Vartiotorniseura ja Internet

Tässä on pitkä lainaus Valtakunnan palveluksesta. Se todistaa, kuinka tasapainoton näkemys Vartiotorniseuralla on tiedon hankkimiseen. Tietoa saa hankkia vain Vartiotorniseuran omien kanavien kautta, vaikka tasapuolisuuden nimissä on otettava selvää myös negatiivisista piirteistä, jotta pakkopullasta ei tule liian sokerista. No niin, tässä tulee se luvattu lainaus:

*** km 11/99 s. 3-6 Ole varuillasi Internetin vaarojen suhteen! ***

Ole varuillasi Internetin vaarojen suhteen!

1 Jehovan kansaan kuuluvat nauttivat toistensa tervehenkisestä seurasta. Me kuuntelemme ja kerromme mielellämme kenttäpalveluskokemuksia ja arvostamme tietoja, jotka liittyvät Jehovan todistajiin ja Valtakunnan työhön eri puolilla maailmaa. Me haluamme tietää kaikista veljiämme koskevista huomionarvoisista tapahtumista, esimerkiksi jostakin kriisistä tai luonnononnettomuudesta, ja haluamme saada selville, voimmeko auttaa jollain tavoin. Tällainen kiinnostus on osoitus siitä, että veljesseurassa vallitsee ykseys ja että todella rakastamme toisiamme (Joh. 13:34, 35).

2 Nykyään kuulemme maailman tapahtumista nopeasti. Niistä kerrotaan suorissa radio- ja televisiolähetyksissä pienintäkin yksityiskohtaa myöten kaikkialla maailmassa. Myös puhelimen ansiosta voidaan viestiä tuossa tuokiossa eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Uusimpia ilmiöitä viestinnän alalla on Internet, joka on hetkessä valloittanut maailman (ks. Herätkää! 22.7.1997).

3 Puhelimen keksiminen raivasi tietä nopealle, maailmanlaajuiselle viestinnälle. Vaikka puhelin onkin hyvin hyödyllinen, sen käyttö vaatii varovaisuutta, koska sen välityksellä voi olla huonossa seurassa ja sitä voi käyttää sopimattomiin tarkoituksiin. Sitä paitsi puhelimen yletön käyttö voi tulla kalliiksi. Television ja radion välityksellä voidaan jakaa asiallista tietoa. Surullista kyllä suuri osa ohjelmistosta on kuitenkin moraalisesti turmeltunutta, ja sellaisen seuraaminen on ajanhaaskausta. Viisaus saa meidät olemaan erittäin valikoivia televisio- ja radio-ohjelmien suhteen.

4 Internetin ansiosta on mahdollista viestiä edullisesti miljoonien muiden eri puolilla maailmaa asuvien kanssa, ja se avaa oven valtavalle informaatiomäärälle (Herätkää! 8.1.1998). Internetin arvostelukyvytön käyttö voi kuitenkin saattaa ihmisen alttiiksi suurille hengellisille ja moraalisille vaaroille. Kuinka niin?

5 Monia huolestuttaa mahdollisuus saada helposti tietoa siitä, miten valmistaa aseita, aina pommeja myöten. Elinkeinonharjoittajat valittavat, miten paljon työntekijät tuhlaavat työaikaa Internetin parissa. Julkaisuissamme on käsitelty paljon Internetiin liittyviä selviä hengellisiä vaaroja. Monet WWW-sivut sisältävät väkivaltaista ja pornografista aineistoa, joka on täysin sopimatonta kristityille (Ps. 119:37). Näiden vaarojen lisäksi on vielä salakavalampikin uhka, jonka suhteen erityisesti Jehovan todistajien on oltava varuillaan. Mikä tämä uhka on?

6 Kutsuisitko kotiisi jonkun ventovieraan ottamatta ensin selville, kuka hän on? Entä jos et saisi sitä selville mitenkään? Antaisitko tällaisen vieraan olla yksikseen lastesi kanssa? Internetissä tämä selvästikin on mahdollista.

7 Voit lähettää sähköpostia tuntemattomille ihmisille ja myös saada sitä heiltä. Sama pätee silloin, kun keskustelet sähköisesti keskustelufoorumissa tai IRC-keskustelukanavalla. Osanottajat voivat toisinaan väittää olevansa Jehovan todistajia, vaikkeivät sitä useinkaan ole. Joku saattaa valehdella olevansa nuori. Tai joku voi jopa ilmoittaa sukupuolensa väärin.

8 Tiedot joita saat, voivat olla kokemuksia tai näkemyksiämme koskevia ajatuksia. Ne siirtyvät edelleen muille, jotka vuorostaan välittävät ne eteenpäin. Tietoja ei tavallisesti voi tarkistaa, ja ne voivat olla perättömiä. Tällaisen aineiston välityksellä saatetaan peitellysti esittää luopioajatuksia (2. Tess. 2:1–3).

9 Jos käytät Internetiä, pidä tämä vaara mielessäsi ja kysy itseltäsi: Mihin käytän sitä? Onko mahdollista, että tapa jolla sitä käytän, voisi vahingoittaa minua hengellisesti? Saattaisinko osaltani vaikuttaa vahingollisesti toisten hengellisyyteen?

10 ”Jehovan todistajien” WWW-sivut. Ajattelehan esimerkiksi sellaisia WWW-sivuja, joita sanovat omikseen jotkut Jehovan todistajiksi itseään väittävät. He pyytävät sinua sivuilleen lukemaan kokemuksia, joita he ovat saaneet toisilta todistajiksi itseään väittäviltä. Sinua kehotetaan esittämään ajatuksiasi ja mielipiteitäsi Seuran kirjallisuudesta. Jotkut ehdottavat esityksiä, joita voi käyttää kenttäpalveluksessa. Näillä sivuilla ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa IRC-keskustelukanavien kautta, jolloin he voivat viestiä suoraan toistensa kanssa aivan kuin he keskustelisivat puhelimitse. He neuvovat sinut usein vielä muille sivuille, joilla voit olla suorassa yhteydessä eri puolilla maailmaa asuviin Jehovan todistajiin. Voitko kuitenkaan olla varma siitä, ettei näiden yhteyksien taakse kätkeydy luopioita?

11 Yhteydenpito Internetin välityksellä saattaa olla ristiriidassa Efesolaiskirjeen 5:15–17:n ohjeen kanssa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Pitäkää – – tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ostaen sopivan ajan itsellenne, koska päivät ovat pahat. Älkää sen vuoksi enää tulko järjettömiksi, vaan tajutkaa kaiken aikaa, mikä Jehovan tahto on.”

12 Kristillinen seurakunta on se teokraattinen välikappale, jonka avulla ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” antaa meille hengellistä ruokaa (Matt. 24:45–47). Jumalan järjestössä saamme ohjausta ja suojan, jotta voisimme pysyä erossa maailmasta, ja kannustusta ahkeroida Herran työssä (1. Kor. 15:58). Psalmista sanoi tuntevansa iloa ja turvallisuutta yhteen kokoontuneen Jumalan kansan keskuudessa (Ps. 27:4, 5; 55:14; 122:1). Seurakunta antaa myös hengellistä tukea ja apua yhteydessään oleville. Sieltä voit saada rakkaudellisia ja huolehtivia ystäviä, ihmisiä jotka tunnet ja jotka ovat alttiita ja halukkaita auttamaan ja lohduttamaan toisia ahdingon aikoina. (2. Kor. 7:5–7.) Se raamatullinen järjestely, jonka mukaan katumattomat synnin harjoittajat ja luopioajatusten edistäjät erotetaan, suojelee seurakuntaan kuuluvia (1. Kor. 5:9–13; Tit. 3:10, 11). Voimmeko odottaa kokevamme samanlaista rakkaudellista huolenpitoa, kun olemme yhteydessä toisiin Internetin välityksellä?

13 Tilanne on osoittautunut päinvastaiseksi. Jotkin WWW-sivut ovat selvästi luopiopropagandan kanavia, vaikka niillä saatetaan väittää aivan toista ja vaikka niitä ylläpitävät luopiot voivat esittää yksityiskohtaisia selityksiä sen vakuudeksi, että he todella ovat Jehovan todistajia. He voivat jopa vaatia todistamaan, että sinä olet Jehovan todistaja.

14 Jehova haluaa sinun olevan tarkkanäköinen. Miksi? Koska hän tietää sen suojelevan sinua monenlaisilta vaaroilta. Sananlaskujen 2:10–19 alkaa seuraavasti: ”Kun viisaus tulee sydämeesi ja sielullesi tulee tieto miellyttäväksi, niin ajattelukyky sinua vartioi, tarkkanäköisyys sinua varjelee.” Varjelee miltä? Esimerkiksi ”pahalta tieltä”, niiltä, jotka jättävät oikeamieliset polut, ja niiltä, jotka ovat moraalittomia ja vilpillisiä vaelluksessaan.

15 Valtakunnansalissa ollessamme ei ole epäilystäkään siitä, että olemme veljiemme seurassa. Me tunnemme heidät. Kukaan ei vaadi todistamaan sitä mitenkään, sillä veljellinen rakkaus osoittaa sen selvästi. Meitä ei vaadita esittämään mitään todistusta siitä, että olemme todella Jehovan todistajia. Valtakunnansalissa saamme todellista keskinäistä rohkaisua, josta Paavali puhui Heprealaiskirjeen 10:24, 25:ssä. Emme voi luottaa siihen, että näin tapahtuu WWW-sivuilla, joilla voimme olla suorassa yhteydessä toisiin. Kun pidämme mielessämme psalmin 26:4, 5 sanat, voimme olla varuillamme niiden vaarojen suhteen, joita voisimme helposti kohdata Internetin WWW-sivuja käyttäessämme.

16 Internetin aineistoa ja mahdollisuutta päästä siihen käsiksi ei rajoiteta tai valvota millään tavoin. Lapset ja nuoret ovat tässä ympäristössä usein helppoja rikoksen ja hyväksikäytön maalitauluja. Lapset ovat luottavaisia ja uteliaita sekä innokkaita tutustumaan tähän suhteellisen uuteen kyberavaruuden maailmaan. Vanhempien on siksi valvottava lapsiaan ja annettava heille tervemielistä raamatullista ohjausta Internetin käytöstä aivan samoin kuin he opastavat lapsiaan musiikin tai elokuvien valinnassa (1. Kor. 15:33).

17 Ikävä kyllä jotkut veljemme ja sisaremme on pitänyt erottaa sen vuoksi, että seurustelusuhde, joka oli alkanut heidän tapailtuaan maailmallisia ihmisiä Internetin IRC-kanavilla, johti lopulta moraalittomuuteen. Seura on saanut kirjeitä tyrmistyneiltä vanhimmilta, jotka kertovat, että jotkut ovat jopa jättäneet puolisonsa jatkaakseen Internetissä alkanutta suhdetta. (2. Tim. 3:6.) Toiset ovat jättäneet totuuden, kun he ovat alkaneet uskoa luopioaineistoon (1. Tim. 4:1, 2). Eikö näiden erittäin vakavien vaarojen valossa tunnukin järkevältä suhtautua varovaisesti Internetissä käytäviin keskusteluihin? Viisauden, tiedon, ajattelukyvyn ja tarkkanäköisyyden, joista Sananlaskujen 2:10–19:ssä puhutaan, pitäisi varmasti suojella meitä tässä asiassa.

18 On havaittu, että monet ovat luoneet oman WWW-sivun näennäisenä tarkoituksenaan saarnata hyvää uutista. Monesti näitä sivuja ylläpitävät ajattelemattomat veljet. Jotkin sivut voivat olla sellaisten luopioiden ylläpitämiä, jotka haluavat viekoitella hyväuskoisia (2. Joh. 9–11). Siitä, onko veljiemme tarpeen luoda tällaisia sivuja, vuoden 1997 marraskuun Valtakunnan Palveluksemme sivulla 2 sanottiin: ”Keidenkään yksittäisten henkilöiden ei tarvitse laatia Internet-sivua Jehovan todistajista, toiminnastamme tai näkemyksistämme. Viralliset WWW-sivumme [www.watchtower.org] sisältävät täsmällistä tietoa, johon kaikki halukkaat voivat tutustua.”

19 Internet tutkisteluaineiston välittäjänä? Jotkut ovat ajatelleet tekevänsä veljille palveluksen, kun he laittavat muiden saataville valmiiksi tutkittua, monenlaisiin teokraattisiin tehtäviin liittyvää aineistoa. Joku voi esimerkiksi etsiä aineistoa esitelmää varten ja sitten julkaista tämän aineiston ajatellen, että se hyödyttää niitä, jotka valmistavat samaa esitelmää. Toiset julkaisevat ehkä listan kaikista raamatunkohdista, joita on tulevassa Vartiotornin tutkittavassa kirjoituksessa, tai lähdeaineistoa, joka liittyy teokraattiseen palveluskouluun tai seurakunnan kirjantutkisteluun. Jotkut voivat tarjota esitysehdotuksia kenttäpalvelusta varten. Onko tästä todella apua?

20 Jehovan järjestön tuottamat julkaisut virkistävät mieltämme rakentavilla ajatuksilla ja valmentavat meitä ”erottamaan sekä oikean että väärän” (Hepr. 5:14). Voimmeko sanoa tämän onnistuvan siten, että muut tutkivat puolestamme?

21 Beroialaisista sanottiin, että he olivat ”jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat”. Miksi? Koska ”he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. (Apt. 17:11.) Vaikka Paavali ja Silas saarnasivat heille, he saattoivat omaksua totuuden vain perehtymällä siihen henkilökohtaisesti.

22 Se, että puheen tai muun kokousohjelman valmistamisessa käytetään jonkun toisen etsimää aineistoa, tekee todellisuudessa täysin tyhjäksi henkilökohtaisen tutkimisen tarkoituksen. Etkö haluakin rakentaa omaa uskoasi Jumalan sanaan? Henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella voit ilmaista uskosi julkisesti, kun pidät puheita, vastaat kokouksissa ja suoritat kenttäpalvelusta (Room. 10:10). Se, että käytetään jonkun toisen hankkimaa aineistoa, ei sovi yhteen Sananlaskujen 2:4, 5:n kuvauksen kanssa, joka kehottaa jokaista itse etsimään jatkuvasti Jumalan tuntemusta ja hakemaan sitä herkeämättä kuin kätkettyjä aarteita.

23 Kun esimerkiksi katsot raamatunkohdat omasta Raamatustasi, voit samalla nopeasti silmäillä, mikä on kunkin kohdan tekstiyhteys. Voit ’tarkoin tutkia kaiken’, kuten Luukas, kun hän kirjoitti evankeliuminsa (Luuk. 1:3). Tällainen ponnistelu auttaa sinua myös käyttämään raamatunkohtia taitavasti sananpalveluksessa ja puheissa. Monet ovat sanoneet, että Jehovan todistajien taito käyttää Raamattua on tehnyt heihin vaikutuksen. Tämä pitää paikkansa meistä vain, jos otamme tavaksemme katsoa itse raamatunkohdat omasta Raamatustamme.

24 Aikamme käyttäminen viisaasti. Eräs huomiota ansaitseva seikka tässä yhteydessä on se, miten paljon aikaa Internet-aineiston laatimiseen ja lukemiseen sekä viesteihin vastaamiseen kuluu. Psalmi 90:12 kehottaa meitä rukoilemaan: ”Osoita meille, miten laskea päivämme siten, että voimme tuottaa viisaan sydämen.” Paavali sanoi: ”Jäljellä oleva aika on supistunut.” (1. Kor. 7:29.) Ja vielä: ”Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Gal. 6:10.)

25 Tällaiset neuvot tähdentävät sitä, että meidän on tarpeellista käyttää aikaamme järkevästi. Miten valtavan paljon hyödyllisempää onkaan käyttää aikaa Jumalan sanan lukemiseen! (Ps. 1:1, 2.) Se on meille parasta mahdollista seuraa. (2. Tim. 3:16, 17.) Vanhemmat: opetatteko lapsillenne, miten hyödyllistä heidän on käyttää aikaansa viisaasti Valtakunnan työssä? (Saarn. 12:1.) Aika, joka käytetään Raamatun tutkimiseen henkilökohtaisesti ja perheenä sekä kokouksissa käymiseen ja kenttäpalvelukseen, painaa vaa’assa verrattomasti enemmän kuin aika, joka kuluu Internetin selailuun, vaikka tarkoitus olisikin käyttää sitä hyödyllisesti.

26 Tässä suhteessa on viisasta keskittää huomiomme hengellisiin ja muihin olennaisiin asioihin sekä siihen, mikä on välttämätöntä elämällemme kristittyinä. Tämä vaatii sitä, että valitsemme huolellisesti, millainen aineisto ansaitsee aikamme ja huomiomme. Kristus esitti yhteenvedon siitä, mikä on olennaista elämällemme kristittyinä, kun hän sanoi: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matt. 6:33.) Etkö olekin onnellisin silloin, kun elämäsi täyttää Valtakunnan työ pikemmin kuin mikään muu toiminta?

27 Internetin sähköposti. Vaikka onkin sopivaa, että kaukana toisistaan asuvat perheenjäsenet ja ystävät vaihtavat kuulumisia, niin onko itse asiassa rakkaudellista kertoa niitä edelleen muille, jotka eivät ehkä tunne perhettäsi tai ystäviäsi? Tai tulisiko ne julkaista Internet-sivulla, jotta kuka tahansa voi lukea ne? Onko tarkoitus, että nämä henkilökohtaiset viestit kopioidaan ja lähetetään erotuksetta kaikille, sekä tutuille että tuntemattomille? Jos toisaalta itse saisit muilta tällaisia selvästi sinulle kuulumattomia viestejä, olisiko rakkaudellista välittää ne edelleen toisten luettavaksi?

28 Entä jos kokemus, jonka välität eteenpäin, ei olisikaan totta? Etkö syyllistyisi silloin valheen jatkamiseen? (Sananl. 12:19; 21:28; 30:8; Kol. 3:9.) Varmastikin se, että pidämme ’tarkoin silmällä, ettemme vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat’, saisi meidät pohtimaan tätä (Ef. 5:15). Olemme hyvin iloisia siitä, että Vuosikirja ja Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet ovat täynnä totuudenmukaisia kokemuksia, jotka rohkaisevat meitä ja saavat meidät kulkemaan ”tietä” edelleen (Jes. 30:20, 21).

29 On olemassa myös muita vaaroja. Apostoli Paavali viittasi yhteen vaaraan sanoessaan: ”Samalla he myös oppivat olemaan toimettomia ja kiertelevät taloissa, eivätkä vain toimettomia, vaan myös juoruilijoita ja toisten asioihin sekaantujia, puhumaan sellaisesta, mistä heidän ei pitäisi.” (1. Tim. 5:13.) Tämä sotii sitä vastaan, että kuluttaisimme aikaamme ja voimiamme tyhjänpäiväisten tietojen kertomiseen veljillemme.

30 Ajattele myös, miten paljon aikaa suuren sähköpostimäärän lukeminen ja lähettäminen vaatii. Kirjassa Data Smog sanotaan kiinnostavasti: ”Kun Internetin parissa vietetään aikaa yhä enemmän, sähköpostista tulee nopeasti virkistävän uutuuden sijasta aikaa vievä rasite, sillä käyttäjä saa päivittäin työtovereilta, ystäviltä, perheeltä – – ja ei-toivotuilta myyntimiehiltä tusinakaupalla viestejä, jotka hänen on luettava ja joihin hänen on vastattava.” Kirjassa jatketaan: ”Monet ’tietojen imuroijat’ ovat omaksuneet erittäin huonon tavan lähettää eteenpäin kaikki mukavat jutut – kaskut, kaupunkilegendat, elektroniset ketjukirjeet ja niin edelleen – ja he lähettävät ne jokaiselle, jonka nimi on heidän elektronisessa osoitekirjassaan.”

31 Monet veljet ovat kierrättäneet keskuudessaan tällaisia viestejä sähköpostitse – vitsejä tai humoristisia kertomuksia sananpalveluksesta; runoja, jotka oletettavasti liittyvät uskonkäsityksiimme; selostuksia puheista, joita on kuultu konventeissa tai valtakunnansalissa; kenttäpalveluskokemuksia ja niin edelleen – kaikkea varsin harmittomalta tuntuvaa. Monet lähettävät tällaisen sähköpostin eteenpäin automaattisesti tarkistamatta sen lähdettä, ja näin sen todellista alkuunpanijaa on vaikea tietää, minkä vuoksi tietojen paikkansapitävyys pitäisi asettaa kyseenalaiseksi (Sananl. 22:20, 21).

32 Tällaiset monesti joutavat viestit eivät ole niiden terveellisten sanojen kaltaisia, jotka Paavalilla oli mielessään, kun hän kirjoitti Timoteukselle: ”Pidä jatkuvasti kiinni niiden terveellisten sanojen mallista, jotka olet minulta kuullut uskossa ja rakkaudessa, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (2. Tim. 1:13.) Raamatun totuuden ”puhtaassa kielessä” on ”terveellisten sanojen malli”, ja se perustuu pääasiassa Raamatun teemaan, joka on Jehovan suvereeniuden kunniaan saattaminen Valtakunnan välityksellä (Sef. 3:9). Meidän tulisi ponnistella kovasti, jotta voisimme käyttää aikaamme ja voimiamme sen osoittamiseen, että kannatamme Jehovan suvereeniuden kunniaansaattamista.

33 Koska elämme pitkällä tämän asiainjärjestelmän lopussa, nyt ei ole aika antaa tarkkaavaisuutemme herpaantua. Raamattu varoittaa meitä: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” (1. Piet. 5:8.) Lisäksi se sanoo: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne pysyä lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan.” (Ef. 6:11.)

34 Väärin käytettynä Internet voi olla väline, jolla Saatana saa voiton niistä, jotka sen voima johtaa harhaan. Vaikka siitä voikin olla jonkin verran hyötyä, siinä on myös omat vaaransa, mikäli siihen suhtaudutaan huolettomasti. Erityisesti vanhempien täytyy olla perillä siitä, miten heidän lapsensa käyttävät Internetiä.

35 Tasapainoinen näkemys Internetistä on suojaksi. Arvostamme Paavalin ajankohtaista muistutusta: ”Olkoot – – ne, jotka käyttävät maailmaa hyväkseen, kuin ne, jotka eivät käytä sitä täysin hyväkseen; sillä tämän maailman näyttämö vaihtuu.” (1. Kor. 7:29–31.) Näiden asioiden muistaminen auttaa meitä ja perhettämme olemaan hajottamatta huomiotamme kaiken sen vuoksi, mitä maailma – mukaan lukien Internet – tarjoaa.

36 Meidän on välttämätöntä pysyä lähellä seurakuntamme veljiä ja käyttää jäljellä oleva aika viisaasti, koska siten voimme edistää Valtakunnan etuja. Kun tämä järjestelmä lähestyy loppuaan, älkäämme enää vaeltako ”niin kuin myös kansakuntien ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä”, vaan tajutkaamme ”kaiken aikaa, mikä Jehovan tahto on” (Ef. 4:17;

Vartiotorniseura selittää, miksi se ei laita esim. uusia julkaisuja nettiin. Huomaa, että tässä on todella selityksen makua.

*** km 11/97 s. 2 Hyvä uutinen Internetissä ***

Hyvä uutinen Internetissä

Nykyisenä tekniikan aikakautenamme jotkut hankkivat tietoa elektronisessa muodossa, muun muassa Internetin kautta. Siksi Seura on vienyt Internetiin täsmällistä tietoa Jehovan todistajien näkemyksistä ja toiminnasta.

Internet-osoitteemme on http: //www.watchtower.org, ja sivumme sisältävät joitakin traktaatteja, kirjasia sekä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien artikkeleita englanniksi, espanjaksi, kiinaksi (yksinkertaistetuin kirjainmerkein), saksaksi, venäjäksi ja muilla kielillä, jossain vaiheessa myös suomeksi. Näitä julkaisuja saa jo seurakunnan kautta, ja niitä käytetään palveluksessa. WWW-sivuillamme ei ole tarkoitus julkaista uutta aineistoa, vaan niiden avulla levitetään yleisölle tietoa elektronisessa muodossa. Keidenkään yksittäisten henkilöiden ei tarvitse laatia Internet-sivua Jehovan todistajista, toiminnastamme tai näkemyksistämme. Viralliset WWW-sivumme sisältävät täsmällistä tietoa, johon kaikki halukkaat voivat tutustua.

Vaikka Internet-osoitteeseemme ei voi lähettää sähköpostia, sivuillamme on luettelo eri puolilla maailmaa sijaitsevien haaratoimistojen osoitteista. Siten ihmiset voivat kirjoittaa niihin saadakseen lisätietoja tai henkilökohtaista apua paikallisilta todistajilta. Edellä mainittu Internet-osoite voidaan vapaasti kertoa kaikille niille, jotka saattavat haluta hankkia tietoa Raamatun totuudesta tässä muodossa.

Ei näytä olevan arvostelukykyä todistajalla itse ratkaista mitä musiikkia kuntelee, kysytään "järjestön hyväksymystä".

johtunee tämäkin siitä, että pomot ovat varoitelleet jopa musiikin kuuntelemisesta, jolloin sen jälkeen yksittäinen iskelmäkin vissiin on varmistettava kuuntelukelpoiseksi pomoilta.

Niinhän se on netinkin suhteen, ei ole mitään paperille painettua ehdotonta kieltoa, mutta sitä ei tarvitakaan, kun pomojen kielto muuten riittää, ja varoitus on opetettu ottamaan kielloksi.

Värväystyötä ajatellen on parempikin, ellei välttämätöntä, että "kiinnostuneet" eivät näe paperilla selvästi kirjoitettuna kaikkia lahkon kieltoja.

PAKANALLISTEN JUHLAPÄIVIEN VIETTO

Huolellinen Raamatun tutkija huomaa helposti, että monet nykypäivän "kristillisistä" juhlapäivistä
eivät olekaan kristillisiä vaan alkuperältään pakanallisia. Monet lähteet huomauttavat Joulun, Pääsiäisen, syntymäpäivien, uuden vuoden, äitien päivän, Halloweenin ym. pakanallisesta alkuperästä. Jehovan Todistajat eivät vietä tuollaisia juhlapäiviä, vaan noudattavat Raamatun kehotusta karttaa kaikkea epäpuhdasta.

Huolelliset Raamatun tutkijat ovat olleet tietoisia näiden juhlapäivien alkuperästä jo vuosisatoja. Ne eivät ole mitään uusia, JT:ien esiintuomia löytöjä. JT:t eivät vaan koskaan ole vaivautuneet kysymään Raamatun tutkijoilta syitä siihen, miksi he edelleenkin viettävät näitä juhlapäiviä. JT:t itse eivät ole millänsäkään siitä, että käyttävät gregoriaanista kalenteria, jossa viikonpäivät ja kuukaudet on nimetty muinaisten jumalien ja jumalattarien mukaan. Miksi? Koska tuollaiset pakanalliset tunnukset ovat jo aikaa sitten menettäneet merkityksensä. Onko kenellekään nykypäivänä elävälle mitään merkitystä sillä, että vuosisatoja sitten pakanat palvoivat puita, kevätpäiväntasaus oli hedelmällisyysrituaalien aikaa tai joitakin ihmisiä tapettiin syntymäpäivien aikaan? Ei kukaan Joulua viettävä oikeasti usko kuusipuun jumaluuteen, vaan pitää sitä ainoastaan kauniina koristeena ja piristeenä talviseen synkeyteen. Ei kukaan Pääsiäistä viettävä osallistu moraalittomiin hedelmällisyysrituaaleihin, vaan ostaa suklaamunan ehkä piristääkseen lapsensa mielen. Ei kukaan syntymäpäiviään viettävä ihminen tapa toista ihmistä päivänsä kunniaksi, vaan nauttii ystäviensä kanssa yhdessäolosta. Vaikuttaa siltä, että myös Jumalaa pelkäävän Jobin perheen jäsenet juhlistivat syntymäpäiviään (Job 1:4-5), ja enkelit juhlivat Kristuksen syntymää (Luuk. 2:8-14). Paavali sanoi, että ketään ei tulisi tuomita sen mukaan, viettääkö hän jotain päivää vai ei, vaan jokaisen yksilön valinnan vapautta ja vakaumusta tulisi kunnioittaa (Kol. 2:16; Room. 14:4-6). On mielenkiintoista huomata, että vaikka VT-seura kieltää yksittäisen ihmisen juhlinnan kohteena olemisen (syntymäpäivät), se ei tuomitse kahden ihmisen juhlinnan kohteena olemista (vuotuisen hääpäivän vietto).

Kristityn tulisi pidättäytyä epäjumalanpalveluksesta, ja Paavali kehottaakin karttamaan kaikkea epäpuhdasta, eli sellaisia asioita, jotka ovat edelleen tunnistettavissa epäjumalanpalvelukseksi. Mutta juhlapäivät ainakaan länsimaissa eivät ole enää minkään tietyn epäjumalan palvontaa, ja pelkät vihjailutkin tuollaisesta saattavat kuulostaa monista varsin huvittavilta. Monelle ihmiselle juhlapäivien vietto merkitseekin yksinkertaisesti vapaapäivää työstä, aikaa perheen parissa viettämiselle, aikaa omille mieliharrastuksille, jne.
Epäraamatulliset opetukset





OPIT KOLMINAISUUDESTA, HELVETIN TULESTA, SIELUN KUOLEMATTOMUUDESTA,

taivaaseen menosta, pappisluokan ylläpidosta, jne., ovat vilpittömiä yrityksiä selittää Raamattua. Ne ovat kuitenkin epäraamatullisia oppeja, jotka voidaan kumota käyttäen mitä tahansa Raamatun käännöstä. Jehovan Todistajat eivät opeta mitään epäraamatullisia pakanaoppeja. Katsotaanpa vaikka 1. Korinttilaiskirjeen 15. lukua: 1000 vuoden hallituskautensa jälkeen Jeesus palauttaa hallintaoikeuden Isälleen ja alistuu Isänsä valtaan. Jeesus ja Jumala ovat erillisiä yksilöitä/persoonia. Yhdistyneitä tahdossa ja tarkoituksessa mutta eivät tasavertaisia. Kymmenet samantyyppiset Raamatun kohdat todistavat Kolminaisuusopin vääräksi. Helvetintulioppi on myös epäraamatullinen ja vääristelty. Raamatun viittaukset helvetintuleen symboloivat pahojen lopullista hävittämistä, eivätkä suinkaan tarkoita ikuista kidutusta.

On mielenkiintoista havaita, että kaikkien edellä lueteltujen "väärien" oppien perustus on Raamatussa, jonka oppineet ovat hyväksyneet jo 2000 vuoden ajan. Jopa varhaiset kirkonisät/vanhimmat kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta kirjoittivat Kristuksen jumaluudesta, Pyhän Hengen persoonasta, sielun ja helvetin olemuksesta, ym. Näihin samoihin asioihin uskoivat miehet, jotka päättivät Raamatun kaanonista eli siitä, mikä oli henkeytettyä ja mikä ei. Kuitenkin JT:t (jotka pitävät kaikkia Raamatun kirjoituksia henkeytettyinä) hylkäävät nämä miehet, joiden olemassaolo ja ajatukset ovat perustana Raamatun kirjoitusten luotettavuudelle. VT-seura sovittaa tulkinnoissaan monia Raamatun tapahtumia nykypäivään (riippuen kulloisestakin johtajasta/hallintoelimestä), hyläten Raamatun kohtien yhteyden historiallisiin tapahtumiin. Sen sijaan että otettaisiin huomioon historian, kieliopin tai asiayhteyden vaikutusta Raamatun ymmärtämiseen, VT-seura käyttää tusinan vertaa miehiä päättämään siitä, miten jokin Raamatun kohta saataisiin sovitettua/tulkittua nykyaikaan. JT:t pystyvät kyllä rakentamaan Raamatun jakeiden ketjun, joka näennäisesti selittää heidän näkökantansa, mutta tuollaiset ketjut jättävät usein huomioimatta lainaamiensa jakeiden historiallisen asiayhteyden.

Kristuksen alamaisuus Isälle ei kiellä kolminaisuutta yhtään sen enempää kuin vaimon alamaisuus miehelle kieltää hänen yhdenvertaisuuden miehensä kanssa. Kolminaisuuden kannattajat eivät myöskään pidä Isää ja Poikaa samana persoonana, vaikka JT:t niin usein luulevat ja väittävät. Näyttääkin siltä, että ainoa asia minkä JT:t kumoavat, on jonkinlainen VT-seuran keksimä "hämäys-kolminaisuus", jolla ei ole juuri mitään tekemistä kristittyjen opettaman kolminaisuuden kanssa.

Jeesus itse opetti helvetin olemassaoloa, ja hänen näkemystään kannattaa suurin osa Raamatun kirjoittajista (Luuk. 16:19-31; Matt. 18:8-9;24:48-51). Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella VT-seura määrittelee jonkin asian symboliseksi? Ehkäpä silloin kun kirjaimellinen uskominen siihen ei tunnu mukavalta tai ei sovi yhteen muiden VT-oppien kanssa?





JUMALAN NIMEN KÄYTTÄMINEN

Raamattu opettaa, että on tärkeää tietää Jumalan nimi ja käyttää sitä. Lue Psalmi 83:18 (Kirkkoraamatussa 83:19). Jeesus tiesi Jumalan nimen ja käytti sitä niinkuin Johanneksen 17. luvusta huomataan. Mallirukous Matteuksen 6. luvussa käskee meitä pyhittämään Jumalan nimen. Valitettavasti suuri osa "kristittyjen" käyttämistä Raamatun käännöksistä ei kuitenkaan sisällä Jumalan nimeä. Roomalaiskirjeessään Paavali sanoi: "Joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu". Tuo kohta on suora lainaus heprealaisista kirjoituksista, jossa Jumalan nimeä on käytetty. Erityisesti Raamatun Uuden Maailman käännös käyttää Jumalan nimeä kaikissa niissä sadoissa kohdissa, joissa se esiintyy alkuperäisissä heprean ja kreikan kielen kirjoituksissa. Mikä muu kirkko käyttää Jumalan nimeä? Ketkä ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja tuon nimen käyttämisessä? He ovat Jehovan Todistajia.

Jeesus sanoo, että hän kirkastaa Isänsä nimeä, mutta Jeesus ei käytä sitä seuraajiensa uskon testaamiseen tai sanomansa viehätysvoiman lisäämiseksi. Jotkut ensimmäisen vuosisadan taikurit käyttivät Jumalan nimeä lisätäkseen esitystensä viehätysvoimaa, mutta se ei tehnyt heistä vielä Jumalan palvelijoita. Ei ole mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi lausunut Jumalan nimen, koska mikään tiedossa olevista Uuden Testamentin käsikirjoituksista ei sisällä nimeä YHWH. Jeesuksen viittaukset Jumalan nimeen tarkoittivat ennemminkin viittauksia Jumalan maineeseen ja persoonaan, kuin tuon nimen ääntämiseen/lausumiseen. Näyttää siltä, että alkukristityt (eivät juutalaiset) olivat ensimmäisiä, jotka jättivät tetragrammin YHWH pois pyhistä kirjoituksista. Kristityt tulivat taitaviksi siinä, että he käyttivät Septuagintaa (juutalaisten kreikankielinen käännös pyhistä kirjoituksista) todistaakseen Kristuksen olevan Vanhan Testamentin Jahve/Jehova. Tätä taustaa vasten Uuden Testamentin "nimi kaikkien muiden yläpuolella" tarkoitti Jeesusta. Isän tahto oli, että kaikki tehtäisiin Jeesuksen Kristuksen nimessä, jotta Isä tulisi kirkastetuksi (Apt. 4:10-12; Fil. 2:9-11). Jehovan tarkoitus oli, että oman nimensä sijasta Pojan nimessä olisi tie pelastukseen, ja Poika saisi myös kunnian tästä. Painotuksen siirtäminen takaisin nimeen Jehova olisi itseasiassa suorassa ristiriidassa Jumalan tarkoituksen kanssa.

JT:ien käyttämä Uuden Maailman käännös on pyrkinyt "palauttamaan" Jumalan nimen Uuteen Testamenttiin olettaen, että alkukristityt olisivat käyttäneet sitä lainatessaan tiettyjä Vanhan Testamentin kirjoituksia. Ei ole kuitenkaan mitään todisteita siitä, että alkukristityt olisivat lausuneet Jumalan nimeä, kirjoittaneet sitä, tai pitäneet sitä "tosi uskon" peruskulmakivenä. Kysymys ei olekaan siitä, että "käytätkö/lausutko sinä Jumalan nimeä?" vaan pikemminkin "annatko Jeesuksen nimelle sen arvon, jonka Jumala kehottaa antamaan?" Ketkä ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja Jeesuksen nimen käyttämisessä?




YKSEYS USKOSSA

Paavali sanoi 1. Korinttilaiskirjeen 1:10, että kaikkien Kristuksen seuraajien tulisi olla yksimielisiä uskossa. Näemmekö tämän olevan totta suurimmissa kirkoissa nykyään? Huomaamme, että kirkkojen vanhoilliset kiistelevät uudistusmielisten kanssa monista oppikysymyksistä. On mahdotonsa saada joukko "kristittyjä" sopimaan Raamatun perusopetuksista. Sen sijaan Jehovan Todistajat ovat täydellisessä yksimielisyydessä keskenään.

Jos JT:t yrittävät todistaa, että Paavali velvoitti kristittyjä olemaan yksimielisiä aivan kaikessa, he ovat väärässä. Alkukristittyjen keskuudessa oli paljon erilaisia mielipiteitä (Room. 14:1-6). Jotkut olivat pelkästään kasvissyöjiä, jotkut viettivät erilaisia juhlapäiviä, mutta ketään toisinajattelevaa ei saanut tuomita valintojensa tähden. 1. Kor. 1:10 tekstiyhteys osoittaa, että kyse ei ollut mistään oppikysymyksestä. Paavali antoi vain muistutuksen korinttilaisille siitä, että heidän pikkuasioista kinaaminen ja elitistinen suhtautuminen tovereihinsa ei ollut hyväksi; Korintti oli gnostilaisen ajattelun keskus, jossa jokainen yksilö arvioi asemansa sen perusteella, tiesikö hän joitain asioita paremmin tai syvällisemmin kuin muut. Paavalin mielestä tämä oli lapsellista, ja hän kehottikin kristittyjä pyrkimykseen tulla paremmin toimeen keskenään. Samansuuntaisia taipumuksia esiintyy valitettavasti myös nykyajan kirkoissa, koska pohjimmiltaan kyseessä on epätäydellisen ihmisluonteen vaikutus.

Suurimmat protestanttiset uskonsuuntaukset ovat yleensä yksimielisiä kolminaisuudesta, sielun luonteesta, helvetistä, taivaallisesta toivosta, uudestisyntymisestä, jne. Pienemmissä asioissa on kuitenkin erilaisia ajattelutapoja. JT:t pyrkivät kuitenkin uskossaan täydelliseen yksimielisyyteen, asiaan jota ei koskaan tapahtunut edes alkukristittyjen keskuudessa. Ainoastaan kultit ovat saavuttaneet tämäntyyppisen ehdottoman yksimielisyyden, mutta se saavutetaankin siten, että kaikki jotka ovat eri mieltä kultin johtajan/profeetan (sekä yksikössä että monikossa) kanssa pienimmässäkin asiassa, erotetaan nopeasti. Mikä tahansa organisaatio voi luoda tuollaisen ykseyden noudattamalla kulttien periaatteita, mutta sitä ei voida enää kutsua kristillisyydeksi.




KULTISMI/LAHKOLAISUUS

Jehovan Todistajia syytetään usein lahkoksi tai kultiksi. Tämä on mielenkiintoista siinä mielessä, että aktiivisia JT:ia on maapallolla jo yli 5 miljoonaa. Monet kirkot väittävät jäsenistönsä olevan kymmenissä/sadoissa miljoonissa, mutta vain pieni osa heistä on aktiivisia. JT:t ovat Italian toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä. Kultit nostavat jonkun yksilön muiden yläpuolelle, mutta JT:t eivät palvo tai ylistä yksittäisiä ihmisiä; he eivät ole Russellilaisia tai Rutherfordilaisia, vaan Jehovan Todistajia. JT:t painavat enemmän uskonnollista kirjallisuutta kuin mikään muu "kristillinen" kirkko. Kultit ovat kiinnostuneita vain omista eduistaan, mutta JT:t ovat kiinnostuneita Jumalan valtakunnan eduista.

Järjestön jäsenmäärällä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko järjestö kultti vai ei. Myöskään yksittäisen ihmisen seuraaminen ei ole ensisijalla tuossa määrittelyssä. Joku saattaa seurata ihmisryhmää samaan tapaan kuin jos se olisi yksi ihminen. Russell korotettiin omana aikanaan "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" asemaan, mutta nykyisin tuo asema on yli tusinan verralla miehiä, joita kutsutaan hallintoelimeksi. Jos tämä ihmisryhmä korottaa itsensä ainoaksi oikeaksi Raamatun tulkitsijaksi kaikkien muiden yläpuolelle, niin he ovat mitä todennäköisimmin kultin johtajia. 1. Joh. 2:27 sanoo, että meillä ei varsinaisesti ole tarvetta seurata ketään ihmisopettajaa, koska Pyhä Henki opettaa jokaista kristittyä. JT:t puhuvat VT-seurasta/hallintoelimestä samaan tapaan kuin kommunistit puhuvat "Puolueesta". Tällä yritetään luoda illuusio siitä, että monet ihmiset (esim. JT:t, jotka väittävät kuuluvansa 144000:een) ovat osa hallinnosta, vaikka itseasiassa vain muutamat ihmiset tekevät kaikki päätökset ja kertovat muille mitä heidän täytyy tehdä tai mihin uskoa.





VÄÄRÄT PROFEETAT

Jehovan Todistajien syyttäminen vääriksi profeetoiksi on vähintäänkin epäreilua. Kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, ja niin ovat myös JT:t. Sekä Paavali että Pietari tekivät jopa vakavia virheitä, mutta nöyrästi he jatkoivat kristillisyytensä rakentamista. Apostolien Tekojen 1. luku osoittaa, kuinka Jeesuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet hänen paluunsa ajankohtaa. Mooses teki virheitä. Mikään yksilö tai järjestö maan päällä ei ole täydellinen. Kaikkein suurimmat virheet ovat tapahtuneet kuitenkin suurimpien kirkkojen toimesta: 1) katolinen Inkvisitio, 2) kuolemanrangaistus Raamatun lukemisesta, 3) polttaminen roviolla, jos oli eri mieltä kirkon johtajien kanssa, 4) sodat ja tappaminen "kristittyjen" keskuudessa. Historiankirjoitukset paljastavat, kuinka suuria määriä ihmisiä on tapettu kirkkojen siunaamissa sodissa. Katolisella kirkolla oli sopimus Natsi-Saksan kanssa, jossa kirkko lupasi olla sekaantumatta Hitlerin politiikkaan. Monet pienemmät kirkot olivat samalla tavoin syyllisiä hyväksyessään hiljaisuudessa Hitlerin toiminnan. Kummallakin puolella papit siunasivat taisteluun lähteviä joukkoja. Nämä tuskin ovat kristillisyyden tekoja. Jeesus sanoi: "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu".

Ensinnäkin tämä on tyyppiesimerkki siitä, kuinka JT:t pyrkivät nopeasti kääntämään huomion pois itselleen arasta aiheesta. Se mitä on tapahtunut tiettyjen kirkko-organisaatioiden historiassa, ei millään tavalla puhdista sitä tosiasiaa, että VT-seura on tehnyt runsaasti "Jumalan henkeyttämiä" ennustuksia, jotka eivät ole toteutuneet. Kaikki Raamatun profeetat olivat epätäydellisiä, mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että heidän oli kuoltava jos he tekivät väärän ennustuksen Jumalan nimissä (5. Moos. 18:20-22). Kuolemanrangaistus ei myöskään rauennut, vaikka profeetta olisi "myöntänyt virheensä" kun ennustus ei käynytkään toteen (kuka tahansa tyhmempikin joutuisi myöntämään virheensä tässä tilanteessa). Paavali ja Pietari tekivät kyllä virheitä, mutta eivät vääriä ennustuksia. Jos JT pyrkii edellä esitetyn esimerkin mukaisesti johtamaan aihetta harhaan, voit joko 1) palata napakasti alkuperäiseen aiheeseen eli VT-seuran tekemiin vääriin ennustuksiin, tai 2) lyhyesti mainita, että kristillisyyden historiassa väärintekoja harjoittaneet sopivat siihen Jeesuksen ennustukseen, jossa monet sanovat "Herra, Herra, emmekö me tehneet sitä sun tätä sinun nimessäsi", mutta joille Jeesus vastaa: "menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät". Nykyisin eläviä yksilöitä ei voida tuomita sen mukaan, mitä joku toinen samaan uskonsuuntaukseen kuulunut on tehnyt menneisyydessä. Tämän jälkeen palaa kuitenkin takaisin pääaiheeseen, eli VT-seuran tekemiin vääriin ennustuksiin.


JUMALAN VALTAKUNTA

Jeesus sanoi, että hänen pääasiallinen tehtävänsä oli julistaa hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta. Jehovan Todistajat tunnetaan maailmanlaajuisesti tästä työstä. Kristikunnan kirkot eivät tee tällaista työtä. JT:t täyttävät Matteuksen 24:14 löytyvän Raamatun profetian. Ihmiskunnan ainoa toivo on Jumalan valtakunta, jossa Jeesus hallitsee Kuninkaana. Kristikunta sanoo valtakunnan olevan jokin asia ihmisen sydämessä, joka ei kuitenkaan ole Raamatun kanta.

"Hyvä uutinen" apostoli Paavalin mukaan oli Kristuksen kuolema ja ylösnousemus, eli sanoma siitä, että Kristus kuoli syntiemme puolesta. Tämä oli se sanoma, joka johti n. 3000 ihmisen kasteeseen yhtenä päivänä (Apt. 2:41,47). VT-seura sen sijaan julistaa omaa "uutta pelastustaan", jota ei julistettu alkuseurakunnan aikoina. VT-seuran pelastussanoma nimittäin on se, että Jeesus aloitti näkymättömän hallintansa vuonna 1914 ja johtaa maanpäällisiä seuraajiaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura -nimisen amerikkalaisen kirjapainoyhtiön kautta! (Aika huvittava juttu, kun sitä tarkemmin ajattelee...) Paavali varoitti niistä, jotka tulisivat erilaisen evankeliumin kanssa (2. Kor. 11:4). Jeesus varoitti niistä, jotka julistaisivat Kristuksen (näkymätöntä) paluuta, koska Kristuksen oikea tuleminen olisi näkyvissä kaikille, sekä uskoville että epäuskoville (Matt. 24:23-27; Ilm. 1:7). Kristilliset kirkot ovat niitä, jotka julistavat samaa yksinkertaista pelastussanomaa (kuten Apt. 2. luvussa), eivät Jehovan Todistajat. JT:lle valtakunta edustaa Jeesuksen ja "voidellun jäännöksen" hallinnassa olevaa maapalloa. Kristityille valtakunta merkitsee vielä tulevaisuudessa olevaa Jeesuksen hallitsemaa valtakuntaa, mutta myös sitä kristillistä henkeä, joka toimii jo nyt jokaisen uskovan sydämessä.




JUMALAN TAHDON TEKEMINEN

Jumalan tahdon tekemisellä on keskeinen asema jokaisen kristityksi tunnustautuvan elämässä. Jeesus sanoi Matteuksen 7. luvussa, että monet "kristityt" tulisivat hänen nimessään, mutta Jeesus ei tunnustaisi heitä, koska he eivät tehneet Isän tahtoa. Kirkot opettavat ainoastaan henkilökohtaista pelastusta Jeesukseen uskomalla, vaikka paljon enemmän vaaditaan. Jehovan Todistajat opettavat jo nyt hallitsevan ja todellisen Jumalan valtakunnan merkitystä.

Niille jotka olivat huolissaan tekojensa riittävyydestä pelastuksen saamiseksi, Jeesus sanoi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." (Joh. 6:28-29). Ihmisen pelastus ei ensisijassa riipu hänen teoistaan (vaikka kristitty pyrkiikin "hyvään elämään"), vaan siitä uskooko hän Kristukseen. Kysymys ei ole siitä, menemmekö ovelta ovelle julistamaan Brooklynin hallintoelimen tai 144000 JT:n muodostamaa valtakuntaa, vaan siitä olemmeko katuneet syntejämme ja tunnustamme Kristuksen lunastajaksemme. Ainoastaan silloin voi henkilö todella miellyttää Jumalaa teoillaan, koska Jumala itse toimii tuon ihmisen kautta (Fil. 2:13). Jos tämä tärkeä asia jätetään huomiotta, seuraukset eivät voi olla kovinkaan hyvät (Joh. 3:36). Paavali sanoi, että hän ei julistanut muuta sanomaa kuin "ristiinnaulittua Jeesusta", koska muut sanomat olivat hänen mielestään pelkkää ihmisviisautta (1. Kor. 1:17-24).





PARAS VAIHTOEHTO

Vaikka Jehovan Todistajat eivät olekaan täydellisiä, he ovat kuitenkin lähimpänä sitä oikeaa kristillistä uskoa, jota Raamatussa opetetaan. Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan parempaa vaihtoehtoa. Mikään muu kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt saavuttamaan niitä Raamatun antamia suuntaviivoja yhtä hyvin kuin Jehovan Todistajat.

Yhä uudestaan ja uudestaan JT:t sekoittavat kaksi täysin erillistä asiaa: yksilön kristillisen vapauden ja jonkin järjestön ulkoapäin toteutetun toimintamallin. VT-seuran alati muuttuville opetuksille on kuitenkin olemassa parempi vaihtoehto: Kristuksen tunteminen henkilökohtaisella tasolla on varmasti yksi parhaimmista kokemuksista, joita ihmisellä voi olla. En halua ohjata ihmisiä minkään epätäydellisen organisaation hoiviin, sen sijaan voin ohjata heitä täydelliseen ja ikuiseen suhteeseen Kristuksen kanssa. Hänen kauttaan kaikki tulee täydellistetyksi niin taivaassa kuin maan päällä. Kuka voisi enää pyytää enempää?







TAPPAMINEN JA OSALLISTUMINEN SOTATOIMIIN

Jeesus tuomitsi tappamisen ja sanoi, että kristityn tulee rakastaa vihollistaan niinkuin itseään. Kuinka voit rakastaa vihollistasi, jos tapat hänet? Historia osoittaa, että kaikki suurimmat "kristilliset" uskonnot ovat osallistuneet sotiin, taistellen veli veljeä vastaan. Näin tekivät katoliset, protestantit, mormoonit, jne. Jehovan Todistajat eivät osallistuneet eivätkä tule osallistumaankaan sotiin, tappaen kristittyjä veljiään.

JT:t hyväksyvät itsepuolustuksen hyökkääjää vastaan silloin kun yksilön elämä on vaarassa, eikä tilanteesta ole muuta pakokeinoa. Mutta jos itsepuolustus ylipäätään on sallittua, se johtaa heti tulkintoihin siitä, mitä itsepuolustus oikeastaan pitää sisällään. Mihin yksilö vetää rajan itsepuolustuksen suhteen? Kotinsa ovelleko? Mitäpä jos naapuriasi ollaan "teurastamassa" aivan silmiesi edessä, ja sinulla olisi mahdollisuus tappaa hyökkääjä ennenkuin hän tappaa naapurisi? Vedätkö rajan itsepuolustukselle kotisi ovelle, naapurisi ovelle, yhteisösi rajalle vai ehkäpä valtion rajalle?

Tuomarien kirjan 20. luku kertoo meille tapauksesta, jossa Jehova hyväksyi ja myöhemmin jopa kehotti jatkamaan veljessotaa Israelin sukukuntien kesken. Sodan tarkoituksena oli rankaista niitä, jotka sallivat keskuudessaan moraalittomuutta. Tällaisen moraalittomuuden salliminen oli Jumalan silmissä kuitenkin suurempi paha kuin pahantekijöiden tappaminen. Niinpä uskonveljet joutuivat taisteluun, jossa tuhansia ihmisiä kaatui Jehovan ohjauksen alaisuudessa (jakeet 18,23,26-28). Kuitenkin tämä sota alkoi 11 sukukunnan suuttumuksesta, koska Benjaminin sukukunnassa suvaittiin törkeää moraalittomuutta ja murhaamista. Vasta myöhemmin Jehova liittyi mukaan ohjaamaan sotaa (Tuom. 19:22-30;20:1-18). Jumalaa pelkäävät miehet käyttivät omaa oikeuden tajuaan. Tässä tapauksessa murhaajien tappamisen ei koettu olevan ristiriidassa naapurin rakastamisen kanssa. Se että olisit vain seisonut vieressä ja antanut epäoikeudenmukaisuuden tapahtua, olisi tulkittu rakkaudettomuudeksi naapuriasi kohtaan.

Jeesus kehotti opetuslapsiaan ottamaan matkalleen kukkaron lisäksi miekan, koska he tarvitsivat suojausta siihen aikaan yleistä maantierosvousta vastaan (Luuk. 22:35-39). Tämä ei kuitenkaan ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä tapahtui vähän myöhemmin; Jeesus kehotti Pietaria laittamaan miekkansa pois, koska Pietari yritti käyttää maallista voimaansa profetian täyttymyksen estämiseksi (Luuk. 22:47-53). Perusperiaatteena oli, että se joka panee luottamuksensa ainoastaan fyysisen vallan käyttöön, saa myös kohdata loppunsa samalla tavoin (Matt. 26:52).




PALKKAA SAAVA PAPISTO

Jeesus erikoisesti kehotti opetuslapsiaan olla rahastamatta palveluksistaan. Paavali ei koskaan ottanut maksua hengellisistä palveluksistaan, vaan teki maallista työtä jotta hän ei olisi taakkana veljilleen. Raamatusta ei löydy tukea sille käytännölle, että seurakunnassa käytettäisiin erillistä pappisluokkaa. Itseasiassa kaikki alkukristityt olivat seurakunnan palvelijoita. Jehovan Todistajien lisäksi vain erittäin harvat "kristilliset" ryhmät noudattavat tätä raamatullista periaatetta. JT:t pyytävät lahjoituksia kenttäpalveluksessa esittämälleen/jättämälleen kirjallisuudelle, mutta se kattaa ainoastaan paino- ja julkaisukulut. Mitään voittoa tästä toiminnasta ei tule. Itseasiassa monet JT:t jättävät julkaisujaan jopa ilmaiseksi ihmisille. Tässä suhteessa kirkkojen ja niiden jäsenten toiminta on aivan päinvastaista. Mitähän Jeesus ajattelisi tuollaisesta epäraamatullisesta toiminnasta?

1. Kor. 9:14,15 Paavali sanoo, että hän ei käyttänyt hyväkseen oikeuttaan ottaa rahaa palveluksistaan. Kuitenkin Paavali teki itsekkäille korinttilaisille selväksi sen, että seurakunnan palvelijalla (evankeliumin julistajalla) ja hänen vaimollaan oli Jumalan suoma oikeus tuohon aineelliseen tukeen. JT:t jättävät täydellisesti huomioimatta jakeet 3-14, joista Paavalin yhteenveto kuuluu: "Herra on määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista". JT:t ylimielisesti kritisoivat kirkkoja sellaisesta toiminnasta, jonka Paavali sanoi olevan hyväksyttyä, jopa suotavaa.

JT:t ja VT-seura ovat kuitenkin hyljänneet tämän Raamattuun perustuvan rahoitusmenetelmän, ja siirtyneet käyttämään erilaista rahoitustapaa, jossa he ovelta ovelle myyvät kirjoja ja lehtiä. Toiminta muistuttaa enemmänkin sellaista "Jumalan sanan kaupittelua", josta 2. Kor. 2:17 varoittaa meitä. Vaikkakaan tällainen toiminta ei itsessään ole väärin tai tuomittavaa, VT-seura tekee väitöksen, jonka mukaan he eivät tee kirjallisuuden myynnillään voittoa vaan se kattaa ainoastaan painokulut. Tavallinen JT ei kuitenkaan tiedä sitä, että vähintäänkin 2/3 VT-seuran tuloista tulee pelkästään kirjallisuuden myynnistä (Koska VT-seura ei julkista tulotietojaan, tarkkojen tietojen saaminen tässä suhteessa on vaikeaa. Esitetyt arviot perustuvat yleensä Beteleissä työskennelleiden entisten Todistajien lausuntoihin ja niihin harvoihin asiakirjoihin, jotka ovat vuotaneet julkisuuteen).

VT-seura uskoo itsekin piispojen, pappien ja diakonien nimittämiseen. JT:t käyttävät heistä vaan uudelleen nimettyjä versioita, eli piiri- ja kierrosvalvojia, vanhimpia ja avustavia palvelijoita. Monille VT-seuran nimittämille "evankeliumin julistajille" myös maksetaan palkkaa. Näitä ovat piiri- ja kierrosvalvojat, lähetystyöntekijät sekä pää- ja haaratoimistojen työntekijät. Se kuinka paljon heille maksetaan, ei ole tärkeää. Asian ydin on siinä, että nämä miehet on VT-seuran toimesta "asetettu valvojan virkaan" ja heille maksetaan siitä palkkaa.

Mikäli tiettyjen kirkkojen jäsenten toiminta näyttää olevan ristiriidassa Jumalan sanan ja sen periaatteiden kanssa, he itse kantavat siitä myös tekojensa seuraukset. VT-seuran tyylistä poiketen kristityt eivät usko yhden oikean järjestön olemassaoloon, jonka teoille ja toiminnoille täytyisi löytää oikeutus. Uskovat ovat yksilöitä, joille Jumala vastaavasti jakaa oikeuttaan yksilöllisesti.