Kun tässä alan valmistautua omaan toivottavasti hauskaksi muodostuvaan juhannukseeni, niin toivottelen samaa myös muille saittilaisille! Saatteeksi muutama ajatus, joissa on myös keskustan politiikkaa – minkä sheriffi huomatkoon!
Onko todella niin, että puoluepolitiikalla ei ole juuri merkitystä talouspolitiikkaamme? Sellaisen käsityksen saa aihetta koskevaan avaukseeni tulleista asiallisimmin ja perustelluimmin esitetyistä vastineista. Eikö siis täällä niin suurena vaikuttajana pidettävällä keskustankaan politiikalla ole tuossa suhteessa juuri mitään merkitystä? Ei sitä kepulaisten väittämää hyvää, mutta ei myöskään ei-kepulaisten pelottelemaa pahaa?
No, onhan kyllä eräissä vastineissa oltu sitä mieltä, että keskustan politiikka olisi ollut ja on edelleen haitallista, koska kepu suhtautuu ainakin kahta muuta suurta puoluetta nurjamielisemmin EU:iin, jonka merkitys kuitenkin nähdään hyvin tärkeäksi. Kepu ei halua Suomen pyrkivän siellä ”ytimiin” vaan pysyvän ulkokehällä. Silloin ei pitäisi odottaa olla ensimmäisten joukossa sieltä saataviin hyötyihinkään, mm. tukiaisiin nähden. Kepu lienee noista puolueista varauksellisin myös laajemmassa globalisaatiossa etenemiseen, koska siellä perinteisesti hieman oudoksutaan ja pelätäänkin kaikkea ulkoista, ja arkaillaan mennä reippaasti suureen maailmaan, jota globalisaation hyötyihin pääseminen edellyttää.
Siis parhaissa ja perustelluimmissa esityksissä varsin yleisesti nähtiin pitkäaikaisen voimakkaan talouskasvumme aiheutuneen ja aiheutuvan enemmän muista kuin kotimaisista tekijöistä, joista tärkeimpänä nähtiin Aasian ja etenkin Kiinan voimaksa talouskasvu. Sen nähtiin tarjonneen ja yhä tarjoavan meidän tuotteillemme ja osaamisellemme ylipäätään uusia markkinoita ja siellä suurenevien rahavirtojen ja –varantojen nähtiin hyödyttävän suuresti myös meitä mm. pörssien ja rahastojen kautta. Ihmeen vähän kiinnitettiin huomiota siihen, että tuo Aasian kasvu on vienyt meiltä myös paljon työpaikkoja. Mikä sen merkitys lopulta mahtaa olla?
Kotimaisen politiikan osuus nähtiin merkittävimmäksi kasvun edellytysten luojana kotimaassa, joskin näkemykset olivat ristiriitaisia. Joidenkin mielestä sosialidemokraattien pyrkimykset ovat olleet talouskasvun kannalta vain haitallisia, toisten mielestä hyödyllisiä mm. laaja-alaisten maltillisten palkkaratkaisujen (tupo) kautta, joiden merkitys nähtiin paitsi työllisyyttä lisäävänä myös inflaatiota hillitsevänä, ja ehkä tärkeimpänä sen tuloerojen holtitonta kasvua hillitsevä vaikutus ja laajempikin sosiaalinen aspekti eli järjestövoimaltaan heikommassa asemassa olevien tasapuolisempi kohtelu. Itse olen taipuvainen tuohon käsitykseen, sillä pelkäänpä liittokohtaisten ratkaisuin nyt päästävän irti voimat, jotka johtavat inflaatioon, joka kaksinkertaistaa heikompivoimaisten taakan, kun nämä jäävät alakynteen jo palkkaratkaisuissa.
No, pitäisiköhän ymmärtää täällä liikkuvien kepulaisten sisimmässään ajattelevan, että heidän puolueellaan sittenkin on ollut kovin haitallinen vaikutus, mutta ei riittävä, kun myönteinen kehitys on tapahtunut siitä huolimatta? Tällaista voisi päätellä siitä, että tuollekin avaukselle on tullut melkoisesti törkeilyjä, joiden lähettäjien poliittiset mieltymykset eivät jää epäselviksi. Kyllä ne ovat niitä kepulandian peräkamarien poikia, joiden kirjoitustaitokin jo osoittaa peruskoulunkin jääneen kesken ja osattomuuden kaikesta muusta sivistyksestä olevan vielä syvempää, ja ehkä se on sellaine katkeruuden lähde, josta tuollaista pulppuaa.
Se kyseessä oleva avaukseni on siirretty yleisen politiikan saitille, mutta tästä linkistä sinne pääsee:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&posting=22000000027156073
Niin, on taas yksi juhannus edessä, minulle jo 71 järjestyksessä, kun muutaman päivän kuluttua mittariin tulee jo 72 vuotta. Monenlaisia juhannuksia muistuu mieleen, hyvin monenlaisia. Lapsuuden juhannukset juhannuskoivuineen ja sisälle pirttiin kannettuine lehdeksineen, joista hyvin suuresti poikkesivat ensimmäiset juhannukseni täällä Stadissa. Sitten oli yksi juhannus Lapissa, ja se ei ollut aikanaan hauska, eikä sen muisto vieläkään huvita. Taidanpa laittaa siitä kertovan pätkän muistelmistani loppuun. Santahaminassa oli aina varuskunnan juhannusjuhlat Itälinnakkeella, ja niihin lähes aina perheeni kanssa osallistuin. Lähi-idässä olen viettänyt vain kaksi juhannusta, kun Siinailta kävin täällä Suomessa juhannuslomalla (Vappuja ja pääsiäisiä vietin siellä muuten neljä). Edesmenneen vaimoni kanssa vietimme toistakymmentä juhannusta Iissä, hänen vanhempiensa Ii-jokisuulla sijainneella huvilalla, jossa vaimoni oli kaikki lapsuutensa ja varhemman nuoruutensa kesät viettänyt. Ja monta juhannusta olen ollut matkoilla muuallakin, yksin tai rakkaani kanssa, mm. 1988 Italiassa ja juhannusyönä olimme gondoliajelulla Venetsian kanaaleilla. Romanttista, vaikkemme enää ihan nuoria olleet! Mutta on tämä jo kolmas juhannus taas yksinkin.
Kotimaisemissa ja paljolti itseni kanssa seurustelklen menee tämä juhannus. Jos sää sallii saatan lähteä aattoiltana Seurasaareen katsomaan kokkoa ja juhlintaa, johon ehkä itsekin pääsen osallistumaan. Ja juhannuspäivänä tai sunnuntaina saatan käydä vaikkapa Suomenlinnassa tai Pihlajasaaressa, jon on oikein kaunis ja lämmin päivä. Vieraita minulle ei pitäisi nyt tulla eikä itselläni ole vierailuaikomuksia, kun melko pian juhannuksen jälkeen lähden sitten laajalle ”kotimaan kiertueelle”.
Siispä – Hauskaa juhannusta kaikille!
Tässäpä "loppukevennykseksi" se juhannusmuistoni Lapista, Savukosken Leukuhamarin kämpältä Kemijokivarresta toistakymmentä kilometriä Martista ylöspäin juhannuksena 1954:
Juhannuksen alla tuli kämpille viinatrokari. Minäkin ostin pullon pöytäviinaa. Sitä nautiskeltuani sorruin korttirinkiin, jossa hävisin kaikki rahani. Ja minun piti mennä juhannukseksi Rovaniemeen katsomaan tukkilaiskisoja! Vieläkin ahdistun muistaessani epätoivoisen mielialani.
En edes yritä kuvata niitä tunnelmia, mutta jos joku haluaa saada niistä käsityksen, lukekoon Kalle Päätalon ”Selkosen kansaa” sivuilta 166-281, jossa esiintyvän Kaukon koen syvästi omaksi itsekseni!
Laillani kävi myös eräälle savotalla olleelle Karstulan pojalle. Vietimme hänen kanssaan juhannusaaton ja -yön Kairijoen varressa kalastellen, ja näin pääsimme tuon kovan kokemuksen yli (tuolloin käytin ensimmäistä kertaa elämässäni harrilautaa, joka vetosiimalla rannalta ohjattuna pitää itsensä keskivirrassa ja kalastaa siihen kiinnitetyillä koukkusiimoilla). Kun tulimme juhannusiltana kämpille, meillä oli reput täynnä kalaa: haukea, harria ja tammukkaa. Niistä kämppäemännät tekivät maittavaa ruokaa koko porukalle.
Onko todella niin, että puoluepolitiikalla ei ole juuri merkitystä talouspolitiikkaamme? Sellaisen käsityksen saa aihetta koskevaan avaukseeni tulleista asiallisimmin ja perustelluimmin esitetyistä vastineista. Eikö siis täällä niin suurena vaikuttajana pidettävällä keskustankaan politiikalla ole tuossa suhteessa juuri mitään merkitystä? Ei sitä kepulaisten väittämää hyvää, mutta ei myöskään ei-kepulaisten pelottelemaa pahaa?
No, onhan kyllä eräissä vastineissa oltu sitä mieltä, että keskustan politiikka olisi ollut ja on edelleen haitallista, koska kepu suhtautuu ainakin kahta muuta suurta puoluetta nurjamielisemmin EU:iin, jonka merkitys kuitenkin nähdään hyvin tärkeäksi. Kepu ei halua Suomen pyrkivän siellä ”ytimiin” vaan pysyvän ulkokehällä. Silloin ei pitäisi odottaa olla ensimmäisten joukossa sieltä saataviin hyötyihinkään, mm. tukiaisiin nähden. Kepu lienee noista puolueista varauksellisin myös laajemmassa globalisaatiossa etenemiseen, koska siellä perinteisesti hieman oudoksutaan ja pelätäänkin kaikkea ulkoista, ja arkaillaan mennä reippaasti suureen maailmaan, jota globalisaation hyötyihin pääseminen edellyttää.
Siis parhaissa ja perustelluimmissa esityksissä varsin yleisesti nähtiin pitkäaikaisen voimakkaan talouskasvumme aiheutuneen ja aiheutuvan enemmän muista kuin kotimaisista tekijöistä, joista tärkeimpänä nähtiin Aasian ja etenkin Kiinan voimaksa talouskasvu. Sen nähtiin tarjonneen ja yhä tarjoavan meidän tuotteillemme ja osaamisellemme ylipäätään uusia markkinoita ja siellä suurenevien rahavirtojen ja –varantojen nähtiin hyödyttävän suuresti myös meitä mm. pörssien ja rahastojen kautta. Ihmeen vähän kiinnitettiin huomiota siihen, että tuo Aasian kasvu on vienyt meiltä myös paljon työpaikkoja. Mikä sen merkitys lopulta mahtaa olla?
Kotimaisen politiikan osuus nähtiin merkittävimmäksi kasvun edellytysten luojana kotimaassa, joskin näkemykset olivat ristiriitaisia. Joidenkin mielestä sosialidemokraattien pyrkimykset ovat olleet talouskasvun kannalta vain haitallisia, toisten mielestä hyödyllisiä mm. laaja-alaisten maltillisten palkkaratkaisujen (tupo) kautta, joiden merkitys nähtiin paitsi työllisyyttä lisäävänä myös inflaatiota hillitsevänä, ja ehkä tärkeimpänä sen tuloerojen holtitonta kasvua hillitsevä vaikutus ja laajempikin sosiaalinen aspekti eli järjestövoimaltaan heikommassa asemassa olevien tasapuolisempi kohtelu. Itse olen taipuvainen tuohon käsitykseen, sillä pelkäänpä liittokohtaisten ratkaisuin nyt päästävän irti voimat, jotka johtavat inflaatioon, joka kaksinkertaistaa heikompivoimaisten taakan, kun nämä jäävät alakynteen jo palkkaratkaisuissa.
No, pitäisiköhän ymmärtää täällä liikkuvien kepulaisten sisimmässään ajattelevan, että heidän puolueellaan sittenkin on ollut kovin haitallinen vaikutus, mutta ei riittävä, kun myönteinen kehitys on tapahtunut siitä huolimatta? Tällaista voisi päätellä siitä, että tuollekin avaukselle on tullut melkoisesti törkeilyjä, joiden lähettäjien poliittiset mieltymykset eivät jää epäselviksi. Kyllä ne ovat niitä kepulandian peräkamarien poikia, joiden kirjoitustaitokin jo osoittaa peruskoulunkin jääneen kesken ja osattomuuden kaikesta muusta sivistyksestä olevan vielä syvempää, ja ehkä se on sellaine katkeruuden lähde, josta tuollaista pulppuaa.
Se kyseessä oleva avaukseni on siirretty yleisen politiikan saitille, mutta tästä linkistä sinne pääsee:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&posting=22000000027156073
Niin, on taas yksi juhannus edessä, minulle jo 71 järjestyksessä, kun muutaman päivän kuluttua mittariin tulee jo 72 vuotta. Monenlaisia juhannuksia muistuu mieleen, hyvin monenlaisia. Lapsuuden juhannukset juhannuskoivuineen ja sisälle pirttiin kannettuine lehdeksineen, joista hyvin suuresti poikkesivat ensimmäiset juhannukseni täällä Stadissa. Sitten oli yksi juhannus Lapissa, ja se ei ollut aikanaan hauska, eikä sen muisto vieläkään huvita. Taidanpa laittaa siitä kertovan pätkän muistelmistani loppuun. Santahaminassa oli aina varuskunnan juhannusjuhlat Itälinnakkeella, ja niihin lähes aina perheeni kanssa osallistuin. Lähi-idässä olen viettänyt vain kaksi juhannusta, kun Siinailta kävin täällä Suomessa juhannuslomalla (Vappuja ja pääsiäisiä vietin siellä muuten neljä). Edesmenneen vaimoni kanssa vietimme toistakymmentä juhannusta Iissä, hänen vanhempiensa Ii-jokisuulla sijainneella huvilalla, jossa vaimoni oli kaikki lapsuutensa ja varhemman nuoruutensa kesät viettänyt. Ja monta juhannusta olen ollut matkoilla muuallakin, yksin tai rakkaani kanssa, mm. 1988 Italiassa ja juhannusyönä olimme gondoliajelulla Venetsian kanaaleilla. Romanttista, vaikkemme enää ihan nuoria olleet! Mutta on tämä jo kolmas juhannus taas yksinkin.
Kotimaisemissa ja paljolti itseni kanssa seurustelklen menee tämä juhannus. Jos sää sallii saatan lähteä aattoiltana Seurasaareen katsomaan kokkoa ja juhlintaa, johon ehkä itsekin pääsen osallistumaan. Ja juhannuspäivänä tai sunnuntaina saatan käydä vaikkapa Suomenlinnassa tai Pihlajasaaressa, jon on oikein kaunis ja lämmin päivä. Vieraita minulle ei pitäisi nyt tulla eikä itselläni ole vierailuaikomuksia, kun melko pian juhannuksen jälkeen lähden sitten laajalle ”kotimaan kiertueelle”.
Siispä – Hauskaa juhannusta kaikille!
Tässäpä "loppukevennykseksi" se juhannusmuistoni Lapista, Savukosken Leukuhamarin kämpältä Kemijokivarresta toistakymmentä kilometriä Martista ylöspäin juhannuksena 1954:
Juhannuksen alla tuli kämpille viinatrokari. Minäkin ostin pullon pöytäviinaa. Sitä nautiskeltuani sorruin korttirinkiin, jossa hävisin kaikki rahani. Ja minun piti mennä juhannukseksi Rovaniemeen katsomaan tukkilaiskisoja! Vieläkin ahdistun muistaessani epätoivoisen mielialani.
En edes yritä kuvata niitä tunnelmia, mutta jos joku haluaa saada niistä käsityksen, lukekoon Kalle Päätalon ”Selkosen kansaa” sivuilta 166-281, jossa esiintyvän Kaukon koen syvästi omaksi itsekseni!
Laillani kävi myös eräälle savotalla olleelle Karstulan pojalle. Vietimme hänen kanssaan juhannusaaton ja -yön Kairijoen varressa kalastellen, ja näin pääsimme tuon kovan kokemuksen yli (tuolloin käytin ensimmäistä kertaa elämässäni harrilautaa, joka vetosiimalla rannalta ohjattuna pitää itsensä keskivirrassa ja kalastaa siihen kiinnitetyillä koukkusiimoilla). Kun tulimme juhannusiltana kämpille, meillä oli reput täynnä kalaa: haukea, harria ja tammukkaa. Niistä kämppäemännät tekivät maittavaa ruokaa koko porukalle.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jormallekin. Eipä sitten riehaannuta liikaa. :)
Viimeinen päivystysjuhannus ja sitten sekin vaiva on ohi! Mökkirauhassa tätä vietetään. Rauhallista taitaa olla siellä läänimme pääkaupungin satamakaupungissakin. Kenties jopa "toimittajillakin" on juhlajuomaa sen verran, ettei tarvitse tulla palstoja pilaamaan.
Siellä Kairijoen varrella savotan pääpirtillä tuli asusteltua parina vuonna kymmenisen vuotta myöhemmin kuin sinä. Juhannusta en siellä koskaan viettänyt, ilmeisesti siksi että en eksynyt viinaan tai rahapeleihin vaan tyydyin pelailemaan tuppea ja sinkkiä ilman rahapanoksia.
Savottapappi, nyt jo edesmennyt myöhemmin demareiden kansanedustajaksi valittu Aimo Ajo kävi kyllä puhumassa miehille Joulun alla.
Hyviä Jussin Päiviä!
Juuri töistä tulleena luin viestit ja tämä oli ainoa vastaamisen arvoinen.
Hyvää Juhannusta sinullekin.
...toivotuksista tässä ketjussa ja myös viimeisistä puheenvuoroista tuolla tämän avuksen linkistä aukeavassa edellisessä avauksessani.
Nyt saatte kaikki olla minulta rauhassa arkipäiviin asti!
Siis vielä kerran: kaikille oikein mukavaa juhannusta!
Miekka näkyy olevan seinällä, mutta missä on se pistooli?
...puna-armeijalle!
tuo JKK. Pakko on myöntää. Siinä miehessä ovat ulkonäkö ja järki sopusoinnussa keskenään. Niinhän ne ovat kyllä kerikselläkin. Oivasta en tiedä, kun kuvaansa piilottelee. Voi olla juttujaan komeampikin.
upseeri,meidän oikeitten upseedeiden mielestä.
On vaan sellainen bingo bango bongo.Ei upseeri voi olla noin sokee maailman eikä suomen poliitiikasta.
Upseeri ei ole tuollainen puolueellinen olio,vaan aina ajan hermolla oleva yksilö,joka katsoo yhtaikaa itään sekä länteen .
Ei myöskään ole poliittisesti sitoutunut ,vaan kantaa vastuunsa alaisistaan puoluekantaa katsomatta.
Upseeristo on viksua väkeä,ei tyrkytä ajatuksiaan eikä itseään .OLEMME SOTAVÄEN RIKOSLAIN ALAISTA PORUKKAA .Aina valmiita puolustamaan maatamme,tulkoon vihollinen mistä suunnasta hyvänsä.
Oikealle ”upseedille”!
Jääkärimajuri Nikke Pärmi oli sodanaikaisen rangaistusvangeista kootun pataljoonan legendaarinen komentaja. Hän äänsi puheessaan t-kirjaimen d:ksi puhuen ”duoda, duoda”, mutta kyllä hänkin suomea oikein kirjoittaa osasi. Vaikka hän oli entiseltä ammatiltaan ”suudari”, oli hän käynyt kansakoulun ja ollut jääkärikoulutuksessa Saksassa ja oppinut myös saksan kielen.
Sinä ”upseedi” olet ilmeisesti joutunut jättämään kansakoulusikin kesken. Sinne ”rottakouluun” pääsemiseksi edellytettiin keskikoulun oppimäärää, mutta kyllä sinne ihan kansakoulupohjaltakin vielä aikoinani moni pääsi. Mutta voin vakuuttaa, että tuollaisella suomen kielellä – kieliopillisesti enempää kuin kirjoitustaidollisestikaan – ei varmasti olisi päässyt! Ja sitten sinä puhut ”meidän oikeiden upseedeiden” mielestä! Ei ”pohojalaanenkaan” sekoita noin karkeasti r- ja d-kirjainta, jos hän on kansakoulun oppimäärän hyväksytysti suorittanut. Peruskoulusta puhumattakaan. Ja Kadettikouluun pääsemiseksi vaadittiin sentään yo-tutkinto.
Mutta niin se on, että kun ihminen on oikein tyhmä, hän tulee sen ikään kuin iloiten ilmoittamaan sen myös melkoisesti muitakin kouluja kuin vain sen ”rottakoulun” käyneelle miehelle, joka on kahdeksattakymmentä vuotta jo elänyt eikä vain hengissä pysytellyt, ja niin ollen ollut hyvin monessa mukana ja nähnyt paljon tätä maailmaa ja monenlaisia ihmisiä. Harvoin kuitenkaan noin typeriä. Paitsi täällä – mutta tätähän ei elämäksi lasketa. Tämä on vain kepusaitti.
Kiitos, että tarjosit noin kivan kevennyksen juhannusaattoiltaani, jonka olen tarkoituksella viettänyt yksin kotonani paria tallettamaani elokuvaa ja vanhoja matkavideoitani katsellen ja niillä esiintynyttä edesmennyttä rakasta vaimoani muistellen ja siinä sivussa myös saunoen ja juhannukseen sopivaa iltapalaa siihen sopivine juomineen nauttien! Ja huomenna lähden sitten raitille – Suomenlinnaan tai Pihlajasaareen tai vain kaupungin terasseja katsastamaan!
Otsikkoon viitaten: tiedätkö, mitä ”dille” tarkoittaa stadin slangilla? Sinä olet sellainen!
Kai minä varsin hyvännäköinen olen ilman liittymää ikääni. Enhän minä vanhakaan ole, vain jo melko kauan elänyt. Siis elänyt, enkä vain hengissä pysytellyt. Elämä pitää viereänä mielen, ja siitä sitten hyötyy kroppakin!
Vai pitäiskö minun sanoa, että spriissä säilyy?
...kyllä minä sotilas- ja upseerivalani olen vannonut siniristilipullemme, jonka aattoiltana klo 18.00 vedin salkooni, jossa se hulmuaa juhannusiltaan klo 21.00 saakka.
Menepä profiililleni ja katso sieltä, mitä noistakin asioista ajattelen! Olen sielläkin ehdottoman rehellinen, sillä enhän minä ole kepulainen.
Kun nyt on Suomen lipun päivä, niin siispä:
Lippulaulu
Siniristilippumme, sulle
käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
on värisi puhtahat,
sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään vihki
sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs' käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme, sulle
valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin
...kun on siellä alempana, housussani!
Joo - vaihdoinpa taas kuvani, kun siinä edellisessä ylläni oli punaruutuinen paita, ja se saattoi antaa hieman liiaksi signaalia tiettyyn suuntaan. Kyllä tämä sini-valkoruutuinen on minulle symboolisesti oikeampi väri!
Pojantyttäreni pistäytyi luonani eilen, ja ihan tuolla tarkoituksella pyysin häntä ottamaan minusta tuon kuvan, jonka heti vaihdoin profiililleni. Hieman korjailin myös profiilini tekstiä.
Se nyt on vain sellaista leikkiä - kuten kaikki muukin täällä. Paitsi Oivan, Keriksen ja eräiden muiden kepulaisten mielestä!
koulutustasot,ja vähän enemmänkin.
Ehkä syynä näihin taiteellisiin kirjoituskuvioihin
on tuo juhannuksen mukanaan tuoma pieni riehakkuus.
Täällä kun on tanssittu juhlittu ja hiukan juotukin.
Älä nyt menetä yöunias vaikka et ihan joka paikassa paras olekkaan ja jos et ole sotilasurallasi tuon korkeammalle päässytkään,se kun tosiiaan tarvii tuon valkolakinkin.
Et ole tainnut sinäkään hesan(kun et ole stadilainen) dille saavuttaa elämälle asettamia tavoitteitasi kun noin olet katkeroitunut.
Aloita lause aina isolla alkukirjaimella, niin otsikossakin. Jokaisen välimerkin (pilkun, pisteen, sulkeisen ym.) jälkeen aina tyhjä lyönti.
On syytä välttää murteellisuutta, kuten "yöunias", "olekkaan", "tarvii". Hesa on propri, erisnimi, ja se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Adjektiiveja ovat hesalainen ja stadilainen, ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, kuten olet stadilaisen kirjoittanutkin. Oikeakielisempää olisi sanoa "elämällesi asettamiasi tavoitteita" kuin "elämälle asettamia tavoitteitasi", ja sen jälkeen tuossa virkkeessä kun-sanan edessä pitäisi olla pilkku.
Kun tulevassa kirjoittelussasi otat huomioon nuo ja monet muut perustavaa laatua olevat kieliopilliset seikat ja harjoittelet kovasti myös sanantaitoa, niin alat lähestyä saitin keskitasoa (joka tosin ei kovin korkea ole)!
Tietopohjan täydentäminen on huomattavasti kovempi urakka. Siihen tarvitaan opiskeluja ja elämänkokemusta ja sen myötä syntynyttä näkemystä, jota voi syventää lukemalla ja seuraamalla valppaasti maailmaa. Jos ihmisellä on tietoja ja näkemystä ja osaa esittää asiansa mielenkiintoisesti, silloin puutteet kieliopissa tai kirjoitustaidon hienouksissa ovat merkityksettömiä. Täällä Uusi-ukki on siitä hyvä esimerkki. Hän muuten on kehittynyt suuresti myös kirjoitustaidossaan. Joten sinulla varmaan häntä nuorempana on ainakin siinä vielä toivoa!
Olisi mielenkiintoista kuulla, mistä lukiosta sait valkolakin! Vai olisikohan sittenkin niin, että peruskoulukin on vielä pahasti kesken? Toivottavasti vain nuoren ikäsi vuoksi; silloin sinulla on vielä mahdollisuuksia kehittyä.
enää edes tällä palstalla,kun on tuo uraputki jo takanapäin.
Olen vain silloin tällöin sinun juttujas lukaissut ja tullut siihen tulokseen että mies on niin paljon itseään täynnä että mitenkähän mahtaakaan sopia oman nahkakuorensa sisälle.
On nuo sinun juttusi kyllä ylivoimaisesti suurinta ?????? mitä näillä palstoilla tapaa.
Ei mahda mitään että et itsekeskeisyydessäsi näe oikeata elämää ympärilläs.
Yritä nyt kuitenkin pärjäillä ja muista ottaa makkarat pois muovipaketista ennen kiukaalle laittoa.
Kävi nimittäin kerran sotakorkean leirillä että eräs ei muistanut ja se en kyllä ollut minä.
Miksi muuten kirjoitat keskustan palstalle,kun ihannemaailmasi on tuolla takavasemmalla?
Käännytystyötäkö olet tekemässä vai etkö muuten saa v-maista luonnettasi tarpeeksi purettua?
Tarpeensa kullakin,lähdenpä laittamaan kiukaaseen tulet että pääsee saunaan ja uimaan.
…palvelit varusmiehenä Kaartin Pataljoonassa, koskapa olit sieltä komennettu lähetiksi Sotakorkeakouluun. Sieltä minullekin tulivat lähetit Puolustusvoimien Tutkimuskeskukseen, Topografikuntaan, Esikuntakouluun ja Pääesikuntaan. Kunnon kaartilaisia useimmat, hyviä sotilaita.
Mutta ehkä sinä olit komennettuna vain saunanlämmittäjäksi. Tärkeä tehtävä sekin. Mutta taisit ottaa liian tosissasi sen vanhan sotilasvitsin, että ”saunassa ei ole muita majureita kuin saunamajuri”!
Älä huolehdi minun elämästäni; kyllä se ihan mallillaan on. On tosin joskus ollut elämässäni vilkkaampiakin juhannuksia, kuten eilen kerroin – enkä suinkaan niistä kaikista kertonut - mutta ”aika aikaansa kutakin”. Kivasti on mennyt näinkin, ja onhan vielä huominen; saa nähdä, jospa keksisin jotakin, sillä täällä Stadissa on kyllä mahdollisuuksia vaikka mihin.
Eilen vietin juhannusaattoa täällä kotonani kuten kerroin – paitsi en tainnut mainita, että kävin kyllä vaimoni haudalla istuttamassa sinne uuden kukan ja tein samalla melko pitkän fillarilenkin keskuspuiston pyöräteillä. Tänään on ollut vilkkaampaa; kävin päivällä Suomenlinnassa ja paluumatkalla istuin kotvan Kappelin terassilla tsiigaillen kesäkretongeissaan ohi Espalle päin keinahtelevia stadin friiduja ja turistigimmoja. Illansuussa kävin kylässä pientä ja maukasta maistamassa ja olisi siellä pidetty minua kauemminkin, mutta piti tulla kotiin klo 21:ksi laskemaan lippu salosta. Nyt katselen hetken tv:ta ja sitten lähden vuoteeseen lueskelemaan.
Grillaillut en ole ollenkaan ja makkaraa en muussakaan muodossa ole nauttinut siivuakaan, vaan ihan muuta, pääasiassa kalaa, kanaa ja salaatteja on kuulunut ruokalistaani.
Olet nyt varmaan tyytyväinen raporttiini, jonka annoin mielelläni, kun sinäkin annoit omasi!
Jos todellakaan et ole vielä päässyt selville poliittisista käsityksistäni, niin menepä profiililleni ja lue esittelyni sieltä! Minä en puhu laillasi muunnettua totuutta sielläkään, sillä enhän ole kepulainen.
Onpa hyvä tuo Iltalypsy tällä kertaa! Siinä kun Zysse opetti stadin slangia Seppo Kiärijäiselle. Mutta ei mennyt oppi perille; sen Sepi sai huomata, kun lähti testaamaan "kielitaitoaan"; ei häntä bonjattu paremmin gartsalla kuin skurussa tai dösassakaan. Sepi kävi yhtä aidosta stadilaisesta kuin sinä ylioppilaasta - tai peräti upseerihan sinä viimeksi olit! ;-))
se sananlaskukin sanoo.
Kiva että jaksat antaa siihen aihetta.Toivottavasti eivät kuitenkaan kuole hohotukseensa.
Yritähän tulla muitten kanssa yhtä hyvin toimeen kuin itsesikin kanssa.
Jos tuon keskutalaisuuden morkkaamiseen käyttämäsi energian voisi käyttää vaikkapa valaistukseen ,niin kyllä sillä hyvinkin yhden asunnon valaisisi.
Sinä sait minut kyllä vakuuttuneeksi ainakin yhdestä asiasta.Se on se ettei suurilla sanoilla siltoja rakenneta,kyllä siihen tarvitaan tekijöitäkin.
En ala sinulle elämäni yksityiskohtia enkä tekemisiäni kertomaan,joten jätän sinut omiin uskoihisi,näin on parempi.
Älä kuitenkaan viitsi enempää kilpeäsi himmentää.