On muotia sanoa, että "jumala" on kuollut. Maailma on niin kovin paha. Mutta. Ihminenhän täällä mellastaa. Kentien kaikki kaunis ja hyvä (sitähän riittää myös) on "jumalasta" ihmisten kautta tuotuna tai ilman ihmistä. Missä sitten on hyvä-ihminen? Tulossa? Vaikka onhan niitäkin aina ollut.
Elämän luominen on vaikeinta. Tähän asti elämä on voittanut. Minkä? On vain elämää.
Oletteko muuten lukeneet Neal Donald Walschia, tätä jenkkiläistä pehmoa? Suosittelen. Hän edustaa ainakin hieman uudenlaista maailmankuvaa.
Maailmankuvan uudistaminen muistuttaa oven maalausta. Vanha maali on raaputettava pois ennen kuin uuden maalin voi sutia pintaan.
Elämän luominen on vaikeinta. Tähän asti elämä on voittanut. Minkä? On vain elämää.
Oletteko muuten lukeneet Neal Donald Walschia, tätä jenkkiläistä pehmoa? Suosittelen. Hän edustaa ainakin hieman uudenlaista maailmankuvaa.
Maailmankuvan uudistaminen muistuttaa oven maalausta. Vanha maali on raaputettava pois ennen kuin uuden maalin voi sutia pintaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei jumaluudet ole kuolleet, näyttää pikemminkin siltä että maailma todella on vasta tulemassa siihen malliin joka oli luodessa tarkoituksena, eli sekasortoiseen itsekkyyteen.
Maailmaa voidaan yrittää muuttaa paremmaksi, siis parantaa sitä miksi se alunperin tehtiin, mutta ihmisluonteen, rajallisuuden ja materialismisn todellisuus ei koskaan häviä, ja koska se ei häviä se hallitsee myös siinä eläviä, ei siis haihatella, jumaluuksille emme mahda mitään, sen osoittaa jo se mihin meidät on istutettu elämään.
kuitenkin vähän haihatellaan, niin mikä mielestäsi on se ylittämätön kuilu, joka erottaa ihmisen "jumalasta"?
Pelko, pelko ja vielä kerran pelko. Pelkoja on monenlaisia. Pienempiä ja isompia. Silloin kun liität ne kaikki pelot yhteen ja katsot niitä yhtenä pelkona, eikä enää monena erilaisena, huomaat, että se onkin yksi pelko. Ei monta eri pelkoa. Ja silloin monta ennen niin pientä pelkoa onkin yhtäkkiä yksi todella suuri pelko. Esimerkiksi omistushalu/menettämisen pelko, kateus/huonompana olemisen pelko... Niitä on jokaisella todella paljon.
Jumalasta ei paljon mikään, tarkoitan siis jumaluutta/'valtiaita' joita palvotaan eri moodissa eri maissa ja jotka siis tekivät olevaisuuden-->ajatus tuli lihaksi.
Korkein/Kaikkivaltias/Iätön/Luomaton/Alkujuuri/Alffa/Omeqa ei liity tähän olevaisuuden systeemiin muuten kuin että Korkein ei ole enää Yksi/Yhtenäinen, sillä jumaluudet olevaisuus niiden kautta ovat mätäpaise muuten 'ehjässä Kokonisuuden Kehossa'.
Ihminen luomakunnan osana on eroitettu Korkeimmasta ja täten tilassa joka ei voi olla kosketuksissa Korkeimman kanssa.
asian ydintä. Se on tosiaan eräänlainen suuri kuilu. Pelon ylittäminen on itsensä ylittämistä. Vain pelko pelottaa. Mutta. Näkisin niin, että asian ydin on siinä ettei mitään kuilua ole. Ei edes pelon kuilua. Ihminen ei ole irti maailmasta. Ihminen kävelee siinä, mutta voiko ihminen käsittää maailmaa (miten kukin maailmaa lukee) on sitten taas toinen juttu.
maailmaa, täytyy pelon jälkeen ylittää se pahin vastustaja. Se on jokaiselle MINÄ. En nyt jaksa sen tarkemmin jauhaa asiasta. Taidat ymmärtää mitä tarkoitan joka tapauksessa.
ymmärtää. Kiitos viesteistä.
ei voi julkisesti puhua. Kaikki ei ole vielä kypsiä kuulemaan asioista niin kuin ne on. Jokainen voi selvittää ne itse. Katsomalla itseensä. Sieltä löytyy vastaukset parhaiten. Kun valehtelee itselle, ei löydä. Kun lakkaa valehtelemasta, alkaa vastauksia löytymään. Silloin alkaa kypsyä siihen mikä ON...
Hauskaa juhannusta.
...tuosta jumalan kuolemasta...vaikkakaan olematonta ei liene mahdollista `kuolettaa´,kö ?!?
Maailman `pahuus´ lienee vain eliökannan (ihmiset!) säännöstelemättömän kasvun kautta saavutettu totuus olevaisuudesta,kö ?!?
Eli se siitä elämän luomisen vaikeudesta !!!
En ole moista jenkki-pehmoa lukaissut,mutta voisin vaikka kesälomalla katsastaa.
Ja tuo maailmankuvan uudistamisen muodostumisen vaikutus esiinsaattamasi kuvauksen perusteella lienee vain pintasivelyä verrattuna sen oven avaukseen,kö ?!?
Se tiedon tason määrä,nääs...ja mielikuvien aiheuttama kaikko !?!
;-)
en tuota huomioinut vertaukseen, mutta miksipä ei niinkin.