Ihmisellä on mielestäni luonnostaan pyrkimys hyvään, pahoja ja paatuneita ihmisiä on joukossamme kuitenkin loppujen lopuksi vähän. Ihminen harvoin tekee pahaa pelkästä pahan tekemisen "ilosta" mutta kuka tahansa saa tyydytystä pyrkiessään hyvään. Ilmeisesti tämä on ihmisen sisään "rakennettu" mekanismi, kulttuurievoluution tulos, jonka tarkoitus on turvata osaltaan lajin säilyminen. Oli miten oli, ihminen ei ilman tällaista ominaisuutta kykenisi elämään yhteisöllisesti tuhoamatta sitä.
Olenkin usein ajatellut, että helvetissä taitaa enemmäkseen olla ihan hyviä tyyppejä, niitä helvetin hyviä ihmisiä :)
Olenkin usein ajatellut, että helvetissä taitaa enemmäkseen olla ihan hyviä tyyppejä, niitä helvetin hyviä ihmisiä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
yhtään leikkiä noin. Sinä et VIELÄ tiedä, mistä puhut. Huh-huijaa! Jatka etsimistä ja lue vaikka näitäkin palstoja edelleen... Pohdintasi on pohdinta, joka nyt ei ihan Raamatun kanssa synkkaa. Rukoillaan, että löydät perille, tulet uskoon. Aamen.
Minulla on kyllä niin paljon pahaa ollut elämässäni, etten täysin yhdy aloittajan mielipiteeseen. Minusta pahuus on vielä lisääntynyt, vai onkohan lie vain huonoa onnea ollut mulla sen suhteen..? Että on tavannut ja tekemisiin pahaa haluavien ihmisten kanssa niin paljon?
Olen sulle, silti jopa vähän kateellinen (anteeksi) jos olet itse saanut hyviä ihmisiä ympärillesi. Niitä minäkin etsin, ihan alitajuisesti jo ja tahtoisin ympärilleni. Jotain hyväähän aina on, kuitenkin. On mullakin esim. pari hyvää ystävää.. mutta kuitenkin, luotan viime kädessä Jumalaan enkä ainoastaan ihmiseen.
Helvetissä on taatusti paljon hyviä ihmisiä, jos yhtään uskoo siihen, millä perustein sinne joutuu. Sinnehän (kristinuskon mukaan) joutuu, jos ei ota vastaan kristuksen pelastussanomaa.
Eli vaikka tekisit mitä, olisit hyvä poika tai tyttö, mies tai nainen tai jotain siltä väliltä, helvetin portit on auki ilman uskoa kristukseen. Kautta aikain on helvettiin heitetty ihmisiä surutta, jos ei ole korviin kantaunut ilosanoma. Ja varsinkin, jos on kantaunut, mutta ei turvaa jumalaan, Jeesukseen ja pyhään henkeen ja heihin/noihin/taijotain turvauten avaa sydäntään, tunnusta syntejään ja pyydä niitä anteeksi. Jos ei elä jeesus sydämessä ja jumalan armo sielussa valona, on tuomion tie taattu.
Jep, oikeudenmukaisuudestahan ei todellakaan ole jyse.
Sitä toisinaan mietin, että esim. jos uskovainen hyvin iäkkäänä dementikkona sekoaa ja tekee jonkun ilkiän synnin täysin houreisena ja kuolla kupsahtaa ennen kuin ehtii katua (jos siinä tilassa enää katua tajuaisi kun pissat on pöksyissä), niin onko se sitten menolippu helvettiin?
Onko siis olemassa turvatakuu, kun on riittävän pitkään uskonut (oikeaoppisesti tietenkin), että pääsee paratiisin tiskille vaikka hieman vähämielisenä ennen kuolemaa heiluisikin?