Koivisto on päättänyt, että vihdoin päästetään julkisuuteen ne listat! Listoilla on tietoja sadoista henkilöistä, joista tietoja kerättiin tarkasti 26 vuotta! Vuonna 1982 presidentiksi tullut Mauno Koivisto ei pitänyt enää valvontaa tarpeellisena ja listat suljettiin elinkeinoelämän yhteisen Taloudellisen tiedotustoimiston kassakaappiin. Tähän mennessä niistä ei ole annettu tietoja kenellekään, mutta nyt ne siis julkistetaan. Varmaan vielä moni edelleen elävä henkilö saa nyt tietää olleensa ”isonveljen” tarkassa valvonnassa!
Kyseessä ovat tietenkin listat kommunisteistamme. Niiden valvonnasta päätettiin 1950-luvun puolivälissä yhdessä sosialidemokraattisen puolueen ja työnantajajärjestöjen johtajien kesken. Valvontaorganisaation johtoon nimettiin tunnettu demarien järjestöjyrä Veikko Puskala. Organisaatio levitti kommunistiemme keskuuteen melkoisen urkintaverkoston, joka ulottui aivan ylimpien kommunistijohtajiemme tasolle. Nyt julkistettavat tiedot ovat todella yksityiskohtaisia.
Listojen julkistamisen siis päätti Taloudellisen tiedotustoimiston johtaja Jukka Koivisto. Kyseessähän ovat tietysti ne ns. Koiviston listat, joiden julkistamista mm. CITY-Keskusta on täällä kauan vaatinut! ;-))
Kyseessä ovat tietenkin listat kommunisteistamme. Niiden valvonnasta päätettiin 1950-luvun puolivälissä yhdessä sosialidemokraattisen puolueen ja työnantajajärjestöjen johtajien kesken. Valvontaorganisaation johtoon nimettiin tunnettu demarien järjestöjyrä Veikko Puskala. Organisaatio levitti kommunistiemme keskuuteen melkoisen urkintaverkoston, joka ulottui aivan ylimpien kommunistijohtajiemme tasolle. Nyt julkistettavat tiedot ovat todella yksityiskohtaisia.
Listojen julkistamisen siis päätti Taloudellisen tiedotustoimiston johtaja Jukka Koivisto. Kyseessähän ovat tietysti ne ns. Koiviston listat, joiden julkistamista mm. CITY-Keskusta on täällä kauan vaatinut! ;-))
Vastaukset 16
Vanhimmat
Unohdin mainita lähteen tuolle avaukselleni. Se on aamun Helsingin Sanomat, jossa sivulla A 5 on pitkä juttu otsikolla "Suomalaisia kommunisteja seurattiin tarkasti ja salaa 26 vuotta". Seurantamateriaalia kertyi jutun mukaan yli 10 000 liuskaa.
Epäilenpä, että tuo demarien ja työnantajien hoitama seuranta pidettiin salassa myös presidentti Kekkoselta. Ellei vain olisi ollut seurattavien puolella! ;)) Manuno Koivisto vanhana kommunismin torjujana, jo 1947-48 Turun satamassa kunnostautuneena, tietysti oli seurannasta selvillä koko ajan, ja siksipä hän presidentiksi tultuaan voi sen lopettaa, kun näki puuhan jo tarpeettomaksi.
Siinä totuus.
...olisi tarpeen. Tuollaisella ei ole sen suurempaa arvoa kuin möläyksellä "keskusta on paras". Jokin faktatietokin olisi paikallaan, jotta mielipiteesi olisi uskottava. Mauno Koiviston kommunismin vastaisesta taistelusta niitä faktatietoja on hyvin paljon, ajalta, jolloin Kekkonen kaveerasi poskisuudelmin neukkujen kanssa.
Ilmoitan tässä saman kuin Stadinkundi tuossa yläpuolella, että tuollaisiin tuuleen heitettyjen huitaisujen kanssa en ala vängätä, pitäisi olla jotain, johon voi tarttua.
Kimmo Rantolan kirjan "Niin kylmää, että polttaa". Siitä pieni pätkä: Vuodesta 1958 SKP-tiedon pääasialliseksi käyttäjäksi tuli presidentti Urho Kekkonen
Kyllä tuota kirjaa saa kirjastoista. Minä en mielelläni itse lainaa omistuskirjoituksellla varustettuja kirjoja.
Tietysti Kimmo Rentola
viljelet möläyksiä koko ajan. Luulisi noinkin paljon maailmaa nähneen miehen tietävän jotakin totuutta myöskin kotimaasta, mutta eipä ei.
Stadia ylistät jatkuvasti ja muuta suomea haukut. Kehoitanpa miettimään kaksi kertaa ennen kuin reissullesi lähdet pohjoiseen.
...ja muistan sen ostaneeni ja ainakin "haapsien" lukeneeni pian sen ilmestymisen jälkeen.
Mutta mitähän tarkoitat SKP-tiedolla, jonka käyttäjäksi Kekkonen tuli? Ja missä tarkoituksessa? En muista tuollaista. Kertoisitko, millä sivuilla kirjassa siitä kerrotaan, niin mielelläni tutustuisin asiaan tarkemmin.
Ps.
Minun kirjassani ei näy olevan omistuskirjoitusta, vaikka sellaisella varustettuja minulla on kymmenin, tunnetummiltakin tekijöiltä, kuten esim. Heikki Ylikankaalta ja Max Jakobsonilta. Olen ollut heidän - kuten monen muunkin - kirjan julkistamistilaisuudessa Akateemisessa tai Suomalaisessa kirjakaupassa ja saanut omistuskirjoitukset silloin.
kyllä itse lukea ja jopa ymmärtää lukemaansa. Lue nyt kuitenkin sivun 500 puolivälistä. Siitä huomaat, että Kekkonen sai Supon raportit kommunisteista. Sen kai taas jo tiedät, että Puskala oli tärkeä tiedonantaja Supolle. Jos et usko, kerro, niin haen siihenkin lähteet. Suosittelisin kuitenkin, että luet koko kirjan. Kyllä siellä on sellaisakin asioita Kekkosesta, joista riemastut.
Minä en tapaa käydä pyytelemässä noita omistuskirjoituksia. Arvostan vain sellaisia kuin tämä, joka on saatu yksityisessä illanistujaisessa.
jopa kirjoittanut jonkinlaisen Kekkosen "elämänkerran" lukematta näin keskeistä kirjaa.
Minusta tuo sinänsä hyvä kirja ei kuitenkaan ihan keskeisempiä ole Kekkosesta kertoakseen. Lähdekirjallisuuteni mainitsen viimeisen osan lopussa, ja siinä on kyllä monta keskeisempääkin kirjaa:
Juhani Suomi: Urho Kekkosen elämäkerta, 8 osaa
Paavo Haavikko: ”Tämä minun ankara vuosisatani” (Kekkosen elämäkerta)
Edwin Linkomies: ”Vaikea aika” (muistelmat)
Väinö Tanner: ”Suomen tie rauhaan 1943-44”
K-A.Fagerholm: ”Puhemiehen ääni” (muistelmat)
Matti Kalliokoski: ”Pitkä sarka” (Viljami Kalliokosken elämäkerta)
Jukka Nevakivi: ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui?”
Matti Paavonsalo: ”Kekkosen valta”
Mauno Koivisto: ”Historian tekijät” ja ”Kaksi kautta” (muistelmia)
Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta” (muistelmat)
Lasse Lehtinen: ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” (väitöskirja)
Jukka Tarkka: ”Presidentin ministeri” (Ahti Karjalaisen ura)
Johannes Virolainen: ”Yöpakkasista juhannuspommiin”
Arvi Korhonen: ”Barbarossasuunnitelma ja Suomi”
Heikki Ylikangas: ”Tulkintani talvisodasta”
Mauno Jokipii: ”Jatkosodan synty”
Timo Vihavainen: ”Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia”
Martti Häikiö: ”Historia ja väärät profeetat”
Hannu Rautkallio: ”Paasikivi vai Kekkonen – Suomi lännestä nähtynä 1945-56”, ”Agenda Suomi: Kekkonen, SDP ja NKP 1956-66”, ”Laboratorio Suomi: Kekkonen ja KGP”, ”Neuvostovallan asialla: NKP:n vaikutus Suomeen 1960-luvulla” ja ”Novosibirskin lavastus: Noottikriisi 1961”
Max Jakobson: ”Väkivallan vuodet” ja ”Pelon ja toivon aika”
Björn Alholm: ”Toisinajattelija suurlähettiläänä”
Matti Lukkari: ”Lauri Sutela – puolustusvoimain komentaja”
Viktor Vladimirov: ”Näin se oli” (muistelmat 1954-88)
Juri Derjabin: ”Omalla nimellä”
Oleg Gordievsky ja Inna Rogatschi: ”Sokea peili”
Jelisei T. Sinitsyn: ”Vaiettu totuus”
Rony Smolar: ”Setä Stiller”
Tuossa linkki, jonka takaa löydät tutkielmani, joka sai tuolloin jo toisen kerran sen julkaistessani vielä pari tuhatta selaajaa ja satakunta puheenvuoroakin käytettiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400
Jos haluat lukea joitakin hyviä Kekkoseen liittyviä agenttitarinoita – agenttitarinoitahan tuo Rentolankin kirja on – niin tässä olisi pari todella hyvää kirjaa:
Oleg Gordievsky ja Inna Rogatchi: ”Sokea peili”
Jelisei T. Sinitsyn: ”Vaiettu totuus”
Kuuluivat kyllä lähdekirjallisuuteeni.
No, näkyypä olevan pieni maininta, joka kyllä kertoisi, että Kekkonen oli tietoinen tuosta puuhasta. Huonosti olen tuon kirjan lukenut; nostin sen nyt yöpöytäni kulmalle parempaa tutustumista varten.
Veikko Puskalan toiminta kommunismin torjunnassa oli ihan legendaarista, ja olen kyllä kertonut myös tuon "Puskalan toimiston" toiminnasta. Joka oli paljon laajempaakin kuin mitä Supoon liittyvänä ilmeisesti olet lukenut.
Niin, kyllä kirjat ovat lukemista varten, ja paljon olen niitä elämässäni lukenut ja on niitä itsellänikin pari tuhatta, joista paljon myös historiaan liittyviä. Edelleen luen melkoisesti, ja tapanani on lukea useita kirjoja samanaikaisesti. Siinä on mielstäni se hyvä puolue, että ei kyllästy yhteen aiheeseen, vaan se jää alitajuntaan hautumaan jotakin toista lukiessa. Mutta kyllä se johtaa myös "haapsien" lukemiseen, eli jos kirja ei vaikuta kovin kiinnostavalta, niin ei sitä viitsi sana sanalta tai edes rivi riviltä lukea.
Ja näin vanhemmiten on tullut hitaammaksi lukijaksi ja myös vaativammaksi luettavansa suhteen. Edelleen kyllä löydän myös kirjoja, jonka lukee melkeinpä ahmien alusta loppuun. Esim. erkki Tuomiojan "Häivähdys punaista" oli sellainen. Hannu Rautkallion kirjat ovat helppolukuisia, Heikki Ylikankaan kirjat keskittymistä enemmän vaativia, mutta esim. Jukka Seppisen eräät kirjat - kuten Urho Kekkonen, Suomen johtaja - jotenkin niin pitkäveteisiä, että niiden lukeminen on ponnistelua. Ja niitäkin pitkäpiimäisempiä ovat Juhani Suomen tiiliskivet, joista kahdeksasta Kekkos.elämäkerrasta vain neljä ensimmäistä olen jaksanut järjestelmäälisesti läpi lukea. Kaikki ne ovat hyllyssäni ja läpi "haapsinut" olen muutkin.
Joo - olen minäkin saanut muutamiin kirjoihin omistuskirjoituksen ihan ystävyyssuhteiden kautta. Sellaisia ovat mm. Ensio Siilasvuon muistelmat "Rauhan asialla Lähi-idässä" ja puolenkymmentä muuta rauhanturvaajan kirjoittamaa kirjaa, mm. viime viikolla saamani Jorma Reinimaan "YK-kenraalin puumiekka", josta täällä olen kertonutkin.
Rentola on todella merkittävä historiantutkija. Kyllä tuossa listassasi lähes kaikki jäävät jälkeen. Niistähän hyvin pieni osa täyttää edes historiantutkimuksen minimiehdot. Rentola oli ensimmäinen, jolle SKP:n arkistot avautuivat. Jos todella luulet, että hän kirjoittaa fiktiivisiä agenttitarinoita, et näytä ymmärtävän, mistä on kysymys. Olisinkohan oikeassa, kun arvaan sinun lukeneen Erkki Tuomiojan arvioinnin otsikon. Luepa nyt kuitenkin myös teksti. Tuomioja toteaa tietysti ihan oikein, että tässä kirjassa on kyse agenttitarinoista, koska niistä on kysymys, mutta hän toteaa, että ne perustuvat faktaan eikä fiktioon. Voimme hyvin jatkaa Kimmo Rentolasta, vaikka Kimmo ei todella minun apuani tarvitse. Sinun "osaamisesi" näissä asioissa on kuitenkin paljastunut.
olen lukenut Puskalasta ja muista asevelisosialisteista. Olen ihan varmasti lukenut riittävästi. Lue nyt myös myös Rentolan kirjan lähteet ym. Hän on ensimmäinen, joka vertailee SKP:n ja Supon aineistoa. Valitettavasti historian professuureja ei ole ollut riittävästi, joten Rentola tekee nyt leipätyötään Supossa, mutta ei kyllä agenttina.
historian tutkimuksessa täytyy ottaa huomioon myöskin vastaväitteet. (Kirjoittajat) Ei ole yhtä totuutta olemassakaan.
kaikki nimet!