämme maatalous sosialismissa edelleen?
Maataloustukijärjestelmä koostuu suorista tulotuista, investointituista sekä maaseudun kehittämisvaroista. Maatalouden viljelijätuet muodostuvat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista tukimuodoista sekä kansallisesta tukijärjestelmästä.
- Tulotuilla pyritään turvaamaan tuotannon kannattavuus ja jatkuvuus? Onko tämä nyt tervettä kilpailua?
- Miksi työttömien elämän kannattavuutta ja jatkuvuutta ei tueta vaikka on kysymyksessä ihmiselämä ja sen kunnioittaminen?
- Tuotanto suomessa voidaan korvata tuonnilla koska EU:ssa ja maailmassa on ruuan ylitarjontaa.
- Tuodaan ruoka suomeen. jota dumpataan nyt kehitysmaihin.
- Ostetaan vapailta markkinoilta halpaa ruokaa. Käytetään kehitysmaiden markkinoita hyväksi.
- Otetaan käyttöön jo nyt hallitsemattomaksi levinnyt geeni tekniikka tuotannossa.
- Maksetaan kaikki tuet työttömille, heidän perheilleen ja annetaan heillekkin elämä ja elämään oikeuttava tulotaso, vauraus ja yrittämisen mahdollisuus sekä omaisuus.
- Tuetaan ihmistä eikä oletuksia, kliseitä ja arvotuksia joilla ei ole perää eikä kantaa.
- Tuottavuus tarkoittaa sitä että tuottaa ilman tukia.
- Yksityisnen yrittäminen ja yksityistäminen tarkoittaa sitä että yrittää ilman valtiota ja tukia.
- Miksi tulotukia maksetaan hehtaaria, eläintä/eläinyksikköä tai tuotettua määrää kohden.?
Miksi maksetaan? Olemisestako ja omistamisestako?
- Keskeisimmät EU-tuet ovat EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet (tilatuki) sekä EU:n osittain rahoittamat ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus (LFA).
- Luonnolle aiheutettu haitta korvataan?
- Eikö haittaa tuottavan tulisi maksaa valtiolle haitan tuottamisesta?
- Kansallinen tukijärjestelmä koostuu Etelä-Suomen kansallisesta tuesta ja pohjoisesta tuesta, jotka jaetaan tukialueiden perusteella.
- Kannattako viljeleminen noin pohjoisessa / ei kannata.
Suomen maataloustukijärjestelmä Wikipedia
EU:ssa on käytössä yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy), jonka yhtenä periaatteena on pyrkiä asetettuihin tavoitteisiin yhteisin keinoin. Suomi on liittymisneuvotteluissaan sopinut kansallisesta tukijärjestelmästä, joka ottaa huomioon Suomen erityisolosuhteet. Maatalouden tuilla pyritään turvaamaan kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Kullakin maatalouden tukimuodolla on oma tavoite ja tarkoitus. Suomi on jaettu tukialueisiin tukien porrastamisen vuoksi etelästä pohjoiseen.
1 Viljelijätuet
1.1 EU:n kokonaan rahoittamat
1.1.1 Tilatuki
1.1.1.1 Tukioikeudet
1.1.1.2 Tilatukeen siirtyvät suorat tuet
1.1.2 Tuotantoon sidotut suorat tulotuet
1.1.3.1 Haku kansallisesta varannosta
1.1.3.2 "Tarralapulliset" tukioikeudet
1.2 EU:n osittain rahoittamat
1.2.1 LFA
1.2.2 Ympäristötuki
1.3 Kansallisesti rahoitetut
1.3.1 Pohjoinen tuki
1.3.2 Etelä-Suomen kansallinen tuki
1.3.3 Ympäristötuen kansallinen lisäosa
1.3.4 Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
1.3.5 Muut kansalliset tuet
2 Hakuprosessi
2.1 Maataloustukien valvonta
2.1.1 Peltoalaperusteiset tuet
2.1.2 EU:n eläinpalkkiot
2.1.3 Kansalliset kotieläintuet
2.1.4 Eläinsuojelulainsäädännön huomioon ottaminen
2.1.5 Täydentävien ehtojen valvonta
2.2 Maataloustukien maksatus
EU:n kokonaan rahoittamat
Tilatuki
Vuoden 2006 alusta tuli voimaan Suomessa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen myötä tilatukijärjestelmä.
Uudistuksen myötä suuri osa CAP-tuista irrotettiin tuotantosidonnaisuudesta ja siirrettiin tilatukijärjestelmään. Tavoitteena tilatukijärjestelmässä on vähentää tulotukien tuotantoa ohjaavaa vaikutusta.
Jos tuotantoa ei ohjata tuet vääristävät tuotantoa ja tuotanto ohjautuu kannattaviin tuotteisiin joiden tuet eivät lakkaa.
Tukioikeuksia ei voida myöntää jatkossa kuin rajoitetuin perustein.
Maataloustukien uudistus ei koske maatalouden ympäristötukea, kansallisia tukia tai luonnonhaittakorvausta.
UUDISTUKSEEN SISÄLTYY MYÖS ASIOITA,
JOTKA KOSKEVAT MUITAKIN KUIN VARSINAISIA VILJELIJÖITÄ.
HENKILÖLLE, JOLLA ON HALLINNASSAAN PELTOA TAI PYSYVÄÄ LAIDUNTA, VOIDAAN MYÖNTÄÄ NIIDEN PERUSTEELLA TILATUEN TUKIOIKEUDET. TUEN SAAMINEN EDELLYTTÄÄ TÄYDENTÄVIEN EHTOJEN NOUDATTAMISTA.
Jokainen joka haluaa voi saada tukea jos ostaa pläntin peltoa tai ja muuta viljelys toimintaa.
Tukioikeudet
Tukioikeus on tilatuen perusyksikkö ( €/ ha), se määräytyy viljelijän ilmoittamien vuonna 2006 tukihaun perusteella tukikelpoisten hehtaarien mukaan.
Tukioikeus oikeuttaa noin 1 hehtaarin tilatukeen. Viljelijän tuli vuonna 2006 hakea myös tukioikeuksien vahvistamista. Tukioikeuksia on kolmea lajia: kesannointi-, erityis- ja perustukioikeus.
Perustukioikeus: käytetään kun haetaan tilatukea tukikelpoiselta maatalousmaalta. Arvo : - tasatukiosa ja mahdollinen tilakohtainen lisäosa.
Kesannointitukioikeus: käytetään kesantokelpoisen alan edellytykset täyttävältä pellolta, tämä tukioikeus edellyttää aina kesannointia. Arvo : - tasatukiosa.
Erityistukioikeus: käytetään tiloilla, joilla ei ollut vuonna 2006 riittävästi tai lainkaan tukikelpoista pinta-alaa, mutta joille muodostui maito-, sonni- tai härkäpalkkiosta tilakohtaista lisäosaa. tärkkelysperunatuotannon ja sokerituotannon perusteella ei myöskään voinut muodostua tukioikeuksia. Arvo: - käytetään täyttämällä eläinyksikkökohtainen eläinyksikkömäärä tai se voidaan käyttää tukikelpoisella pellolla.
Tilatukeen siirtyvät suorat tuet
• peltokasvientuki
• peltokasvien erityinen aluetuki (ns. kuivauskorvaus)
• emolehmäpalkkio ja sen lisäosan EU:n rahoittama osuus
• teurastuspalkkio ja sen lisätuet
• laajaperäistämispalkkio
• maitopalkkio ja maitopalkkion lisätuki
• kuivattujen rehujen tuki
• 30 % sonni- ja härkäpalkkiosta
• 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta
• 40 % tärkkelysperunan tuesta
• siementuet (lukuun ottamatta timotein siementukea)
Tuotantoon sidotut suorat tulotuet
• enintään 75 % sonni ja härkäpalkkiosta
• enintään 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta
• enintään 60 % tärkkelysperunan tuesta
• valkuaiskasvipalkkio
• energiakasvituki
Haku kansallisesta varannosta
Koko maan tasolla pidettävää varantoa, johon sitä perustettaessa on leikattu 0,8% koko tilatuen määrästä ja josta myönnetään tukioikeuksia tietyissä tapauksia, tietyin perustein. Haetaan yleisesti päätukihaun yhteydessä. Viljelijän on käytettävä siitä saatuja tukioikeuksia viiden vuoden ajan tai ne siirtyvät takaisin kansalliseen varantoon. Varannosta saatuja tukioikeuksia ei voi viiden ensimmäisen vuoden aikana tilalta toiselle, jollei kysymyksessä ole perintö, ennakkoperintö, jakautuminen ja sulautuminen. Tilatukioikeuksia ei myönnetä, jos hakija on keinotekoisesti luonut itselleen edellytykset tukioikeuksien saamiseen. Myöntämisperusteita joudutaan rajaamaan, jos kansallisesta varannosta haetaan tukioikeuksia enemmän kuin niitä voidaan myöntää.
Kansallisesta varannosta voi hakea tilatukioikeuksia :
1. uusi viljelijä, luonnollinen tai oikeushenkilö, joka haku ajankohtaa viitenä edeltäneenä vuotena ei ole harjoittanut maataloustoimintaa omissa nimissään eikä osakkaana maataloustoimintaa harjoittavassa yhtymässä, kuolinpesässä tai yhteisössä. Hänelle ei voi myöntää tukioikeuksia vuokratun tai ostetun maan perusteella, jos kyseessä olevan alan perusteella edellinen haltija on vahvistanut tukioikeudet itselleen. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa.
2. tilatuen hakija,(joka on maanomistajan perillinen) perinyt tilan, saanut sen ennakkoperintönä, ostanut tai vuokrannut (vähintään 6 vuoden sopimus ) tilan vähämerkitykselliseen hintaan. Kyseessä oleva tila on ollut tukihaun aikaan vuokrattuna kolmannelle osapuolelle, joka on vahvistanut tukioikeudet itselleen ja jonka kanssa ei ole päästy sopimukseen tukioikeuksien siirrosta uudelle haltijalle.
3. tuen hakija on ostanut viimeistään tilan, joka oli vuokrattuna vähintään 6 vuoden sopimuksella 2006 tukihaun aikaan kolmannelle osapuolelle. Vuokrasopimuksen on pitänyt olla voimassa tilan ostohetkellä ja hakemukseen liitettävä todisteena kauppakirja. Ostajan tarkoituksena on ollut tuotannon aloittaminen tai laajentaminen vuoden kuluessa vuokrasopimuksen päättymisestä. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa, tämän jälkeen ei tukioikeuksia myönnetä.
"Tarralapulliset" tukioikeudet
Eräät puutarhakasvit ja muu peruna kuin tärkkelysperuna voivat saada tilatukea vain ns. tarralapullisia tukioikeuksia vastaavalta alalta, mutta tukioikeuden tarralappu ei kuitenkaan velvoita viljelemään edellä mainittuja kasveja, vaan tarralappuoikeutta voidaan käyttää myös muilla tukikelpoisilla viljelyskasvien viljelysaloilla tai hoidetulla viljelemättömällä alalla.
LFA-tuki
LFA (Less Favoured Areas) tarkoittaa tukea epäsuotuisille maanviljelysalueille EU:ssa.
Esimerkiksi suomalaiset viljelijät saavat tukea pohjoisista ilmasto-oloista aiheutuvan lyhyemmän kasvukauden vuoksi, jolloin satotasotkin jäävät pienemmiksi. Luonnonhaittakorvausta maksetaan peltohehtaaria kohden koko Suomessa. Tuen tavoitteena on var-mistaa maan jatkuva maatalouskäyttö vaikuttaen siten elinkelpoisten maaseutuyhteisöjen säilymiseen, ylläpitää maaseutua sekä säilyttää ja edistää kestäviä viljelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset. LFA-tuen maksuehtona ovat täydentävien ehtojen noudattaminen. Suomella on varsinaisen LFA-tuen lisäksi oikeus maksaa ns. LFA:n kansallista lisäosaa, jolla pyritään yhä edelleen kompensoimaan tavallista heikompia viljelyolosuhteita.
Ympäristötuki
Maatalouden ympäristötuki on puoliksi EU:n ja kunkin jäsenmaan rahoittama tukimuoto ja sitä saavat kaikki ympäristötukeen sitoutuneet EU:n maanviljelijät, jotka noudattavat EU:n asettamia täydentäviä ehtoja. Tuen maksamisella kannustetaan maatalousympäristön tilan säilyttämiseen ja parantamiseen. Lisäksi tavoitteena on humuksen määrän lisääminen maaperässä ja maan tuotantokyvyn säilyttäminen. Erityishuomion kohteena on pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvan kuormituksen vähentäminen.
Ympäristötuki vaihtelee jonkin verran maakohtaisesti esimerkiksi viljelijöille tarjolla olevien toimenpiteiden suhteen. Viljelijä ansaitsee tukensa siis erilaisia ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä toteuttamalla. Toimenpiteet jaetaan kahteen ryhmään: perustoimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Kaikille pakollisia perustoimenpiteitä ovat viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, kasvipeitteinen kesanto, peltokasvien tarkennettu lannoitus ja kasvinsuojelu, suojakaistat ja pientareet sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito. Lisätoimenpiteitä viljelijä pystyy valitsemaan vaihtelevan määrän (1-4 kpl) tukialueesta ja tilan tuotantosuunnasta riippuen. Valittavia lisätoimenpiteitä ovat mm. peltojen kasvukunnon parantaminen, vähennetty lannoitus sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Esimerkiksi vähennettyyn lannoitukseen kannustetaan maksamalla viljelijälle 10€ per hehtaari vuodessa.
Maatalouden ympäristötukeen sitoudutaan vähintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Erityistukisopimukset voivat olla jopa kymmenvuotisia viljelijän ja valtion kesken tehtäviä sopimuksia, joissa viljelijä sitoutuu tekemään sopimuksessa määrätyllä alueella sovitut toimenpiteet tai kasvattamaan tiettyjen alkuperäisrotujen eläimiä rodun lisäämiseksi. Erityistukisopimuksissa maksettava tuki määräytyy toimenpiteistä aiheutuvien tulonmenetysten ja kustannusten perusteella, joiden summaan on lisätty kannustin.
Kansallisesti rahoitetut
Pohjoinen tuki
Pitkäaikaista pohjoista tukea maksetaan Keski- ja Pohjois-Suomessa (C-tukialueet) liittymissopimuksen 142 artiklan perusteella. Pohjoista tukea voidaan maksaa kotieläintaloudelle, peltoviljelylle, kasvihuonetuotannolle sekä puutarhatuotteiden ja metsämarjojen ja -sienten varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen ja C3- ja C4-alueen teurassonnien lukumäärän perusteella. Poroista maksetaan eläinkohtaista tukea. Peltoviljelylle tukea maksetaan kasvikohtaisena pohjoisena hehtaaritukena alueilla C1-C2p, yleisenä hehtaaritukena alueilla C2-C4 sekä nuorten viljelijöiden hehtaaritukena koko pohjoisen tuen alueella. Pohjoisimmassa Suomessa voidaan maksaa myös maidon ja lihan kuljetusavustusta.
Etelä-Suomen kansallinen tuki
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmiä täydentävät kansalliset tuet. Vuonna 2006 kansallisen tukijärjestelmän keskeiset osat ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki, pohjoinen tuki sekä ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen kansalliset lisäosat. Lisäksi maksetaan eräitä muita kansallisia tukia, kuten perunantuotannon kansallista tukea. Vuoden 2006 tuotannolle kansallista tukea arvioidaan maksettavan yhteensä 611,7 miljoonaa euroa, joka jakautuu eri tukimuotojen kesken seuraavasti: Etelä-Suomen kansallinen tuki Etelä-Suomen kansallista tukea maksetaan tukialueilla A ja B kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen lukumäärän perusteella. Eräät kotieläintalouden tuet maksetaan saaristoalueilla korotettuina. Tuki perustuu liittymissopimuksen 141 artiklaan. Tuen muodosta ja tukitasoista on sovittu vuoden 2007 loppuun saakka. Vuoden 2007 aikana Suomi käy neuvottelut komission kanssa tuen jatkosta vuodesta 2008 alkaen.
Ympäristötuen kansallinen lisäosa
Vuonna 2003 käytyjen Etelä-Suomen kansallista tukea koskeneiden neuvottelujen yhteydessä sovittiin siitä, että Etelä-Suomen tukialueiden A ja B kasvintuotantoa tuetaan ympäristötuen kansallisella lisäosalla. Lisäosaa voidaan maksaa ohjelmakauden 2000 - 2006 mukaista osarahoitteista maatalouden ympäristötukea saaville tiloille. Tuki on kasvikohtaisesti eriytetty ja sen kokonaismäärä on enintään 55 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea ei voida maksaa vuonna 2007 alkavalla ohjelmakaudella tehdyille maatalouden ympäristötukea koskeville sitoumuksille.
Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
Vuonna 2003 käytyjen Etelä-Suomen kansallista tukea koskeneiden neuvottelujen yhteydessä sovittiin myös siitä, että Suomi käyttää täysimääräisesti hyödyksi mahdollisuuden maksaa luonnonhaittakorvausta koko maan maksimikeskiarvoon 250 e/ha saakka. Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa otettiin käyttöön koko maassa vuonna 2005. Lisäosa on alueellisesti porrastettu siten, että perusosa on A-, B- ja C1-alueilla enintään 20 e/ha ja C2-C4 -alueella enintään 25 e/ha. Kotieläintiloille maksettava korotus on koko maassa enintään 80 e/ha. Luonnonhaittakorvauksen enimmäiskeskiarvoa koskevan rajoitteen vuoksi lisäosaa ei ole voitu maksaa aivan täysimääräisesti. Vuonna 2006 lisäosaa maksetaan 94,7 % hehtaarikohtaisen tuen enimmäismäärästä.
Muut kansalliset tuet
Muita kansallisia tukia ovat muun muassa perunantuotannon ja sokerijuurikkaan kansalliset tuet, nurmi- ja viljakasvien siementuotannon kansallinen tuki ja maatalousyrittäjien opintoraha. Lisäksi on erilliset alueelliset kansalliset tuet Etelä-Suomen (Artikla 141) ja Keski- ja Pohjois-Suomen (Artikla 142).
Hakuprosessi
Maataloustukia voivat hakea ne luonnolliset tai oikeushenkilöt taikka edellä mainittujen yhteenliittymät, jotka täyttävät tietyt ikää, maatilaa sekä hallinnassa olevaa peltoalaa koskevat vaatimukset. Tukia haetaan kunkin vuoden virallisilla hakulomakkeilla tai vastaavilla atk-tulosteilla, joita on saatavissa kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisilta, työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoilta sekä maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta. Hakulomakkeet on toimitettava liitteineen huhtikuun viimeiseen arkipäivään mennessä sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella tila sijaitsee. Hakemuksen toimittaminen myöhästyneenä on mahdollista enintään 25 päivää hakuajan päättymisestä, jonka jälkeen toimitetut hakemukset hylätään. Hakemuksen toimittaminen myöhästyneenä alentaa aina tukia, enimmillään 17 %. Kansallisten tukihakemusten liitteiden toimittaminen on mahdollista myöhemminkin erikseen ilmoitettuihin määräaikoihin mennessä. Vastuu tukihakemuksen ja sen liitteiden jättämisestä määräajassa on yksin hakijalla.
Tukihakemus on tehtävä vaikka tiedot eivät muutu edellisestä vuodesta. Myös ympäristötukea ja luonnonhaittakorvausta on haettava joka vuosi vaikka ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvaussitoumukset olisi tehty aiemmin. Kaikki haettavat tuet on rastitettava tukihakemuslomakkeelle. Tukihakemuksen jokainen sivu on allekirjoitettava ja mikäli tukihakemus koostuu erillisistä sivuista, on jokaiselle sivulle merkittävä lisäksi hakijan tilatunnus sekä päivämäärä.
Vuoden 2007 päätukihaussa (tukihaku, joka päättyy huhtikuun lopussa) on mahdollista hakea seuraavia peltoalaperusteisia tukia:
• Tilatuki ja/tai non food –kesantopalkkio
• Peltokasvien tuotantopalkkio
• Tärkkelysperunan tuki tuottajille
• Valkuaiskasvipalkkio
• Energiakasvituki
• Luonnonhaittakorvaus (LFA-tuki)
• Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
• Maatalouden ympäristötuki
• Maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten maksatus
• Ympäristötuen kansallinen lisäosa
• Kansallinen hehtaariperusteinen siementuotannon tuki tietyille vilja- ja nurmikasveille
• EU:n kiloperusteinen siementuki (timoteille)
• Perunantuotannon kansallinen tuki
• Pohjoinen hehtaarituki
• Nuorten viljelijöiden tuki
• Yleinen hehtaarituki
• Sokerijuurikkaan kansallinen tuki
EU-MAATALOUSSANASTO
Yhteisen maatalouspolitiikan yleistermejä
• CAP (Common Agricultural Policy) = EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, jota toteutetaan sisämarkkinoilla.
• CAP-reformi = EU:n maatalouspolitiikan uudistamisohjelma, jossa siirryttiin hintatuesta suoraan peltoala- ja eläinperusteisen tuen suuntaan. Maataloustuotteiden hintoja alennettiin ja käyttöön otettiin suora hehtaarituki sekä kesannointijärjestelmä.
• Cassis Dijon -periaate = Keskeinen oikeudellinen tulkinta EU:n lainsäädännössä, tarkoittaa vastavuoroista tunnustamista. Sen mukaan esimerkiksi yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistettu tuote on päästettävä esteettä myös muiden jäsenvaltioiden markkinoille.
• COPA = (Comité des Organisations Professionelles Agricoles des Pays de la Communauté) Kansallisten maataloustuottajien etujärjestöjen EU-tason yhteisjärjestö
• DG VI = (Directorate General VI) Ministerineuvoston päätökset toimeenpaneva komission maatalouden pääosasto. Pääosastoja on yhteensä 22.
• ECU = ( European Currency Unit) EU:n valuuttajärjestelmän raha- ja laskentayksikkö.
• EMI = ( European Monetary Institute) Euroopan rahapoliittinen instituutti
• EMU = (European Monetary Union) EU:n talous- ja rahaliitto.
• FEOGA = (Fonds Europeén d´Orientation et Garanté Agricole) Maatalouden ohjaus- ja takuurahasto, jonka kautta maatalouspolitiikka rahoitetaan EU:n budjetista.
• IACS = (Integrated Administration and Control System) Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, eli tietojärjestelmä, joka taltioi ja työstää maatilatalouden tukihakemukset. Sen avulla hallinnoidaan ja valvotaan EU:n viljelijöille maksamia tukia.
• Interventio = Suppeassa merkityksessä EU:n sisämarkkinoilta ylijäävien maataloustuotteiden osto julkisiin varastoihin.
• Kiintiö = Sopimusten mukainen rajoitettu määrä. Useimmilla EU:ssa tuotettavilla maataloustuotteilla on maakohtaisesti sovitut tuotantomäärät mm. sokeri- ja maitokiintiöt, joilla pyritään kontrolloimaan tuotantoa.
• Kolmannet maat = EU:n ulkopuoliset valtiot.
• Ohjaus- ja takuurahasto = ks. FEOGA
• Rooman sopimus = Euroopan yhteisön perustamisasiakirja vuodelta 1957, joka määrittelee mm. yhteisen maatalouspolitiikan perustan ja tavoitteet.
• Vihreä ecu = Maatalouden hallinnollisten hintojen ja tukien laskentayksikkö.
• Vihreät valuuttakurssit = Maataloustuotteiden markkinakurssit kerrottuna korjaustekijällä haluttaessa muuttaa vihreät ecut markoiksi ja toisinpäin.
• Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä = ks. IACS.
EU:n päätöksentekoon liittyviä termejä
• Asetus = Voimakkain ja sitovin lainmuoto EU-lainsäädännössä, jolla luodaan yhteinen ja sama käytäntö kaikissa jäsenmaissa.
• Coreper I ja Coreper II = Pysyvien edustajien (suurlähettiläät & näiden varamiehet) komiteat, jotka seulovat komission valmistelemat asiat ennen kuin ne menevät ministerineuvoston käsittelyyn.
• Direktiivi = Lainsäädäntöohje siitä, millainen kansallisen säädöksen tulee olla.
• Komissio = Virkamiehistä koottu yhteistyöelin, joka valmistelee, suunnittelee ja täytäntöönpanee ministerineuvoston päätökset.
• Maatalouden erityiskomitea = Valmistelee maatalouspolitiikkaa koskevat asiat ministerineuvostolle.
• Ministerineuvosto = Ylintä päätösvaltaa käyttävä hallintoelin, jossa jäsenmaiden ministereillä on edustus. Neuvosto on jaettu toimialoittain; maatalous- ja eläinlääkintäasioista päättää noin kerran kuukaudessa kokoontuva maatalousministerineuvosto. Päätökset tehdään komission esityksestä.
• Parlamentti = Neuvoa-antava toimielin, joka valvoo komission ja ministerineuvoston toimintaa. EU-parlamentin jäsenet eivät ole vain kotimaidensa edustajia, sillä parlamentissa on puolueittainen edustus.
• Päätös = Täsmentää direktiiviä esimerkiksi lisäohjeena.
• Suositus = Ei sido jäsenmaita, vaan toimii tulkintaohjeena ja ennakkovaiheena säädöksiä säädettäessä.
Maataloustuotteiden hinta- ja markkinajärjestelmän termejä
• Interventiohinta = Hallinnollisesti määrätty hinta, jolla unioni sitoutuu ostamaan markkinoille ylijäämäksi tulevat maataloustuotteet julkisiin varastoihin. EU:n hintajärjestelmän alin raja (sis. poikkeuksia), ja samalla viljelijän saama alin mahdollinen hinta markkinoilla.
• Kynnyshinta = Alin tuontihinta, jolla unionin ulkopuolinen maa voi tuoda tuotteitaan unionin sisämarkkinoille. Yleensä korkeampi kuin EU:n sisäinen tavoitehinta.
• Maailmanmarkkinahinta = Tuotteelle kysynnän ja tarjonnan kautta syntynyt hinta EU:n ulkopuolisilla markkinoilla.
• Markkinahinta = Tuotteelle kysynnän ja tarjonnan kautta syntynyt hinta EU:n sisämarkkinoilla. Markkinahinta liikkuu tavoitehinnan ja interventiohinnan välissä.
• Rajasuoja = EU:n sisämarkkinoilla jäsenmaiden välillä ei ole rajamuodollisuuksia, eli tarkastuksia, tullimaksuja eikä muitakaan tavaran liikkumista rajoittavia toimia eli ns. rajasuojaa. Rajasuojan muodostavat tuontimaksut ja tullit kolmansien maiden tuotteita vastaan EU:ssa.
• Sisämarkkinat = EU-maiden muodostama markkina-alue.
• Sulkuhinta = Sovelletaan sian- ja siipikarjanlihan sekä kananmunien tuonnissa. Määritetään laskennallisesti EU:n ulkopuolisten maiden tehokkaimman tuotannon mukaan. Sulkuhinnan alittavien tuontituotteiden hintaa korotetaan lisätuontimaksuin, jotta EU:n omien tuotteiden kilpailukyky säilyisi sisämarkkinoilla.
• Tavoitehinta = Hintatavoite, johon tuottajahinnan toivotaan asettuvan. Korkein mahdollinen hinta, jonka viljelijä voi saada tuotteestaan markkinoilla.
• Tulli = Tuontia rajoittava lisämaksu EU:n ulkopuolisia valtioita vastaan, yleensä kiinteä.
• Tulliliitto = EU:n sisällä tullit poistettiin, ja samalla EU:n ulkopuolisia valtioita vastaan
• perustettiin tulliliitto suojaamaan EU:n sisämarkkinoita.
• Tuontimaksu = Maksu, joka peritään EU:n ulkopuolisilta mailta niiden tuodessa tuotteitaan EU:n sisämarkkinoille, yleensä muuttuva. Kiellettiin GATT-sopimuksen yhteydessä.
• Vientituki = EU:n ulkopuolelle markkinoitaville jäsenmaiden tuotteille tarkoitettu tuki, jolla pyritään takaamaan EU-tuotteiden kilpailukyky ns.kolmansien maiden tuotteiden kanssa.
• Viitehinta = Vähimmäistuontihinta.
• Yhteisöpreferenssi = Yhteisö suosii yhteisön sisällä tuotettuja tuotteita yhteisön ulkopuolelta tuotujen sijasta.
Maatalouden tukitermejä
• Eläinyksikkö = Laskennallinen yksikkö, joka suhteuttaa eläimet toisiinsa niiden käyttämän rehun ja tuottaman lannan perusteella.
• Kansallinen tuki = Suomen omista varoista maksettava tuki. Kansallisin varoin maksetaan sekä siirtymäkauden asteittain alenevaa (1995-1999) tukea että pitkäaikaista pohjoista tukea C-tukialueille. Suunnitelmissa on, että pitkäaikaista tukea maksetaan mm. kotieläin-, erikoiskasvi- ja puutarhatuotannolle myös A- ja B-tukialueilla.
• Kasvipeitteisyys = Tarkoittaa pellon talvikauden aikaista kasvipeitteisyyttä tai sen korvaavaa pellon käsittelytapaa. Ympäristötuki edellyttää 30 prosentin kasvipeitteisyyttä yhteenlaskettuna kaikista tilan pelloista.
• Kasvulohko = Peruslohko tai sen osa, jossa viljellään yhtä tiettyä kasvilajia
• Kesantovelvoite = Koskee niitä tuottajia, joiden peltokasvituotannon sato ylittää 92 tonnia. Kesannointivelvoite on kiertävällä kesannolla 12-15 prosenttia ja muulla kesannolla 17-20 prosenttia tilan koko peltopinta-alasta.
• Kiertävä kesanto = Viljelijä vaihtaa vuosittain kesannoitavia lohkoja. Kesannointivelvoite on tällöin 12-15 prosenttia koko peltopinta-alasta. Kiertävä kesanto voidaan valita ainoastaan, jos kaikki kesantoala kuuluu kuuden vuoden kiertoon perustuvaan kesantoalaan.
• LFA = (Less Favourable Areas) Vuoristoalueille ja muille epäsuotuisille viljelyalueille suunnattu tuki eli ns. luonnonhaittakorvaus, joka korvaa epäedullisista tuotanto-olosuhteista johtuvia kustannuksia.
• Lisähinta = Eräille maataloustuotteille mm. maidolle ja tärkkelysperunalle maksetaan siirtymäkauden tuotantotukea eli lisähintaa tuotettua kiloa kohti. Tuen määrä laskee vuoteen 1999.
• Luomu = luonnonmukainen tuotanto.
• Luonnonhaittakorvaus = ks. LFA.
• Maisemapelto = Kesantolohkolle kylvetty maisemaa kaunistava esim. hunajakukkapelto. Se on sallittu kesantopellon käyttömuoto, kunhan satoa ei korjata eikä luovuteta.
• Muu kesanto = Tässä vaihtoehdossa tila voi pitää kesantolohkon vuodesta toiseen samalla paikalla tai siirtää sitä. Tilan eri kesantolohkoja voidaan kohdella eri tavalla. Kesantovelvoite on 17-20 prosenttia.
• Non food -tuotanto = Muuhun tarkoitukseen kuin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tuotettu tuotanto.
• Perusala = Rajoittaa koko maan osalta sen alan, jolle peltokasvien tukea voidaan maksaa. Suomen perusala on 1,59 miljoonaa hehtaaria.
• Peruslohko = Yhden viljelijän omistama yhtenäinen viljelyalue, joka rajoittuu luontaisesti joko ojaan, puroon, metsään, tiehen, kunnan rajaan tai vastaavaan
• Perustuki = Ympäristötukijärjestelmään kuuluu sekä perus- että erityistuki(ks. alla). Perustuen tarkoituksena on taata ympäristöystävällisen maataloustuotannon perusedellytykset yleisesti.
• Pohjoinen tuki = Kokonaan kansallisista varoista maksettava pitkäaikainen pohjoinen tuki otetaan käyttöön vaiheittain siirtymäkauden (1995-1999) kuluessa samalla kun siirtymäkauden tuki alenee. Neuvottelut komission kanssa pohjoisen tuen toteutuksesta ovat vielä osittain kesken. Ne saataneen loppuun vuoden 1996 kuluessa.
• Rehuala = Rehuntuotantoon tai laiduntamiseen käytettävissä oleva lohko.
• Riistalaidun = Seuraavaksi syksyksi ja talveksi jätetty viherkesanto, jonka satoa ei saa korjata, vaan se käytetään riistaeläinten laitumena.
• Siirtymäkauden tuki = Siirtymäkauden aikana maksettava asteittain aleneva tuki maa- ja puutarhataloudelle.
• Siirtymäkausi = Vuosina 1995-99 Suomi voi lieventää EU:hun littymisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä kansallisista varoista maksettavin korvaus- ja tukitoimin
• Sitoumuskesanto = Viljelijä sitoutuu pitämään samat lohkot kesantona viiden vuoden ajan. Sitoumus voidaan antaa vain alalta, joka ei ylitä kesantovelvoitetta 17 prosenttia.
• Sokerikiintiö = Tuotanto on kiintiöity erikseen jokaiselle sokeria tuottavalle yhtiölle, joka jakaa ne edelleen. Neuvosto vahvistaa eri kiintiöt (A,B,C) maakohtaisesti.A-kiintiössä viljelijä saa perushinnan, B-kiintiössä markkinahinnan ja C-kiintiössä maailmanmarkkinahinnan sokerijuurikkaistaan.
• Suojakaista = Peltoalueen ja vesistön välinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä yhtenäinen alue, jonka leveys on vähintään kolme metriä. Ympäristötuen yksi perusehto.
• Suojavyöhyke = Peltoalueen ja vesistön välinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä yhtenäinen alue, jonka leveys on keskimäärin 15 metriä. Ympäristötuen erityistukimuoto.
• Tuki jäljelle jäävien vakavien vaikeuksien varalle = Eteläsuomalaisille viljelijöille suunniteltu tuki, jonka toteuttamisesta Suomi aloittaa neuvottelut komission kanssa keväällä 1996. Asteittain kasvavaa, pitkäaikaista tukea voitaisiin alkaa maksaa aikaisintaan vuonna 1997.
• Vapaaehtoinen kesanto = Viljelijä kesannoi peltojaan yli määrätyn kesannointivelvoitteen edellyttäen, että kokonaiskesantoala ei ylitä alaa, jolle on haettu peltokasvien tukea.
• Viiteala = EU:n ja USA:n välinen sopimus määrää EU:lle öljykasvien viitealan, jonka EU on edelleen jakanut maakohtaisiksi kiintiöiksi. Sopimus koskee öljykasvialoja, joille maksetaan yleisen järjestelmän mukaista öljykasvitukea.
• Yksinkertaistettu järjestelmä = Viljelijä voi hakea tukea vain rajoitetulle viljelyalalle, mutta toisaalta hänellä ei ole kesantovelvoitetta eikä myöskään kesannointimahdollisuutta.
• Yleinen järjestelmä = Viljelijä voi hakea peltokasvien tukea niin suurelle alalle kuin haluaa, mutta tällöin häntä koskee yleinen kesannoimisvelvoite.
• Ympäristötuen erityistuki = Kohdennettu johonkin tiettyyn rajattuun kohteeseen, esimerkiksi maiseman hoitoon tai alkuperäisrotujen kasvattamiseen.
________________________________________
Onko maanviljelijän perustehtävä on ruuan tuottaminen?, Saavatko maanviljelijät ansaitsevat työlleen oikeudenmukaisen korvauksen? Onko korvaus hyvä sana? Olisiko myyntitulo parempi?
Omavarainen ruuantuotanto on tärkeä osa turvallisuuttamme ja kotimainen, turvallinen ruoka on omaa varallisuuttamme. Tämä lause on kaiken tyhmyyden perusta siis omavaraisuus. Mikä omavaraisuus?
Omavaraiseen ruuan tuotantoon ei ole varaa ja maailmassa jossa elämme on tarve tehdä yhteistyötä eikä kerätä itselleen mahdollisimman paljon varallisuutta.
Turvallisuus ruuan tuotannossa kuuluu kaikille ja kaikkialla ei meille, emme ole saareke.
Hyvinvoidaanhan muuallakin syöden ja juoden ruokaa ja ei se ole suomalaista ruokaa.
Suomessa voidaan hyvin ja ei hyvinvointimme ole aina hankittua suomalaisella ruualla.
EU:n huipputasollakin on moneen kertaan vahvistettu päätös siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa myös heikoimmilla tuotantoalueilla kuten Suomessa? Miksi ?
Tätä eduskuntakin hyväksyessään mietinnön tulee edellyttämään? Miksi ?
Valiokunnan lausumaehdotuksessa edellytetään, että Maatalouden kehittämisrahaston, Makeran, pitkän aikavälin rahoitusvalmiutta parannetaan.
Työttömien kehitysrahastoa ei vielä ole perustettu olisikohan jo aika perustaa?
Maatilatalouden rakenteen kehittämisen keskeisenä tavoitteena onkin luoda edellytykset kannattavan toiminnan harjoittamiseen, mikä useimmiten tarkoittaa yrityskoon kasvattamista.
Työttömien elintason kohottaminen, työmoraalin, omanarvontunnon, halun ottaa työtä ja erityisesti toivon ja todellisen elämän ylläpitämiseksi täytyy kasvattaa työttömien taloudellinen asema muita kansalaisryhmiä vastaavaksi.
Suomalaisen elintarviketuotannon jatkuvuuden kannalta on elintärkeää kannustaa erityisesti nuoria viljelijöitä investoimaan tuotannon kehittämiseen? Miksi antaa niille jo joilla on oma yritys viljelyyritys?
Suomalaisen työn ja toiminnan sekä kansalaisten tasa-arvoisuuden ylläpitämiseksi tulisi kehittää kannustimia investoimalla erityisesti nuorten taloudelliseen hyvinvointiin kun he ovat työttömänä.
Antamalla työttömille oma yritys ja yritystoiminta sekä tarvittava pääoma, opetus, ohjaus ja tuki.
Hallitus ei ole kuitenkaan kyennyt nyt turvaamaan Makeran (pohjaton rahapussi viljelijöiden tukiin jonka maksaa valtio ja tätä kautta veronmaksajat) toimintaedellytyksiä.
Saatujen selvitysten mukaan Makeran rahat loppuvat vuoteen 2012 mennessä, mikäli peruspääomaa ei vahvisteta.
Valiokunnan esittämässä lausumassa edellytetäänkin, että rahoitusvalmiutta parannetaan siirtämällä valtion talousarviosta riittävä määräraha vuosittain.
Nyt onkin pidettävä huoli, että jo tämän hallituksen viimeisen budjetin käsittelyn yhteydessä ja erityisesti seuraavan hallituksen ohjelmaan tämä lisätään. Näin on suunniteltu, petattu ja lobbattu raha hanat auki.
Jääkö järki jalkoihin?
Eriarvoistetaanko koko suomi?
Jyvät ja akanat?
Koko maataloustukijärjestelmä on suuri floppi ja poliittinen huijaus.
Omistaja on yksityisyrittäjä?.
luonnollinen vai oikeushenkilö?
Tiloista valvotaan vain 1% vuosittain.
Verotuksellisesti epäselvä järjestelmä. Yksityishenkilö? Yrittäjä? Tuensaaja. Joku muuko?.
Jo on systeemi joka on sosialismia kerrakseen jos ei kommunismia.
Valtio valtiossa jossa muu maailma on maksajana.
Veronmaksajako maksaa aina vain tukia muille?
Kuka keksii maanviljelijöille vielä lisää tukia.
Luovuus on esteenä tukia keksittäessä.
Kaikki kiristys, lahjonta ja valitus sopii siihen että omavaraisuus on turvattava.
Työllisyys on turvattava, omaisuus on turvattava ja tulotaso on turvattava.
Siis selkeästi tuli olla, mikäli on yritystoimintaa, menestys on kysynnästä kiinni.
Jos on yksityishenkilö on tulot hankittava pitääkseen yllä toimintaa.
Konkurssi on väline jolla poistetaan epäkelpo kilpailu.
Emmehän me tue yksityisten ihmistenkään kaatuvaa taloutta näin jyrkästi.
Joku kohtuus kaikessa pitää olla.
Euro jokaiselta kansalaiselta menee nyt viljelijöille.
Työttömyys poistuisi ja tasa-arvo tulisi jos euro jokaiselta kansalaiselta menisi työttömälle.
Ruokaa on yli kysynnän, tarjontaa on liikaa ruuasta.
Silti maksetaan tukia, miksi?
MT tuet koskevat yksityistä kuluttamista.
Viljelijät ovat omalla tilallaan ei valtion kolhoosissa. He omistavat tilansa ja laitteensa.
Näitä yksityisiä laitteita kustannetaan valtion rahoista viljeliä omistajalle yrittäjälle, koneita ja laitteita, rakennuksia ja kiinteistöjä, maata, rantoja, metsää ja peltoa. Tekemistä työtä ja toimintaakin rahoitetaan valtion tuilla ja varoilla.
Tuotteen aikaan saamista lannotteita, eläimiä jne..
Myymistä, kuljettamista ja tuotantoa.
On tukea omaisuuden siirtämiselle sukupolvelta toiselle ja tuen saamista kädestä pitäen aina tuen hakemiseen saakka.
Vakuutus korvaa viljelijälle mahdollisen tuen menetyksen, joka aiheutuu neuvojan puutteellisesta tai virheellisestä toiminnasta avustustehtävää suorittaessaan.
MTK:n ottama vakuutus koskee henkilöitä, jotka ovat koulutettuja ja hyväksyttyjä suorittamaan avustajan tehtävää
Kuitenkin sokeritehdas voidaan muuttaa suhteellisen pienillä kustannuksilla kannattavaksi etanolitehtaaksi, joka käyttäisi raaka-aineinaan sokerijuurikasta osan aikaa vuodesta ja suurimman osan aikaa vuodesta ohraa.
Kustannus tehtaan muuttamiseksi sokerin tuotannosta etanolin valmistukseen ei ole kuitenkaan liian suuri, ei niin suuri kuin on yleisesti ottaen kuviteltu.
Almerian viljelijät ovat nauttineet EU-tuista vuodesta 1986 alkaen ja niitä on käytetty runsaasti kasvihuoneiden rakentamiseen.
Lantatuki, Viljatuki, Konetuki, Rakennustuki, Luonnonhaittatuki, Ympäristötuki
Vientituki
Ylijäämävarastointi eli EU tukee rahalla myös maataloustuotannon ylijäämien varastointia. Tämä ns. interventiotuki on tarkoitettu tasaamaan kysynnän ja tarjonnan heilahteluja tai ajoitusta.
Liikatuotannon dumppaus on totta EU:ssa. Miksi tukia jos on liikatuotantoa ?
Euroopan unioni käyttää vuosittain tupakan tuotantotukeen noin miljardi euroa.
Muita EU-osarahoitteisia tukia ovat maatalousyrittäjien luopumistuki, joka tarkoittaa varhaiseläkettä, ja pellon metsitystuki.
Kansallisiin tukiin luetaan mm. pohjoinen tuki, siirtymäkausituki, kasvinviljelyn kansallinen tuki sekä varastointituki ja vakavien vaikeuksien tuet kuten esim. tuki laatujärjestelmän kehittämiselle.
Suomi ja Cap tuki
Peltokasvien ja eläinten CAP-tuet
ympäristötuki kansallinen tuki
Luonnonhaittakorvaus LFA-tuki low feritility area, Kansallinen tuki luonnonhaittakorvauksia ( hetaarien ja eläinluvun perusteella suomi ainoa Eu-maa ja
Kansallinen tuki vakavien vaikeuksien tuki)
Pysyvä pohjoinen tuki
Kuivatus tuki (erityinen vilja ja öljykasvit)
Maatilainvestointituet
Jalostustuet
Viljelijätuet
- Suomessa maataloutta harjoitetaan erilaisissa olosuhteissa verrattuna moniin muihin EU-maihin.
- Miksi suomessa harjoitetaan kannattamatonta maanviljelys yritystoimintaa?
- Tuotantokustannukset nousevat muun muassa pohjoisen sijainnin ja pienen tilakoon vuoksi varsin korkeiksi eikä markkinoilta saatavat maataloustuotteiden myyntitulot kata kaikkia tuotantokustannuksia.
- Myyntitulot muodostuvat markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.
- Huomattavaa on että maatalous yksityisyrittäjä saa suomessa tukea enemmän kuin valtionyritykset sosialismissa ennen tätä vapaata markkinataloutta. - Miksi elämme maatalous sosialismissa edelleen?
Maataloustukijärjestelmä koostuu suorista tulotuista, investointituista sekä maaseudun kehittämisvaroista. Maatalouden viljelijätuet muodostuvat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista tukimuodoista sekä kansallisesta tukijärjestelmästä.
- Tulotuilla pyritään turvaamaan tuotannon kannattavuus ja jatkuvuus? Onko tämä nyt tervettä kilpailua?
- Miksi työttömien elämän kannattavuutta ja jatkuvuutta ei tueta vaikka on kysymyksessä ihmiselämä ja sen kunnioittaminen?
- Tuotanto suomessa voidaan korvata tuonnilla koska EU:ssa ja maailmassa on ruuan ylitarjontaa.
- Tuodaan ruoka suomeen. jota dumpataan nyt kehitysmaihin.
- Ostetaan vapailta markkinoilta halpaa ruokaa. Käytetään kehitysmaiden markkinoita hyväksi.
- Otetaan käyttöön jo nyt hallitsemattomaksi levinnyt geeni tekniikka tuotannossa.
- Maksetaan kaikki tuet työttömille, heidän perheilleen ja annetaan heillekkin elämä ja elämään oikeuttava tulotaso, vauraus ja yrittämisen mahdollisuus sekä omaisuus.
- Tuetaan ihmistä eikä oletuksia, kliseitä ja arvotuksia joilla ei ole perää eikä kantaa.
- Tuottavuus tarkoittaa sitä että tuottaa ilman tukia.
- Yksityisnen yrittäminen ja yksityistäminen tarkoittaa sitä että yrittää ilman valtiota ja tukia.
- Miksi tulotukia maksetaan hehtaaria, eläintä/eläinyksikköä tai tuotettua määrää kohden.?
Miksi maksetaan? Olemisestako ja omistamisestako?
- Keskeisimmät EU-tuet ovat EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet (tilatuki) sekä EU:n osittain rahoittamat ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus (LFA).
- Luonnolle aiheutettu haitta korvataan?
- Eikö haittaa tuottavan tulisi maksaa valtiolle haitan tuottamisesta?
- Kansallinen tukijärjestelmä koostuu Etelä-Suomen kansallisesta tuesta ja pohjoisesta tuesta, jotka jaetaan tukialueiden perusteella.
- Kannattako viljeleminen noin pohjoisessa / ei kannata.
Suomen maataloustukijärjestelmä Wikipedia
EU:ssa on käytössä yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy), jonka yhtenä periaatteena on pyrkiä asetettuihin tavoitteisiin yhteisin keinoin. Suomi on liittymisneuvotteluissaan sopinut kansallisesta tukijärjestelmästä, joka ottaa huomioon Suomen erityisolosuhteet. Maatalouden tuilla pyritään turvaamaan kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Kullakin maatalouden tukimuodolla on oma tavoite ja tarkoitus. Suomi on jaettu tukialueisiin tukien porrastamisen vuoksi etelästä pohjoiseen.
1 Viljelijätuet
1.1 EU:n kokonaan rahoittamat
1.1.1 Tilatuki
1.1.1.1 Tukioikeudet
1.1.1.2 Tilatukeen siirtyvät suorat tuet
1.1.2 Tuotantoon sidotut suorat tulotuet
1.1.3.1 Haku kansallisesta varannosta
1.1.3.2 "Tarralapulliset" tukioikeudet
1.2 EU:n osittain rahoittamat
1.2.1 LFA
1.2.2 Ympäristötuki
1.3 Kansallisesti rahoitetut
1.3.1 Pohjoinen tuki
1.3.2 Etelä-Suomen kansallinen tuki
1.3.3 Ympäristötuen kansallinen lisäosa
1.3.4 Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
1.3.5 Muut kansalliset tuet
2 Hakuprosessi
2.1 Maataloustukien valvonta
2.1.1 Peltoalaperusteiset tuet
2.1.2 EU:n eläinpalkkiot
2.1.3 Kansalliset kotieläintuet
2.1.4 Eläinsuojelulainsäädännön huomioon ottaminen
2.1.5 Täydentävien ehtojen valvonta
2.2 Maataloustukien maksatus
EU:n kokonaan rahoittamat
Tilatuki
Vuoden 2006 alusta tuli voimaan Suomessa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen myötä tilatukijärjestelmä.
Uudistuksen myötä suuri osa CAP-tuista irrotettiin tuotantosidonnaisuudesta ja siirrettiin tilatukijärjestelmään. Tavoitteena tilatukijärjestelmässä on vähentää tulotukien tuotantoa ohjaavaa vaikutusta.
Jos tuotantoa ei ohjata tuet vääristävät tuotantoa ja tuotanto ohjautuu kannattaviin tuotteisiin joiden tuet eivät lakkaa.
Tukioikeuksia ei voida myöntää jatkossa kuin rajoitetuin perustein.
Maataloustukien uudistus ei koske maatalouden ympäristötukea, kansallisia tukia tai luonnonhaittakorvausta.
UUDISTUKSEEN SISÄLTYY MYÖS ASIOITA,
JOTKA KOSKEVAT MUITAKIN KUIN VARSINAISIA VILJELIJÖITÄ.
HENKILÖLLE, JOLLA ON HALLINNASSAAN PELTOA TAI PYSYVÄÄ LAIDUNTA, VOIDAAN MYÖNTÄÄ NIIDEN PERUSTEELLA TILATUEN TUKIOIKEUDET. TUEN SAAMINEN EDELLYTTÄÄ TÄYDENTÄVIEN EHTOJEN NOUDATTAMISTA.
Jokainen joka haluaa voi saada tukea jos ostaa pläntin peltoa tai ja muuta viljelys toimintaa.
Tukioikeudet
Tukioikeus on tilatuen perusyksikkö ( €/ ha), se määräytyy viljelijän ilmoittamien vuonna 2006 tukihaun perusteella tukikelpoisten hehtaarien mukaan.
Tukioikeus oikeuttaa noin 1 hehtaarin tilatukeen. Viljelijän tuli vuonna 2006 hakea myös tukioikeuksien vahvistamista. Tukioikeuksia on kolmea lajia: kesannointi-, erityis- ja perustukioikeus.
Perustukioikeus: käytetään kun haetaan tilatukea tukikelpoiselta maatalousmaalta. Arvo : - tasatukiosa ja mahdollinen tilakohtainen lisäosa.
Kesannointitukioikeus: käytetään kesantokelpoisen alan edellytykset täyttävältä pellolta, tämä tukioikeus edellyttää aina kesannointia. Arvo : - tasatukiosa.
Erityistukioikeus: käytetään tiloilla, joilla ei ollut vuonna 2006 riittävästi tai lainkaan tukikelpoista pinta-alaa, mutta joille muodostui maito-, sonni- tai härkäpalkkiosta tilakohtaista lisäosaa. tärkkelysperunatuotannon ja sokerituotannon perusteella ei myöskään voinut muodostua tukioikeuksia. Arvo: - käytetään täyttämällä eläinyksikkökohtainen eläinyksikkömäärä tai se voidaan käyttää tukikelpoisella pellolla.
Tilatukeen siirtyvät suorat tuet
• peltokasvientuki
• peltokasvien erityinen aluetuki (ns. kuivauskorvaus)
• emolehmäpalkkio ja sen lisäosan EU:n rahoittama osuus
• teurastuspalkkio ja sen lisätuet
• laajaperäistämispalkkio
• maitopalkkio ja maitopalkkion lisätuki
• kuivattujen rehujen tuki
• 30 % sonni- ja härkäpalkkiosta
• 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta
• 40 % tärkkelysperunan tuesta
• siementuet (lukuun ottamatta timotein siementukea)
Tuotantoon sidotut suorat tulotuet
• enintään 75 % sonni ja härkäpalkkiosta
• enintään 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta
• enintään 60 % tärkkelysperunan tuesta
• valkuaiskasvipalkkio
• energiakasvituki
Haku kansallisesta varannosta
Koko maan tasolla pidettävää varantoa, johon sitä perustettaessa on leikattu 0,8% koko tilatuen määrästä ja josta myönnetään tukioikeuksia tietyissä tapauksia, tietyin perustein. Haetaan yleisesti päätukihaun yhteydessä. Viljelijän on käytettävä siitä saatuja tukioikeuksia viiden vuoden ajan tai ne siirtyvät takaisin kansalliseen varantoon. Varannosta saatuja tukioikeuksia ei voi viiden ensimmäisen vuoden aikana tilalta toiselle, jollei kysymyksessä ole perintö, ennakkoperintö, jakautuminen ja sulautuminen. Tilatukioikeuksia ei myönnetä, jos hakija on keinotekoisesti luonut itselleen edellytykset tukioikeuksien saamiseen. Myöntämisperusteita joudutaan rajaamaan, jos kansallisesta varannosta haetaan tukioikeuksia enemmän kuin niitä voidaan myöntää.
Kansallisesta varannosta voi hakea tilatukioikeuksia :
1. uusi viljelijä, luonnollinen tai oikeushenkilö, joka haku ajankohtaa viitenä edeltäneenä vuotena ei ole harjoittanut maataloustoimintaa omissa nimissään eikä osakkaana maataloustoimintaa harjoittavassa yhtymässä, kuolinpesässä tai yhteisössä. Hänelle ei voi myöntää tukioikeuksia vuokratun tai ostetun maan perusteella, jos kyseessä olevan alan perusteella edellinen haltija on vahvistanut tukioikeudet itselleen. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa.
2. tilatuen hakija,(joka on maanomistajan perillinen) perinyt tilan, saanut sen ennakkoperintönä, ostanut tai vuokrannut (vähintään 6 vuoden sopimus ) tilan vähämerkitykselliseen hintaan. Kyseessä oleva tila on ollut tukihaun aikaan vuokrattuna kolmannelle osapuolelle, joka on vahvistanut tukioikeudet itselleen ja jonka kanssa ei ole päästy sopimukseen tukioikeuksien siirrosta uudelle haltijalle.
3. tuen hakija on ostanut viimeistään tilan, joka oli vuokrattuna vähintään 6 vuoden sopimuksella 2006 tukihaun aikaan kolmannelle osapuolelle. Vuokrasopimuksen on pitänyt olla voimassa tilan ostohetkellä ja hakemukseen liitettävä todisteena kauppakirja. Ostajan tarkoituksena on ollut tuotannon aloittaminen tai laajentaminen vuoden kuluessa vuokrasopimuksen päättymisestä. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa, tämän jälkeen ei tukioikeuksia myönnetä.
"Tarralapulliset" tukioikeudet
Eräät puutarhakasvit ja muu peruna kuin tärkkelysperuna voivat saada tilatukea vain ns. tarralapullisia tukioikeuksia vastaavalta alalta, mutta tukioikeuden tarralappu ei kuitenkaan velvoita viljelemään edellä mainittuja kasveja, vaan tarralappuoikeutta voidaan käyttää myös muilla tukikelpoisilla viljelyskasvien viljelysaloilla tai hoidetulla viljelemättömällä alalla.
LFA-tuki
LFA (Less Favoured Areas) tarkoittaa tukea epäsuotuisille maanviljelysalueille EU:ssa.
Esimerkiksi suomalaiset viljelijät saavat tukea pohjoisista ilmasto-oloista aiheutuvan lyhyemmän kasvukauden vuoksi, jolloin satotasotkin jäävät pienemmiksi. Luonnonhaittakorvausta maksetaan peltohehtaaria kohden koko Suomessa. Tuen tavoitteena on var-mistaa maan jatkuva maatalouskäyttö vaikuttaen siten elinkelpoisten maaseutuyhteisöjen säilymiseen, ylläpitää maaseutua sekä säilyttää ja edistää kestäviä viljelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset. LFA-tuen maksuehtona ovat täydentävien ehtojen noudattaminen. Suomella on varsinaisen LFA-tuen lisäksi oikeus maksaa ns. LFA:n kansallista lisäosaa, jolla pyritään yhä edelleen kompensoimaan tavallista heikompia viljelyolosuhteita.
Ympäristötuki
Maatalouden ympäristötuki on puoliksi EU:n ja kunkin jäsenmaan rahoittama tukimuoto ja sitä saavat kaikki ympäristötukeen sitoutuneet EU:n maanviljelijät, jotka noudattavat EU:n asettamia täydentäviä ehtoja. Tuen maksamisella kannustetaan maatalousympäristön tilan säilyttämiseen ja parantamiseen. Lisäksi tavoitteena on humuksen määrän lisääminen maaperässä ja maan tuotantokyvyn säilyttäminen. Erityishuomion kohteena on pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvan kuormituksen vähentäminen.
Ympäristötuki vaihtelee jonkin verran maakohtaisesti esimerkiksi viljelijöille tarjolla olevien toimenpiteiden suhteen. Viljelijä ansaitsee tukensa siis erilaisia ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä toteuttamalla. Toimenpiteet jaetaan kahteen ryhmään: perustoimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Kaikille pakollisia perustoimenpiteitä ovat viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, kasvipeitteinen kesanto, peltokasvien tarkennettu lannoitus ja kasvinsuojelu, suojakaistat ja pientareet sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito. Lisätoimenpiteitä viljelijä pystyy valitsemaan vaihtelevan määrän (1-4 kpl) tukialueesta ja tilan tuotantosuunnasta riippuen. Valittavia lisätoimenpiteitä ovat mm. peltojen kasvukunnon parantaminen, vähennetty lannoitus sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Esimerkiksi vähennettyyn lannoitukseen kannustetaan maksamalla viljelijälle 10€ per hehtaari vuodessa.
Maatalouden ympäristötukeen sitoudutaan vähintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Erityistukisopimukset voivat olla jopa kymmenvuotisia viljelijän ja valtion kesken tehtäviä sopimuksia, joissa viljelijä sitoutuu tekemään sopimuksessa määrätyllä alueella sovitut toimenpiteet tai kasvattamaan tiettyjen alkuperäisrotujen eläimiä rodun lisäämiseksi. Erityistukisopimuksissa maksettava tuki määräytyy toimenpiteistä aiheutuvien tulonmenetysten ja kustannusten perusteella, joiden summaan on lisätty kannustin.
Kansallisesti rahoitetut
Pohjoinen tuki
Pitkäaikaista pohjoista tukea maksetaan Keski- ja Pohjois-Suomessa (C-tukialueet) liittymissopimuksen 142 artiklan perusteella. Pohjoista tukea voidaan maksaa kotieläintaloudelle, peltoviljelylle, kasvihuonetuotannolle sekä puutarhatuotteiden ja metsämarjojen ja -sienten varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen ja C3- ja C4-alueen teurassonnien lukumäärän perusteella. Poroista maksetaan eläinkohtaista tukea. Peltoviljelylle tukea maksetaan kasvikohtaisena pohjoisena hehtaaritukena alueilla C1-C2p, yleisenä hehtaaritukena alueilla C2-C4 sekä nuorten viljelijöiden hehtaaritukena koko pohjoisen tuen alueella. Pohjoisimmassa Suomessa voidaan maksaa myös maidon ja lihan kuljetusavustusta.
Etelä-Suomen kansallinen tuki
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmiä täydentävät kansalliset tuet. Vuonna 2006 kansallisen tukijärjestelmän keskeiset osat ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki, pohjoinen tuki sekä ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen kansalliset lisäosat. Lisäksi maksetaan eräitä muita kansallisia tukia, kuten perunantuotannon kansallista tukea. Vuoden 2006 tuotannolle kansallista tukea arvioidaan maksettavan yhteensä 611,7 miljoonaa euroa, joka jakautuu eri tukimuotojen kesken seuraavasti: Etelä-Suomen kansallinen tuki Etelä-Suomen kansallista tukea maksetaan tukialueilla A ja B kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen lukumäärän perusteella. Eräät kotieläintalouden tuet maksetaan saaristoalueilla korotettuina. Tuki perustuu liittymissopimuksen 141 artiklaan. Tuen muodosta ja tukitasoista on sovittu vuoden 2007 loppuun saakka. Vuoden 2007 aikana Suomi käy neuvottelut komission kanssa tuen jatkosta vuodesta 2008 alkaen.
Ympäristötuen kansallinen lisäosa
Vuonna 2003 käytyjen Etelä-Suomen kansallista tukea koskeneiden neuvottelujen yhteydessä sovittiin siitä, että Etelä-Suomen tukialueiden A ja B kasvintuotantoa tuetaan ympäristötuen kansallisella lisäosalla. Lisäosaa voidaan maksaa ohjelmakauden 2000 - 2006 mukaista osarahoitteista maatalouden ympäristötukea saaville tiloille. Tuki on kasvikohtaisesti eriytetty ja sen kokonaismäärä on enintään 55 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea ei voida maksaa vuonna 2007 alkavalla ohjelmakaudella tehdyille maatalouden ympäristötukea koskeville sitoumuksille.
Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
Vuonna 2003 käytyjen Etelä-Suomen kansallista tukea koskeneiden neuvottelujen yhteydessä sovittiin myös siitä, että Suomi käyttää täysimääräisesti hyödyksi mahdollisuuden maksaa luonnonhaittakorvausta koko maan maksimikeskiarvoon 250 e/ha saakka. Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa otettiin käyttöön koko maassa vuonna 2005. Lisäosa on alueellisesti porrastettu siten, että perusosa on A-, B- ja C1-alueilla enintään 20 e/ha ja C2-C4 -alueella enintään 25 e/ha. Kotieläintiloille maksettava korotus on koko maassa enintään 80 e/ha. Luonnonhaittakorvauksen enimmäiskeskiarvoa koskevan rajoitteen vuoksi lisäosaa ei ole voitu maksaa aivan täysimääräisesti. Vuonna 2006 lisäosaa maksetaan 94,7 % hehtaarikohtaisen tuen enimmäismäärästä.
Muut kansalliset tuet
Muita kansallisia tukia ovat muun muassa perunantuotannon ja sokerijuurikkaan kansalliset tuet, nurmi- ja viljakasvien siementuotannon kansallinen tuki ja maatalousyrittäjien opintoraha. Lisäksi on erilliset alueelliset kansalliset tuet Etelä-Suomen (Artikla 141) ja Keski- ja Pohjois-Suomen (Artikla 142).
Hakuprosessi
Maataloustukia voivat hakea ne luonnolliset tai oikeushenkilöt taikka edellä mainittujen yhteenliittymät, jotka täyttävät tietyt ikää, maatilaa sekä hallinnassa olevaa peltoalaa koskevat vaatimukset. Tukia haetaan kunkin vuoden virallisilla hakulomakkeilla tai vastaavilla atk-tulosteilla, joita on saatavissa kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisilta, työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoilta sekä maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta. Hakulomakkeet on toimitettava liitteineen huhtikuun viimeiseen arkipäivään mennessä sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella tila sijaitsee. Hakemuksen toimittaminen myöhästyneenä on mahdollista enintään 25 päivää hakuajan päättymisestä, jonka jälkeen toimitetut hakemukset hylätään. Hakemuksen toimittaminen myöhästyneenä alentaa aina tukia, enimmillään 17 %. Kansallisten tukihakemusten liitteiden toimittaminen on mahdollista myöhemminkin erikseen ilmoitettuihin määräaikoihin mennessä. Vastuu tukihakemuksen ja sen liitteiden jättämisestä määräajassa on yksin hakijalla.
Tukihakemus on tehtävä vaikka tiedot eivät muutu edellisestä vuodesta. Myös ympäristötukea ja luonnonhaittakorvausta on haettava joka vuosi vaikka ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvaussitoumukset olisi tehty aiemmin. Kaikki haettavat tuet on rastitettava tukihakemuslomakkeelle. Tukihakemuksen jokainen sivu on allekirjoitettava ja mikäli tukihakemus koostuu erillisistä sivuista, on jokaiselle sivulle merkittävä lisäksi hakijan tilatunnus sekä päivämäärä.
Vuoden 2007 päätukihaussa (tukihaku, joka päättyy huhtikuun lopussa) on mahdollista hakea seuraavia peltoalaperusteisia tukia:
• Tilatuki ja/tai non food –kesantopalkkio
• Peltokasvien tuotantopalkkio
• Tärkkelysperunan tuki tuottajille
• Valkuaiskasvipalkkio
• Energiakasvituki
• Luonnonhaittakorvaus (LFA-tuki)
• Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
• Maatalouden ympäristötuki
• Maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten maksatus
• Ympäristötuen kansallinen lisäosa
• Kansallinen hehtaariperusteinen siementuotannon tuki tietyille vilja- ja nurmikasveille
• EU:n kiloperusteinen siementuki (timoteille)
• Perunantuotannon kansallinen tuki
• Pohjoinen hehtaarituki
• Nuorten viljelijöiden tuki
• Yleinen hehtaarituki
• Sokerijuurikkaan kansallinen tuki
EU-MAATALOUSSANASTO
Yhteisen maatalouspolitiikan yleistermejä
• CAP (Common Agricultural Policy) = EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, jota toteutetaan sisämarkkinoilla.
• CAP-reformi = EU:n maatalouspolitiikan uudistamisohjelma, jossa siirryttiin hintatuesta suoraan peltoala- ja eläinperusteisen tuen suuntaan. Maataloustuotteiden hintoja alennettiin ja käyttöön otettiin suora hehtaarituki sekä kesannointijärjestelmä.
• Cassis Dijon -periaate = Keskeinen oikeudellinen tulkinta EU:n lainsäädännössä, tarkoittaa vastavuoroista tunnustamista. Sen mukaan esimerkiksi yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistettu tuote on päästettävä esteettä myös muiden jäsenvaltioiden markkinoille.
• COPA = (Comité des Organisations Professionelles Agricoles des Pays de la Communauté) Kansallisten maataloustuottajien etujärjestöjen EU-tason yhteisjärjestö
• DG VI = (Directorate General VI) Ministerineuvoston päätökset toimeenpaneva komission maatalouden pääosasto. Pääosastoja on yhteensä 22.
• ECU = ( European Currency Unit) EU:n valuuttajärjestelmän raha- ja laskentayksikkö.
• EMI = ( European Monetary Institute) Euroopan rahapoliittinen instituutti
• EMU = (European Monetary Union) EU:n talous- ja rahaliitto.
• FEOGA = (Fonds Europeén d´Orientation et Garanté Agricole) Maatalouden ohjaus- ja takuurahasto, jonka kautta maatalouspolitiikka rahoitetaan EU:n budjetista.
• IACS = (Integrated Administration and Control System) Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, eli tietojärjestelmä, joka taltioi ja työstää maatilatalouden tukihakemukset. Sen avulla hallinnoidaan ja valvotaan EU:n viljelijöille maksamia tukia.
• Interventio = Suppeassa merkityksessä EU:n sisämarkkinoilta ylijäävien maataloustuotteiden osto julkisiin varastoihin.
• Kiintiö = Sopimusten mukainen rajoitettu määrä. Useimmilla EU:ssa tuotettavilla maataloustuotteilla on maakohtaisesti sovitut tuotantomäärät mm. sokeri- ja maitokiintiöt, joilla pyritään kontrolloimaan tuotantoa.
• Kolmannet maat = EU:n ulkopuoliset valtiot.
• Ohjaus- ja takuurahasto = ks. FEOGA
• Rooman sopimus = Euroopan yhteisön perustamisasiakirja vuodelta 1957, joka määrittelee mm. yhteisen maatalouspolitiikan perustan ja tavoitteet.
• Vihreä ecu = Maatalouden hallinnollisten hintojen ja tukien laskentayksikkö.
• Vihreät valuuttakurssit = Maataloustuotteiden markkinakurssit kerrottuna korjaustekijällä haluttaessa muuttaa vihreät ecut markoiksi ja toisinpäin.
• Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä = ks. IACS.
EU:n päätöksentekoon liittyviä termejä
• Asetus = Voimakkain ja sitovin lainmuoto EU-lainsäädännössä, jolla luodaan yhteinen ja sama käytäntö kaikissa jäsenmaissa.
• Coreper I ja Coreper II = Pysyvien edustajien (suurlähettiläät & näiden varamiehet) komiteat, jotka seulovat komission valmistelemat asiat ennen kuin ne menevät ministerineuvoston käsittelyyn.
• Direktiivi = Lainsäädäntöohje siitä, millainen kansallisen säädöksen tulee olla.
• Komissio = Virkamiehistä koottu yhteistyöelin, joka valmistelee, suunnittelee ja täytäntöönpanee ministerineuvoston päätökset.
• Maatalouden erityiskomitea = Valmistelee maatalouspolitiikkaa koskevat asiat ministerineuvostolle.
• Ministerineuvosto = Ylintä päätösvaltaa käyttävä hallintoelin, jossa jäsenmaiden ministereillä on edustus. Neuvosto on jaettu toimialoittain; maatalous- ja eläinlääkintäasioista päättää noin kerran kuukaudessa kokoontuva maatalousministerineuvosto. Päätökset tehdään komission esityksestä.
• Parlamentti = Neuvoa-antava toimielin, joka valvoo komission ja ministerineuvoston toimintaa. EU-parlamentin jäsenet eivät ole vain kotimaidensa edustajia, sillä parlamentissa on puolueittainen edustus.
• Päätös = Täsmentää direktiiviä esimerkiksi lisäohjeena.
• Suositus = Ei sido jäsenmaita, vaan toimii tulkintaohjeena ja ennakkovaiheena säädöksiä säädettäessä.
Maataloustuotteiden hinta- ja markkinajärjestelmän termejä
• Interventiohinta = Hallinnollisesti määrätty hinta, jolla unioni sitoutuu ostamaan markkinoille ylijäämäksi tulevat maataloustuotteet julkisiin varastoihin. EU:n hintajärjestelmän alin raja (sis. poikkeuksia), ja samalla viljelijän saama alin mahdollinen hinta markkinoilla.
• Kynnyshinta = Alin tuontihinta, jolla unionin ulkopuolinen maa voi tuoda tuotteitaan unionin sisämarkkinoille. Yleensä korkeampi kuin EU:n sisäinen tavoitehinta.
• Maailmanmarkkinahinta = Tuotteelle kysynnän ja tarjonnan kautta syntynyt hinta EU:n ulkopuolisilla markkinoilla.
• Markkinahinta = Tuotteelle kysynnän ja tarjonnan kautta syntynyt hinta EU:n sisämarkkinoilla. Markkinahinta liikkuu tavoitehinnan ja interventiohinnan välissä.
• Rajasuoja = EU:n sisämarkkinoilla jäsenmaiden välillä ei ole rajamuodollisuuksia, eli tarkastuksia, tullimaksuja eikä muitakaan tavaran liikkumista rajoittavia toimia eli ns. rajasuojaa. Rajasuojan muodostavat tuontimaksut ja tullit kolmansien maiden tuotteita vastaan EU:ssa.
• Sisämarkkinat = EU-maiden muodostama markkina-alue.
• Sulkuhinta = Sovelletaan sian- ja siipikarjanlihan sekä kananmunien tuonnissa. Määritetään laskennallisesti EU:n ulkopuolisten maiden tehokkaimman tuotannon mukaan. Sulkuhinnan alittavien tuontituotteiden hintaa korotetaan lisätuontimaksuin, jotta EU:n omien tuotteiden kilpailukyky säilyisi sisämarkkinoilla.
• Tavoitehinta = Hintatavoite, johon tuottajahinnan toivotaan asettuvan. Korkein mahdollinen hinta, jonka viljelijä voi saada tuotteestaan markkinoilla.
• Tulli = Tuontia rajoittava lisämaksu EU:n ulkopuolisia valtioita vastaan, yleensä kiinteä.
• Tulliliitto = EU:n sisällä tullit poistettiin, ja samalla EU:n ulkopuolisia valtioita vastaan
• perustettiin tulliliitto suojaamaan EU:n sisämarkkinoita.
• Tuontimaksu = Maksu, joka peritään EU:n ulkopuolisilta mailta niiden tuodessa tuotteitaan EU:n sisämarkkinoille, yleensä muuttuva. Kiellettiin GATT-sopimuksen yhteydessä.
• Vientituki = EU:n ulkopuolelle markkinoitaville jäsenmaiden tuotteille tarkoitettu tuki, jolla pyritään takaamaan EU-tuotteiden kilpailukyky ns.kolmansien maiden tuotteiden kanssa.
• Viitehinta = Vähimmäistuontihinta.
• Yhteisöpreferenssi = Yhteisö suosii yhteisön sisällä tuotettuja tuotteita yhteisön ulkopuolelta tuotujen sijasta.
Maatalouden tukitermejä
• Eläinyksikkö = Laskennallinen yksikkö, joka suhteuttaa eläimet toisiinsa niiden käyttämän rehun ja tuottaman lannan perusteella.
• Kansallinen tuki = Suomen omista varoista maksettava tuki. Kansallisin varoin maksetaan sekä siirtymäkauden asteittain alenevaa (1995-1999) tukea että pitkäaikaista pohjoista tukea C-tukialueille. Suunnitelmissa on, että pitkäaikaista tukea maksetaan mm. kotieläin-, erikoiskasvi- ja puutarhatuotannolle myös A- ja B-tukialueilla.
• Kasvipeitteisyys = Tarkoittaa pellon talvikauden aikaista kasvipeitteisyyttä tai sen korvaavaa pellon käsittelytapaa. Ympäristötuki edellyttää 30 prosentin kasvipeitteisyyttä yhteenlaskettuna kaikista tilan pelloista.
• Kasvulohko = Peruslohko tai sen osa, jossa viljellään yhtä tiettyä kasvilajia
• Kesantovelvoite = Koskee niitä tuottajia, joiden peltokasvituotannon sato ylittää 92 tonnia. Kesannointivelvoite on kiertävällä kesannolla 12-15 prosenttia ja muulla kesannolla 17-20 prosenttia tilan koko peltopinta-alasta.
• Kiertävä kesanto = Viljelijä vaihtaa vuosittain kesannoitavia lohkoja. Kesannointivelvoite on tällöin 12-15 prosenttia koko peltopinta-alasta. Kiertävä kesanto voidaan valita ainoastaan, jos kaikki kesantoala kuuluu kuuden vuoden kiertoon perustuvaan kesantoalaan.
• LFA = (Less Favourable Areas) Vuoristoalueille ja muille epäsuotuisille viljelyalueille suunnattu tuki eli ns. luonnonhaittakorvaus, joka korvaa epäedullisista tuotanto-olosuhteista johtuvia kustannuksia.
• Lisähinta = Eräille maataloustuotteille mm. maidolle ja tärkkelysperunalle maksetaan siirtymäkauden tuotantotukea eli lisähintaa tuotettua kiloa kohti. Tuen määrä laskee vuoteen 1999.
• Luomu = luonnonmukainen tuotanto.
• Luonnonhaittakorvaus = ks. LFA.
• Maisemapelto = Kesantolohkolle kylvetty maisemaa kaunistava esim. hunajakukkapelto. Se on sallittu kesantopellon käyttömuoto, kunhan satoa ei korjata eikä luovuteta.
• Muu kesanto = Tässä vaihtoehdossa tila voi pitää kesantolohkon vuodesta toiseen samalla paikalla tai siirtää sitä. Tilan eri kesantolohkoja voidaan kohdella eri tavalla. Kesantovelvoite on 17-20 prosenttia.
• Non food -tuotanto = Muuhun tarkoitukseen kuin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tuotettu tuotanto.
• Perusala = Rajoittaa koko maan osalta sen alan, jolle peltokasvien tukea voidaan maksaa. Suomen perusala on 1,59 miljoonaa hehtaaria.
• Peruslohko = Yhden viljelijän omistama yhtenäinen viljelyalue, joka rajoittuu luontaisesti joko ojaan, puroon, metsään, tiehen, kunnan rajaan tai vastaavaan
• Perustuki = Ympäristötukijärjestelmään kuuluu sekä perus- että erityistuki(ks. alla). Perustuen tarkoituksena on taata ympäristöystävällisen maataloustuotannon perusedellytykset yleisesti.
• Pohjoinen tuki = Kokonaan kansallisista varoista maksettava pitkäaikainen pohjoinen tuki otetaan käyttöön vaiheittain siirtymäkauden (1995-1999) kuluessa samalla kun siirtymäkauden tuki alenee. Neuvottelut komission kanssa pohjoisen tuen toteutuksesta ovat vielä osittain kesken. Ne saataneen loppuun vuoden 1996 kuluessa.
• Rehuala = Rehuntuotantoon tai laiduntamiseen käytettävissä oleva lohko.
• Riistalaidun = Seuraavaksi syksyksi ja talveksi jätetty viherkesanto, jonka satoa ei saa korjata, vaan se käytetään riistaeläinten laitumena.
• Siirtymäkauden tuki = Siirtymäkauden aikana maksettava asteittain aleneva tuki maa- ja puutarhataloudelle.
• Siirtymäkausi = Vuosina 1995-99 Suomi voi lieventää EU:hun littymisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä kansallisista varoista maksettavin korvaus- ja tukitoimin
• Sitoumuskesanto = Viljelijä sitoutuu pitämään samat lohkot kesantona viiden vuoden ajan. Sitoumus voidaan antaa vain alalta, joka ei ylitä kesantovelvoitetta 17 prosenttia.
• Sokerikiintiö = Tuotanto on kiintiöity erikseen jokaiselle sokeria tuottavalle yhtiölle, joka jakaa ne edelleen. Neuvosto vahvistaa eri kiintiöt (A,B,C) maakohtaisesti.A-kiintiössä viljelijä saa perushinnan, B-kiintiössä markkinahinnan ja C-kiintiössä maailmanmarkkinahinnan sokerijuurikkaistaan.
• Suojakaista = Peltoalueen ja vesistön välinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä yhtenäinen alue, jonka leveys on vähintään kolme metriä. Ympäristötuen yksi perusehto.
• Suojavyöhyke = Peltoalueen ja vesistön välinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä yhtenäinen alue, jonka leveys on keskimäärin 15 metriä. Ympäristötuen erityistukimuoto.
• Tuki jäljelle jäävien vakavien vaikeuksien varalle = Eteläsuomalaisille viljelijöille suunniteltu tuki, jonka toteuttamisesta Suomi aloittaa neuvottelut komission kanssa keväällä 1996. Asteittain kasvavaa, pitkäaikaista tukea voitaisiin alkaa maksaa aikaisintaan vuonna 1997.
• Vapaaehtoinen kesanto = Viljelijä kesannoi peltojaan yli määrätyn kesannointivelvoitteen edellyttäen, että kokonaiskesantoala ei ylitä alaa, jolle on haettu peltokasvien tukea.
• Viiteala = EU:n ja USA:n välinen sopimus määrää EU:lle öljykasvien viitealan, jonka EU on edelleen jakanut maakohtaisiksi kiintiöiksi. Sopimus koskee öljykasvialoja, joille maksetaan yleisen järjestelmän mukaista öljykasvitukea.
• Yksinkertaistettu järjestelmä = Viljelijä voi hakea tukea vain rajoitetulle viljelyalalle, mutta toisaalta hänellä ei ole kesantovelvoitetta eikä myöskään kesannointimahdollisuutta.
• Yleinen järjestelmä = Viljelijä voi hakea peltokasvien tukea niin suurelle alalle kuin haluaa, mutta tällöin häntä koskee yleinen kesannoimisvelvoite.
• Ympäristötuen erityistuki = Kohdennettu johonkin tiettyyn rajattuun kohteeseen, esimerkiksi maiseman hoitoon tai alkuperäisrotujen kasvattamiseen.
________________________________________
Onko maanviljelijän perustehtävä on ruuan tuottaminen?, Saavatko maanviljelijät ansaitsevat työlleen oikeudenmukaisen korvauksen? Onko korvaus hyvä sana? Olisiko myyntitulo parempi?
Omavarainen ruuantuotanto on tärkeä osa turvallisuuttamme ja kotimainen, turvallinen ruoka on omaa varallisuuttamme. Tämä lause on kaiken tyhmyyden perusta siis omavaraisuus. Mikä omavaraisuus?
Omavaraiseen ruuan tuotantoon ei ole varaa ja maailmassa jossa elämme on tarve tehdä yhteistyötä eikä kerätä itselleen mahdollisimman paljon varallisuutta.
Turvallisuus ruuan tuotannossa kuuluu kaikille ja kaikkialla ei meille, emme ole saareke.
Hyvinvoidaanhan muuallakin syöden ja juoden ruokaa ja ei se ole suomalaista ruokaa.
Suomessa voidaan hyvin ja ei hyvinvointimme ole aina hankittua suomalaisella ruualla.
EU:n huipputasollakin on moneen kertaan vahvistettu päätös siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa myös heikoimmilla tuotantoalueilla kuten Suomessa? Miksi ?
Tätä eduskuntakin hyväksyessään mietinnön tulee edellyttämään? Miksi ?
Valiokunnan lausumaehdotuksessa edellytetään, että Maatalouden kehittämisrahaston, Makeran, pitkän aikavälin rahoitusvalmiutta parannetaan.
Työttömien kehitysrahastoa ei vielä ole perustettu olisikohan jo aika perustaa?
Maatilatalouden rakenteen kehittämisen keskeisenä tavoitteena onkin luoda edellytykset kannattavan toiminnan harjoittamiseen, mikä useimmiten tarkoittaa yrityskoon kasvattamista.
Työttömien elintason kohottaminen, työmoraalin, omanarvontunnon, halun ottaa työtä ja erityisesti toivon ja todellisen elämän ylläpitämiseksi täytyy kasvattaa työttömien taloudellinen asema muita kansalaisryhmiä vastaavaksi.
Suomalaisen elintarviketuotannon jatkuvuuden kannalta on elintärkeää kannustaa erityisesti nuoria viljelijöitä investoimaan tuotannon kehittämiseen? Miksi antaa niille jo joilla on oma yritys viljelyyritys?
Suomalaisen työn ja toiminnan sekä kansalaisten tasa-arvoisuuden ylläpitämiseksi tulisi kehittää kannustimia investoimalla erityisesti nuorten taloudelliseen hyvinvointiin kun he ovat työttömänä.
Antamalla työttömille oma yritys ja yritystoiminta sekä tarvittava pääoma, opetus, ohjaus ja tuki.
Hallitus ei ole kuitenkaan kyennyt nyt turvaamaan Makeran (pohjaton rahapussi viljelijöiden tukiin jonka maksaa valtio ja tätä kautta veronmaksajat) toimintaedellytyksiä.
Saatujen selvitysten mukaan Makeran rahat loppuvat vuoteen 2012 mennessä, mikäli peruspääomaa ei vahvisteta.
Valiokunnan esittämässä lausumassa edellytetäänkin, että rahoitusvalmiutta parannetaan siirtämällä valtion talousarviosta riittävä määräraha vuosittain.
Nyt onkin pidettävä huoli, että jo tämän hallituksen viimeisen budjetin käsittelyn yhteydessä ja erityisesti seuraavan hallituksen ohjelmaan tämä lisätään. Näin on suunniteltu, petattu ja lobbattu raha hanat auki.
Jääkö järki jalkoihin?
Eriarvoistetaanko koko suomi?
Jyvät ja akanat?
Koko maataloustukijärjestelmä on suuri floppi ja poliittinen huijaus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.