Chris Pauling: Mitä buddhalaisuus on
http://www.saunalahti.fi/fwbo/PAUL.HTM#polku
--------------------------------------------------
"Tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa muille eläville olennoille.
Tämän ohjeen perustana on positiivinen periaate, että tulisi yrittää käyttäytyä ystävällisesti, ymmärtävästi ja rakastavasti itseämme, muita ihmisiä, eläimiä ja jopa kasveja ja planeettaamme kohtaan. Kuten näimme edellä, Valaistuminen tarkoittaa yhtä paljon "sydämen vapautumista" kuin viisautta - näitä ei itse asiassa voi erottaa toisistaan - ja lämpimän ja avoimen sydämen kehittäminen on oleellista kaikessa henkisessä kasvussa. Buddhalaisuudessa käytetään monia meditaatiomenetelmiä ystävällisyyden ja myötätunnon kehittämiseksi, mutta lämpimät tunteet yksin eivät riitä. Niiden tulee ilmetä todellisina ystävällisinä tekoina.
Tämän ohjeen soveltaminen käytäntöön alkaa meistä itsestämme ja leviää sitten ulospäin kuten väreily lammen pinnalla. Se alkaa itsestämme, sillä jos itse olemme onnettomia, emme voi ystävystyä muihin kovin merkittävällä tavalla - ja se että emme ole onnellisia johtuu tavallisesti omasta itsestämme. Tullaksemme onnellisiksi meidän on opittava rakastamaan itseämme. Meidän on suhtauduttava itseemme lempeästi, jätettävä pois itsetuhoiset tavat, vapauduttava aiheettomasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta ja opittava välttämään elämää, joka on niin kiireistä ja täynnä paineita, ettei positiivisten mielentilojen kokemiseen ole mahdollisuutta.
Mutta tämän ohjeen positiiviseen periaatteeseen kuuluu paljon muutakin. Se kehottaa kehittämään rakastavaa ystävällisyyttä ihmissuhteissa ja aloittamaan tämän lähiomaisista ja ystävistä. Se kehottaa näkemään nämä ihmiset kolmiulotteisina inhimillisinä olentoina, joilla on omat tarpeensa ja pelkonsa, aivan yhtä voimakkaat ja oikeutetut kuin meillä itsellämme. Ja se kehottaa osoittamaan ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta tuntuvin ja näkyvin teoin. Voimme esimerkiksi auttaa kun he tarvitsevat apua, antaa lahjoja muulloinkin kuin syntymäpäivänä, tehdä kotitöitä, kertoa tunteistamme. Jos tietoisesti pyrimme kehittämään ystävyyttä tällä tavoin, huomamme piankin dramaattisen muutoksen ihmissuhteidemme laadussa ja tämän vaikutuksen omaan ja ympäristömme elämään.
Kun olemme tulleet ystäviksi itsellemme ja läheisillemme, buddhalaisuus kehottaa meitä menemään vielä pidemmälle: se kehottaa meitä tulemaan ystäviksi koko maailmalle! Lämpimän asenteemme ei tulisi ulottua vain niihin ihmisiin, jotka tunnemme - sen tulisi ulottua myös sellaisiin ihmisiin, joita emme ole koskaan nähneetkään. Sen tulisi ulottua paitsi koko ihmiskuntaan myös kaikkiin muihin olentoihin planeetallamme. Ja aina kun on mahdollista näiden tunteiden tulisi ilmetä ystävällisinä tekoina. Buddhalainen ihanne olla ystävä maailmalle ilmenee voimakkaimmin bodhisattva-ihanteessa. Tämä sana on sanskritia ja merkitsee olentoa, jonka olemus on Valaistuminen. Bodhisattvasta kerrotaan enemmän tuonnempana, mutta lyhyesti sanoen bodhisattva on joku, joka päättää epäitsekkäästi työskennellä muiden hyväksi, koska on kokenut hyvin syvästi kaikkien elävien olentojen yhteyden."
http://www.saunalahti.fi/fwbo/PAUL.HTM#polku
--------------------------------------------------
"Tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa muille eläville olennoille.
Tämän ohjeen perustana on positiivinen periaate, että tulisi yrittää käyttäytyä ystävällisesti, ymmärtävästi ja rakastavasti itseämme, muita ihmisiä, eläimiä ja jopa kasveja ja planeettaamme kohtaan. Kuten näimme edellä, Valaistuminen tarkoittaa yhtä paljon "sydämen vapautumista" kuin viisautta - näitä ei itse asiassa voi erottaa toisistaan - ja lämpimän ja avoimen sydämen kehittäminen on oleellista kaikessa henkisessä kasvussa. Buddhalaisuudessa käytetään monia meditaatiomenetelmiä ystävällisyyden ja myötätunnon kehittämiseksi, mutta lämpimät tunteet yksin eivät riitä. Niiden tulee ilmetä todellisina ystävällisinä tekoina.
Tämän ohjeen soveltaminen käytäntöön alkaa meistä itsestämme ja leviää sitten ulospäin kuten väreily lammen pinnalla. Se alkaa itsestämme, sillä jos itse olemme onnettomia, emme voi ystävystyä muihin kovin merkittävällä tavalla - ja se että emme ole onnellisia johtuu tavallisesti omasta itsestämme. Tullaksemme onnellisiksi meidän on opittava rakastamaan itseämme. Meidän on suhtauduttava itseemme lempeästi, jätettävä pois itsetuhoiset tavat, vapauduttava aiheettomasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta ja opittava välttämään elämää, joka on niin kiireistä ja täynnä paineita, ettei positiivisten mielentilojen kokemiseen ole mahdollisuutta.
Mutta tämän ohjeen positiiviseen periaatteeseen kuuluu paljon muutakin. Se kehottaa kehittämään rakastavaa ystävällisyyttä ihmissuhteissa ja aloittamaan tämän lähiomaisista ja ystävistä. Se kehottaa näkemään nämä ihmiset kolmiulotteisina inhimillisinä olentoina, joilla on omat tarpeensa ja pelkonsa, aivan yhtä voimakkaat ja oikeutetut kuin meillä itsellämme. Ja se kehottaa osoittamaan ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta tuntuvin ja näkyvin teoin. Voimme esimerkiksi auttaa kun he tarvitsevat apua, antaa lahjoja muulloinkin kuin syntymäpäivänä, tehdä kotitöitä, kertoa tunteistamme. Jos tietoisesti pyrimme kehittämään ystävyyttä tällä tavoin, huomamme piankin dramaattisen muutoksen ihmissuhteidemme laadussa ja tämän vaikutuksen omaan ja ympäristömme elämään.
Kun olemme tulleet ystäviksi itsellemme ja läheisillemme, buddhalaisuus kehottaa meitä menemään vielä pidemmälle: se kehottaa meitä tulemaan ystäviksi koko maailmalle! Lämpimän asenteemme ei tulisi ulottua vain niihin ihmisiin, jotka tunnemme - sen tulisi ulottua myös sellaisiin ihmisiin, joita emme ole koskaan nähneetkään. Sen tulisi ulottua paitsi koko ihmiskuntaan myös kaikkiin muihin olentoihin planeetallamme. Ja aina kun on mahdollista näiden tunteiden tulisi ilmetä ystävällisinä tekoina. Buddhalainen ihanne olla ystävä maailmalle ilmenee voimakkaimmin bodhisattva-ihanteessa. Tämä sana on sanskritia ja merkitsee olentoa, jonka olemus on Valaistuminen. Bodhisattvasta kerrotaan enemmän tuonnempana, mutta lyhyesti sanoen bodhisattva on joku, joka päättää epäitsekkäästi työskennellä muiden hyväksi, koska on kokenut hyvin syvästi kaikkien elävien olentojen yhteyden."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen aina pitänyt buddhalaisuutta hienona uskontona. Olen lukenut erään 13 Dalailaman kirjankin. Vaikka itse olen kristitty, niin mielestäni Teidän harjoituksenne ovat erinomaisia, mutta vaatisi tietenkin paljon kärsivällisyyttä ja aikaa, jotta ne tehoaisivat. Itse tein joskus epäitsekkyysharjoituksia. Mutta niitä pitäisi kai tehdä vuosia ennen kuin ne todella tehoaisivat. Haluaisin kuitenkin vielä palata tuohon ns. synnin käsitteeseen.
Ote Chris Paulingin tekstistä:
"Ikävä kyllä monilla länsimaalaisilla on taakkana irrationaalisia syyllisyydentunteita. Ne ovat perintöä uskonnollisesta asenteesta, jossa Jumala kuvitellaan kosmiseksi tuomitsevaksi auktoriteetiksi, joka pitää luonnollisia biologisia viettejämme "synnillisinä". Nämä asenteet, joita on uskollisesti säilytetty kristinuskon opissa perisynnistä, voivat johtaa hyvin syvään arvottomuuden tunteeseen. Tällainen kielteinen asenne itseä kohtaan - ja siten myös muita kohtaan - vaikeuttaa suuresti terveen asenteen löytämistä eettisyyteen. Terveen eettisyyden tulisi rohkaista avointa, onnellista, suvaitsevaa ja rakastavaa asennetta elämään."
Olen huomannut, että kristityt eivät ole aivan yksimielisiä siitä, mikä on seksuaalisesti hyväksyttävää ja mikä ei ole. Mutta ei Raamattu kiellä esimerkiksi masturbaatiota, mutta kieltää sen sijaan aviorikoksen ja Jeesus mainitsee jopa näin: "Jos edes katsoo toisen puolisoa tavalla, joka osoittaa himoa, on jo tehnyt aviorikoksen sydämessään." Jos kuitenkin tekee aviorikoksen, niin on luonnollista, että ihminen kokee katumusta. Ei tämän kuitenkaan tarvitse johtaa arvottomuuden tunteeseen. Tunne on läpikäytävä ja jos todella katuu, niin voi pyytää syntejään anteeksi Jeesus Kristukselta. Kun ihminen antaa anteeksi muille (myös itselleen), niin silloin hän on myös saava anteeksi. edellytetään tietysti, että hän tekisi parannuksen. Mutta aina saa anteeksi, jos todella katuu ja anoo sitä.
Teillä taasen ei ole varsinaista synnin käsitettä, vaan pidätte yleensä "syntisiä tunteita" irrationaalisina. Vaikka kristitty tuntisikin synnintuskia, niin tämän ei tarvitse johtaa kielteiseen suhtautumiseen omaan itseensä. Tuo tunne oikeastaan ohjaa jälleen "hyvän polulle". Per aspera ad astra -- vaikeuksien kautta tähtiin.
ole Raamatussa synti?Minun Raamatussa lukee että Jumala tuomitsi kuolemaan miehen,joka antoi "siemenensä valua maahan"?
Itse olen perehtynyt asiaan Raamatun suhteen. Raamatusta ei mistään löydy selvää viittausta masturbaatioon, mutta joissakin kohdin on "epäsuorasti asiaan liittyviä viittauksia", joiden ei voida suoranaisesti katsoa liittyvän masturbaatioon. Raamatusta löytyy neljä kohtaa, jotka sivuavat asiaa.
Tunnetuin on Oonanin tapaus (1Moos.38:6-10), josta masturbaation yksi nimitys, onania, on lähtöisin. Kyse on kuitenkin keskeytetystä yhdynnästä eikä onaniasta. Ja se miksi Jumala rankaisi Oonania johtui siitä, ettei hän täyttänyt velvollisuutta tuottaa jälkeläisiä veljelleen, niinkuin siihen aikaan oli säädetty.
Myös 1 Moos 6:12 ja 4 Moos 18:6 jäävät masturbaatiotulkinnan ulkopuolelle.
Raamattu ei siis anna selkeää vastausta. Jos masturbaatio todella olisi syntiä, niin luulisi, että kaikkia rakastava Jumala olisi sen sanassaan meille ilmoittanut. Voimme siis päätellä, että ei masturbaatio ainakaan mitenkään paha asia ole.
Haluan kuitenkin vielä tuoda esille erään seikan, nimittäin pornografian. Raamatun 6. käsky sanoo: "Älä tee huorin(tai nykyisin puhumme aviorikoksesta)!" On helppo ymmärtää, että aviorikoksen tekeminen on väärin(mainittakoon kuitenkin, että Jeesus sanoo, kun edes katsoo jollain tavalla toisen puolisoa himoitsevasti, on jo tehnyt aviorikoksen sydämessään), mutta entä kun kyseessä on esim. pornolehtien lukeminen? Emmekö silloin tee huorin? Jos katsoo paljaita vartaloita himo silmissä, niin unohdetaan itse ihminen ja hänestä tulee pelkkä välinearvo. Ihminen joutuu omien himojensa valtaan ja alkaa sekoittamaan miehen ja naisen todellisen yhteyden seksuaaliseen himoon, joka joutuu ristiriitaan Jumalan luoman yhteyden kanssa. Näin ei tosi rakkautta synny! Näen pornografian siis synnillisenä.
Olen siis sitä mieltä, että masturbaatio on luonnollisena tarpeena/tutustumisena omaan kehoon täysin hyväksyttävää, mutta siihen ei saa liittyä "irstaita fantasioita", vaan sen pitäisi olla lähinnä mekaaninen tapahtuma.
niin Raamatussa sanotaan että sukupuolinen tyydytys on jotain, mikä saadaan avioliitossa.
"Vaimon pitää antaa miehelleen kuuluva ja miehen vaimolleen" ( ellei pariskunta pidättäydy seksistä keskinäisestä sopimuksesta esim. rukoillakseen.
Kyllä Raamattu selvästi sanoo että sukupuolielämä on rajattu avioliittoon, ja esiaviollinen seksi on pahasta ( myös onania on seksiä, eikös ? ).
'Olen aina pitänyt buddhalaisuutta hienona uskontona'
Tämän hepun tulkitsemana ei uskonto.
Uskontoon liittyy usko yliluonnolliseen.
Lähinnä elämänfilosofiaa ateistista sellaista.
"Kyllä Raamattu selvästi sanoo että sukupuolielämä on rajattu avioliittoon, ja esiaviollinen seksi on pahasta ( myös onania on seksiä, eikös ? )."
- Raamattu sanoo myös, että jos mies ja nainen ennen avioliittoon vihkimistä ovat sukupuoliyhteydessä, niin tällöin he ovat automaattisesti avioliitossa.(sivuhuomautus)
Niin väität siis jotain tällaista: "Sukupuolielämä on tarkoitettu vain avioliittoon. Näin ollen masturbaatio vahingoittaa aviosuhdetta."
- Ensimmäinen väite on tietenkin totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä masturbaation kanssa, koska se ei ole kahden ihmisen välinen asia.
Buddhalaisuuteen kuuluu usko yliluonnolliseen. Buddhalaisissa kirjoituksissa kuvataan yliluonnollisia ilmiöitä ja jumalia, sekä painotetaan että on paljon, mikä menee yli tavallisen tallaajan ymmärryksen.
Toiset pitävät buddhalaisuutta uskontona, toiset filosofiana, mutta tärkeintä lienee minkälaisia "hedelmiä" uskon- tai filosofiset näkemykset tuottavat -:)?
Minulle henk.kohtaisesti buddhalaisuus on uskonto, joka pitää sisällään niin järkeen kuin tunteisiinkin vetoavan oikeudenmukaisuuden filosofian.