Seuraatko Moosesta vai Jeesusta

Kenellä adventistilla mahtaa olla henkien erottamisen armolahja?

Sapatin viettäminen ratkaisee, ketkä pelastuvat.
Kun vaan MUISTAT PYHITTÄÄ SAPATIN, tulee siinä samalla pidettyä muutkin käskyt.

Adventismin synty on psykologisesti varsin hyvin ymmärrettävissä ja selitettävissä, vastaavanlaista on esiintynyt kirkkohistoriassa muulloinkin. Heidän piti saada itselleen selitettyä parhain päin erehdyksensä ja saada lohtua psykologisesti, että he olivat sittenkin lopulta oikeassa ja heidän vastustajansa väärässä. Samalla adventismin perustajat saivat emotionaalista tyydytystä uskoessaan olevansa ei ainoastaan oikeassa ja suorastaan Jumalan oma " lopun ajan jäännöskansa", vaan lisäksi myös heidän aggressionsa saivat täyttymyksen heidän selittäessään vastustajiensa jääneen pelastuksen ulkopuolelle. Tämäkin on ei mitenkään harvinainen psykologinen motiivi teologisissa tulkinnoissa: vastustajat demonisoidaan ja heidän oikeutensa pelastukseen kiistetään omien aggressiivisten tunteiden takia. Aivan samoin Luther aikoinaan näki katolisen kirkon piispat Ilmestyskirjan heinäsirkoissa ja itse paavin antikristuksena ja raivosi aggressiivisesti juutalaisia vastaan, kun juutalaiset eivät omaksuneetkaan hänen evankeelista uskoaan.

Tällä tavalla tuo pieni adventistinen ydinjoukko sai pelastettua kasvonsa: vain pieni tulkintavirhe oli tapahtunut ja nyt "Jumalan valo" loistaa juuri heille ja vain heille - muu kristikunta katsottiin tuossa adventismin alkuvaiheessa joutuneen "suljetun armonoven" taakse torjuessaan noiden adventistien "valon". Nämä adventistit kehittivät eriskummallisen ja uudenlaisen opin, että (Samuel S. Snown keksimään päivämäärään oppinsa kiinni nauliten) 22.10.1844 Kristus meni "taivaallisen pyhäkön pyhästä (etummaisesta osastosta) kaikkeinpyhimpään" ja "tutkiva tuomio" alkoi. Adventismin oppi-isät uskoivat, että taivaassa on Mooseksen kirjojen telttapyhäkön kaltainen kirjaimellinen temppeli/pyhäkkö kaksine osastoineen, joiden välissä olisi esirippu.

Eikä Kristuksen pappeus ole mitään mooseslaista Aaronin pappeutta, vaan Melkisedekin järjestyksen mukaista pappeutta, joka on parempaa kuin lakiin perustuva pappeus ja VT:n laki oli vain varjoa "tulevasta hyvästä", eikä sen varsinaista ilmentymää (Hepr.7-10 luvut). Uusi liitto ja Kristuksen ylimmäispapillinen palvelus ei ole Heprealaiskirjeen mukaan yksi yhteen kopio Aaronilaisesta pappeudesta adventismin oletuksen mukaisine erilaisine "vaiheineen", vaan erilaista, ikuista, parempaa sekä täydellistä. Kyseessä ei ole todellakaan vain yksi oppierikoisuus tai pieni harmiton tulkintaero, vaan kyseessä on syvällisesti koko pelastusoppiin vaikuttava teologinen rakennelma kun sitä tarkastellaan perusteellisesti. Eräs amerikkalainen teologi totesi tätä adventismin pyhäkköoppia "kirkkohistorian suurimmaksi kasvojen pelastusoperaatioksi".

EGW:n kirjoitukset eivät adventismissa ole mitä tahansa "teologista pohdintaa" tai yksittäisen ihmisen tulkintaa, johon voisi suhtautua miten hyväksi näkee, vaan:

"Siinä mitä olen kirjoittanut on yksi luotettava totuuden ketju, ilman yhtäkään harhaoppista lausetta.” ― Ellen G. White, Letter 329A, 1905.

Yllä oleva EGW:n lausunto on jopa enemmän, kuin Rooman paavin erehtymättömyys katolisen kirkon dogman mukaan! Ellen G White kuvasi saamiaan (jumalallisia) valtuuksia kuin jonain adventismin korkeimpana "paavimaisena" opetusvirkana kehittää adventismin oppeja ja määrittää totuus sanomalla näin:

"Jumalan voima tuli ylleni, ja kykenin selvästi määrittelemään, mikä on totuutta ja mikä on erhettä. Minut vietiin näkyyn, ja minulle annettiin selityksiä ... korjaamaan päällisin puolin uskottavilta vaikuttavia erheitä ja täsmentämään totuutta." - 3SM, s. 31-32).

Ei voida erottaa toisistaan Ellen G Whiten kirjoituksia ja adventismia, ne ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Käytännön tasolla - vaikkei virallisena julkilausuttuna oppina - EGW:een suhtaudutaan erehtymättömänä Raamatun selittäjänä: "EGW on puhunut, asia on ratkaistu"- hengessä (vrt. Rooman paavin erehtymättömyys kun paavi määrittelee oppia ja moraalia. Paavin osalta katolisella kirkolla sentään on avoimesti ja reilusti julkilausuttu oppi paavin erehtymättömyydestä - ja se erehtymättömyys sitä paitsi koskee vain tiettyjä tilanteita, eikä kaikkea, mitä paavi sanoo tai tekee - kun taas adventismissa kierrellään ja kaarrellaan EGW:n auktoriteetin ja "inspiraation" ympärillä).

kaikki 10 käskyä ovat tärkeitä.siks adventistit puhuu sapatista,koska monet kristityt eivät muista ota todesta sitä kohtaa käskyistä.kohtaa jumala:näet totuuden ystäväni.