Veikko Vennamo aikoinaan syytti valtapuolueita ”pelin politiikasta”. Hän oli sitä mieltä, että noiden puolueiden ”seteliselkärankaiset” johtajat pelaavat vain äänestäjillä käyttäen näiden hyväuskoisuutta moraalittomasti vain puolueittensa ja itsensä etujen ajamiseen kansasta ja sen tarpeista itse asiassa vähät välittäen. Siinä hän taisi olla paljolti oikeassa. Sen sijaan hän oli väärässä väitteessään ”kyllä kansa tietää”. Kansa ei tiennyt tai ei ainakaan halunnut uskoa asian niin olevan, koskapa äänesti aina vain noita samoja ”pelin poliitikkoja”. Tosin Vennamo itse sai aina rutkasti ääniä ja parissa vaaleissa myös hänen puolueensa, joka sitten tuhosi itsensä.
Pelin politiikka on aina kuulunut Keskustan eli tuttavallisemmin kepun julkikuvaan. Se politiikka on synnyttänyt uusia verbejäkin, kuten aikoinaan ”kekkuloida” ja viime aikoina ”pekkaroida” ja ”hyssälöidä” ja monia muita siinä välissä. Se on liimannut puolueen kylkeen myös kyltin ”kepu pettää aina”.
Kepun kannattajissa on eniten niitä, jotka suorastaan ihailevat tuollaista ”pelin politiikkaa”. Mikä sitten lienee syytä, mikä seurausta, eli onko kepu tullut niin ”kieroksi” siksi, että sen kannattajissa on niin paljon ”kieroja”, vai ovatko kannattajat ”kieroutuneet”, koska on niin ”kiero” se puolue, jota he uskollisesti kannattavat? Turhapa tuolla on spekuloida, mutta täälläkin nähty tosiasia on, että mitä kiihkeämpi puolueen kannattaja on, sitä suuremmin hän arvostaa puolueensa kieroimpia poliitikkoja – vaikkapa Kekkonen, Väyrynen ja Jäätteenmäki esimerkkeinä – ja niiden tekemiä ”kupruja”, jotka kuitenkin moraalin, isänmaallisuuden ja jopa laillisuuden kannalta olisivat tuomittavia.
Hyvin kepu pelasi viime vaaleissakin toimimalla niin, että se sai kokoomuksen ja demarit kokemaan toisensa päävastustajikseen. Kun niin paljon enemmän olisi ollut perusteltuja syitä sille, että nuo molemmat olisivat nähneet kepun päävastustajakseen. Ovathan kyseessä puolueet, joiden kannattajakunta on alueellisesti, ammatillisesti ja maailmankatsomuksellisestikin paljon homogeenisempaa kuin kummankaan puolueen kannattajakunta kepun kannattajakunnan kanssa. Kokoomus höynähti tyhjään porvarillisuus-fraasiin, jonka kepu ilmeisen taitavasti ujutti syötiksi. Samalla kepu sai demarit siihen uskoon, että se olisi sille sittenkin mieluisampi hallituskumppani, ja niinpä demarit hallitushaluissaan suuntasi kokoomusta vastaan tykistönsä, joka kuitenkin ampui vain ns. räkäpäitä, eli paukkupatruunoita. Ja sai niistä sälöt silmilleen.
Eipä se kepu ollut ainoa, joka pelasi äänestäjillä viime vaaleissa. Kokoomuksen peli taisi sittenkin olla vielä onnistuneempaa. Ja myös tuomittavampaa, koska se ilmeisesti pelasi yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilla ja/tai kaltoimmin kohdelluilla. Kuten eläkeläisillä ja sairaanhoitajilla. Kokoomuksen lupauksista eläkeläisille ja puolueen niistä jo pois luistelemisesta olen puhunut jo muutaman kerran, joten niistä ei nyt enempää. Mutta vähän muusta:
Ilkka-lehti näkyy olevan poikkeuksellisesti kovin rehellinen sanoessaan pääkirjoituksessaan: ”Näyttää todennäköiseltä, että pienipalkkaiset naisalat joutuvat jälleen kerran huomaamaan, että heidän työntekijöillään voidaan voittaa eduskuntavaalit mutta ei palkkakilpailua”. Lehti todennäköisesti ihan oikein ennakoi, että nuo alat – siis mm. sairaanhoitajat – joutuvat kaikkein heikompaan asemaan etujaan ajaessaan nyt, kun tupoa ei tule vaan mennään liittokohtaisiin sopimuksiin. Sehän on nimenomaan kokoomuksen tahto.
Kauppalehti ennustaa teknologiateollisuuden ja eräiden voimakkaimpien teollisuusalojen sopimusten johtavan ylimitoitettuihin palkankorotuksiin, jotka kylvävät inflaatiokierteen siemenen ja kaventavat valtion suhdannepoliittista liikkumavaraa, jolloin lopullisesti sinetöityy niin eläkeläisten, sairaanhoitajien kuin muidenkin heikompivoimaisten jääminen yhä enemmän jälkeen vahvemmista. Taitavat siinä silloin olla vaaravyöhykkeessä myös kepun peruskannattajat eli maanviljelijät, kun samanaikaisesti on EU:nkin taholta tulevina paineita järjettömän suurien tukiaisten pienentämiseen. Että pelasikohan kepu nyt sittenkään kovin viisaasti?
Huvittavaa on, miten sdp nyt ”totuuskomissionsa” tuloksena ilmoittaa analysoineensa tappionsa yhdeksi suureksi syyksi kokoomuksen odottamattoman käyttäytymisen! Niin kuin tuosta käyttäytymisestä ei olisi saatu viitteitä jo paljon ennen vaaleja. Ja niin kuin sdp itse ei olisi sitä käyttäytymistä lietsonut antamalla kuvaa, että kokoomus on sen päävastustaja. Tosin komissio myöntää myös sen, että sdp ei huomannut maailman muuttumista ympärillään ja että se tiennyt kävikö se pääministerivaaleja vai ei, kun asetti Heinäluoman ehdokkaaksi Helsingissä eikä Uudellamaalla, jossa hänet olisi punnittu Vanhasta vastaan. Olisi voinut voittaakin tämän, joskaan Niinistölle ei olisi mahtanut mitään. Helsingissä Heinäluoma jäi Tuomiojan varjoon. Eli sdp ”pelasi” kaikkein heikoimmin, mutta ei suinkaan moraalisista tai muista hyvistä vaikuttimista, vaan taitamattomuuttaan, jota se nyt harmittelee.
Sdp ilmoittaa nyt ohjenuorakseen ”kolmen iin politiikan”, eli sen politiikassa pitää olla tulevaisuudessa iloa, intohimoa ja itseluottamusta. Aamuisessa Hesarissa on hyvä Karlssonin piirros, jossa Heinäluoma ja Kalliomäki astelevat rinnakkain ja Kalliomäki raporttiaan hyvin synkästi tuijottaen sanoo yhtä synkän näköiselle Heinäluomalle: ”Eespäin vain iloisina ja intohimoisina”. Siinäpä sitä on kerrakseen haastetta demarien johtokaksikolle ja puolueen muillekin keulakuville. Puolueen pitää löytää hyvin kuivia sytykkeitä jos se saa nyt menettämänsä kannattajat uudelleen palamaan se puolesta, ja muiden sytyttäminen voi olla vielä vaikeampaa.
Mutta siinähän pelaavat pelejään nuo puolueet, joihin jokaiseen lienee uskonsa jokseenkin kokonaan menettänyt yhä useampi tarpeeksi kauan niiden toimintaa seurannut ihminen, jolla on silmät, korvat ja aivot ja kahlitsematon vapaus niiden käyttämiseen. Hän voi tulla vain samaan tulokseen kuin Omar Khaijam jo lähes tuhat vuotta sitten:
Kun pari, kolme aasia nyt ohjaa maailmaa,
ja niiden tylsyys suunnaton älystä käydä saa,
niin se on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu.
Entäs sitten? Enintään se ehkä naurattaa!
Pelin politiikka on aina kuulunut Keskustan eli tuttavallisemmin kepun julkikuvaan. Se politiikka on synnyttänyt uusia verbejäkin, kuten aikoinaan ”kekkuloida” ja viime aikoina ”pekkaroida” ja ”hyssälöidä” ja monia muita siinä välissä. Se on liimannut puolueen kylkeen myös kyltin ”kepu pettää aina”.
Kepun kannattajissa on eniten niitä, jotka suorastaan ihailevat tuollaista ”pelin politiikkaa”. Mikä sitten lienee syytä, mikä seurausta, eli onko kepu tullut niin ”kieroksi” siksi, että sen kannattajissa on niin paljon ”kieroja”, vai ovatko kannattajat ”kieroutuneet”, koska on niin ”kiero” se puolue, jota he uskollisesti kannattavat? Turhapa tuolla on spekuloida, mutta täälläkin nähty tosiasia on, että mitä kiihkeämpi puolueen kannattaja on, sitä suuremmin hän arvostaa puolueensa kieroimpia poliitikkoja – vaikkapa Kekkonen, Väyrynen ja Jäätteenmäki esimerkkeinä – ja niiden tekemiä ”kupruja”, jotka kuitenkin moraalin, isänmaallisuuden ja jopa laillisuuden kannalta olisivat tuomittavia.
Hyvin kepu pelasi viime vaaleissakin toimimalla niin, että se sai kokoomuksen ja demarit kokemaan toisensa päävastustajikseen. Kun niin paljon enemmän olisi ollut perusteltuja syitä sille, että nuo molemmat olisivat nähneet kepun päävastustajakseen. Ovathan kyseessä puolueet, joiden kannattajakunta on alueellisesti, ammatillisesti ja maailmankatsomuksellisestikin paljon homogeenisempaa kuin kummankaan puolueen kannattajakunta kepun kannattajakunnan kanssa. Kokoomus höynähti tyhjään porvarillisuus-fraasiin, jonka kepu ilmeisen taitavasti ujutti syötiksi. Samalla kepu sai demarit siihen uskoon, että se olisi sille sittenkin mieluisampi hallituskumppani, ja niinpä demarit hallitushaluissaan suuntasi kokoomusta vastaan tykistönsä, joka kuitenkin ampui vain ns. räkäpäitä, eli paukkupatruunoita. Ja sai niistä sälöt silmilleen.
Eipä se kepu ollut ainoa, joka pelasi äänestäjillä viime vaaleissa. Kokoomuksen peli taisi sittenkin olla vielä onnistuneempaa. Ja myös tuomittavampaa, koska se ilmeisesti pelasi yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilla ja/tai kaltoimmin kohdelluilla. Kuten eläkeläisillä ja sairaanhoitajilla. Kokoomuksen lupauksista eläkeläisille ja puolueen niistä jo pois luistelemisesta olen puhunut jo muutaman kerran, joten niistä ei nyt enempää. Mutta vähän muusta:
Ilkka-lehti näkyy olevan poikkeuksellisesti kovin rehellinen sanoessaan pääkirjoituksessaan: ”Näyttää todennäköiseltä, että pienipalkkaiset naisalat joutuvat jälleen kerran huomaamaan, että heidän työntekijöillään voidaan voittaa eduskuntavaalit mutta ei palkkakilpailua”. Lehti todennäköisesti ihan oikein ennakoi, että nuo alat – siis mm. sairaanhoitajat – joutuvat kaikkein heikompaan asemaan etujaan ajaessaan nyt, kun tupoa ei tule vaan mennään liittokohtaisiin sopimuksiin. Sehän on nimenomaan kokoomuksen tahto.
Kauppalehti ennustaa teknologiateollisuuden ja eräiden voimakkaimpien teollisuusalojen sopimusten johtavan ylimitoitettuihin palkankorotuksiin, jotka kylvävät inflaatiokierteen siemenen ja kaventavat valtion suhdannepoliittista liikkumavaraa, jolloin lopullisesti sinetöityy niin eläkeläisten, sairaanhoitajien kuin muidenkin heikompivoimaisten jääminen yhä enemmän jälkeen vahvemmista. Taitavat siinä silloin olla vaaravyöhykkeessä myös kepun peruskannattajat eli maanviljelijät, kun samanaikaisesti on EU:nkin taholta tulevina paineita järjettömän suurien tukiaisten pienentämiseen. Että pelasikohan kepu nyt sittenkään kovin viisaasti?
Huvittavaa on, miten sdp nyt ”totuuskomissionsa” tuloksena ilmoittaa analysoineensa tappionsa yhdeksi suureksi syyksi kokoomuksen odottamattoman käyttäytymisen! Niin kuin tuosta käyttäytymisestä ei olisi saatu viitteitä jo paljon ennen vaaleja. Ja niin kuin sdp itse ei olisi sitä käyttäytymistä lietsonut antamalla kuvaa, että kokoomus on sen päävastustaja. Tosin komissio myöntää myös sen, että sdp ei huomannut maailman muuttumista ympärillään ja että se tiennyt kävikö se pääministerivaaleja vai ei, kun asetti Heinäluoman ehdokkaaksi Helsingissä eikä Uudellamaalla, jossa hänet olisi punnittu Vanhasta vastaan. Olisi voinut voittaakin tämän, joskaan Niinistölle ei olisi mahtanut mitään. Helsingissä Heinäluoma jäi Tuomiojan varjoon. Eli sdp ”pelasi” kaikkein heikoimmin, mutta ei suinkaan moraalisista tai muista hyvistä vaikuttimista, vaan taitamattomuuttaan, jota se nyt harmittelee.
Sdp ilmoittaa nyt ohjenuorakseen ”kolmen iin politiikan”, eli sen politiikassa pitää olla tulevaisuudessa iloa, intohimoa ja itseluottamusta. Aamuisessa Hesarissa on hyvä Karlssonin piirros, jossa Heinäluoma ja Kalliomäki astelevat rinnakkain ja Kalliomäki raporttiaan hyvin synkästi tuijottaen sanoo yhtä synkän näköiselle Heinäluomalle: ”Eespäin vain iloisina ja intohimoisina”. Siinäpä sitä on kerrakseen haastetta demarien johtokaksikolle ja puolueen muillekin keulakuville. Puolueen pitää löytää hyvin kuivia sytykkeitä jos se saa nyt menettämänsä kannattajat uudelleen palamaan se puolesta, ja muiden sytyttäminen voi olla vielä vaikeampaa.
Mutta siinähän pelaavat pelejään nuo puolueet, joihin jokaiseen lienee uskonsa jokseenkin kokonaan menettänyt yhä useampi tarpeeksi kauan niiden toimintaa seurannut ihminen, jolla on silmät, korvat ja aivot ja kahlitsematon vapaus niiden käyttämiseen. Hän voi tulla vain samaan tulokseen kuin Omar Khaijam jo lähes tuhat vuotta sitten:
Kun pari, kolme aasia nyt ohjaa maailmaa,
ja niiden tylsyys suunnaton älystä käydä saa,
niin se on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu.
Entäs sitten? Enintään se ehkä naurattaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokeneen näkijän ja ajattelijan puhetta. Sellaista puoluepolitiikka on. Ei siihen voi kiinnittyä kukaan itseään tarpeeksi arvostava.
Kuitenkin se on eniten juuri meidän tavallisten ihmisten syytä. Vaaleista toisiin annamme suurimman kannatuksemme parhaille poliittisille pelaajille, emme pystyvimmille ja rehellisimmille asioittemme ajajille.
Yhä useammat kuitenkin jo näkevät puoluepolitiikan luonteen. Siksi äänestysaktiivisuus laskee vaali vaaleilta. Se on tietenkin tappio demokratialle ja antaa aina vaan enemmän valtaa noille pelureille.
Tympäisevää, ei voi muuta sanoa puoluepolitiikasta.
...väitti aikoinaan Hannu Salama erään kirjansa nimellä. Mutta vaikuttaa kyllä siltä, että suurin osa poliittisen näyttämön katsojista on kuurosokeita.
Kiitos mielipiteestäsi!