Juudas Iskariot, Jeesuksen rakkain!

Myöhäiskristillisessä traditiossa Jeesuksen Kristuksen apostoli Juudas Iskariot kuvataan aina Jeesuksen pettäjäksi ja kavaltajaksi, jota korventavat kaikkein kuumimmat helvetin lieskat syvimmässä pimeydessä. Juudaksesta on tullut sylkykuppi, johon jokainen kristityksi itseään nimittävä on voinut aika ajoin sylkeä, jotta näyttäisi itse paremmalta ihmiseltä.

Odotankin mielenkiinnolla jokin aika sitten löytyneen Juudas Iskariotin evankeliumin englannin- ja suomenkielistäkin versiota, jossa ennakkotietojen mukaan Juudas kuvataan Kristuksen ylimmäksi ystäväksi ja rakkaimmaksi opetuslapseksi. Siellä kerrotaan Jeesuksen itse vaatimalla vaatineen Juudasta Herransa kavaltamaan. Onneksi tämä löydös ei käsittääkseni joutunut katolisen kirkon munkkien käsiin väänneltäväksi, vaan sitä tutkitaan historioitsijoiden toimesta ilman opillista tai uskonnollista kiihkoa.

Katolisen kirkon ulostamasta raamatustamme löytyvistä evankeliumeista kyllä voi päätellä saman asian ja tehdä samanlaisia tulkintoja. Kristus puhutteli Juudasta aina ystäväksi, mutta esim. Pietari sai kerran kuulla olevansa Saatana. Johanneksen evankeliumissa viimeisellä ehtoollisella Jeesus kastaa leipäpalan viinissä ja ojentaa sen Juudakselle. Tämä tällainen juutalainen traditio, leivän kastaminen ja ojentaminen jollekin henkilölle, osoittaa mitä suurinta kunnioitusta Juudasta kohtaan. Ja heti kohta tämän jälkeen Jeesus sanookin Juudakselle: "Se minkä teet, tee se pian!” Eli hän tässä kehottaa Juudasta lähtemään ja ilmiantamaan hänet.

Kristillisen mytologian mukaan juuri Kristuksen kuolema ja ylösnousemus lunastaa ihmisen. Kristuksen veressä sanotaan olevan ihmeellinen voima, jolla taivaan portit avautuvat. Miksi kristityt eivät sitten ylistä Juudasta, koska tämä toimi tärkeänä välimiehenä Kristuksen saattamiseksi ristille maailman synnin tähden? Miksi he ovat tuominneet tämän tärkeän henkilön freskoissaan ja tarinoissaan alimpaan helvettiin, vaikka hänen paikkansa olisi Kristuksen rinnalla? UT :ssa onkin eittämätön ristiriita mm. apostolien Pietari ja Paavali opetuksen välillä. Paavalihan juuri selittää ristin teologian niin, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus olivat ehdottoman tärkeitä asioita pelastuksen kannalta. Pietari taas helluntaisaarnassaan syyttää Jeesuksen ristille hakanneita. Miksi syyttää ihmisiä, jos he toimivat tärkeässä osassa lunastustapahtumassa? Tosin myöhemmin kirjeissään Pietari tulee Paavalin linjoille ja pitää Kristuksen verta arvossaan. Jos Kristuksen veri on todella lunastuksen perustus, niin ei myöskään sovi unohtaa sen sotamiehen suuruutta ja jalomielisyyttä, joka puhkaisi Kristuksen kyljen ja kaivoi keihäällään pyhän veren esiin. Ilman tätä miestä veri ei olisi ”punannut puuta” ja näin lunastus olisi jäänyt suorittamatta, vai kuinka?

Itse asiassa hyväksyessään Kristuksen uhrin Jumala osoittaa melkoista suurmielisyyttä ja asettuu mielestäni omaa sanaansa vastaankin. Kristus nimittäin uhrattiin väärällä tavalla, sillä veri laskettiin ulos jo kuolleesta ruumiista. Tämä tällainen on tietysti uhrilakien vastainen uhri, koska lain mukaan veren tuli vuotaa ulos sydämen pumppaamana, niin kuin eläimet tällä tavoin kidutettiin kuoliaaksi uhripihalla, jotta juutalaisten Jumala saataisiin tyytyväiseksi. Eläviltä olennoilta viillettiin kurkut auki Jahven tyydyttämiseksi ja alttarin ympäristö muistutti teurastamoa.

Joka tapauksessa itse olen jopa ajatellut Johanneksen puhuvan juuri Juudaksesta, kun hän kirjoittaa ”opetuslapsesta, jota Jeesus rakasti…”. Kristityt käsittävät Johanneksen tässä kirjoittavan itsestään. Miksi Johannes ei sitten kirjoita suoraan, että ”Jeesus rakasti minua” tai että ”minä olin hänen sylissään”? Oliko Johannes niin vaatimaton? Teeskentelikö hän vaatimatonta? Vai kirjoittaako hän tosiaan, niin kuin minä nyt ajattelen, Juudaksesta?
1140
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mielekästä pohdintaa. Se mitä luin myös riviesi välistä, niin olenpa sitä itsekin kelaillut. Tuntuu kummalliselta pitää Juudasta suorastaan paholaisen kätyrinä sekä muita, jotka ovat omalta osaltaan tuohon jumalan käsikirjoittamaan kidustusnäytelmään osallistuneet.

Tahto tapahtui, eikö? Käyttääkö jumala hyödykseen paatuneita ihmisiä omien hieman arveluttavien ja väkivaltaisten suunnitelmien toteuttamiseen vai tekeekö hän liiton saatanan kanssa ja jättää piruparalle likaisen työn? Vai kuuluuko kunnia syntien sovittamisesta myös Juudakselle, Jeesusta panetelleille juutalaisille sekä roomalaisille, jotka pistivät tuomion täytäntöön..

Veikkaan ettei montaa kommenttia näillä sivuilla saa tällaisiin aiheisiin, jotka saavat jumalan suunnitelemat ja hyväksymät menetelmät näkymään hieman oudossa valossa..

No voihan sitä yllättyä myönteisesti...
Ja jos ei ylläty, ainahan voi vetää lampaalta kaulan auki ja uhrata hetken jumalalle.. Hmm. Taitaa olla laitonta (en ole varma). Onkohan nyt jumalan tahto ja Suomen laki pienessä ristiriidassa tässäkin asiassa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sfäärimies kirjoitti:

Myöhäiskristillisessä traditiossa Jeesuksen Kristuksen apostoli Juudas Iskariot kuvataan aina Jeesuksen pettäjäksi ja kavaltajaksi, jota korventavat kaikkein kuumimmat helvetin lieskat syvimmässä pimeydessä. Juudaksesta on tullut sylkykuppi, johon jokainen kristityksi itseään nimittävä on voinut aika ajoin sylkeä, jotta näyttäisi itse paremmalta ihmiseltä.

Odotankin mielenkiinnolla jokin aika sitten löytyneen Juudas Iskariotin evankeliumin englannin- ja suomenkielistäkin versiota, jossa ennakkotietojen mukaan Juudas kuvataan Kristuksen ylimmäksi ystäväksi ja rakkaimmaksi opetuslapseksi. Siellä kerrotaan Jeesuksen itse vaatimalla vaatineen Juudasta Herransa kavaltamaan. Onneksi tämä löydös ei käsittääkseni joutunut katolisen kirkon munkkien käsiin väänneltäväksi, vaan sitä tutkitaan historioitsijoiden toimesta ilman opillista tai uskonnollista kiihkoa.

Katolisen kirkon ulostamasta raamatustamme löytyvistä evankeliumeista kyllä voi päätellä saman asian ja tehdä samanlaisia tulkintoja. Kristus puhutteli Juudasta aina ystäväksi, mutta esim. Pietari sai kerran kuulla olevansa Saatana. Johanneksen evankeliumissa viimeisellä ehtoollisella Jeesus kastaa leipäpalan viinissä ja ojentaa sen Juudakselle. Tämä tällainen juutalainen traditio, leivän kastaminen ja ojentaminen jollekin henkilölle, osoittaa mitä suurinta kunnioitusta Juudasta kohtaan. Ja heti kohta tämän jälkeen Jeesus sanookin Juudakselle: "Se minkä teet, tee se pian!” Eli hän tässä kehottaa Juudasta lähtemään ja ilmiantamaan hänet.

Kristillisen mytologian mukaan juuri Kristuksen kuolema ja ylösnousemus lunastaa ihmisen. Kristuksen veressä sanotaan olevan ihmeellinen voima, jolla taivaan portit avautuvat. Miksi kristityt eivät sitten ylistä Juudasta, koska tämä toimi tärkeänä välimiehenä Kristuksen saattamiseksi ristille maailman synnin tähden? Miksi he ovat tuominneet tämän tärkeän henkilön freskoissaan ja tarinoissaan alimpaan helvettiin, vaikka hänen paikkansa olisi Kristuksen rinnalla? UT :ssa onkin eittämätön ristiriita mm. apostolien Pietari ja Paavali opetuksen välillä. Paavalihan juuri selittää ristin teologian niin, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus olivat ehdottoman tärkeitä asioita pelastuksen kannalta. Pietari taas helluntaisaarnassaan syyttää Jeesuksen ristille hakanneita. Miksi syyttää ihmisiä, jos he toimivat tärkeässä osassa lunastustapahtumassa? Tosin myöhemmin kirjeissään Pietari tulee Paavalin linjoille ja pitää Kristuksen verta arvossaan. Jos Kristuksen veri on todella lunastuksen perustus, niin ei myöskään sovi unohtaa sen sotamiehen suuruutta ja jalomielisyyttä, joka puhkaisi Kristuksen kyljen ja kaivoi keihäällään pyhän veren esiin. Ilman tätä miestä veri ei olisi ”punannut puuta” ja näin lunastus olisi jäänyt suorittamatta, vai kuinka?

Itse asiassa hyväksyessään Kristuksen uhrin Jumala osoittaa melkoista suurmielisyyttä ja asettuu mielestäni omaa sanaansa vastaankin. Kristus nimittäin uhrattiin väärällä tavalla, sillä veri laskettiin ulos jo kuolleesta ruumiista. Tämä tällainen on tietysti uhrilakien vastainen uhri, koska lain mukaan veren tuli vuotaa ulos sydämen pumppaamana, niin kuin eläimet tällä tavoin kidutettiin kuoliaaksi uhripihalla, jotta juutalaisten Jumala saataisiin tyytyväiseksi. Eläviltä olennoilta viillettiin kurkut auki Jahven tyydyttämiseksi ja alttarin ympäristö muistutti teurastamoa.

Joka tapauksessa itse olen jopa ajatellut Johanneksen puhuvan juuri Juudaksesta, kun hän kirjoittaa ”opetuslapsesta, jota Jeesus rakasti…”. Kristityt käsittävät Johanneksen tässä kirjoittavan itsestään. Miksi Johannes ei sitten kirjoita suoraan, että ”Jeesus rakasti minua” tai että ”minä olin hänen sylissään”? Oliko Johannes niin vaatimaton? Teeskentelikö hän vaatimatonta? Vai kirjoittaako hän tosiaan, niin kuin minä nyt ajattelen, Juudaksesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu