Koska otsikon mainitsema asia on monestakin lukijasta relevantti, niin esitän muutamia omia näkemyksiäni asiassa.
Vaihe 0.
Voidaan sanoa, että tämä vaihe ohitettiin maassamme joskus -90 luvun alussa. Siihen asti kansallinen liike saattoi löytää kanavansa ns. perinteisten kanavien ja järjestöjen kautta ja vaikka esim. suomettuminen olikin mädättänyt poliittiset rakenteemme pahoin ja itseasiassa korjaamattomasti, niin arkielämässään ihmiset eivät huomanneet kehittyviä negaatioita. Systeemi pystyi lahjomaan syrjäytyneet hiljaisiksi ilman epäilystä vuosien 1966-1990 välisenä aikana.
Jotkut yksilöt tietenkin esittivät rohkeaakin ulosantia ja mm. eräs Siitoin performanssejaan, mutta varsinaista vallankumouksellista tilannetta ei ollut edes teoriassa olemassa.Eräät kuitenkin jo tuolloin esittivät yksityisesti huolensa tietyistä trendeistä.
Vaihe 1.
On helppoa ajastaa peruuttamaton muutos johonkin 90-luvun alkuun. Tuolloin eliittimme sitoutui lopullisesti globaaliin isoonveljeensä kaikkine seurauksineen, systeemin kyky ostaa enemmistö hiljaiseksi osoitti rajallisuutensa (Eliittikin tajusi sen. Tuolloin perustettiin mellakkapoliisi ja SUPO:n henkilöstömäärä kasvoi oleellisesti.Jälkimmäisen jopa yli vuoden 1940 tason ja edellistä ei ollut tarvittu sen paremmin 1932,1940 kuin 1956!).
Tuolloin myös monikulttuurisus tuli ideologiana ns. pakkovaiheeseen. Tämä tarkoitaa, että se saavutti saman aseman kuin vähän aikaisempi "Neuvostoystävyys". Julkinen vastustava asenne alkoi käydä riskialttiiksi mm. työuran yms. suhteen. Jo valmiiksi mädäntynyt poliittinen rakenne omaksui ilmiön ilman yhtäkään kriittistä kommenttia.
Tuskin tarvitsee edes mainiota, että uuteen aikakauteen kuului vierasperäisen aineksen lukumäärän dramaattinnen kasvu.
Vastavoimaksi kohosi paitsi lähiöissä syntynyt vaistonvarainen toiminta (Jota vastaan systeemi hyökkäsi kaikella voimallaan niin propagandistisesti kuin muutenkin.) ja yhä klasvava joukko yksilöitä, jotka näkivät systeemin ja sen tavoitteiden läpi.
Elämme yhä vallankumouksen tätä vaihetta. Vaikka soraäänten määrä onkin kasvussa, niin useimmat oppositioasenteenkin omaavista yrittää luovia systeemin sääntöjen puitteissa toivoen, että tarpeeksi kova urputus saa systeemin perääntymään päämääristään. Tämä on tietenkin naivia ja perustuu siihen kuvitelmaan, että systeemi haluaisi palata 0-vaiheen yhteiskuntajärjestykseen tai että systeemin itsensä laatimat ja sen tarvittaessa muuttamat säännöt olisivat kaikille samat ja jotenkin sitoisivat systeemiä.
Todelliseen vallankumoukseen valmiita aktiiveja on toistaiseksoi vähän. Vastarintatekoja tehdään toisistaan tietämättömien solujen voimin ja sniiden intensiteetti sekä otteet kovenevat lähestyttäessä vaihetta 2.Yhä useampi näkee sen, että systeemi ei pelkää sanoja eikä ostettuja apurahakapinallisia, mutta kokee kansallismielisyyden uhaksi itselleen.
Vaihe 2.
Tämä vaihe on vääjäämättä tulossa ja systeemin toivomustilanne on se, että sen aikaansaama vastustus ei oleellisesti kasva edellisestä vaiheesta.
Vierasperäisen väestön määrä on edelleen kasvussa yhtäaikaa sen kanssa, että systeemi on luonut väkivaltakoneistoa, jonka ammattimaisuus ja vierasperäisyys on lisääntymässä. Tavalla tai toisella pyritään mm.aseenkanto-oikeuden rajoittamiseen sekä yhteisöllisyyden rapauttamiseen tyyliin Iso-Britannia. Vierasperäisten lakikohtelu on edelleen lievempää kuin aluperäisväestön.
Systeemin kyky paitsi lahjoa enemmistö hiljaiseksi myös pitää yllä muuta kuin näennäistä sosiaaliturvajärjestelmää rapautuu vääjäämättä samalla kun julkinen tiedonvälitys muuttuu yhä enemmän viihdepainotteiseksi ja vääristyneemmäksi. "Väärät" mielipiteet ovat varma keino menettää jatko-opiskelupaikkansa ja mikä tahansa systeemin kontrolloima työura, myöhemmin lähellä vaihetta 3 jopa vapautensa.
Tässä vaiheessa systeemi varautuu spontaaneihin mellakoihin ja eliitti eristäytyy lopullisesti kansasta. Eliitin edustajilla on käytössään yksityisiä poliisivoimia, joita ei pidä otteiltaan sekoittaa nykyisiin metrovartijoihin.
Jos vastarintaa on valmisteltu jo vaiheen 1 aikana niin nuo valmistelut alkavat kantaa hedelmää. Koossa on monimuotoinen ja -toiminen liike, joka suurelta osin tyytyy organisoimaan systeemin ulkopuolelle päätyneitä, mutta kykenee jo luomaan sitä oikeutta, jota systeemi ei kykene eikä edes halua luoda. Ensimmäiset kansantuomiostuimet ja pimeä rinnakkaistalous ovat todellisuutta lähestyttäessä vaihetta 3. Eliitin johtokerros alkaa emigroitua lisääntyvän terrorismin vuoksi ja paikallisia "rotusotia" käydään .Vallankumousliike kykenee yhä koveneviin ja armottomampiin iskuihin joiden uhriluku joissain tapauksissa nousee satoihin.
Vaihe 3.
Eliitin kyky pitää systeemiä pystyssä on rapautunut. Se on hävinnyt sodan suomalaisten sielusta ja toteaa klienteelinsäkin kurittomaksi roskajoukoksi, jonka lahjominen ylittää päivä päivältä sen voimavarat.
Globaali isoveli ei voi juuri auttaa , sillä logistiikka ja talous ovat alkaneet globaalistikin murtua ja rajallisia resursseja tarvitaan systeemin sydänalueitten pystyssäpitoon ja itseasiassa täkäläinen eliitti ja systeeminosa joutuu luovuttamaan resursseja muille.
Systeemi on jäämässä alakynteen ja lopputulos on totaalinen verilöyly, joka tuhoaa sen ja luo uuden järjestyksen. Hinta tulee olemaan kamala ja ensimmäiset vuodet uudessa järjestyksessä täynnä kauhuja ja nälänhätää systeemin rippeiden turvautuessa ulkoisen systeemin viimeisten linnakkeiden sitä tukiessa terroriin ja sabotaasiin kaikista kansantuomiostuinten, suojeluskunnan ja leirihallinnon ponnisteluista huolimatta, mutta jos vallankumouksellisilla on rohkeutta, niin lähes koko sivilisaation tuhoutuessa ja muuttuessa muutamassa vuosikymmenessä rautakautiseksi kannibaalibarbariaksi, niin kansamme ja ehkä jotkin muutkin jäävät eloon.
Viisi ensimmäistä vallankumouksen jälkeistä vuotta ovat ratkaisevia ja jos kumous on ajoitettu oikein, niin ns. varjot alkavat väistyä- hitaasti, mutta varmasti.
Vaihe 4.
Suomea hallitsee uusi eliitti, joka on syntynyt vallankumouksesta ja sen toteutajista. Ennenpitkää syntyy uusi sivilisaatio uusine päämäärineen, mutta tämän ajan ennustaminen on mahdottomuus!
Robespierre
http://www.network54.com/Forum/171225/message/1182122052/Kansallinen Vallankumous vaiheineen.
Vaihe 0.
Voidaan sanoa, että tämä vaihe ohitettiin maassamme joskus -90 luvun alussa. Siihen asti kansallinen liike saattoi löytää kanavansa ns. perinteisten kanavien ja järjestöjen kautta ja vaikka esim. suomettuminen olikin mädättänyt poliittiset rakenteemme pahoin ja itseasiassa korjaamattomasti, niin arkielämässään ihmiset eivät huomanneet kehittyviä negaatioita. Systeemi pystyi lahjomaan syrjäytyneet hiljaisiksi ilman epäilystä vuosien 1966-1990 välisenä aikana.
Jotkut yksilöt tietenkin esittivät rohkeaakin ulosantia ja mm. eräs Siitoin performanssejaan, mutta varsinaista vallankumouksellista tilannetta ei ollut edes teoriassa olemassa.Eräät kuitenkin jo tuolloin esittivät yksityisesti huolensa tietyistä trendeistä.
Vaihe 1.
On helppoa ajastaa peruuttamaton muutos johonkin 90-luvun alkuun. Tuolloin eliittimme sitoutui lopullisesti globaaliin isoonveljeensä kaikkine seurauksineen, systeemin kyky ostaa enemmistö hiljaiseksi osoitti rajallisuutensa (Eliittikin tajusi sen. Tuolloin perustettiin mellakkapoliisi ja SUPO:n henkilöstömäärä kasvoi oleellisesti.Jälkimmäisen jopa yli vuoden 1940 tason ja edellistä ei ollut tarvittu sen paremmin 1932,1940 kuin 1956!).
Tuolloin myös monikulttuurisus tuli ideologiana ns. pakkovaiheeseen. Tämä tarkoitaa, että se saavutti saman aseman kuin vähän aikaisempi "Neuvostoystävyys". Julkinen vastustava asenne alkoi käydä riskialttiiksi mm. työuran yms. suhteen. Jo valmiiksi mädäntynyt poliittinen rakenne omaksui ilmiön ilman yhtäkään kriittistä kommenttia.
Tuskin tarvitsee edes mainiota, että uuteen aikakauteen kuului vierasperäisen aineksen lukumäärän dramaattinnen kasvu.
Vastavoimaksi kohosi paitsi lähiöissä syntynyt vaistonvarainen toiminta (Jota vastaan systeemi hyökkäsi kaikella voimallaan niin propagandistisesti kuin muutenkin.) ja yhä klasvava joukko yksilöitä, jotka näkivät systeemin ja sen tavoitteiden läpi.
Elämme yhä vallankumouksen tätä vaihetta. Vaikka soraäänten määrä onkin kasvussa, niin useimmat oppositioasenteenkin omaavista yrittää luovia systeemin sääntöjen puitteissa toivoen, että tarpeeksi kova urputus saa systeemin perääntymään päämääristään. Tämä on tietenkin naivia ja perustuu siihen kuvitelmaan, että systeemi haluaisi palata 0-vaiheen yhteiskuntajärjestykseen tai että systeemin itsensä laatimat ja sen tarvittaessa muuttamat säännöt olisivat kaikille samat ja jotenkin sitoisivat systeemiä.
Todelliseen vallankumoukseen valmiita aktiiveja on toistaiseksoi vähän. Vastarintatekoja tehdään toisistaan tietämättömien solujen voimin ja sniiden intensiteetti sekä otteet kovenevat lähestyttäessä vaihetta 2.Yhä useampi näkee sen, että systeemi ei pelkää sanoja eikä ostettuja apurahakapinallisia, mutta kokee kansallismielisyyden uhaksi itselleen.
Vaihe 2.
Tämä vaihe on vääjäämättä tulossa ja systeemin toivomustilanne on se, että sen aikaansaama vastustus ei oleellisesti kasva edellisestä vaiheesta.
Vierasperäisen väestön määrä on edelleen kasvussa yhtäaikaa sen kanssa, että systeemi on luonut väkivaltakoneistoa, jonka ammattimaisuus ja vierasperäisyys on lisääntymässä. Tavalla tai toisella pyritään mm.aseenkanto-oikeuden rajoittamiseen sekä yhteisöllisyyden rapauttamiseen tyyliin Iso-Britannia. Vierasperäisten lakikohtelu on edelleen lievempää kuin aluperäisväestön.
Systeemin kyky paitsi lahjoa enemmistö hiljaiseksi myös pitää yllä muuta kuin näennäistä sosiaaliturvajärjestelmää rapautuu vääjäämättä samalla kun julkinen tiedonvälitys muuttuu yhä enemmän viihdepainotteiseksi ja vääristyneemmäksi. "Väärät" mielipiteet ovat varma keino menettää jatko-opiskelupaikkansa ja mikä tahansa systeemin kontrolloima työura, myöhemmin lähellä vaihetta 3 jopa vapautensa.
Tässä vaiheessa systeemi varautuu spontaaneihin mellakoihin ja eliitti eristäytyy lopullisesti kansasta. Eliitin edustajilla on käytössään yksityisiä poliisivoimia, joita ei pidä otteiltaan sekoittaa nykyisiin metrovartijoihin.
Jos vastarintaa on valmisteltu jo vaiheen 1 aikana niin nuo valmistelut alkavat kantaa hedelmää. Koossa on monimuotoinen ja -toiminen liike, joka suurelta osin tyytyy organisoimaan systeemin ulkopuolelle päätyneitä, mutta kykenee jo luomaan sitä oikeutta, jota systeemi ei kykene eikä edes halua luoda. Ensimmäiset kansantuomiostuimet ja pimeä rinnakkaistalous ovat todellisuutta lähestyttäessä vaihetta 3. Eliitin johtokerros alkaa emigroitua lisääntyvän terrorismin vuoksi ja paikallisia "rotusotia" käydään .Vallankumousliike kykenee yhä koveneviin ja armottomampiin iskuihin joiden uhriluku joissain tapauksissa nousee satoihin.
Vaihe 3.
Eliitin kyky pitää systeemiä pystyssä on rapautunut. Se on hävinnyt sodan suomalaisten sielusta ja toteaa klienteelinsäkin kurittomaksi roskajoukoksi, jonka lahjominen ylittää päivä päivältä sen voimavarat.
Globaali isoveli ei voi juuri auttaa , sillä logistiikka ja talous ovat alkaneet globaalistikin murtua ja rajallisia resursseja tarvitaan systeemin sydänalueitten pystyssäpitoon ja itseasiassa täkäläinen eliitti ja systeeminosa joutuu luovuttamaan resursseja muille.
Systeemi on jäämässä alakynteen ja lopputulos on totaalinen verilöyly, joka tuhoaa sen ja luo uuden järjestyksen. Hinta tulee olemaan kamala ja ensimmäiset vuodet uudessa järjestyksessä täynnä kauhuja ja nälänhätää systeemin rippeiden turvautuessa ulkoisen systeemin viimeisten linnakkeiden sitä tukiessa terroriin ja sabotaasiin kaikista kansantuomiostuinten, suojeluskunnan ja leirihallinnon ponnisteluista huolimatta, mutta jos vallankumouksellisilla on rohkeutta, niin lähes koko sivilisaation tuhoutuessa ja muuttuessa muutamassa vuosikymmenessä rautakautiseksi kannibaalibarbariaksi, niin kansamme ja ehkä jotkin muutkin jäävät eloon.
Viisi ensimmäistä vallankumouksen jälkeistä vuotta ovat ratkaisevia ja jos kumous on ajoitettu oikein, niin ns. varjot alkavat väistyä- hitaasti, mutta varmasti.
Vaihe 4.
Suomea hallitsee uusi eliitti, joka on syntynyt vallankumouksesta ja sen toteutajista. Ennenpitkää syntyy uusi sivilisaatio uusine päämäärineen, mutta tämän ajan ennustaminen on mahdottomuus!
Robespierre
http://www.network54.com/Forum/171225/message/1182122052/Kansallinen Vallankumous vaiheineen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isänmaallisen vallankumouksen jälkeen valittavan väliaikaisen hallituksen kokoonpanoksi on ehdotettu kentällä seuraavaa:
Pääministeri: Väinö Kuisma
Valtiovarainministeri: Olavi Mäenpää
Ulkoasiainministeri: Klaus von Grevendorp
Sisäasiainministeri: Esa Taberman
Propaganda- ja viestintäministeri: Seppo Lehto
Oikeusministeri: Jani Alander
Puolustusministeri: Kai Mikael Aalto
Opetusministeri: Olavi Koskela
Työministeri: Janne Rasinpuro
Kulttuuriministeri: Tony Halme
muut paikat toistaiseksi täyttämättä, ehdotuksia?
että Halla-ahon nimi puuttuu! Omatkin ovat hänet jo hyljänneet, eikä eiran tyttikään taida enään kannikkaa tarjota lohdukkeeksi.
Lapsiasiainvaltuutettu Jammu Siltavuori?