Huh! Läheltä meni!

Täyttä rotia laukkaavalta hirveltä kuluu aikaa tienvarren vesakosta tien keskiviivalle suunnilleen normaalin ihmisen reaktioajan verran joten on melkoisen yliampuvaa olettaa että sinäkään sitä sarvipäätä havaitsisit niin ajoissa että pystyisit vaaratilanteen välttämään.

--- kirjoitti:

Täyttä rotia laukkaavalta hirveltä kuluu aikaa tienvarren vesakosta tien keskiviivalle suunnilleen normaalin ihmisen reaktioajan verran joten on melkoisen yliampuvaa olettaa että sinäkään sitä sarvipäätä havaitsisit niin ajoissa että pystyisit vaaratilanteen välttämään.

Puoli sekuntia reaktionopeuteen ja toinen puolikas jarrutuksen/ohjausliikkeen aloittamiseen.

Ja etäisyys 10 metriä.

Nopeus siis vain samaa luokkaa kuin maailman nopeimmilla ihmisillä radalla. Tosin ylämäkeen.

Ei paha.

The Rat kirjoitti:

Puoli sekuntia reaktionopeuteen ja toinen puolikas jarrutuksen/ohjausliikkeen aloittamiseen.

Ja etäisyys 10 metriä.

Nopeus siis vain samaa luokkaa kuin maailman nopeimmilla ihmisillä radalla. Tosin ylämäkeen.

Ei paha.

Laukkaavan hirven nopeus on kuin onkin parhaimmillaan / pahimmillaan n 12 m sekunnissa jolloin tuohon 10 metrin taipaleeseen kuluu tuo noin sekunti..

Eihän siinä mitään jos tiestö on hyvinhoidettua ja pientareilla on asianmukaiset raivausalueet eikä vesakko ala heti metrin-parin päästä ajoradanreunasta mutta valitettavasti tämä ei ole kaikkialla todellisuutta jolloin sitä havainnointimatkaa ei jää välttämättä niin tuhottoman paljon.

Muuan urheilumies, jolla oli, ja on yhä hämmästyttävän nopeat refleksit erityisesti auton ratissa, sanoi aikanaan että se on miehen syy jos hirven päälle ajaa.

Eräänä aamuna tavatessamme hänen Volvonsa konepelti oli lommoilla ja ikkuna painunut sisään.

Kaveri totesi: "Ei muuten ole miehen syy jos hirven päälle ajaa".

Kyllä se vaan niin nopeasti ja yllättäen eteen ponkaisee. Ei moni usko ennen kuin kokee itse.

Vaikka olisi millaiset refleksit.

Ennakoida kannattaa, ja voi, mutta viime kädessä ja erityisesti pimeällä ei auta kuin alhainen nopeus. Hirvikolareita on tutkittu runsaasti, ja kuolleisuus (ei hirven) nouse dramaattisesti vauhdin noustessa tasolta 80 km/h tasolle 100 km/h.

Tosi nopeista reflekseistä kirjoitti:

Muuan urheilumies, jolla oli, ja on yhä hämmästyttävän nopeat refleksit erityisesti auton ratissa, sanoi aikanaan että se on miehen syy jos hirven päälle ajaa.

Eräänä aamuna tavatessamme hänen Volvonsa konepelti oli lommoilla ja ikkuna painunut sisään.

Kaveri totesi: "Ei muuten ole miehen syy jos hirven päälle ajaa".

Kyllä se vaan niin nopeasti ja yllättäen eteen ponkaisee. Ei moni usko ennen kuin kokee itse.

Vaikka olisi millaiset refleksit.

Ennakoida kannattaa, ja voi, mutta viime kädessä ja erityisesti pimeällä ei auta kuin alhainen nopeus. Hirvikolareita on tutkittu runsaasti, ja kuolleisuus (ei hirven) nouse dramaattisesti vauhdin noustessa tasolta 80 km/h tasolle 100 km/h.

90% ei ehdi edes säikähtää, kun auton keula on jo kasassa. Olen ollut kolmessa kolarissa ja ne tilanteet tulevat NOPEASTI!

Tosi nopeista reflekseistä kirjoitti:

Muuan urheilumies, jolla oli, ja on yhä hämmästyttävän nopeat refleksit erityisesti auton ratissa, sanoi aikanaan että se on miehen syy jos hirven päälle ajaa.

Eräänä aamuna tavatessamme hänen Volvonsa konepelti oli lommoilla ja ikkuna painunut sisään.

Kaveri totesi: "Ei muuten ole miehen syy jos hirven päälle ajaa".

Kyllä se vaan niin nopeasti ja yllättäen eteen ponkaisee. Ei moni usko ennen kuin kokee itse.

Vaikka olisi millaiset refleksit.

Ennakoida kannattaa, ja voi, mutta viime kädessä ja erityisesti pimeällä ei auta kuin alhainen nopeus. Hirvikolareita on tutkittu runsaasti, ja kuolleisuus (ei hirven) nouse dramaattisesti vauhdin noustessa tasolta 80 km/h tasolle 100 km/h.

Itselläni on kokemusta hirvikolarista.
Vuonna 1996 tihkusateisena marraskuun iltana ajelin Tampereelta Helsinkiin.

Valkeakosken kohdalla vastaan tuli auto joten vaihdoin lähivaloille. Kohtaamisen jälkeen vaihdoin kaukovalot ja heti sen jälkeen maisema muuttui kun valot osuivat johonkin joka oli hyvin lähellä. Kuului välittömästi rysähdys ja auto lähti lapasesta.
En edes ehtinyt näkemään mihin osuin mutta tiesin että se oli hirvi. Edes jalkaa kaasulta en ehtinyt nostamaan.

Auto lähti vasemmalle sivuluisuun ja kierähti kulkemaan perä edellä vastaantulevien kaistalle.
Aika tuntui uskomattoman pitkältä ja muistan katsoneeni sivuikkunasta kuinka tien keskiviiva vilistää vieressäni väärään suuntaan. Siitä tiesin olevani vastaantulevien kaistalla ja toivoin ettei sieltä tule ketään.

Auto liukui vielä takaisin omalle kaistalle ja pysähtyi siihen viistosti.
Istuin autossa aivan äimänä hetken ja ravistelin lasinsiruja hiuksistani.
Tiesin että pitää soittaa apua ja etsin puhelintani. Se oli ollut repsikan penkillä mutta lentänyt tietysti jalkatilaan. En ylettänyt puhelimeen sillä matkustajan puolella oli vanhan Datsunini katto painunut konepellin tasalle etuosastaan. Sain käsiini lumiharjan jolla koukin kännykän ulottuvilleni.

Soitin hälytyskeskukseen ja olin vielä niin sekaisin että kerroin olevani Tampere-Turku tiellä. Keskuksen neiti ilmeisesti tajusi että olen "pihalla" ja varmisteli että oliskohan se Tampere-Helsinki tiellä sillä sieltä on jo tullut ilmoituksia.

Kapusin vihdoin ulos autosta ja kun näin auton ulkopuolelta niin jalat lähtivät altani.

Paikalle pysähtyi paljon auttajia ja siihen sattui myös joku ilmeisesti metsästäjä. Äijä kysyi että onko kukaan varmistanut vielä että hirvi on kuollut. Sanoin etten tiedä. Äijä haki autonsa hanskalokerosta pistoolin ja kävi ampumassa hirven. Koominen tilanne oli kun ukko tuli takaisin luokseni pistooli kourassa ja kyseli että "kuinkas sinä voit". Ikäänkuin kysyäkseen että kidunko minä kuten hirvi eli tarviiko sinutkin lopettaa.

Paikalle tuli pian poliiseja, ambulanssi ja paloautoja. Ambulanssimiehet kyselivät vointiani ja sanoin olevani ihan kunnossa. Joku palomiehistä valaisi taskulampulla naamaani ja totesi että jätkähän on vielä ihan shokissa. Taisin ollakkin.

Jossain vaiheessa kävin maijassa antamassa tietojani ja sinne tuli se hirven ampunut äijä kädet kyynärpäitä myöten veressä ja puukko kourassa. Ukko oli laskenut hirvestä veret siinä pientareella ja kävi maksamassa sen poliiseille. Äijä siis osti raadon paikanpäältä kaatoluvan hinnalla.

Ambulanssi toimitti minut takaisin Tampereelle ensiapuun jossa vointini tarkistettiin. Ainoat fyysiset vammat olivat oikean käden rystysissä kun tuulilasi oli paiskautunut ohjauspyörää pitävään käteen.
Onnettomuus vaikutti myös psyykkiseen puoleen. Pitkään säikyin jopa postilaatikoita teiden varsilla ja vielä tänäkin päivänä vierastan pimeällä ajamista ja tiedostan että syke on selvästi korkeampi pimeällä ajaessani.

Sain myöhemmin tutkintapöytäkirjat kotiini joista selvisi että kaksi muutakin autoa oli jälkeeni törmännyt samaan hirveen. Toinen näistä autoista meni myös lunastukseen. Raportista ilmeni myös sen hirvenraadon ostaneen kaverin nimi ja raadosta maksettu hinta jota en enää muista mutta naurettavan pieni se oli.


Ennen tätä onnettomuutta olin aina ihmetellyt että minkä ihmeen takia ajetaan hirvikolareita? Eikö sitä voi vaan väistää?
Tilanteet ovat erilaisia ja tämä tilanne oli sellainen että mitään ei ollut tehtävissä.

niin olisi ollut jo perillä siinä vaiheessa kun hirvi tuli siinä kohdassa yli, tai sitten olisi törmännyt siihen hirveen 200 km/h, kun sattui lähtemään myöhemmin liikenteeseen.

niinhän se on kirjoitti:

niin olisi ollut jo perillä siinä vaiheessa kun hirvi tuli siinä kohdassa yli, tai sitten olisi törmännyt siihen hirveen 200 km/h, kun sattui lähtemään myöhemmin liikenteeseen.

Oletetaan että tietyllä 100 km matkalla menee tunnissa neljä hirveä tien yli.

- Jos ajat 100km/h, viivyt tasan tunnin tuolla pätkällä jossa samaan aikaan sohlaa siis neljä hirveä.
- Jos ajat 200km/h, viivyt samaisella pätkällä 1/2 tuntia ja tuona aikana siellä ei ole seurana kuin kaksi hirveä.

Kummassa tapauksessa hirvikolari on todennäköisempi?