tikulla silmään.Mutta kumminkin 1940-1950 luvuilla kaikki olivat ainakin maaseudulla yhtä köyhiä.Kylällä Kunnanlääkäri,nimismies,kirkkoherra,pankinjohtaja,metsäyhtiönherra ja kauppias jotka olivat sitä rikkaampaa porukkaa.Mutta muuten kaikki olivat sitä tasasen köyhää porukkaa.Kodit olivat silti kodikkaita ja puuroa ja perunaa ja ruskeaa kastiketta ja tinkimaitoa oli ruokapöydässä.Muistelen, että sunnuntaina syötiin lihapullia ja 300 g annoksesta äiti teki 6 henkiselle perheelle ne pullat.Taisi olla jatkeena sitä aamullista kaurapuuroa.Lauantai-iltana sai näkkärin päälle lauantaimakkarasiivun, mutta senkin äiti oli puolittanut.Jos joskus sai kananmunaa keitettynä niin sekin oli puolitettu tai valmiiksi siivutettuna jokaisen lautasella se puolikas.Kaikki oli kyllä tarkkaan mitotettu ja kukaan ei saanut ylimääräisiä paloja.Ei osattu kyllä vaatiakaan kun ei oltu parempaan opittu.
Nykyään muuten mieheni kanssa ostetaan 300 g paistijauhelihaa ja syödään se kahteen pekkaan kahdella eri ateriakerralla.Ihan niinkuin ei vähempikin riittäisi meille möhömahoille.
On siitä niukasta lapsuudesta minulle jäänyt ainakin se, etten keittele turhan isoja ruoka-annoksia koska mikään ei tunnu niin pahalta kuin heittää ruokaa roskiin.
Nykyään muuten mieheni kanssa ostetaan 300 g paistijauhelihaa ja syödään se kahteen pekkaan kahdella eri ateriakerralla.Ihan niinkuin ei vähempikin riittäisi meille möhömahoille.
On siitä niukasta lapsuudesta minulle jäänyt ainakin se, etten keittele turhan isoja ruoka-annoksia koska mikään ei tunnu niin pahalta kuin heittää ruokaa roskiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näitä muisteloita lukiessani ja uutiskuvia muun maailman varattomista katsellessani se, että suomalainen köyhä saattaa sittenkin olla aika rikas, kun häntä verrataan ihmisiin, joilla ei todellakaan ole mitään ... ei yhtään mitään.
En silti hereä urputtamasta niin omasta rahapulastani kuin toimeentuloetuuksiin ja osa-aikatyössäkäyntioikeuksiin suunnitelluista heikennyksistä. Se, että lakkaisin vaalimasta omia oikeuksiani, ei näet auttaisi maailman mitä osattomimpia millään tavoin.
Samoja latusia pitkin elämä kulki useammassakin perheessä.
Paitsi sunnuntaisin ei syöty lihapullia.
Ehkä kerran kuukaudessa mutta tuo 300g on sama.
Puuron tähteet, keitetyt perunat ym. pantiin jatkeeksi.
Itsestään selvää oli myös työhön osallistuminen.
Alle 10-vuotisena talvella pari, kolme kertaa viikossa halkokuurissa.
Isäukko hankki minulle hieman pienemmän sahan ja kirveen että pystyin tekemään klapit.
Samoin talvella, pyryn jälkeen herätettiin ammulla 5:n tietämissä lumitöihin avaamaan 300m pitkää tieuraa.
Oma, pienempi lapio.
Kesällä veden kanto mansikkamaalle, kitkeminen ym.
11-vuotisena yksin saareen propsin kuorintaan. Havumaja, hopa, ruisleipää, teetä, sokeria, voita, hevosenlihasäilykettä.
14-vuotisena ensimmäinen koko kesäloma gutsetin hommissa verokirjalla. 8:n tunnin työpäivät.
15-vuotisena opettelin hitsaamaan.
12-vuotta meni ennen ensimmäistä kesälomaa, päivääkään.
Ainoa asia mikä vitutti oli se että tilipussit piti viedä muorille avaamattomina. Jokainen markka piti perustellen kerjätä.
Puoli vuotta ennen inttiin menoa pääsin ruokarahalle.
1963 200mk/kk.
Ruokaa emme heitä vieläkään pois. Muutama sielu epäilee voiko kaksi ihmistä syödä max. 200E/kk.
Kyllä voi ja riittävän monipuolisesti ja terveellisesti.
Valtaosaa niukkuuden valittajista en osaa ottaa tosissani.
En kaipaa paluuta menneeseen mutta joku tolkku pitäisi kuitenkin olla.
Eivät ihmiset valita todellista niukkuuttaan vaan sitä että jollain on enemmän kuin heillä.
Paneutuisivat todellisiin tarpeisiinsa!
nuori niin silloin nuija-sodan aikaa.
Vittu kuka jaksaa noita vanhoja juttuja.
Herätkää jo sieltä aatamin ajoista.