Filosofi Timo Miettinen kirjoittaa tämän päivän (21.6.2007) Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Euroopan sielusta.
Miettinen viittaa EU:n hylättyyn perustuslakisopimukseen, johon ei haluttu mainintaa Euroopan kristillisistä juurista, kun varsinkin Ranska ja Iso-Britannia vastustivat sitä.
Sittemmin Jumalaa on yritetty vetää udelleen mukaan neuvotteluihin. Uuden sopimuksen takuunainen, Saksan liittokansleri Angela Merkel, esitti vuoden 2006 lopulla, että sopimus sisältäisi maininnan Euroopan kristillisestä perinnöstä.
Kuitenkin myös Merkel perääntyi toukokuussa 2007 kannastaan keskusteltuaan asiasta eri uskontokuntien päämiesten kanssa.
Kristillisen perinnön puoltajat argumentoivat, että niin Euroopan nykyinen identiteetti, politiikka kuin hyvinvointikin ovat vahvasti kristillisen tradition määrittelemiä. Vastustajat huomauttavat, että Euroopan alueella asuu nykyään esimerkiksi huomattava muslimivähemmistö.
Miettinen kiinnittää huomiota siihen, että kyse on myös kahdesta eri tavasta jäsentää kulttuurin identiteettiä.
Ensimmäisen kannan mukaan kulttuurilliset identiteetit rakentuvat ennen muuta suhteesta menneisyyteen.
Toisen kannan mukaan kulttuuri-identiteetin määrittelyn kannalta olennaista ei ole niinkään menneisyys vaan tulevaisuus.
Lopulta Miettinen tekee synteesin ja toteaa, että eurooppalaisuutta ei voi kokonaisvaltaisesti jäsentää lähtemällä liikkeelle vain toisesta näkemyksestä. Me tarvitsemme molempien ulottuvuuksien - sekä menneen että tulevan - hahmottamista.
Näyttää kuitenkin siltä, että Euroopassa on vahvoja voimia, jotka eivät halua korostaa Euroopan kristillistä perintöä.
Mistä tämä johtuu?
Oma arveluni on se, että Euroopan johtajat haluavat korostaa menneisyyttä enemmän nykyisyyttä ja tulevaisuutta, mikä näyttäytyy yhä enemmän monikulttuurisena ja moniuskontoisena.
Itse olisin sitä mieltä, että vaikka Eurooppa on muuttumassa monikulttuuriseen suuntaan, Eurooppa voisi silti mainita kristinuskon omassa perustuslaissaan, koska kristinuskon Eurooppaa muokannut vaikutus on ollut 2000 vuoden aikana suunnattoman ja ratkaisevan suuri. Ilman kristinuskoa Eurooppa olisi tänä päivänä jotakin aivan muuta.
No, minun mielipiteeni ei paina tässä asiassa yhtään mitään.
Eurooppa menee kohti valitsemaansa suuntaa, joka on monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja taloudellisten etujen ensiarvoisuus henkisiin tai uskonnollisiin arvoihin verrattuna.
Eurooppa on valmistumassa tulevan maailmanhallitsijan hallittavaksi, hänen, joka yhdistää kaikki uskonnot ja kulttuurit, hänen, joka ei anna kristinuskolle mitään erityisasemaa.
Antikristuksen Eurooppa on muotoutumassa.
Jouko Piho
Miettinen viittaa EU:n hylättyyn perustuslakisopimukseen, johon ei haluttu mainintaa Euroopan kristillisistä juurista, kun varsinkin Ranska ja Iso-Britannia vastustivat sitä.
Sittemmin Jumalaa on yritetty vetää udelleen mukaan neuvotteluihin. Uuden sopimuksen takuunainen, Saksan liittokansleri Angela Merkel, esitti vuoden 2006 lopulla, että sopimus sisältäisi maininnan Euroopan kristillisestä perinnöstä.
Kuitenkin myös Merkel perääntyi toukokuussa 2007 kannastaan keskusteltuaan asiasta eri uskontokuntien päämiesten kanssa.
Kristillisen perinnön puoltajat argumentoivat, että niin Euroopan nykyinen identiteetti, politiikka kuin hyvinvointikin ovat vahvasti kristillisen tradition määrittelemiä. Vastustajat huomauttavat, että Euroopan alueella asuu nykyään esimerkiksi huomattava muslimivähemmistö.
Miettinen kiinnittää huomiota siihen, että kyse on myös kahdesta eri tavasta jäsentää kulttuurin identiteettiä.
Ensimmäisen kannan mukaan kulttuurilliset identiteetit rakentuvat ennen muuta suhteesta menneisyyteen.
Toisen kannan mukaan kulttuuri-identiteetin määrittelyn kannalta olennaista ei ole niinkään menneisyys vaan tulevaisuus.
Lopulta Miettinen tekee synteesin ja toteaa, että eurooppalaisuutta ei voi kokonaisvaltaisesti jäsentää lähtemällä liikkeelle vain toisesta näkemyksestä. Me tarvitsemme molempien ulottuvuuksien - sekä menneen että tulevan - hahmottamista.
Näyttää kuitenkin siltä, että Euroopassa on vahvoja voimia, jotka eivät halua korostaa Euroopan kristillistä perintöä.
Mistä tämä johtuu?
Oma arveluni on se, että Euroopan johtajat haluavat korostaa menneisyyttä enemmän nykyisyyttä ja tulevaisuutta, mikä näyttäytyy yhä enemmän monikulttuurisena ja moniuskontoisena.
Itse olisin sitä mieltä, että vaikka Eurooppa on muuttumassa monikulttuuriseen suuntaan, Eurooppa voisi silti mainita kristinuskon omassa perustuslaissaan, koska kristinuskon Eurooppaa muokannut vaikutus on ollut 2000 vuoden aikana suunnattoman ja ratkaisevan suuri. Ilman kristinuskoa Eurooppa olisi tänä päivänä jotakin aivan muuta.
No, minun mielipiteeni ei paina tässä asiassa yhtään mitään.
Eurooppa menee kohti valitsemaansa suuntaa, joka on monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja taloudellisten etujen ensiarvoisuus henkisiin tai uskonnollisiin arvoihin verrattuna.
Eurooppa on valmistumassa tulevan maailmanhallitsijan hallittavaksi, hänen, joka yhdistää kaikki uskonnot ja kulttuurit, hänen, joka ei anna kristinuskolle mitään erityisasemaa.
Antikristuksen Eurooppa on muotoutumassa.
Jouko Piho
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.