Läntisessä historiankirjoituksessa tyystin unohdettu. Eihän siinä kuin muutamassa viikossa tuhottu kokonainen saksalainen armeijaryhmä, 350 000 kuoli tai jäi vangiksi. Pahempi tappion kuin Stalingradissa!
Läntinen historiankirjoitus keskittyy täysin Normandian maihinnousuun joka oli miehistö ja kalustomäärältään huomattavasti vaatimattomampi operaatio.
Suomalaiset taasen keskittyvät omaan ns. torjuntavoittoonsa, luulevat että NL yritti kaikin voimin Suomen vallata, kesän 1944 päähyökkäyssuunta oli Suomi.
Läntinen historiankirjoitus keskittyy täysin Normandian maihinnousuun joka oli miehistö ja kalustomäärältään huomattavasti vaatimattomampi operaatio.
Suomalaiset taasen keskittyvät omaan ns. torjuntavoittoonsa, luulevat että NL yritti kaikin voimin Suomen vallata, kesän 1944 päähyökkäyssuunta oli Suomi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Zhukovin operaatio Bagration oli epäilemättä lopun alku Euroopalle. Jos länteen sijoitetut saksalaisvoimat olisivat olleet käytössä Valkovenäjällä, katastrofi olisi kenties voitu välttää. Tässäkin havaitsemme länsivaltojen petoksen tuhoisan vaikutuksen sivilisaatiomme historiaan.
Ranskassa oli viidennes niistä joukoista mitä oli itä-rintamalla.
Lukumäärät eivät ratkaise taisteluita, vaan tulokset.
Länsivallat olivat oppineet jo I maailmansodassa suoran sodankäynnin ja joukkoteurastuksen mielettömyyden. Ne kävivät epäsuoraa sodankäyntiä Saksan sodankäyntikykyä vastaan siinä, missä Neuvostoliitto surutta haaskasi korvaamatonta elävää voimaa ja hirvittäviä määriä patarautakalustoa Natsi-Saksan sotakonetta vastaan.
Siksi pelkkiin lukuihin tuijottaminen on älytöntä.
Hävitty taistelu voi olla voitto.
Korallimeri toukokuussa 1942. Taktinen voitto japanilaisille, strateginen amerikkalaisille.
Dien Pien Pouh oli loistava voitto vietkongille, mutta saivat 30 vuodeksi amerikanjuutalaiset tuhoamaan maataan.
Tuo oli kyllä yksi palstan rasistisimmista kommenteista.
Vietnamissa soti kyllä juutalaisiakin asevelvollisia, mutta pahimmin sitä maata kyllä tuhosivat kommunistit itse, jos minulta kysytään.
35 vuotta amerikkalaisten lähdöstä (1972) ja 32 vuotta sodan päättymisestä (1975) ja maa on yhä samassa kunnossa kuin tuolloinkin.
Läntinen rintama ei tietääkseni ole tuhonnut 350th saksalaista II maailmansodassa?
Ja NL:n historiankirjoitus on myöntänyt, että Suomea vastaan laitettiin kaikki, kun NL tiesi Normandian maihinnousupäivän.
Eli kyllä Suomalaiset ottivat osaa maailman suurinpaan tykistö ja kalustokeskitykseen.
Mutta myös pysäyttivät sen tali Ihantalassa ja vähän myöhemmin Ilomantsissa.
Mutta kun haluat puhua diktatuurien sodan kuluttavuudesta, niin luepa tämä.
NL 13,7 miljoonaa kaatunutta sotilasta ja n.7 miljoonaa siviiliä.
Saksa 3,5 miljoonaa kaatunutta ja 3,5 miljoonaa siviiliä.
Suomi (talvi ja jatkosota), n.82 000 kaatunutta ja 2000-4000 siviiliuhria (lähteistä riippuen).
Kukahan kävi sotaa välittämättä ihmisistä?
suurinpiirtem yhtäpaljon miehiä, enemmän tykkejä paljon vähemmän lentokoneita, kuin ko. hyökkäykseen. Suomen pelastus oli, että saksalaisia ei tyysin lyöty. Ja, että normandia oli menestys... länsiliitoutumalle.
Mikäli saksan itärintama olisi pettänyt samantien. Olisi venäjä pitänyt koko suomea uhanneen voiman suomen rintamalla. Voipi olla, että tätäkään keskustelua ei käytäisi (ainakaan tällä kielellä), missään muussa tapauksessa.
Tuollaisia viestejä, joista ei ota erkkikään selvää.
Siispä lainaa ajatustesilentoa;
"suurinpiirtem yhtäpaljon miehiä, enemmän tykkejä paljon vähemmän lentokoneita, kuin ko. hyökkäykseen".
Mistähän puhut ja mihin tämä lauseesi liittyy?
Jatkat;
"Mikäli saksan itärintama olisi pettänyt samantien. Olisi venäjä pitänyt koko suomea uhanneen voiman suomen rintamalla".
Niin mihin se olisi johtanut?
Suomen armeijaa ei löyty taistelussa ja siksi Suomi on itsenäinen valtio!
Kiitos kuuluu sodassa olleille veteraaneillemme!
Siis, ilman näpylöinti virhettä: "suurinpiirtein yhtäpaljon miehiä, enemmän tykkejä paljon vähemmän lentokoneita, kuin ko. hyökkäykseen" Eli N:Liitto asetti suurinpiirtein yhtäpaljon miehiä jne. suomen rintamalle kuin ns. itärintaman(saksan) läpimurtoon.
Ja jos saksan voima olisi ollut niin heikko, että N:liitto olisi varmasti saanut "berliinin" kokonaan itse, eli heillä olisi ollut vähäinenkään mahdollisuus ehtiä berliiniin ennen länsivaltoja. Lyhin/nopein reitti kulkisi itämeren halki. Justiinsa esim. suomen satamista... Ja se olisi johtanut suurin piirtein siihen, että sinä ja minä puhuttais venettä(jos meitä olisi...).
Mut joo, ihan kiva heittää.... viälä jos joku tajuais...
Operaatio Bagrationin suunnitteli armeijankenraali A. I. Antonov vuoden 1944 alkupuolella. Yhtenä tärkeimpänä Antonovin päämääränä oli saada saksalaiset jotenkin vakuuttuneeksi siitä, että puna-armeija tulee iskemään etelässä ja Baltiassa – ei Valko-Venäjällä.
Valko-Venäjän operaation suunnitelman ja kartat hän sai valmiiksi 14. toukokuuta ja suunnitelmat saivat hänen puumerkkinsä 20. toukokuuta.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnitelmat olivat seuraavanlaiset:
- Kesän 1944 operaatiot aloitetaan Leningradin rintaman hyökkäyksellä Viipuriin;
- Sen jälkeen Karjalan rintama ryhtyy Syvärin – Petroskoin operaatioon;
Näiden operaatioiden tavoitteena oli Suomen irrottaminen sodasta.
Välittömästi Syvärin – Petroskoin operaation jälkeen alkavat täydelliseen yllätykseen perustuva hyökkäys Valko-Venäjällä - operaatio Bagration.
Kenraali Antonovin suunnitelmat toteutuivat melkeinpä täydellisesti:
- Hyökkäys Karjalankannaksella alkoi 10. kesäkuuta ja päätyi 20. kesäkuuta Viipurin valtaukseen; Karjalan rintaman hyökkäys alkoi 21. kesäkuuta; operaatio Bagration alkoi Valko-Venäjällä 22. kesäkuuta 1944.
Wikipedian mukaan operaatio Bagrationiin osallistui 2.5 miljoonaa puna-armeijan sotilasta. Wikipedian kuva ko. operaatiosta on perin yleisluontoinen, ei kovin tarkka. Sensijaan Eddy Bauerin "Toinen maailmansota" kirjasarjassa on huomattavasti yksityiskohtaisemmat kuvaukset, joukkojen määräksi kerrotaan 1.7 miljoonaa miestä. Minä luotan enemmän Baueriin kuin Wikipediaan, entä sinä?
Wikipedia tuskin näissä asioissa on aikamme
tutkimuksen tasalla, mutta tuo Eddy Bauerisi on
kyllä täysi VITSI!
Herää, hyvä lapsi! Mehän elämme jo kolmatta
vuosituhatta ja paljon on virrannut vettä
Oderissa sen jälkeen kun Eddy'n kirjat
julkaistiin joskus 1970-luvulla.
" Mehän elämme jo kolmatta
vuosituhatta ja paljon on virrannut vettä
Oderissa sen jälkeen kun Eddy'n kirjat
julkaistiin joskus 1970-luvulla. "
Ja maailmansota oli 1970-luvulla lähempänä ihmisten muistia kuin kolmannella vuosituhannella. Itse sen kokeneetkin alkavat olla harvassa, saati heidän muistinsa. Ei aikaisemmissa tutkimuksissa ole mitään sellaista, mikä ei voisi pitää yhä paikkaansa.
" ...1970-luvulla lähempänä ihmisten muistia .. "
Juuri tuolloin 1970-luvulla kylmäsota oli ”kuumimmillaan” ja ehkäpä aiheestakin (sic!) tuotettiin valtavasti sellaistakin tutkimusta ja kirjallisuutta jolla usein oli enemmän poliittisia kuin tieteellisiä tavoitteita.
Lisäksi varsinkin kommunismin romahtamisen jälkeen valtiot ovat 'uskaltaneet' rohkeammin avata arkistojaan tutkijoille etenkin Saksassa (DDR) ja Venäjällä.
Tutkijoilla on käytettävissä nykyisin aivan toisen tasoiset resurssitkin kuin puoli vuosisataa sitten.
Meille on tullut ja tulee jatkuvasti uutta tietoa joka on täysin muuttanut käsitystämme esimerkiksi Suomessa hyvin kiivaita kommentteja synnyttävästä jatkosodasta ja kaikesta siihen liittyvästä:
- Kansallisarkistossa tehdään jo nyt valtavasti uutta tietoa antavaa tutkimusta;
- Julkisuudessa on ollut jopa keskustelua sota-arkiston siirtämisestä kansallisarkiston yhteyteen;
- Monet akateemisetkin tutkijat – mm. Ylikangas – ovat paneutuneet myös jatkosodan historiaan.
- Historia on liian tärkeä asia kansakunnalle jätettäväksi pelkästään ’everstien harrastukseksi’.
Talvisota lienee aika yksimielisesti paketissa, mutta mitään vastaavaa ei todellakaan voi sanoa jatkosodasta – ainakaan ihan vielä!.
Suomenkielisessä wikissä näyttää operaatio bagrationiin osallistuneen 2,3 miljoonaa neukkusotilasta mutta englanninkielisessä vain 1,7 miljoonaa. Se joka pitää Eddy Baueria vitsinä on pelle!
" ...Suomenkielisessä wikissä näyttää operaatio
bagrationiin osallistuneen 2,3 miljoonaa
neukkusotilasta mutta englanninkielisessä vain
1,7 miljoonaa. Se joka pitää Eddy Baueria
vitsinä on pelle! "
Mitäpä noista lapsukaisen "tietolähteistä"
voikaan muuta sanoa!
Valmistautuessaan operaation Bagrationiin venäläiset joukot huhtikuussa 1944 alkoivat levittää väärää tiedustelutietoa siitä, että hyökkäys tulee tapahtumaan armeegruppe Sudin rintamalla Ukrainassa.
Saksalaiset menivät lankaan. Tosiasiassa saksalaiset tulkitsivat harhautukset niin perusteellisesti, että he heikensivät armeegruppe Mitteniä siirtämällä suurimman osan pannasireserveistä Pohjois-Ukrainaan jättäen armeegruppe Mittenin pohjoisempana ilman kunnon vahvistuksia.
Itse offensiivi Bagration alkoi aamulla 22. kesäkuuta 1.700.000 vahvuisten joukkojen ja 6.000 panssarin yllätyksellisellä hyökkäyksellä 34 saksalaisdivisioonaa vastaan. Numeroina puna-armeijan ylivoima oli 10 : 1 panssareissa ja 7 : 1 ilmavoimissa.
Saksalaisten linjat hajosivat nopeasti ja puna-armeija otti lyhyessä ajassa 50.000 sotavankia. Heinäkuun 1944 loppuun mennessä Saksan armeegruppe Mitten tuhoutui kokonaan menettäessään 300.000 miestä kaatuneina ja 120.000 sotavankeina. Venäläisten puolella kaatui 60.000 miestä ja panssarijoukot menettivät puolet panssareistaan – 3.000 kappaletta!
Vankien suhde kaatuneisiin on siis 10:4. Tästä voidaan päätellä, että menestys on ollut vain osittainen, ja taistelut ovat olleet ankaria. Vihollinen on ensialkuun tullut yllätetyksi, mutta päässyt perääntymään järjestyksessä. Jos kaatuneiden ja vankien suhde on tämä, linjat vakiintuvat nopeasti uuteen asemaan.
Suomenkielisen Wikipedian mukaan Puna-armeija menetti 765 815 miestä. Mikäli Lancasterin laki pitää tältäosin paikkaansa, venäläisten tappiot olivat kaatuneina noin 200 000 miestä.
" Suomalaiset taasen keskittyvät omaan ns. torjuntavoittoonsa.."
Torjuntavoitto tai ei, mutta kyllä LeRin komentaja Govorov antoi tasoitusta vetäessään kannakselta Tannenbergstellungiin Baltiaan Kaartin raskaat panssarirykmentit Viipurin menetyksen jälkeen, ja sitten vielä heinäkuun ensimmäisellä viikolla 30. Kaartin armeijakunnan. Valkeasaaren ja Talin läpimurron oli tehnyt juuri tuo Simonjakin Kaartin armeijakunta.
Kannaksella oli ollut ilmeisesti myös kaksi Kaartin raskasta panssarirykmenttiäkin. Ja ainakin 27. Kaartin raskaan panssarirykmentin IS- ja Churchill -vaunuja oli ollut Viipurissa.
Oma sotahistoriamme ei tunne näitä Kaartin raskaita panssarijoukkoja koska niitä muodostettiin vasta vuoden 1944 alussa ja niiden IS-2 vaunut osallistuivat laajemmassa mitassa taisteluihin vasta saman vuoden jälkipuoliskolla.
Minun lähteeni kertoo taas tällaista.
Alkoi Vuosalmen-Viipurilahden operaatiot,ja Govorov jäi odottelemaan niien läpimurtoja.
"Heinäkuun 4. päivän aamuna Leningradin Rintama vaihtoi Talin–Ihantalan suurtaistelussa kovia tappioita kärsineet, päävastuun hyökkäyksestä kantaneet joukot pois rintamasta selustaan täydennettäväksi."
Ja edelleen:
"Suomalaisjoukkojen torjuntavoitot Viipurinlahdella ja Vuosalmella tekivät tyhjäksi hyökkäyksen JATKOSUUNNITELMAT Karjalan kannaksella. Govorov totesikin moitekirjelmässään alaisilleen Vuosalmen hyökkäyksen jääneen suurista tappioista huolimatta täysin tuloksettomaksi."
Heinäkuun alussa Tali-Ihantalasta vedetty venäläisten XXXAK oli käytännössä pakko vetää pois rintamavastuusta kovien tappioiden takia. Se sai kunnolla turpiinsa Tali-Ihantalassa ja rippeet vedettiin selustaan. Venäläiset pyrkivät tehokkaasti porrastamaan hyökkäysvoimiaan, mikä osoittaa toisaalta strategista osaamista ja toisaalta mittavia resursseja hyökkääjältä, kun voidaan puhua armeijakuntatasoisesta porrastuksesta ja panssarirykmenteistä selusta-asemassa. Noista panssareista tosin merkittävä osa tuhottiin jo siirtymätaipaleella niin Kuhlmeyn kuin suomalaisten lentorykmenttien toimesta jo ennen kuin ne ehtivät edes rintamataisteluihin. Venäläisten sodanjohto teki tuossa tilanteessa ainoan järkevän ratkaisun huomatessaan törmänneensä kiviseinään. Vetää joukkoja muille rintamalohkoille.
Kieltämättä noissa tiedoissa on epätarkkuutta ja paljon muitakin puutteita, mutta ei noiden tietojen selvittäminenkään ole helppoa puutteellisen ja usein virheellisenkin lähdeaineiston takia.
Mutta sen tiedän, että Simonjakin 30. Kaartinarmeijakunnan 64.KaD ja 63.KaD luovuttivat rintamansa perättäisinä päivinä 3. ja 4. heinäkuuta. Kaartinarmeijakunta oli Talin-Ihantalan taisteluissa 25.6 – 4.7 kärsinyt raskaat tappiot: 1666 kaatunut ja 174 kadonnutta.
Leningradin rintaman komentaja Govoroff ja Volhovin rintaman komentaja Meretskoff tarvitsivat kyllä yhtä iskukykyisintä armeijakuntaansa heinäkuun lopun Narvan operaatioon. 30. KaAK liitettiinkin heinäkuun alkupuollella ns. 2. Iskuarmeijaan, joka 8. Armeijan hyökkäyksen jälkeen toteutti varsinaisen läpimurron kaupunkiin 26. heinäkuuta 1944.
Näiden omallekin sotahistorioitsijoillemme tuntemattomien Erillisten Kaartin raskaiden tankkirykmenttien taisteluhistorian selvittäminen on vielä työläämpää ja vaikeaa. Mutta olisi ollut aika outoa, että näitä juuri raskailla panssareilla varustettuja puolustajan vahvojen linnoitteiden läpimurtoon tarkoitettuja joukkoja olisi jätetty VKT-linjalle, jota ei todellisuudessa edes ollut olemassa muuten kuin maastoon piirrettynä viivana.
Ja toisaalta vahvasti linnoitetun Narvan operaatioon LeRi ja VoRi niitä tarvitsivat kipeästi. Lähteideni mukaan Viipurin operaatioon olivat osallistuneet 26., 27., 31. ja 76. Erilliset Kaartin tankkirykmentit Churchill- ja IS-vaunuineen.
Sittemmin näiden edellä lueteltujen lisäksi lukuisia muitakin Kaartin erillisiä raskaita rykmenttejä siirrettiin Baltian hyökkäysoperaatioihin, ensin heinäkuun lopulla Narvan operaatioon ja sitten syyskuussa Tallinnaan sekä lopulta Kuurinmaalle.
Baltiassa ja Narvassa olivat kuitenkin Steinerin Waffen SS:n ’eurooppalaiset’ panssarijoukot.
Kesän 1944 torjuntataistelujen tarkastelu suomalaisesta ja venäläisestä näkökulmasta syventää taistelujen aikaisempaa kuvaa. Leningradin Rintaman hyökkäyssuunnitelmat ja -käskyt valottavat kokonaisuutta. Puna-armeijan ylitettyä talvisodan Mannerheim-linjan tasan Stalin arvioi sodan jo ratkenneen. Karjalan kannaksen hyökkäysjoukkoja komentanut Leningradin Rintaman komentaja Leonid Govorov ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi. Hänen johtamansa joukot siirtyivät takaa-ajoryhmitykseen. Suomalaisjoukkojen vastarintaa odotettiin kohdattavan Viipurissa ja sen jälkeen vasta suomalaisten talvisodan jälkeen rakentamissa linnoitetuissa asemissa Suomenlahden ja Saimaan välillä eli ns. Salpa-asemassa.
Govoroville selvisi heti Viipurin valtauksen jälkeen, että suomalaisjoukot olivat pysäyttäneet hänen joukkojensa etenemisen Viipurin ja Vuoksen välisellä alueella. Hän antoi joukoilleen käskyn 22.6.1944 aloitettavasta läpimurtohyökkäyksestä. Tämän Leningradin Rintaman joukkojen ensimmäisen Viipurin–Kuparsaaren–Taipaleen eli VKT-aseman läpimurtohyökkäyksen kilpistyminen suomalaisjoukkojen sitkeään vastarintaan johti Talin–Ihantalan suurtaisteluun, joka alkoi 25.6. Suurtaistelu kulminoitui jo neljä päivää myöhemmin. Kesäkuun 29. päivänä Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Lennart Oesch päätti VKT-aseman siirtämisestä taaksepäin Juustilankankaan–Vakkilan–Ihantalan -linjalle. Leningradin Rintaman komentaja Neuvostoliiton marsalkka Govorov totesi samana päivänä joukkojensa läpimurtohyökkäyksen epäonnistuneen ja päätti uusien läpimurtohyökkäysten aloittamisesta sivustoilla Viipurinlahdella ja Vuosalmella heinäkuun 4. päivänä. Talin–Ihantalan alueen joukot saivat siihen saakka jatkaa hyökkäystään mahdollisimman hyvien lähtöasemien saavuttamiseksi hyökkäyksen jatkamiselle sen jälkeen, kun sivustoilla olisi päästy läpimurtoon.
Muuten minulla on suunnilleen samanlaisia tietoja, mutta
jos Gusevin 21. armeijalla heinäkuun 4. päivä on Juustilan
- Vakkilan - Ihantalan suunnassa KOLME armeijakuntaa ja
niiden YHDEKSÄN divisionaa, ja jos Shvetsovin 23. armeijalla
on Vuosalmella YKSI armeijakunta ja niiden KOLME divisioonaa,
ja jos Korovnokovin hätäisesti kasatulla 59.armeijalla Viipurinlahdella
pelkästään KAKSI divisioonaa, niin jokainen peruskoulunkin kunnialla
läpikäynnyt ymmärtää, että vihollisen PÄÄVOIMAT ovat matkalla
Saimaan rannoille ja Lappeenrannan kasinolle, eivät Helsingin
Socikseen ryyppäämään kuten herrarna Mannerheim, Svensson,
Oesch, Heinrichs, Lagus, Hjalmar, Marttinson, jne. jne. itsekeskeisesti
kuvittelevatkin.... !!!?
Ihantalan alueen joukot saivat siihen saakka jatkaa hyökkäystään mahdollisimman hyvien lähtöasemien saavuttamiseksi hyökkäyksen jatkamiselle SEN JÄLKEEN, kun SIVUSTOILLA olisi päästy LÄPIMURTOON.
Koitappa ymmärtää kokonaisuus.
"jos Gusevin 21. armeijalla heinäkuun 4. päivä on Juustilan - Vakkilan - Ihantalan suunnassa KOLME armeijakuntaa ja niiden YHDEKSÄN divisionaa"
Nämä Gusevin divisioonat ODOTTI sivustojen:Vuosalmi-Viipurinlahti rintamien läpimurtoa,jonka jälkeen Gusevin joukot yhtyvät peliin,koska heidän voimat (yhdeksän divisioonaa) eivät YKSIN riittäneet.
... sinä et pysty ymmärtämään kuitenkaan kokonaisuutta koska siihen kuuluu
paitsi kannaksen taistelut myös Baltian hyökkäysoperaatio (Narva) ja Valko-Venäjältä
alkanut operaatio Bagration.
Ja näistä asioista et tunnu tietävän ’höläkäsen pöläytystä’.
LeRi aneli paria armeijakuntaa jo kesäkuun lopulla avuksi kannakselle, mutta Stavka
ei niitä antanut koska se tarvitsi niitä kipeämmin Baltian sunnalla.
- Joten vääntele vaan sitä rautalankaasi... iteksesi!
"Läntisessä historiankirjoituksessa tyystin unohdettu. Eihän siinä kuin muutamassa viikossa tuhottu kokonainen saksalainen armeijaryhmä, 350 000 kuoli tai jäi vangiksi. Pahempi tappion kuin Stalingradissa!
Läntinen historiankirjoitus keskittyy täysin Normandian maihinnousuun joka oli miehistö ja kalustomäärältään huomattavasti vaatimattomampi operaatio."
Muutetaan termi: "Läntinen historiankirjoitus" muotoon: "Minun lukemani läntinen historiankirjoitus"
Tuolla politiikan palstalla oli keväällä hyvä aloitus alla näkyvin otsikoin,mutta ilman vastineita.Tuntui siltä että tätä olisi märehdittävä tällä palstalla sivuaahan aihe kovasti operaatio Bagrationia.
Menneisyyden hallinnasta
Kirjoittanut: Niilo Neva 1.5.2007 klo 19.24
Menneisyyden hallinnasta
Monissa valtioiden välisissä konflikteissa ensimmäinen uudelle alueelle tultua muutettava asia ovat historian ja myös maantieteen oppikirjat, koska ne sisältävät valtioiden minäkäsityksen. Euroopan unionikin on suunnitellut uutta historiankirjoitusta, koska 27 jäsenvaltion historiankäsitykset eivät tue yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, vaan korostavat irtiottoja naapurimaista, nykyisistä EU-kumppaneista. Samankaltaista, mutta vastakkaista kehitystä tapahtuu entisessä Neuvostoliitossa. Siellä kansalliset historiat kasvavat valtioidensa suojeluksessa esille korvaten Neuvostoliiton historiankirjoituksen käsitykset. Historiankirjoitukseen kuuluu myös muistomerkkien uudistaminen, koska ne sitovat kirjoituksen tapahtumapaikkoihinsa.
1947 pystytetty Tallinnan vapauttajien monumentti on joidenkin tietojen mukaan pystytetty ensimmäisen kerran jo aikaisemmin virolaisten metsäveljien 1946 räjäytettäväksi. Toisin sanoen patsaalla on henkien taistoon liittyvä alkuhistoria Neuvosto-Eestin ajoilta.
Neuvostoliiton aikaisille sotaveteraaneille se on muistomerkki heidän saavutuksestaan kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa, jota myös länsiliittoutuneet amerikkalaiset, britit ja ranskalaiset ymmärtävät.
Virolaisille puolestaan patsas voi olla myös kansallisen tappion tunnusmerkki: Narvan sillanpään taistelut helmi-heinäkuussa 1944 ja Narvan Sinimäkien (Tornimägi 69,9 m, Põrguhauamägi 82,3 m ja Pargimägi 84,6 m) taistelut heinä-syyskuussa 1944 aiheuttivat yhdessä Waffen-SS:n vapaaehtoisten virolaisten ja saksalaisten, mutta myös Waffen-SS:n hollantilaisten tappion. Sinimäet muodostivat ensimmäisen maailmansodan aikana Pietarin uloimman puolustuslinjan.
Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, pystyi kesä-heinäkuussa Karjalan kannaksella läpimurtoa yrittänyt marsalkaksi ylennetty Leonid Aleksandrovitsh Govorov suuntaamaan myös Suomen osalle varatun voiman Viron lohkolle, jolloin puolustus murtui. Kun Suomi oli solminut aselevon syyskuussa 1944 Neuvostoliiton kanssa, ei Saksan kannattanut pitää Viroa hallussaan suurin ponnistuksin sieltä Suomeen mahdollisesti tapahtuvan maihinnousun ennalta estämiseksi, vaan se toimeenpani syyskuun puolessa välissä vetäytymisen Tannenberg-linjalta Kuurinmaalle. Vetäytymisen yhteydessä neuvostojoukot saivat haltuunsa 22. syyskuuta 1944 Tallinnan, jolloin aihe "Tallinnan vapauttajien monumentille" syntyi. Neuvostoliiton tai Neuvosto-Eestin historiankirjoituksessa ei virolaisille vapaaehtoisille Waffen-SS:n sotilaille löytynyt sijaa, mitä he itse ovat pyrkineet uudelleen itsenäistyneessä Virossa muuttamaan.
Tosin ensimmäiset virolaisyksikkö, kolmen pataljoonan vahvuinen Estnische SS-Legion, muodostettiin jo 1942 Saksan vielä ollessa voimissaan Saksan Tallinnan valtaamisen vuosipäiväksi. 1943 sen ensimmäisestä pataljoonasta tuli 800 miehen vahvuinen panssarikrenatööriyksikkö, SS-vapaaehtoisten panssarikrenatööripataljoona Narva (Estnisches SS-Freiwilligen-Panzergrenadier-Bataillon Narwa), joka lähetettiin Ukrainaan Wiking-divisioonaan, missä suomalaisetkin Waffen-SS:n sotilaat olivat palvelleet ennen palauttamistaan Suomeen. Tserkassyn motista murtautumisen jälkeen pataljoona palautettiin muiden virolaisjoukkojen yhteyteen Puolan Debreciaan.
Toukokuussa 1943 yksiköstä oli muodostettu prikaati (Estnische SS-Freiwilligen Brigade), joka oli nimetty SS-joukkojen numeroinnin yhteydessä lokakuussa 1943 3. Estnische SS-Freiwilligen Brigade:ksi. Siitä tuli 20. Estnische SS-Freiwilligen-Division, kun siihen liitettiin Ost Battalions Nr. 658, Nr. 659 ja 287.Polizei-Füsilier-Bataillon sekä Suomessa palvelleen JR 200:n vapaaehtoiset.
Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän, mutta myös länsiliittoutuneiden ja Euroopan unionin kannalta Waffen-SS:n vapaaehtoiset kansallissosialistisen Saksan 1940-luvulla esittämänä Eurooppa-liikkeenä on ongelmallinen, koska Waffen-SS:n ulkomaalaisten legioonien tarkoituksena oli kuvata 1940-luvun alun Eurooppaa kansojen liikkeenä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000025923517