Pisteiden vähennys

kokeilen. Kyllä meinasin ihan puhdasta C opetella.

Ohjelmoinnissa haastavinta on löytää *järkevä* ratkaisu ongelmalle. Järkevän ratkaisun kirjoittaminen käytettävällä ohjelmointikielellä ei ole siihen verrattuna enää isokaan juttu.

Piru_ lähetti hyvän esimerkin järjettömästä ratkaisusta. Jos tehtävänä on löytää taulukosta suurin ja pienin alkio, on melkoinen ylilyönti mennä järjestämään taulukko sitä varten. Jos C-ohjelmassa pitäisi järjestää taulukko, sitä varten on olemassa qsort-funktio. Ja jos sitä ei jostain syystä saisi käyttää, kaikkien kädellisten ohjelmoijien pitäisi toteuttaa jokin järkevä järjestysalgoritmi (edes http://en.wikipedia.org/wiki/Insertion_sort) eikä mitään bubble sorttia.

Hyvän ohjelmoijan ohjelmakoodi tekee sen mitä on pakko, eikä yhtään ylimääräistä. Kaikki ylimääräinen nimittäin tuo koodiin turhaa monimutkaisuutta, mistä seuraa vain turhia virheitä, suorituskykyongelmia ja vähänkin isommassa projektissa ylläpitokelvoton lopputulos.

Suurimman ja pienimmän alkion etsimiseksi riittää käsitellä jokainen alkio vain yhden kerran. Alkioiden läpikäynnin aikana pidetään kirjaa suurimmasta ja pienimmästä nähdystä alkiosta. Jos käsiteltävänä oleva alkio on pienempi kuin pienin siihen asti nähty, päivitetään pienintä nähtyä alkiota. Vastaavasti käsiteltävänä olevaa alkiota voidaan verrata myös suurimpaan alkioon.

Fiksut huomaavat, ettei käsiteltävää alkiota tarvitse aina verrata sekä suurimpaan että pienimpään nähtyyn alkioon, vaan joissain tilanteissa toinenkin riittää.

azk.py kirjoitti:

Ohjelmoinnissa haastavinta on löytää *järkevä* ratkaisu ongelmalle. Järkevän ratkaisun kirjoittaminen käytettävällä ohjelmointikielellä ei ole siihen verrattuna enää isokaan juttu.

Piru_ lähetti hyvän esimerkin järjettömästä ratkaisusta. Jos tehtävänä on löytää taulukosta suurin ja pienin alkio, on melkoinen ylilyönti mennä järjestämään taulukko sitä varten. Jos C-ohjelmassa pitäisi järjestää taulukko, sitä varten on olemassa qsort-funktio. Ja jos sitä ei jostain syystä saisi käyttää, kaikkien kädellisten ohjelmoijien pitäisi toteuttaa jokin järkevä järjestysalgoritmi (edes http://en.wikipedia.org/wiki/Insertion_sort) eikä mitään bubble sorttia.

Hyvän ohjelmoijan ohjelmakoodi tekee sen mitä on pakko, eikä yhtään ylimääräistä. Kaikki ylimääräinen nimittäin tuo koodiin turhaa monimutkaisuutta, mistä seuraa vain turhia virheitä, suorituskykyongelmia ja vähänkin isommassa projektissa ylläpitokelvoton lopputulos.

Suurimman ja pienimmän alkion etsimiseksi riittää käsitellä jokainen alkio vain yhden kerran. Alkioiden läpikäynnin aikana pidetään kirjaa suurimmasta ja pienimmästä nähdystä alkiosta. Jos käsiteltävänä oleva alkio on pienempi kuin pienin siihen asti nähty, päivitetään pienintä nähtyä alkiota. Vastaavasti käsiteltävänä olevaa alkiota voidaan verrata myös suurimpaan alkioon.

Fiksut huomaavat, ettei käsiteltävää alkiota tarvitse aina verrata sekä suurimpaan että pienimpään nähtyyn alkioon, vaan joissain tilanteissa toinenkin riittää.

#include
#include

/*
* "Mäkihyppypistelasku"
*/
float laske_tulos(const float taulukko[], unsigned koko)
{
float min = taulukko[0];
float max = taulukko[0];
float piste, summa = 0;
unsigned i;

for (i=0; i max) max = piste;
else if (piste < min) min = piste;
}

return (summa - max - min);
}

/*
* Testi ohjelma.
*/
int main(void)
{
const float PISTEET[] = {15.5f, 16.2f, 17.2f, 15.0f, 16.6f};
const unsigned MAARA = sizeof(PISTEET) / sizeof(float);

float tulos = laske_tulos(PISTEET, MAARA);

printf("tulos %.2f", tulos );

assert(tulos == 48.30f);

return 0;
}

ps. Oikeassa softassa pisteet taulukkoa ei luonnollisestikkaan määritellä kiinteäksi ("rom") 'const' etuliitteellä (eikä yleensä täten nimetä vain isoilla kirjaimilla).